Löytyi 1655 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
He löivät Saulilta pään poikki, ryöstivät hänen varusteensa ja kuljettivat niitä ympäri maataan julistaakseen voitonsanomaa epäjumalilleen ja kansalleen. | |
Daavid kysyi: "Mitä on tapahtunut? Kerro!" Hän sanoi: "Sotilaat pakenivat taistelukentältä, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet." | |
He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin sekä Herran kansan, Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan. | |
Abner huusi Joabille: "Pitääkö miekan riehua ikuisesti? Etkö käsitä, että se tietää katkeraa loppua? Eikö sinun olisi jo aika sanoa miehillesi, että he lakkaavat ajamasta takaa veljiään?" | |
Joab vastasi: "Niin totta kuin Jumala elää: ellet nyt olisi puhunut, mieheni olisivat jatkaneet takaa-ajoa aamuun saakka." | |
Joab puhalsi torveen, ja hänen miehensä pysähtyivät. He lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja keskeyttivät taistelun. | |
Palattuaan ajamasta takaa Abneria Joab kokosi joukkonsa, ja Daavidin väestä puuttui Asaelin lisäksi yhdeksäntoista miestä. | |
Toimikaa siis nyt, sillä Herra on sanonut Daavidille: 'Minä annan palvelijani Daavidin pelastaa kansani Israelin filistealaisten ja kaikkien sen vihollisten käsistä.'" [1. Kun. 3:6, 11:13; 2. Kun. 19:34, 20:6] | |
Daavid sanoi Joabille ja kaikille, jotka olivat paikalla: "Repäiskää vaatteenne, pukeutukaa säkkikankaaseen ja pitäkää valittajaiset Abnerille." Ja kuningas Daavid kulki paarien jäljessä, | |
kun he hautasivat Abnerin Hebroniin. Kuningas itki hänen haudallaan suureen ääneen, ja myös koko kansa itki. | |
Kätesi eivät olleet sidotut, jalkasi eivät olleet vaskikahleissa. Silti sinä kaaduit kuin kavalien rikollisten käsiin. Silloin kansa itki häntä yhä enemmän. | |
Vielä päivänvalon aikaan väkijoukko tuli tarjoamaan Daavidille leipää.* Mutta Daavid sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos ennen auringonlaskua maistan leipää tai mitään muutakaan." [Leivän tarjoaminen kuului hautajaismenoihin ja oli tarkoitettu surevien lohduttamiseksi.] | |
Nämä sanat olivat ihmisille mieleen niin kuin kaikki muukin, mitä kuningas teki. | |
Väkijoukko ja koko Israel ymmärsivät silloin, ettei kuninkaalla ollut osuutta Nerin pojan Abnerin surmaamiseen. | |
Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaamme, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.'" [1. Sam. 18:16, 25:30; 2. Sam. 7:8; Ps. 78:71] | |
Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi. | |
Hän lähti koko joukkonsa kanssa hakemaan Juudan Baalasta Herralle Sebaotille pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat. [Joos. 15:29; 1. Sam. 7:1 | 2. Moos. 25:20+] | |
Uhritoimituksen päätettyään hän siunasi kansan Herran Sebaotin nimeen [1. Kun. 8:55] | |
ja jakoi kansalle, koko Israelin väelle, miehille ja naisille, kullekin uhrileivän, yhden osuuden uhrilihasta ja hunajaleivonnaisen. Sitten kaikki lähtivät kotiinsa. | |
Daavid vastasi: "En, vaan Herran edessä! Hän valitsi mieluummin minut kuin isäsi ja isäsi suvun ja määräsi minut Israelin, Herran kansan, hallitsijaksi. Herran edessä minä tahdon iloita, | |
Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekään Israelin johtajista, joiden olen käskenyt paimentaa kansaani Israelia: 'Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?' | |
"Ilmoita nyt palvelijalleni Daavidille, että Herra Sebaot on sanonut näin: Minä otin sinut laitumelta laumasi jäljestä kansani Israelin hallitsijaksi. [1. Sam. 16:11+] | |
Minä hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin että se saa asua levollisesti aloillaan. Eivätkä vääryyden tekijät enää sorra sitä niin kuin ennen, [2. Moos. 15:17+] | |
niin kuin vielä silloinkin, kun olin asettanut tuomareita johtamaan kansaani Israelia. Minä päästän sinut rauhaan kaikista vihollisistasi. "Minä, Herra, ilmoitan sinulle, että minä rakennan sinulle kuningashuoneen. | |
