header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku עם (` am am) people

Löytyi 1655 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Neh. 8:16 

Kaikki lähtivät hakemaan lehviä, ja he rakensivat niistä kukin lehtimajan talonsa katolle tai pihalle. Lehtimajoja rakennettiin myös Jumalan temppelin esipihoille sekä Vesiportin ja Efraiminportin aukioille.

Neh. 9:10 

Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa, sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan. Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan. [2. Moos. 7:3-5]

Neh. 9:22 

Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia kansoineen, jaoit ne heille rajamaiksi. He saivat omakseen Hesbonin kuninkaan Sihonin maan ja Basanin kuninkaan Ogin maan. [4. Moos. 21:25,35]

Neh. 9:24 

Ja jälkeläiset ottivat maan haltuunsa. Sinä annoit maan asukkaiden, kanaanilaisten, kukistua heidän edessään ja annoit heidän valtaansa tuon maan kuninkaat ja kansan, ja he saivat tehdä heille, mitä halusivat. [Joos. 10:40]

Neh. 9:30 

Silti sinä osoitit kärsivällisyyttä heitä kohtaan vuodesta toiseen. Sinä varoitit heitä hengelläsi, annoit profeettojesi nuhdella heitä, mutta he eivät suostuneet kuulemaan. Niin sinä annoit heidät viholliskansojen käsiin. [2. Kun. 17:13-20; 2. Aik. 36:15-21]

Neh. 9:32 

Nyt, Jumalamme, sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä, sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa: katso, miten suuressa ahdingossa olemme joutuneet elämään, me, kuninkaamme ja ruhtinaamme, pappimme ja profeettamme, isämme ja koko kansamme, Assyrian kuninkaiden ajoista aina tähän päivään asti.

Neh. 10:15 

Kansan päämiehiä: Pareos, Pahat-Moab, Elam, Sattu, Bani, [Esra 2:3,6-8,10, 8:3,4,7]

Neh. 10:29 

Kaikki muut -- papit ja leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka olivat erottautuneet vieraista kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, ja myös heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään --

Neh. 10:31 

Edelleen he lupasivat: "Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. [Esra 9:12]

Neh. 10:32 

Kun muihin kansoihin kuuluvat tuovat sapatinpäivänä viljaa ja muita tuotteita myytäväksi, emme osta heiltä, emme sapattina emmekä minään muunakaan pyhäpäivänä. Joka seitsemäs vuosi jätämme maan kesannolle ja pyyhimme kaikki velat pois. [2. Moos. 20:8+ | 3. Moos. 25:2-7]

Neh. 10:35 

Me, papit, leeviläiset ja kansa, olemme keskenämme arponeet, minkä suvun on minäkin vuonna määräaikaan toimitettava polttopuita Jumalamme temppeliin, jotta Herran, meidän Jumalamme, alttarilla voitaisiin pitää tulta niin kuin laissa on määrätty. [3. Moos. 6:5; Neh. 13:31]

Neh. 11:1 

Kansan johtomiehet asuivat Jerusalemissa. Kaikki muut määräsivät arvalla keskuudestaan aina yhden kymmenestä asumaan Jerusalemissa, pyhässä kaupungissa, kun taas loput yhdeksän asettuivat muihin kaupunkeihin. [Neh. 7:4]

Neh. 11:2 

Kansa ylisti niitä miehiä, jotka asettuivat Jerusalemiin vapaaehtoisesti.

Neh. 11:24 

Petahja, Mesesabelin poika, Juudan pojan Serahin jälkeläisiä, oli kuninkaan neuvonantajana kaikissa kansaa koskevissa asioissa.

Neh. 12:30 

Papit ja leeviläiset puhdistautuivat, ja sitten he puhdistivat kansan sekä portit ja muurin.

Neh. 12:38 

Toinen kiitoslaulua laulava kuoro kulki vasemmalle, ja minä ja toinen puoli kansan johtomiehistä vaelsimme sen jäljessä muuria pitkin Uunitornin ohi Paksullemuurille

Neh. 13:1 

Kansalle luettiin tuona aikana Mooseksen lain kirjaa. Silloin huomattiin määräys, ettei ammonilaisia eikä moabilaisia saa milloinkaan päästää Jumalan seurakuntaan, [5. Moos. 23:4-6]

Neh. 13:24 

Puolet heidän lapsistaan puhui asdodin kieltä tai jonkin muun kansan kieltä eikä osannut juudan kieltä.

