Löytyi 1919 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
"Minun isäni ja sinun isäsi olivat keskenään liitossa. Tehkäämme mekin liitto. Tässä ovat sinulle lähettämäni lahjat, hopeaa ja kultaa. Riko se liitto, jonka olet tehnyt Israelin kuninkaan Baesan kanssa. Silloin hän lähtee ahdistamasta minua." | |
Ben-Hadad teki kuningas Asan pyynnön mukaan. Hän lähetti sotapäälliköitään Israelin kaupunkien kimppuun ja valtasi Ijjonin, Danin, Abel-Bet-Maakan ja Naftalin alueen Kinneretiä myöten. [2. Kun. 15:29] | |
Kuningas Asa kutsui koolle kaikki Juudan miehet, yksikään ei saanut jäädä tulematta. He kuljettivat pois kivet ja hirret, joilla Baesa oli linnoittanut Ramaa, ja kuningas Asa vahvisti niillä Benjaminin Geban ja Mispan varustuksia. | |
Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Asasta ja hänen saavutuksistaan, kaikesta mitä hän teki ja kaupungeista jotka hän rakensi, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. Vanhoilla päivillään hän oli jalkavaivainen. | |
Nadab, Jerobeamin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Asan toisena hallitusvuotena. Hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. | |
Baesa surmasi hänet Juudan kuninkaan Asan kolmantena hallitusvuotena ja nousi kuninkaaksi hänen sijaansa. | |
Kaikki muu, mitä Nadabista ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. | |
Asan ja Baesan, Israelin kuninkaan, välillä oli sota niin kauan kuin he elivät. | |
Juudan kuninkaan Asan kolmantena hallitusvuotena Baesasta, Ahian pojasta, tuli Israelin kuningas. Hän hallitsi Tirsassa kaksikymmentäneljä vuotta. | |
Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Baesasta, hänen teoistaan ja saavutuksistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. | |
Juudan kuninkaan Asan kahdentenakymmenentenäkuudentena hallitusvuotena Elasta, Baesan pojasta, tuli Israelin kuningas. Hän hallitsi Tirsassa kaksi vuotta. | |
Simri tuli sinne ja löi hänet kuoliaaksi. Tämä tapahtui Juudan kuninkaan Asan kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä hallitusvuotena. Simristä tuli Elan sijaan kuningas. | |
Kaikki muu, mitä Elasta ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. | |
Juudan kuninkaan Asan kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä hallitusvuotena Simristä tuli kuningas. Hän hallitsi Tirsassa seitsemän päivää. Sotaväki oli silloin leiriytynyt piirittämään Gibbetonia, joka oli filistealaisten hallussa. | |
Kun piiritysjoukot kuulivat kerrottavan, että Simri oli tehnyt salaliiton ja lyönyt kuninkaan kuoliaaksi, koko Israelin sotaväki heti samana päivänä leirissä julisti Israelin kuninkaaksi Omrin, sotaväen päällikön. | |
Kun Simri näki kaupungin olevan vihollisen käsissä, hän vetäytyi kuninkaan palatsin sisäosiin. Hän sytytti palatsin tuleen, ja näin hän kuoli | |
Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Simristä ja salaliitosta, jonka hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. | |
Omrista tuli Israelin kuningas Juudan kuninkaan Asan kolmantenakymmenentenäyhdentenä hallitusvuotena, ja hän oli vallassa kaksitoista vuotta. Hallittuaan kuusi vuotta Tirsassa | |
Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Omrista, hänen teoistaan ja saavutuksistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. | |
Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Asan kolmantenakymmenentenäkahdeksantena hallitusvuotena. Hän oli Samariassa Israelin hallitsijana kahdenkymmenenkahden vuoden ajan. | |
Ei siinä kyllin, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä. Hän jopa otti vaimokseen Sidonin kuninkaan Etbaalin tyttären, Isebelin, ja ryhtyi palvelemaan ja kumartamaan Baalia. | |
Ahab pystytti myös asera-tarhan ja teki vielä paljon muuta, jolla herätti Herran, Israelin Jumalan, vihan pahemmin kuin yksikään Israelin kuningas ennen häntä. | |
Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, ja mene autiomaahan lähelle Damaskosta. Voitele sitten Hasael Syyrian kuninkaaksi. [2. Kun. 8:13] | |
Israelin kuninkaaksi voitele Jehu, Nimsin poika, ja seuraajaksesi profeetan tehtävään Elisa, Safatin poika, joka asuu Abel-Meholassa. [2. Kun. 9:3 | 2. Kun. 2:9,15] | |