"Mikä muu kansa maan päällä olisi kansasi Israelin kaltainen? Onko toista kansaa, jota Jumala olisi tullut lunastamaan omaksi kansakseen ja jolle hän olisi itse antanut nimen? Sinä olet tehnyt meille suuria ja pelottavia tekoja. Egyptistä sinä lunastit omaksesi kansasi, ja sinä hävitit vieraat kansat sen tieltä. [5. Moos. 4:7,8,33,34, 33:29; Ps. 147:19,20] | |
Nyt olet vahvistanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikiajoiksi, ja sinusta, Herra, on tullut israelilaisten Jumala. | |
Daavid hallitsi koko Israelia ja kohteli aina kansaansa lain ja oikeuden mukaan. | |
Muun joukon hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti sen ammonilaisia vastaan. | |
Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Herra tehköön niin kuin hyväksi näkee." | |
Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään. | |
Kun Uria tuli, Daavid kysyi häneltä, mitä Joabille ja sotilaille kuului ja kuinka sodankäynti sujui. | |
Kun ammonilaiset tulivat ulos kaupungista taistelemaan Joabia vastaan, Daavidin joukoista kaatui useita miehiä, ja myös heettiläinen Uria sai surmansa. | |
Kokoa nyt loput sotaväestä, pystytä tänne leirisi ja valloita kaupunki, ennen kuin minä valtaan sen ja saan sen nimiini." | |
Daavid keräsi koko väkensä ja lähti Rabbaan, ja hän hyökkäsi kaupunkia vastaan ja valtasi sen. | |
Kaupungin asukkaat hän kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviä, toiset tekemään tiiliä, toiset saivat käteensä rautaisen kuokan tai kirveen. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jälkeen hän palasi koko sotaväki mukanaan Jerusalemiin. | |
Mutta Absalom lähti pakoon. Kohta tämän jälkeen tähystäjä huomasi suuren väkijoukon, joka oli tulossa vuoren rinnettä pitkin. | |
Nainen sanoi: "Miksi sinä aiot nyt tehdä aivan samoin Jumalan kansaa kohtaan? Puhuessasi noin, kuningas, teet itsesi syylliseksi, kun et anna sen miehen palata takaisin, joka on joutunut pakenemaan luotasi. | |
Juuri tästä asiasta olen tullut puhumaan kuninkaalle. Ihmiset ovat saaneet minut pelkäämään, ja siksi ajattelin: 'Minun on puhuttava kuninkaalle. Ehkäpä kuningas täyttää palvelijansa pyynnön, | |
Toimittaessaan teurasuhreja Absalom kutsutti luokseen vielä Daavidin neuvonantajan Ahitofelin tämän kotikaupungista Gilosta. Näin syntyi laaja salaliitto, ja Absalomin luo kerääntyi yhä lisää väkeä. [1. Aik. 27:33] | |
Kuningas lähti kaupungista jalkaisin koko väkensä kanssa. He pysähtyivät viimeisen talon kohdalle. | |
Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko vaelsi pois. Kuningas kulki Kidroninlaakson poikki, ja sitten koko joukko lähti kulkemaan autiomaahan johtavaa tietä. [1. Kun. 2:37; 2. Kun. 23:6; 2. Aik. 29:16; Jer. 31:40] | |
Mukana olivat myös Sadok ja leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Abjatar uhrasi polttouhreja, kunnes koko joukko oli vaeltanut ulos kaupungista. | |
Mutta Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien. | |
ja heitteli kivillä Daavidia ja hänen miehiään, vaikka koko sotaväki ja päälliköt olivat kuninkaan molemmin puolin. | |
Kuningas ja koko hänen väkensä saapuivat väsyneinä määränpäähän ja jäivät lepäämään. | |
Absalom oli tullut Israelin miesten kanssa Jerusalemiin, ja myös Ahitofel oli hänen kanssaan. | |
Husai vastasi: "En mennyt, koska tahdon olla sen miehen puolella, joka on Herran, tämän kansan ja kaikkien Israelin miesten valitsema. Hänen luokseen minä jään. | |
Silloin pääsisin yllättämään kuninkaan, kun hän on väsynyt ja voimaton. Hän joutuisi kauhun valtaan, ja kun hänen väkensä pakenisi, surmaisin ainoastaan kuninkaan itsensä. | |
Sitten saisin kansan palaamaan sinun luoksesi niin kuin nuori vaimo tulee miehensä luo. Sinähän tavoittelet vain yhden miehen henkeä; koko muu väki saa olla rauhassa." | |
Hän jatkoi: "Niin kuin tiedät, isäsi ja hänen soturinsa ovat rohkeita miehiä ja hurjia kuin erämaan karhu, jolta on ryöstetty pennut. Isäsi on myös kokenut sotilas eikä yövy samassa paikassa kuin muu väki. | |