1. Aik. 5:25 

Nämä miehet hylkäsivät kuitenkin isiensä Jumalan, luopuivat hänestä ja alkoivat palvoa samoja jumalia kuin ne kansat, jotka Jumala oli hävittänyt maasta heidän tieltään. [2. Moos. 34:15,16]

1. Aik. 10:9 

He ryöstivät hänen vaatteensa, ottivat hänen päänsä ja varusteensa ja kuljettivat niitä ympäri maataan julistaakseen voitonsanomaa epäjumalilleen ja kansalleen.

1. Aik. 11:2 

Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaana, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra, sinun Jumalasi, on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee minun kansani Israelin hallitsija.'" [1. Sam. 16:13, 18:16]

1. Aik. 11:13 

Hän oli Daavidin mukana Pas- Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotaretkellään. Siellä oli pelto, jossa kasvoi sankka ohra. Kun Israelin sotaväki lähti pakoon filistealaisten tieltä,

1. Aik. 13:4 

Koolla olleet vastasivat, että niin oli tehtävä. Kaikkien mielestä se oli oikein.

1. Aik. 14:2 

Nyt Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi.

1. Aik. 16:2 

Uhritoimituksen päätettyään Daavid siunasi kansan Herran nimeen [4. Moos. 6:22-27]

1. Aik. 16:8 

-- Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! 1. 16:8-22:[ Ps. 105:1-15 : Jes. 12:4]

1. Aik. 16:20 

kun vaelsitte kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen,

1. Aik. 16:24 

Julistakaa hänen kunniaansa, ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kansoille, jotka eivät häntä tunne.

1. Aik. 16:26 

Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, mutta Herra on taivaitten luoja.

1. Aik. 16:28 

Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima,

1. Aik. 16:36 

Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Kansa sanoi: "Aamen!", ja ylisti Herraa. [Ps. 41:14, 72:18]

1. Aik. 16:43 

Sitten kaikki lähtivät kotiinsa, ja myös Daavid palasi perheensä luo. [2. Sam. 6:19b,20a]

1. Aik. 17:6 

Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekään Israelin johtajista, joiden olen käskenyt paimentaa kansaani: 'Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?'

1. Aik. 17:7 

"Ilmoita nyt palvelijalleni Daavidille, että Herra Sebaot on sanonut näin: Minä otin sinut laitumelta laumasi jäljestä kansani Israelin hallitsijaksi. [1. Sam. 16:11; 2. Sam. 5:2; Ps. 78:71]

1. Aik. 17:9 

Minä hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin että se saa asua levollisesti aloillaan. Eivätkä vääryyden tekijät enää sorra sitä niin kuin ennen,

1. Aik. 17:10 

niin kuin vielä silloinkin, kun olin asettanut tuomareita johtamaan kansaani Israelia. Minä kukistan kaikki sinun vihollisesi. "Minä, Herra, ilmoitan sinulle, että minä rakennan sinulle kuningashuoneen.

1. Aik. 17:21 

Mikä muu kansa maan päällä olisi kansasi Israelin kaltainen? Onko toista kansaa, jota Jumala olisi tullut lunastamaan omaksi kansakseen? Sinä olet tehnyt suuria ja pelottavia tekoja, jotka ovat tehneet nimesi tunnetuksi kaikkialla. Egyptistä sinä lunastit omaksesi kansasi, ja sinä hävitit vieraat kansat sen tieltä. [5. Moos. 4:34]

1. Aik. 17:22 

Olet tehnyt kansasi Israelin ikiajoiksi omaksi kansaksesi, ja sinusta, Herra, on tullut israelilaisten Jumala.

1. Aik. 18:14 

Daavid hallitsi koko Israelia ja kohteli aina kansaansa lain ja oikeuden mukaan.

1. Aik. 19:7 

He saivat palkatuksi kolmekymmentäkaksituhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen sotajoukkonsa. Nämä lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Medeban edustalle, ja myös ammonilaisten joukot kokoontuivat eri paikkakunnilta lähteäkseen sotaan.

1. Aik. 19:11 

Muut joukot hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti ne ammonilaisia vastaan.

1. Aik. 19:13 

Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Voitamme, jos Herra niin tahtoo."

1. Aik. 19:14 

Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään.

1. Aik. 20:3 

Kaupungin asukkaat hän kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviä, toiset saivat käteensä rautaisen kuokan tai kirveen. Näin Daavid teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jälkeen hän palasi koko sotaväki mukanaan Jerusalemiin.

