Löytyi 1816 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
mutta te muut jatkakaa vihollisten takaa-ajoa ja surmatkaa kaikki, jotka saatte kiinni. Älkää antako amorilaisten päästä kaupunkeihinsa. Herra, teidän Jumalanne, antaa heidät teidän käsiinne." | |
ja Herra antoi Libnan ja sen kuninkaan heidän käsiinsä. Israelilaiset kukistivat kaupungin ja surmasivat kaikki sen asukkaat päästämättä ainoatakaan pakenemaan. Libnan kuninkaalle Joosua teki samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. | |
Toisena taistelupäivänä Herra antoi kaupungin israelilaisten käsiin. He valtasivat sen ja surmasivat kaikki sen asukkaat, kuten olivat tehneet Libnassakin. | |
Mutta Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää heitä. Huomenna tähän aikaan minä annan israelilaisten surmata heidät viimeiseen mieheen. Sinä katkot heidän hevosiltaan jalkojen jänteet ja poltat poroksi heidän sotavaununsa." | |
ja Herra antoi heidät israelilaisten käsiin. Israelilaiset löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa pohjoisessa Sidonin kaupunkiin, lännessä Misrefot-Majimiin ja idässä Mispen tasangolle asti. He surmasivat pakenijat eivätkä jättäneet eloon ainoatakaan. [Joos. 13:6] | |
Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha. | |
Herran palvelija Mooses ja israelilaiset löivät Sihonin ja Ogin, ja Mooses antoi heidän maansa ruubenilaisille, gadilaisille ja Manassen heimon toiselle puoliskolle. [4. Moos. 32:33] | |
Tässä ovat lueteltuina ne Kanaaninmaan kuninkaat, jotka Joosua ja israelilaiset löivät Jordanin länsipuolella. Näiden kuninkaiden hallitsema alue ulottui Libanonista, Bekaanlaakson Baal-Gadista, Seirin suunnalla kohoavaan Halakinvuoreen asti. Nämä alueet Joosua antoi Israelin heimoille perintömaiksi, kullekin heimolle sille määrätyn osuuden, | |
Ruubenin ja Gadin heimot sekä Manassen heimon toinen puolisko olivat jo saaneet Mooseksen niille osoittamat maa-alueet Jordanin itäpuolelta. Maa, jonka Mooses, Herran palvelija, oli antanut niille, [4. Moos. 32:33] | |
Ainoastaan Leevin heimo ei saanut omaa maata. Osuus uhreista on leeviläisten perintöosa, kuten Herra, Israelin Jumala, on säätänyt. [4. Moos. 18:20+] | |
Mooses oli antanut Ruubenin heimon suvuille niille kuuluvan maan. | |
Sitten Mooses antoi Gadin heimon suvuille niille tulevan maan. | |
Myös Manassen heimon toisen puoliskon suvuille Mooses antoi niille kuuluvan osuuden maasta. | |
Leeviläisille Mooses ei antanut omaa maata. Heidän perintöosansa on Herra, Israelin Jumala, kuten hän itse oli heille ilmoittanut. | |
Mooses oli jo jakanut kahdelle ja puolelle heimolle perintömaat Jordanin itäpuolelta, mutta leeviläisille hän ei antanut omaa maata. [5. Moos. 3:12,13, 10:9] | |
Joosefin jälkeläiset, Manasse ja Efraim, muodostivat kumpikin oman heimonsa. Leeviläisille ei annettu osuutta maasta, mutta he saivat asuinsijoikseen kaupunkeja sekä niihin kuuluvat laidunmaat karjalaumojaan varten. [1. Moos. 48:5; 4. Moos. 35:2; Joos. 21:2] | |
Anna siis minulle se vuoristo, josta Herra tuona päivänä puhui. Sinähän kuulit silloin, että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja, joissa asuu anakilaisia. Ehkä Herra on minun kanssani, niin että pystyn kukistamaan heidät, kuten hän on luvannut." [4. Moos. 13:28] | |
Joosua siunasi Kalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintömaaksi Hebronin. [Joos. 15:13, 21:12; 1. Makk. 2:56] | |
Kalebille, Jefunnen pojalle, annettiin maata Juudan heimon alueelta sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Joosualle antanut. Kaleb sai Hebronin eli Kirjat-Arban, joka oli anakilaisten kantaisän Arban kaupunki. [Joos. 14:13] | |