Nyt hän on varmasti kätkeytynyt johonkin kallionkoloon tai muuhun piilopaikkaan. Ja jos sinulta heti alussa kaatuu miehiä, ihmiset sanovat sen kuullessaan: 'Kauhea isku on kohdannut Absalomin kannattajia.' | |
"Lähettäkää nyt kiireesti Daavidille tällainen viesti: 'Älä jää yöksi autiomaahan vaan mene heti Jordanin yli.' Muuten kuningas ja hänen väkensä joutuvat surman suuhun." | |
Daavid lähti koko väkensä kanssa liikkeelle, ja he menivät Jordanin yli. Aamunkoitteessa olivat kaikki viimeistä myöten ylittäneet Jordanin. | |
hunajaa, voita, juustoja ja lampaita. He näet ajattelivat: "Väki on varmasti väsynyt autiomaassa ja on nyt nälissään ja janoissaan." | |
Daavid järjesti sotaväkensä ja asetti päälliköt tuhannen miehen ja sadan miehen joukoille. | |
Hän lähetti väen liikkeelle; yhtä kolmasosaa johti Joab, toista Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, ja kolmatta gatilainen Ittai. Kuningas sanoi sotilailleen: "Minäkin lähden teidän mukaanne." [2. Sam. 15:19] | |
Mutta miehet vastasivat: "Älä lähde! Jos me muut joudumme pakenemaan, sillä ei ole väliä, ja vaikka meistä kaatuisi puolet, silläkään ei olisi väliä. Mutta sinä vastaat kymmentätuhatta meikäläistä. Siksi on parempi, että jäät kaupunkiin. Ehkä voit auttaa meitä täältä käsin." [2. Sam. 21:17] | |
Kuningas sanoi heille: "Minä teen niin kuin tahdotte." Hän jäi seisomaan portin viereen, ja joukot lähtivät marssimaan kaupungista sadan ja tuhannen miehen osastoina. | |
Mutta Joabille, Abisaille ja Ittaille kuningas antoi käskyn: "Kohdelkaa minun vuokseni varoen sitä poikaa." Koko sotaväki kuuli, että kuningas antoi päälliköilleen tämän Absalomia koskevan määräyksen. | |
Sotaväki lähti kaupungista israelilaisia vastaan, ja Efraimin metsässä syntyi taistelu. | |
Daavidin miehet löivät siellä israelilaiset, ja mieshukka oli tuona päivänä suuri, kaksikymmentätuhatta miestä. | |
Taistelu levisi koko seudulle, ja metsä nieli sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka. | |
Joab puhalsi torveen pysäyttääkseen sotilaansa, ja sotilaat lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja tulivat takaisin. | |
Sotaväen voitonriemu muuttui suruksi, kun se kuuli kuninkaan surevan poikaansa. | |
Miehet palasivat sinä päivänä kaupunkiin vähin äänin niin kuin taistelusta paennut joukko, joka häpeissään tulee takaisin. | |
Silloin kuningas nousi ja asettui istumaan porttikäytävään. Kansalle ilmoitettiin: "Nyt kuningas istuu portilla", ja kaikki saapuivat kuninkaan luo. Israelilaiset olivat paenneet kukin kotiinsa. | |
Israelin heimojen miehet alkoivat nyt syytellä toisiaan ja puhua: "Kuningas Daavid pelasti meidät vihollistemme käsistä, hän vapautti meidät filistealaisten vallasta, ja nyt hän on joutunut pakenemaan maasta Absalomin tieltä. | |
Sitten koko väkijoukko meni Jordanin yli, ja myös kuningas ylitti joen. Kuningas suuteli Barsillaita ja toivotti hänelle kaikkea hyvää, ja Barsillai palasi kotikaupunkiinsa. | |
Kuningas jatkoi matkaansa Gilgaliin, ja Kimham kulki hänen mukanaan. Koko Juudan väki ja puolet israelilaisista saattoi kuningasta. | |
Mutta kaikki sotilaat vain seisoivat paikallaan, sillä Amasan verinen ruumis virui keskellä tietä. Nähdessään, että kaikki olivat pysähtyneet Amasan kohdalle, mies siirsi ruumiin tieltä pellolle ja peitti sen vaatteella. | |
Kun Joabin joukot saapuivat Abel-Bet- Maakan edustalle, ne saartoivat Seban kaupunkiin ja loivat kaupungin muuria kohti vallin, joka ulottui ulkomuurin tasalle. Lisäksi Joabin miehet kaivoivat muurin perustuksia saadakseen sen sortumaan. | |
Sitten tämä viisas nainen esitti asian kaupungin asukkaille, ja he löivät Bikrin pojalta Sebalta pään poikki ja heittivät sen Joabille. Joab puhalsi torveen, ja sotilaat lopettivat piirityksen ja hajaantuivat kukin kotiinsa. Tämän jälkeen Joab palasi Jerusalemiin kuninkaan luo. | |
Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan. [Sananl. 29:23; Dan. 4:34; Luuk. 1:51,52; 1. Piet. 5:5] | |
Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla. | |
Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle, [Ps. 47:4] | |