1. Aik. 21:2 

Daavid sanoi Joabille ja kansan johtomiehille: "Kulkekaa Beersebasta Daniin asti ja laskekaa Israelin väkiluku. Ilmoittakaa sitten lukumäärä minulle."

1. Aik. 21:3 

Joab vastasi: "Vaikka Herra lisäisi kansansa satakertaiseksi, olisivathan kaikki silti sinun palvelijoitasi, herrani ja kuninkaani. Miksi haluat tällaista, herrani? Miksi tahdot saattaa Israelin rikkomukseen?"

1. Aik. 21:5 

hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta.

1. Aik. 21:17 

Daavid sanoi Jumalalle: "Minä käskin toimittaa väenlaskun. Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Herra, Jumalani, osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun, mutta älä anna tämän vitsauksen kohdata kansaasi."

1. Aik. 21:22 

Daavid sanoi hänelle: "Anna minulle puimatantereesi, myy se minulle täydestä hinnasta. Rakennan siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta."

1. Aik. 22:18 

"Onhan Herra, teidän Jumalanne, ollut teidän kanssanne, onhan hän suonut teille rauhan joka suunnalla. Hän on saattanut maan entiset asukkaat minun valtaani, ja maa on joutunut Herran ja hänen kansansa alaisuuteen. [1. Aik. 23:25]

1. Aik. 23:25 

Daavid sanoi: "Herra, Israelin Jumala, on antanut kansalleen turvallisen asuinsijan, ja hän on ikiajoiksi asettunut asumaan Jerusalemiin. [1. Aik. 22:18]

1. Aik. 28:2 

Kuningas Daavid nousi seisomaan ja puhui näin: "Veljeni ja kansani, kuulkaa minua! Aikomukseni oli rakentaa temppeli Herran liitonarkun asuinsijaksi ja meidän Jumalamme valtaistuimen jalkakorokkeeksi, ja olin jo alkanut valmistella rakentamista.

1. Aik. 28:21 

Palveluksessasi ovat pappien ja leeviläisten osastot. He tulevat huolehtimaan temppelin töistä. He ovat auliita ja taitavia auttamaan sinua kaikissa tehtävissä, ja myös johtomiehet ja koko kansa ovat apunasi."

1. Aik. 29:9 

Kansa iloitsi heidän anteliaisuudestaan, kun he antoivat näin auliisti lahjoja Herralle. Myös kuningas Daavid iloitsi suuresti.

1. Aik. 29:14 

Sillä mikä olen minä, tai mikä on minun kansani? Kuinka me itse pystyisimme antamaan tällaisia lahjoja? Sinulta me olemme kaiken saaneet, sinulta on tullut kaikki, minkä sinulle annamme.

1. Aik. 29:17 

Mutta minä tiedän, Jumalani, että sinä tutkit sydämet ja iloitset vilpittömyydestä. Vilpittömin mielin olen itse antanut kaikki nämä lahjat, ja nyt saan nähdä, kuinka tänne kokoontunut kansasi iloiten ja vapaaehtoisesti antaa lahjansa sinulle. [1. Aik. 28:9; Ps. 7:10]

1. Aik. 29:18 

Herra, isiemme Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, säilytä kansassasi tämä mielenlaatu, niin että se haluaa aina pysyä lähelläsi!

2. Aik. 1:9 

Herra Jumala, pidä voimassa lupauksesi, jonka annoit isälleni Daavidille! Olet pannut minut hallitsemaan kansaa, joka on monilukuinen kuin maan tomuhiukkaset. [1. Moos. 13:16]

2. Aik. 1:10 

Anna siis minulle viisautta ja taitoa, että osaisin oikealla tavalla johtaa tätä kansaa! Kuinka sinun suurta kansaasi muuten voisi hallita?"

2. Aik. 1:11 

Jumala sanoi hänelle: "Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, et vihollistesi kuolemaa etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut,

2. Aik. 2:10 

Tyroksen kuningas Hiram lähetti Salomolle kirjeen, jossa hän sanoi: "Koska Herra rakastaa kansaansa, hän on asettanut sinut sen kuninkaaksi." [1. Kun. 10:9]

2. Aik. 2:17 

Hän määräsi heistä seitsemänkymmentätuhatta miestä kuljettamaan kuormia ja kahdeksankymmentätuhatta louhimaan kiveä vuoristosta. Kolmetuhatta kuusisataa miestä hän asetti työnjohtajiksi, joiden tehtävänä oli pitää väki työssä.