Syyrian kuningas Ben-Hadad kokosi suuren sotajoukon. Kolmekymmentäkaksi kuningasta oli hänen kanssaan, kun hän vaunujoukkoineen lähti hyökkäykseen, piiritti Samarian kaupungin ja yritti vallata sen. | |
Hän lähetti miehiään kaupunkiin Israelin kuninkaan Ahabin luo | |
Israelin kuningas vastasi hänelle: "Tapahtukoon niin kuin käsket, herrani ja kuninkaani. Minä olen sinun, niin myös kaikki, mitä minulla on." | |
Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat koolle ja sanoi: "Ymmärrätte varmasti, että tuolla miehellä on paha mielessä. Kun hän ensin lähetti minulle sanan, hän vaati vaimojani ja poikiani sekä hopeaani ja kultaani, enkä minä kieltänyt niitä häneltä." | |
Niinpä hän vastasi Ben-Hadadin sananviejille: "Sanokaa herralleni ja kuninkaalleni näin: 'Kaikkeen siihen, mitä palvelijaltasi ensin vaadit, minä olen valmis, mutta tähän en voi suostua.'" Sananviejät veivät tämän vastauksen Ben- Hadadille. | |
Mutta Israelin kuningas käski sananviejiä sanomaan hänelle: "Älä vielä silloin kersku, kun panet miekkaa vyöllesi, kersku sitten kun sen riisut." | |
Kun tämä sana vietiin Ben-Hadadille, hän oli kuninkaidensa kanssa lehväkatoksen alla juomassa. Viestin kuullessaan hän huusi miehilleen: "Hyökkäykseen!" Rynnäkköä alettiin heti valmistella. | |
Silloin muuan profeetta tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Näetkö koko tuon väenpaljouden? Tänä päivänä minä annan sen sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra.'" | |
Miehet lähtivät kaupungista hyökkäykseen keskipäivän aikaan. Ben-Hadad oli lehväkatoksen alla, ja hän ja ne kolmekymmentäkaksi kuningasta, jotka olivat hänen apunaan, olivat juoneet itsensä juovuksiin. | |
he löivät kukin vastustajansa hengiltä. Syyrian joukot lähtivät pakosalle, ja israelilaiset ajoivat niitä takaa. Ben-Hadad, Syyrian kuningas, pääsi ratsain pakoon muutamien miestensä kanssa. | |
Israelin kuningaskin lähti hyökkäykseen. Hän löi vaunujoukot ja tuotti syyrialaisille suuren tappion. | |
Profeetta tuli silloin Israelin kuninkaan luo ja sanoi hänelle: "Palaa nyt kaupunkiin ja ala vahvistaa varustuksiasi. Mieti tarkoin, mitä sinun pitää tehdä, sillä vuoden päästä tähän samaan aikaan Syyrian kuningas hyökkää jälleen maahasi." | |
Syyrian miehet sanoivat kuninkaalleen: "Israelilaisten jumala on vuorten jumala. Sen vuoksi he voittivat meidät. Jos taistelemme heitä vastaan tasangolla, voitamme heidät varmasti. | |
Tee nyt näin: Pane kaikki kuninkaat pois tehtävistään ja aseta omat käskynhaltijasi heidän sijaansa. | |
Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.'" | |
Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Me olemme kuulleet, että Israelin kuninkaat ovat armollisia kuninkaita. Jospa pukeutuisimme säkkikankaaseen, panisimme nuoran kaulaamme ja menisimme Israelin kuninkaan luo. Ehkä hän antaa sinun elää." [Jes. 3:24] | |
Miehet pukeutuivat säkkikankaaseen, panivat nuoran kaulaansa ja menivät Israelin kuninkaan luo. He sanoivat hänelle: "Palvelijasi Ben-Hadad anoo, että jättäisit hänet henkiin." Kuningas sanoi: "Onko hän vielä elossa? Hän on minun veljeni." | |
Hän jäi sitten tielle odottamaan kuningasta. Jottei häntä olisi tunnettu, hän pani siteen silmilleen. | |
Kun kuningas oli menossa siitä ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: "Minä, palvelijasi, olin mukana taistelussa. Siellä eräs sotilas erkani rivistöstä ja toi minun luokseni miehen. Hän sanoi: 'Vartioi tätä miestä! Jos hän pääsee karkaamaan, vastaat siitä hengelläsi tai maksat talentin hopeaa.' | |
Minulla oli kuitenkin kaikenlaista tekemistä, ja yhtäkkiä vankia ei ollutkaan missään." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Olkoon rangaistuksesi se, minkä itse sanoit." | |
Silloin hän tempasi siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet profeetaksi. | |
Synkkänä ja raivoissaan Israelin kuningas lähti kotimatkalle ja palasi Samariaan. | |
Pian tämän jälkeen sattui tällainen tapaus. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. | |
Sijoittakaa häntä vastapäätä kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.' Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää hänet kuoliaaksi." [5. Moos. 17:6] | |