hän pysyi paikallaan ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä meni tunnottomaksi ja kouristui kiinni miekkaan. Herra antoi sinä päivänä suuren voiton, ja kun sotilaat palasivat Eleasarin luo, he pääsivät suoraan ryöstämään kaatuneita. | |
Seuraava oli hararilainen Samma, Agen poika. Filistealaiset olivat kokoontuneet Lehiin, jossa oli virnaa kasvava pelto. Israelilaiset pakenivat filistealaisten tieltä, | |
Kuningas sanoi sotaväkensä päällikölle Joabille: "Käykää läpi kaikki Israelin heimot Danista Beersebaan asti ja tarkastakaa väki, niin että saan tietää sen luvun." [Tuom. 20:1+] | |
Joab vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, kasvattakoon väen satakertaiseksi, olipa se nyt minkä kokoinen tahansa, ja saakoon herrani ja kuninkaani omin silmin nähdä näin tapahtuvan. Mutta miksi sinä tällaista haluat?" [2. Moos. 30:11-16; 4. Moos. 1:47-53; 1. Aik. 27:23,24] | |
Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli antanut Joabille ja sotaväen päälliköille. Joab lähti sotaväen päälliköiden kanssa kuninkaan luota laskemaan Israelin väkeä. | |
Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta. | |
Laskettuaan väen Daavid sai piston sydämeensä. Hän sanoi Herralle: "Tämä tekoni oli suuri synti. Herra, anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi." [2. Sam. 12:13] | |
Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä. | |
Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuodakseen hävityksen sinne, Herra katui tuhotyötä ja sanoi enkelille, joka hävitti kansaa: "Jo riittää. Laske kätesi." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla. | |
Nähdessään enkelin surmaavan kansaa Daavid sanoi Herralle: "Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun." [4. Moos. 16:22] | |
Arauna kysyi: "Minkä vuoksi herrani ja kuninkaani tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatannerta. Aion rakentaa siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta." | |
Pappi Sadok oli pyhäkköteltasta ottanut mukaansa öljysarven, ja hän voiteli Salomon kuninkaaksi. Torvet soivat, ja kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!" [1. Sam. 10:1, 16:13 | 1. Sam. 10:24; 2. Kun. 11:12] | |
Kaikki tulivat hänen perässään ylös kaupunkiin, ja he soittivat huiluja ja riemuitsivat, niin että maa oli haljeta heidän huudostaan. | |
Kansa uhrasi edelleenkin uhrikukkuloilla, koska Herralle omistettua temppeliä ei vielä ollut rakennettu. [2. Aik. 33:17] | |
Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. [1. Moos. 13:16] | |
Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa." | |
Salomon viisaita sanoja tultiin kuulemaan kaikista maista, kaikkien kuninkaiden luota, jotka olivat kuulleet hänen viisaudestaan. [1. Kun. 10:1,24] | |
Kun Hiram kuuli Salomon sanat, hän ilahtui suuresti ja sanoi: "Kiitetty olkoon tänä päivänä Herra, joka on antanut Daavidille viisaan pojan tuon suuren kansan johtajaksi." [1. Kun. 10:9] | |
Töitä johtamassa oli Salomon maaherrojen asettamia esimiehiä, kaikkiaan kolmetuhattakolmesataa. | |
Minä asun israelilaisten keskellä enkä jätä kansaani." [2. Moos. 29:45; 3. Moos. 26:11] | |
'Jo kauan sitten toin Israelin pois Egyptistä, mutta tähän mennessä en ollut valinnut Israelin heimojen alueilta kaupunkia, jonne rakennettaisiin temppeli nimeni asuinsijaksi. Nyt olen sen tehnyt ja olen myös valinnut Daavidin johtamaan kansaani Israelia.' [2. Sam. 7:6,13] | |
"Jos kansasi Israel vihollista vastaan taistellessaan kärsii tappion, koska on tehnyt syntiä sinua vastaan, mutta sitten taas kääntyy puoleesi, ylistää sinun nimeäsi ja hartaasti anoo sinulta armoa tässä temppelissä, | |
niin kuule se taivaaseen. Anna kansallesi Israelille anteeksi sen synnit ja tuo se takaisin tähän maahan, jonka olet isillemme antanut. | |
niin kuule se taivaaseen. Anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti, sinä, joka osoitat hyvän tien heidän kuljettavakseen. Anna sadetta maalle, jonka kansasi on saanut sinulta perintömaaksi. |