2. Aik. 6:5 

'Jo kauan sitten toin kansani pois Egyptistä, mutta tähän päivään mennessä en ole valinnut Israelin heimojen alueilta kaupunkia, jonne rakennettaisiin temppeli nimeni asuinsijaksi, enkä ole valinnut kansalleni Israelille ruhtinasta.

2. Aik. 6:6 

Nyt olen valinnut nimeni asuinsijaksi Jerusalemin ja kansani Israelin ruhtinaaksi Daavidin.'

2. Aik. 6:21 

Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyynnöt, kun me käännymme tätä paikkaa kohti ja rukoilemme sinua. Kuule ne asuinsijaasi taivaaseen, kuule ja anna anteeksi!

2. Aik. 6:24 

"Jos kansasi Israel vihollista vastaan taistellessaan kärsii tappion, koska on tehnyt syntiä sinua vastaan, mutta sitten taas kääntyy puoleesi, ylistää sinun nimeäsi ja hartaasti anoo sinulta armoa tässä temppelissä,

2. Aik. 6:25 

niin kuule se taivaaseen. Anna kansallesi Israelille anteeksi sen synnit ja tuo se takaisin tähän maahan, jonka olet antanut jo isillemme.

2. Aik. 6:27 

niin kuule se taivaaseen. Anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti, sinä, joka osoitat hyvän tien heidän kuljettavakseen. Anna sadetta maalle, jonka kansasi on saanut sinulta perintömaaksi.

2. Aik. 6:29 

niin kuule silloin asuinsijaasi taivaaseen jokainen rukous, yhtä lailla yksityisten ihmisten kuin koko kansasi Israelin armonanominen, kun palvelijasi onnettomuutensa ahdistamina kohottavat kätensä tätä temppeliä kohti.

2. Aik. 6:32 

"Myös voi tulla muukalaisia kaukaisesta maasta. He eivät ole sinun kansaasi, mutta he ovat kuulleet suuresta nimestäsi ja voimakkaasta ja pelottavasta kädestäsi, jonka olet kohottanut. Kun muukalainen tulee ja rukoilee tähän temppeliin päin kääntyneenä,

2. Aik. 6:33 

niin kuule se asuinsijaasi taivaaseen ja tee niin kuin hän sinulta pyytää. Silloin kaikki maailman kansat oppivat tuntemaan nimesi, kunnioittavat sinua kansasi Israelin tavoin ja tietävät, että tämä rakentamani temppeli on pyhitetty sinun nimellesi.

2. Aik. 6:34 

"Jos kansasi lähtee sinun osoittamallesi tielle sotaan vihollista vastaan ja siellä rukoilee sinua ja kääntyy kohti valitsemaasi kaupunkia ja temppeliä, jonka minä olen sinulle rakentanut,

2. Aik. 6:39 

niin kuule asuinsijaasi taivaaseen heidän pyyntönsä ja rukouksensa ja anna heille oikeutta. Anna kansallesi sen synnit anteeksi, millä tavoin se onkin sinua vastaan rikkonut.

2. Aik. 7:4 

Kuningas Salomo ja koko kansa uhrasivat teurasuhreja Herralle. 2. 7:4-10:[ 1. Kun. 8:62-66]

2. Aik. 7:5 

Kuningas uhrasi kaksikymmentäkaksituhatta nautaa ja satakaksikymmentätuhatta lammasta. Näin kuningas ja koko kansa vihkivät Jumalan temppelin.

2. Aik. 7:10 

Seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä Salomo hyvästeli kansan, ja kaikki lähtivät kotiinsa iloisina ja tyytyväisinä kaikesta siitä hyvyydestä, jota Herra oli osoittanut Daavidille, Salomolle ja kansalleen Israelille.

2. Aik. 7:13 

Jos minä joskus suljen taivaan, niin että ei tule sadetta, tai jos käsken heinäsirkkojen syödä maan tai lähetän kansani keskuuteen ruton

2. Aik. 7:14 

-- ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi.

2. Aik. 7:20 

minä tempaan teidät pois maastani, jonka olen teille antanut. Ja temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, minä hylkään ja jätän pilkan kohteeksi ja varoittavaksi esimerkiksi kaikille kansoille. [5. Moos. 28:37]

2. Aik. 8:7 

Salomo määräsi, että kaikkien jäljelle jääneiden heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten, kaikkien, jotka eivät olleet israelilaisia, oli tehtävä verotyötä.