Kaleb ilmoitti: "Sille, joka kukistaa Kirjat-Seferin ja valloittaa sen, minä annan vaimoksi tyttäreni Aksan." | |
Otniel, Kalebin veljen Kenasin poika, valtasi kaupungin, ja Kaleb antoi tyttärensä Aksan hänelle vaimoksi. [Tuom. 3:9; 1. Aik. 4:13] | |
Aksa vastasi: "Toivota minulle onnea ja anna minulle lähtiäislahja. Sinä olet antanut minulle kuivan Negevin, anna minulle myös vesilähteitä." Ja Kaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet. | |
He tulivat pappi Eleasarin, Joosuan, Nunin pojan, ja päämiesten luo ja sanoivat: "Herra käski Mooseksen antaa meille perintöosan samoin perustein kuin miespuolisille sukulaisillemme." Ja Joosua antoi myös heille perintöosan Herran käskyn mukaisesti. [4. Moos. 27:7, 36:2] | |
Kun israelilaisten voima kasvoi, he pakottivat kanaanilaiset verotyöhön mutta eivät hävittäneet heitä. | |
Joosefin heimon miehet sanoivat Joosualle: "Miksi annoit meille perintömaaksi vain yhden arpaosan, yhden maa-alueen, vaikka Herra on siunannut meitä ja tehnyt meistä suuren kansan?" | |
Joosua sanoi israelilaisille: "Kuinka kauan vielä vitkastelette ettekä lähde ottamaan haltuunne sitä maata, jonka Herra, teidän isienne Jumala, on teille antanut? | |
Leeviläisille ei kuulu maaosuutta, sillä heidän perintöosansa on toimia Herran pappeina. Gadin ja Ruubenin heimot sekä toinen puoli Manassen heimoa ovat jo saaneet Jordanin itäpuolelta osuutensa, jonka Mooses, Herran palvelija, niille antoi." [4. Moos. 18:20+ | 4. Moos. 32:33] | |
Kun maa oli saatu jaetuksi osiin näitä rajoja myöten, israelilaiset antoivat Joosualle, Nunin pojalle, alueen omien maidensa keskeltä. | |
He antoivat hänelle Herran käskyn mukaisesti Efraimin vuoristosta Timnat-Serahin, jota hän itse pyysi. Joosua rakensi sinne kaupungin ja asettui siihen asumaan. | |
"Sano israelilaisille: Nimetkää joitakin kaupunkejanne turvakaupungeiksi, niin kuin jo Mooses minun käskystäni puhui teille. | |
Sen, joka pakenee tällaiseen kaupunkiin, on pysähdyttävä kaupungin portille ja esitettävä ensin asiansa kaupungin vanhimmille. Vanhimpien on päästettävä hänet kaupunkiin ja osoitettava hänelle sieltä paikka, johon hän voi asettua asumaan. | |
Jordanin toiselta puolen, Jerikosta itään, he pyhittivät Ruubenin heimon alueelta Beserin kaupungin, joka sijaitsi ylängöllä autiomaan laidassa, Gadin heimon alueelta he pyhittivät Gileadissa sijaitsevan Ramotin ja Manassen heimon alueelta Basanissa sijaitsevan Golanin. | |
ja sanoivat heille: "Mooses sai Herralta määräyksen, että meille on annettava kaupunkeja asuinpaikoiksi ja karjaamme varten laitumia." [4. Moos. 35:2] | |
Israelilaiset antoivat Herran käskyn mukaisesti omilta alueiltaan leeviläisille kaupunkeja ja laitumia. | |
Nämä kaupungit ja niitä ympäröivät laidunmaat israelilaiset arpoivat leeviläisille sen määräyksen mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. | |
Juudan ja Simeonin heimojen alueelta annettiin seuraavat kaupungit, | |
Heille annettiin Juudan vuoristosta Anokin heimon kantaisän Arban kaupunki Kirjat-Arba eli Hebron sekä sitä ympäröivät laidunmaat. 21:11,12:[ Joos. 14:13-15, 15:13,14] | |
Kaupungin peltomaat ja ympäristökylät oli annettu perintöosaksi Kalebille, Jefunnen pojalle. | |
Aaronin jälkeläisille annettiin Hebron, turvakaupunki, sekä lisäksi Libna, | |
Heille annettiin Efraimin vuoristosta Sikem, turvakaupunki, sekä lisäksi Geser, | |
Näin Herra oli antanut israelilaisille koko sen maan, jonka hän oli heidän esi-isilleen vannomallaan valalla luvannut antaa. Israelilaiset ottivat maan haltuunsa ja asettuivat sinne asumaan, [1. Moos. 12:7+ | 5. Moos. 1:8+] | |