Kaksi kunniatonta miestä tuli paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Kaiken kansan edessä he sitten todistivat Nabotia vastaan näin: "Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta." Nabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja häntä kivitettiin, kunnes hän kuoli. | |
"Mene tapaamaan Israelin kuningasta Ahabia, joka asuu Samarian kaupungissa. Hän on nyt Nabotin viinitarhassa, jonka hän on mennyt ottamaan haltuunsa. | |
Kolmantena vuotena Juudan kuningas Josafat lähti Israelin kuninkaan Ahabin luo. | |
Israelin kuningas oli sanonut miehilleen: "Niin kuin tiedätte, Ramot- Gilead kuuluu oikeastaan meille. Mutta tässä me vain istumme kädet ristissä emmekä ota sitä Syyrian kuninkaan käsistä." | |
Nyt hän sanoi Josafatille: "Lähdetkö kanssani sotaan Ramot-Gileadiin?" Josafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin." [2. Kun. 3:7] | |
Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: "Kysy sentään ensin Herran mieltä." [2. Kun. 3:11] | |
Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, nelisensataa miestä, ja kysyi heiltä: "Tuleeko minun lähteä sotaan Ramot- Gileadia vastaan vai ei?" He vastasivat: "Lähde matkaan! Herra antaa kaupungin sinun käsiisi." | |
Israelin kuningas vastasi Josafatille: "Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." "Noin ei kuningas saisi puhua", sanoi Josafat. | |
Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: "Toimita oitis tänne Miika, Jimlan poika." | |
Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat Samarian kaupunginportin aukiolla kumpikin istuimellaan kuninkaallisissa vaatteissaan. Kaikki profeetat olivat hurmostilassa heidän edessään. | |
Samalla tavoin ennustivat muutkin profeetat. He huusivat: "Hyökkää Ramot-Gileadiin! Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi." | |
Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: "Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää." | |
Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: "Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?" Miika vastasi hänelle: "Lähde vain. Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi." | |
Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä." | |
Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Enkö sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa." | |
Israelin kuningas sanoi silloin: "Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo. | |
Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin." | |
Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin. | |
Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi." Hän vaihtoi vaatteita ja tuli taistelukentälle. | |
Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa kolmellekymmenellekahdelle päällikölle käskyn: "Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen." | |
Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: "Tuo on varmaankin Israelin kuningas." Niinpä he suuntasivat hyökkäyksensä häntä kohden. Silloin Josafat huusi apua. | |
Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä. | |
Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Ahabia, Israelin kuningasta, haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: "Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut." | |
Mutta taistelu riehui kiivaana, ja niin kuningas joutui olemaan koko päivän vaunuissaan taistelukentällä. Illalla hän kuoli, sillä hänen verensä oli vuotanut kuiviin vaunujen pohjalle. [1. Kun. 20:42] | |
Näin kuningas kuoli. Hänen ruumiinsa vietiin Samarian kaupunkiin, ja hänet haudattiin sinne. | |
Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Ahabista ja hänen teoistaan, norsunluupalatsista ja kaikista hänen kaupungeistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. | |
Josafatista, Asan pojasta, tuli Juudan kuningas Israelin kuninkaan Ahabin neljäntenä hallitusvuotena. 1. 22:41-51:[ 2. Aik. 17:1-19, 19:1-21:1 : 1. Kun. 15:24] | |
Josafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa. | |
Kaikki muu, mitä Josafatista, hänen saavutuksistaan ja sodistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. | |
Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta, vaan sitä hallitsi maaherra. [2. Sam. 8:14] | |
Ahasja, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin seitsemäntenätoista hallitusvuotena. Hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. | |