2. Aik. 8:10 

Töiden valvojina kuningas Salomolla oli kaksisataaviisikymmentä virkamiestä.

2. Aik. 10:5 

Rehabeam sanoi heille: "Odottakaa vielä kaksi päivää ja tulkaa sitten uudelleen." Väkijoukko lähti pois.

2. Aik. 10:6 

Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?"

2. Aik. 10:7 

He vastasivat hänelle: "Jos olet hyvä tälle kansalle, jos tahdot sen parasta ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin se tulee aina olemaan sinun palvelijasi."

2. Aik. 10:9 

"Miten te neuvotte minua vastaamaan kansalle?" hän kysyi heiltä. "Kansa pyysi minua keventämään iestä, jonka isäni on pannut sen kannettavaksi."

2. Aik. 10:10 

Nuoret, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan, sanoivat hänelle: "Tämä kansa sanoo sinulle, että isäsi teki sen ikeestä raskaan, ja pyytää sinua keventämään sitä. Sano sinä kansalle: Minun pieninkin jäseneni on paksumpi kuin isäni vyötäiset.

2. Aik. 10:12 

Kahden päivän kuluttua Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli käskenyt.

2. Aik. 10:15 

Kuningas ei kuunnellut kansaa. Jumala ohjasi hänet tekemään näin pannakseen täytäntöön sanansa, jotka hän silolaisen Ahian suulla oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle.

2. Aik. 10:16 

Kun israelilaiset näkivät, että kuningas ei välittänyt heidän pyynnöstään, he sanoivat hänelle näin: -- Mitä meillä on tekemistä Daavidin kanssa? Vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet! Pidä itse huoli asioistasi, Daavidin suku! Niin israelilaiset palasivat kotiinsa.

2. Aik. 12:3 

Sisakilla oli mukanaan tuhat kaksisataa sotavaunua ja kuusikymmentätuhatta vaunusoturia, ja hän toi Egyptistä myös suunnattoman joukon libyalaisia, sukkilaisia ja nubialaisia sotilaita.

2. Aik. 13:9 

Te olette karkottaneet Herran papit, Aaronin jälkeläiset, ja leeviläiset. Näiden sijaan olette asettaneet itsellenne pappeja muiden kansojen tapaan: kuka vain on tullut vihittämään itsensä papiksi ja tuonut mukanaan sonnin ja seitsemän pässiä, hänestä on tehty epäjumalien pappi. [2. Aik. 11:14]

2. Aik. 13:17 

Abia ja hänen miehensä löivät heidät perin pohjin, ja viisisataatuhatta israelilaista soturia kaatui.

2. Aik. 14:12 

Asa ajoi miehineen heitä takaa Gerariin saakka, ja nubialaisia kaatui niin paljon, etteivät he enää toipuneet tästä iskusta. Herra ja hänen sotajoukkonsa musersivat heidät, ja Asa ja hänen miehensä saivat runsaan saaliin.

2. Aik. 16:10 

Asa suuttui näkijälle ja heitätti hänet vankilaan, niin vihainen hän tälle oli. Samoihin aikoihin hän käski kurittaa myös eräitä muita.

2. Aik. 17:9 

He kaikki opettivat Juudassa. Herran lain kirja mukanaan he kiersivät Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa.

2. Aik. 18:2 

Muutaman vuoden kuluttua hän meni käymään Ahabin luona Samariassa. Ahab teurastutti paljon lampaita ja nautoja Josafatia ja hänen seuruettaan varten ja alkoi sitten taivuttaa häntä lähtemään sotaretkelle Ramot-Gileadia vastaan. 2. 18:2-34:[ 1. Kun. 22:2-35]

2. Aik. 18:3 

Ahab, Israelin kuningas, kysyi Josafatilta, Juudan kuninkaalta: "Lähdetkö kanssani Ramot-Gileadiin?" Josafat vastasi hänelle: "Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin. Minä lähden kanssasi sotaan."

2. Aik. 18:27 

Miika sanoi siihen: "Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani." Ja vielä hän sanoi: "Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!"

2. Aik. 19:4 

Tämän jälkeen Josafat pysytteli omassa maassaan. Hän liikkui kuitenkin paljon kansan keskuudessa Beersebasta aina Efraimin vuoristoon asti ja sai kansan jälleen palvelemaan Herraa, isiensä Jumalaa.

2. Aik. 20:7 

Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille. [Jes. 41:8; Jaak. 2:23]
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17>