ja Herra antoi heidän asua rauhassa kaikkialla, aivan kuten hän oli heidän esi-isilleen vannonut. Kukaan heidän vihollisistaan ei kyennyt pitämään puoliaan heitä vastaan, vaan Herra antoi kaikki viholliset heidän käsiinsä. [5. Moos. 11:25] | |
Nyt Herra on antanut teidän veljienne päästä asumaan rauhassa, kuten hän lupasi, ja myös te voitte palata kotiin siihen maahan, joka teille kuuluu ja jonka Mooses, Herran palvelija, antoi teille omaksi Jordanin itäpuolelta. [4. Moos. 32:33] | |
Mooses oli antanut Manassen heimon toiselle puoliskolle maata Basanista, ja Joosua antoi heimon toiselle puoliskolle maata Jordanin länsipuolelta samalla kun hän antoi maata muille israelilaisille. Hyvästellessään lähtijöitä Joosua siunasi heidät [Joos. 17:5, 18:7] | |
Herra on asettanut Jordanin erottamaan meidät teistä ruubenilaisista ja gadilaisista. Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.' Tällaisin puhein teidän jälkeläisenne voisivat saada meidän jälkeläisemme luopumaan Herrasta. | |
saatte olla varmat siitä, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää hävitä näitä kansoja teidän tieltänne. Niistä tulee teille pyydys ja ansa, ne iskevät ruoskana teitä kylkiin ja pistävät okaina teitä silmiin, ja te häviätte pian tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut. | |
Mutta samalla tavoin kuin Herra on täyttänyt jokaisen lupauksensa, hän voi toteuttaa myös jokaisen uhkauksensa, ja silloin teistä ei jää jäljelle ketään tähän hyvään maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut. [3. Moos. 26:14-16; 5. Moos. 28:15] | |
Jos te rikotte liiton säädökset, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teidän pitää, ja ryhdytte palvelemaan ja kumartamaan muita jumalia, Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja te häviätte pian tästä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut." [5. Moos. 4:25,26+] | |
Minä toin Abrahamin virran toiselta puolelta ja annoin hänen kulkea eri puolilla Kanaaninmaata. Minä tein suureksi hänen jälkeläistensä määrän. Hänelle minä annoin Iisakin, [1. Moos. 12:1, 21:1] | |
Iisakille annoin Jaakobin ja Esaun. Esaun omaksi minä annoin Seirin vuoriston, mutta Jaakob ja hänen poikansa muuttivat Egyptiin. [1. Moos. 25:21, 36:8, 46:6] | |
"'Sieltä minä toin teidät Jordanin itäpuolella asuvien amorilaisten maahan. Amorilaiset ryhtyivät sotaan teitä vastaan, mutta minä olin teidän kanssanne ja kukistin heidät. Minä hävitin heidät teidän tieltänne, ja te saitte haltuunne heidän maansa. [4. Moos. 21:31] | |
Kun te olitte ylittäneet Jordanin ja tulleet Jerikon luo, jerikolaiset taistelivat teitä vastaan, ja samoin amorilaiset, perissiläiset, kanaanilaiset, heettiläiset, girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Mutta minä olin teidän kanssanne ja kukistin heidät kaikki. [Joos. 6:20, 10:40, 11:23] | |
Näin minä annoin teille maan, jota ette ole raivanneet, ja kaupungit, joita ette itse ole rakentaneet, ja te saitte asettua niihin asumaan. Minä annoin teille viinitarhoja ja oliivipuita, joita te ette ole istuttaneet mutta joiden hedelmiä te silti saatte syödä.' [5. Moos. 6:10,11] | |
Kun Eleasar, Aaronin poika, kuoli, hänet haudattiin Gibeaan, jonka hänen poikansa Pinehas oli saanut asuinpaikakseen Efraimin vuoristosta. | |
Herra vastasi: "Ensimmäisenä lähtee Juuda. Minä annan maan Juudan heimon käsiin." | |
Juudan joukot lähtivät sotaan. Besekissä ne kohtasivat Adoni-Besekin ja kävivät taisteluun häntä vastaan. | |
Kaleb sanoi: "Sille, joka kukistaa Kirjat-Seferin ja valtaa sen, minä annan vaimoksi tyttäreni Aksan." | |