Mutta Herran enkeli sanoi tisbeläiselle Elialle: "Lähde Samarian kuninkaan sananviejiä vastaan ja sano heille: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun teidän pitää käydä kuulemassa Ekronin jumalaa Baal- Sebubia? | |
Lähetit vastasivat hänelle: "Eräs mies tuli meitä vastaan ja sanoi meille: 'Palatkaa kuninkaan luo, joka teidät lähetti, ja viekää hänelle tämä Herran sana: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun lähetät pyytämään vastausta Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta? Tämän vuoksi sinä et enää nouse vuoteelta, jolle olet asettunut, vaan olet kuoleman oma.'" | |
Kuningas lähetti Elian luo viidenkymmenenpäällikön miehineen. Elia istui vuoren laella, kun päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla kaupunkiin." | |
Kuningas lähetti Elian luo toisen viidenkymmenenpäällikön miehineen. Päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi: "Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla heti kaupunkiin." | |
Herran enkeli sanoi silloin Elialle: "Lähde hänen kanssaan, älä pelkää häntä." Niin Elia lähti ja meni päällikön kanssa kuninkaan luo. | |
Ahasja kuoli, niin kuin Elia Herran sanan mukaisesti oli ennustanut. Hänellä ei ollut poikaa, ja niin hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen veljensä Joram. Tämä tapahtui Juudan kuninkaan Joramin, Josafatin pojan, toisena hallitusvuotena. [2. Kun. 3:1; 2. Aik. 21:1] | |
Kaikki muu, mitä Ahasjasta ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. | |
Joram, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin kahdeksantenatoista hallitusvuotena. Hän hallitsi kaksitoista vuotta. [2. Kun. 1:17] | |
Moabin kuninkaan Mesan maassa oli suuria lammaslaumoja, ja hänet oli velvoitettu toimittamaan Israelin kuninkaalle määräajoin verona satatuhatta karitsaa ja satatuhatta keritsemätöntä pässiä. | |
Mutta kun Ahab kuoli, Moabin kuningas ei enää tunnustanut Israelin kuninkaan herruutta. [2. Kun. 1:1] | |
Kuningas Joram lähti silloin heti Samariasta ja katsasti koko Israelin sotajoukon. | |
Samalla hän lähetti Juudan kuninkaalle Josafatille viestin, jossa hän sanoi: "Moabin kuningas kapinoi minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotaretkelle Moabiin?" Josafat vastasi: "Minä tulen mukaasi. Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin." [1. Kun. 22:4] | |
Israelin ja Juudan kuninkaat lähtivät yhdessä Edomin kuninkaan kanssa liikkeelle. Kun he olivat marssineet seitsemän päivää, vesi oli lopussa. Sitä ei ollut sotilaille sen paremmin kuin joukkojen perässä kulkeville kuormajuhdillekaan. | |
"Voi meitä!" sanoi Israelin kuningas. "Herra on nyt tuonut meidät kaikki kolme kuningasta tänne antaakseen meidät moabilaisten käsiin." | |
Mutta Josafat kysyi: "Eikö meillä ole mukana yhtään Herran profeettaa, joka voisi kysyä neuvoa Herralta?" Eräs Israelin kuninkaan sotilas sanoi silloin: "On täällä Elisa, Safatin poika. Hän on se, joka valoi vettä Elian käsille." [1. Kun. 22:5,7] | |
"Häneltä me saamme Herran sanan", Josafat sanoi. Hän lähti Elisan luo, ja Israelin ja Edomin kuninkaat lähtivät hänen kanssaan. | |
Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: "Miksi sinä minun luokseni tulet? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo!" Mutta Israelin kuningas vastasi hänelle: "Ei, Herra on kutsunut meidät, kaikki kolme kuningasta, tänne. Aikooko hän antaa meidät moabilaisten käsiin?" | |
Silloin Elisa sanoi: "Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: ellen pitäisi arvossa Josafatia, Juudan kuningasta, en välittäisi sinusta enkä katsoisi sinuun päinkään! | |
Kun Moabiin levisi tieto, että kuninkaat olivat lähteneet matkaan hyökätäkseen sinne, kaikki asekuntoiset miehet nuorukaisista alkaen kutsuttiin koolle, ja he asettuivat maan rajalle. | |
Silloin he sanoivat: "Tuo on verta! Kuninkaat ovat alkaneet taistella keskenään. Viholliset ovat ottaneet toisensa hengiltä! Nyt ryöstämään, Moabin miehet!" | |
Kun Moabin kuningas huomasi, ettei hän enää kyennyt pitämään puoliaan, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä ja yritti murtautua läpi Edomin kuninkaan joukkojen kohdalta. Se ei kuitenkaan onnistunut. |