Otniel, Kalebin nuoremman veljen Kenasin poika, valtasi kaupungin, ja Kaleb antoi tyttärensä Aksan hänelle vaimoksi. | |
Aksa vastasi: "Toivota minulle onnea ja anna minulle lähtiäislahja. Sinä olet antanut minulle kuivan Negevin, anna minulle myös vesilähteitä." Ja Kaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet. | |
Kalebille annettiin Hebron, kuten Mooses oli määrännyt, ja Kaleb hävitti siellä asuneet kolme anakilaista sukua. [Joos. 14:13, 15:13,14] | |
Amorilaiset ahdistivat Danin heimon vuoristoon eivätkä päästäneet sitä tunkeutumaan tasangolle. | |
Siksi Herra ei kiirehtinyt tuhoamaan näitä kansoja, vaan antoi niiden jäädä paikoilleen, ja siksi hän ei ollut myöskään antanut niitä Joosuan käsiin. | |
israelilaiset alkoivat ottaa heidän tyttäriään vaimoikseen ja antaa omia tyttäriään vaimoiksi heidän pojilleen. Samalla he rupesivat palvelemaan heidän jumaliaan. [2. Moos. 34:16; 5. Moos. 7:3,4] | |
Hänessä vaikutti Herran henki, ja hän johti tuomarina Israelia. Kun Otniel lähti sotaan, Herra antoi hänen saada voiton Kusan-Riseataimista, aramealaiskuninkaasta, ja niin Otniel alisti tämän kuninkaan valtansa alle. [4. Moos. 27:18] | |
Hän sanoi heille: "Seuratkaa minua. Nyt Herra antaa teidän kukistaa vihollisenne Moabin." He hyökkäsivät hänen jäljessään, valtasivat Jordanin kahlaamot, jotka olivat Moabin rajalla, eivätkä päästäneet sieltä ketään yli. | |
Minä johdatan Jabinin sotapäällikön Siseran sotavaunuineen ja joukkoineen Kisoninpurolle ja annan sinun voittaa hänet.'" | |
Silloin Debora sanoi Barakille: "Lähde liikkeelle! Nyt on se päivä, jona Herra antaa Siseran sinun käsiisi. Tiedäthän, että Herra itse kulkee sinun edelläsi!" Barak lähti hyökkäykseen Taborinvuorelta kymmenentuhatta miestä mukanaan. | |
Vettä Sisera pyysi, maitoa sai. Juhlamaljassa toi Jael kermaa. [Tuom. 4:19] | |
Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät midianilaisten armoille seitsemäksi vuodeksi. [Tuom. 2:11+] | |
Minä vapautin teidät egyptiläisten vallasta ja pelastin teidät sortajienne käsistä, karkotin vihollisenne teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa. [2. Moos. 23:23+] | |
Gideon vastasi: "Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille." [2. Moos. 13:14] | |
Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on liian paljon väkeä mukanasi. En voi antaa miestesi voittaa midianilaisia. Silloinhan Israel saattaisi ottaa voitosta kaiken kunnian ja sanoa: 'Me saavutimme voiton omin voimin.' [5. Moos. 8:17] | |
Herra sanoi Gideonille: "Näiden kolmensadan vettä latkivan miehen voimalla minä pelastan Israelin ja annan midianilaiset sinun käsiisi. Koko muu joukko palatkoon kotiin." [1. Sam. 14:6; 2. Aik. 14:10] | |
Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: "Hyökkää midianilaisten leiriin. Minä annan heidät sinun käsiisi. | |
Hänen toverinsa sanoi: "Se ei voi merkitä mitään muuta kuin israelilaisen Gideonin, Joasin pojan, miekkaa. Jumala antaa meidät ja koko sotajoukkomme hänen käsiinsä." | |
Kuultuaan unen ja sen selityksen Gideon kumartui maahan ja rukoili. Sitten hän palasi israelilaisten leiriin ja sanoi: "Ylös kaikki! Nyt Herra antaa teidän lyödä midianilaiset!" | |
Hän jakoi kolmesataa miestään kolmeen osastoon, antoi jokaiselle miehelle torven ja ruukun, jonka sisään oli kätketty palava soihtu, | |
Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten päälliköt Orebin ja Seebin. Mitä minä olen saanut aikaan teihin verrattuna?" Näin puhuen hän sai heidät leppymään. [Tuom. 7:25] | |
ja Gideon sanoi sukkotilaisille: "Antakaa leipää miehilleni. He ovat näännyksissä. Ajamme takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa." | |
Mutta Sukkotin päämiehet vastasivat: "Joko olet saanut Sebahin ja Salmunnan kiinni ja lyönyt heiltä poikki käden? Vasta sitten vaadi meiltä ruokaa sotajoukollesi." | |
Gideon sanoi: "Hyvä on! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, niin noiden sanojen tähden minä pieksen teidät verille autiomaan orjantappuroilla ja piikkipensailla." | |
Sitten Gideon meni Sukkotin miesten luo ja sanoi: "Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joiden tähden te pilkkasitte minua. Tehän kysyitte, joko Sebah ja Salmunna olivat minun käsissäni, kun pyysin teitä antamaan ruokaa väsyneille miehilleni." | |
Gideon sanoi heille vielä: "Yhtä tahtoisin teiltä kuitenkin pyytää. Antakaa kukin minulle yksi korurengas saaliistanne." Midianilaisilla näet oli koruinaan kultarenkaita, koska he olivat ismaelilaisia. | |
Israelilaiset vastasivat: "Hyvä on, saat mitä pyydät." He levittivät maahan viitan ja heittivät kukin sen päälle yhden renkaan saaliistaan. | |
ja antoivat hänelle Baal-Beritin pyhäkön varoista seitsemänkymmentä sekeliä hopeaa. Niillä Abimelek pestasi mukaansa joutilaita, häikäilemättömiä miehiä. [Tuom. 8:33] | |
Jos minä saisin johtaa tätä kansaa, niin karkottaisin hänet. Minä sanoisin hänelle: 'Kokoa niin suuri sotajoukko kuin pystyt ja tule sitten tänne taistelemaan!'" | |
Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: "Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?" | |
Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta. | |
Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, | |
Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. | |
Kun teitä ei kuulunut, minä lähdin henkeni kaupalla ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi minun saavuttaa heistä voiton. Miksi te nyt olette lähteneet sotaretkelle minua vastaan?" | |
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät neljäksikymmeneksi vuodeksi filistealaisten armoille. [Tuom. 2:11+] | |
Simson kaivoi hunajaa kouriinsa ja söi sitä kulkiessaan. Kun hän tuli vanhempiensa luo, hän antoi sitä heille, ja hekin söivät. Mutta hän ei kertonut heille, että hän oli kaapinut hunajan leijonan raadosta. | |
Simson sanoi heille: "Minäpä esitän teille arvoituksen. Jos pystytte ratkaisemaan sen tämän hääviikon kuluessa, minä annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua. | |
Mutta jos ette osaa ratkaista arvoitusta, teidän on annettava minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua." He sanoivat hänelle: "Kerro arvoituksesi, me tahdomme kuulla sen!" | |
Silloin Herran henki valtasi Simsonin. Hän meni Askeloniin ja surmasi siellä kolmekymmentä miestä, riisui heiltä vaatteet ja antoi ne arvoituksen ratkaisijoille. Raivoissaan hän sitten lähti kotiinsa. [Tuom. 13:2] | |
Jonkin ajan kuluttua, vehnänkorjuun aikaan, Simson lähti käymään vaimonsa luona ja otti tuomisiksi mukaansa nuoren pukin. Hän sanoi vaimonsa isälle: "Tahtoisin mennä vaimoni luo." Mutta vaimon isä ei päästänyt häntä | |
vaan sanoi: "Minä todella luulin, ettet enää välitä hänestä, ja siksi annoin hänet vaimoksi sinun sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa vielä kauniimpi kuin hän. Voit saada hänet vaimosi tilalle." [Tuom. 14:20] | |
Filistealaiset kyselivät toisiltaan: "Kuka tämän teki?" He saivat tietää, että tuhotyön oli tehnyt Simson, timnalaisen miehen vävy, kostoksi siitä, että mies oli häiden jälkeen antanut tyttärensä Simsonin sulhaspojalle. Silloin filistealaiset lähtivät Timnaan ja polttivat sekä tytön että hänen isänsä. [Tuom. 14:15] |