Löytyi 1919 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
ja sanoivat toisilleen: "Katsokaa, nyt se mies tulee! Taas hän astuu esiin pilkkaamaan israelilaisia. Jos joku pystyy tappamaan tuon miehen, kuningas tekee hänestä upporikkaan, antaa hänelle tyttärensä ja nostaa koko hänen sukunsakin Israelin etuoikeutettujen joukkoon." | |
Kun Saul oli nähnyt Daavidin lähtevän filistealaista vastaan, hän kysyi Abnerilta, sotaväen päälliköltä: "Abner, kenen poika tuo nuori mies on?" Abner vastasi: "En totta tosiaan tiedä." | |
Kuningas sanoi: "Mene sitten kysymään, kenen poika tuo reipas nuorukainen on!" | |
Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen, tanssien ja iloiten, rumpuja ja symbaaleja lyöden. 1. 18:6,7:[ 2. Moos. 15:20+ | 1. Sam. 21:12, 29:5] | |
Daavid vastasi: "Mikä minä olen, mikä arvo on minun suvullani ja isäni perheellä Israelissa? Kuinka minä voin kelvata kuninkaan vävyksi?" | |
Omille miehilleen hän antoi käskyn: "Puhukaa vaivihkaa Daavidille tähän tapaan: 'Kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen miehensäkin pitävät sinusta. Nyt sinusta voisi tulla kuninkaan vävy!'" | |
Saulin miehet kuiskuttelivat tällaisia puheita Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: "Onpa teidän mielestänne helppoa päästä kuninkaan vävyksi! Minähän olen vain köyhä ja vähäpätöinen mies." | |
ja Saul neuvoi heitä sanomaan Daavidille: "Kuningas haluaa morsiamenhintana ainoastaan sata filistealaisten esinahkaa kostoksi vihollisilleen." Itse asiassa Saul pyrki vain siihen, että Daavid sortuisi filistealaisten käsiin. [1. Moos. 34:12] | |
Saulin miehet kertoivat Daavidille nämä sanat. Daavidista oli mieluisaa päästä tällä tavalla kuninkaan vävyksi, ja määräaikaa odottelematta | |
hän lähti miehineen liikkeelle ja tappoi kaksisataa filistealaista. Daavid toi mukanaan heidän esinahkansa ja laski ne kaikki kuninkaan eteen päästäkseen kuninkaan vävyksi. Ja Saul antoi hänelle tyttärensä Mikalin vaimoksi. [2. Sam. 3:14] | |
Jonatan puhui hyvää Daavidista isälleen Saulille ja sanoi: "Älköön kuninkaani tehkö vääryyttä palvelijalleen Daavidille, sillä hänkään ei ole tehnyt vääryyttä sinulle, vaan kaikki hänen tekonsa ovat koituneet sinun parhaaksesi. | |
Silloin Daavid sanoi: "Huomenna on uudenkuun päivä, ja minun on määrä aterioida kuninkaan kanssa. Auta minua piiloutumaan kaupungin ulkopuolelle. Minä pysyn siellä ylihuomisiltaan saakka. [4. Moos. 28:11] | |
Daavid piiloutui kaupungin ulkopuolelle. Uudenkuun päivänä kuningas istui aterialle. | |
Hän istui tavallisella paikallaan seinän vieressä, Jonatan istui häntä vastapäätä ja Abner Saulin vieressä, mutta Daavidin paikka oli tyhjä. | |
ja sanoi: 'Anna minun lähteä. Meillä on suvun uhrijuhla Betlehemissä, ja veljeni on käskenyt minun tulla sinne. Jos minusta vähänkin välität, niin päästät minut katsomaan veljiäni.' Sen takia hän ei ole tullut kuninkaan pöytään." | |
Daavid vastasi pappi Ahimelekille: "Kuningas on antanut minulle tehtävän. Mutta hän sanoi: 'Kukaan ei saa tietää mitään siitä tehtävästä, jota suorittamaan sinut lähetän ja jonka olen sinulle määrännyt.' Palvelijoiden olen käskenyt tulla erääseen toiseen paikkaan. | |
Daavid sanoi Ahimelekille: "Sattuuko sinulla olemaan täällä keihästä tai miekkaa? En ehtinyt ottaa mukaani miekkaa enkä muitakaan aseitani, kun kuninkaan antama tehtävä oli niin kiireellinen." | |
Samana päivänä Daavid jatkoi matkaansa paetakseen Saulin ulottuvilta ja tuli Gatin kuninkaan Akisin luo. [1. Sam. 27:2; Ps. 56:1] | |
Mutta Akisin miehet sanoivat kuninkaalleen: "Eikö se ole Daavid, tuon maan kuningas? Hänestähän naiset tanssiessaan lauloivat: -- Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin." [1. Sam. 18:7] | |
Daavid pani heidän puheensa merkille ja alkoi pelätä Gatin kuningasta Akisia. | |
Daavid lähti Adullamista Moabin Mispeen ja pyysi Moabin kuninkaalta: "Anna isäni ja äitini tulla tänne teidän luoksenne, kunnes näen, mitä Jumala aikoo minulle tehdä." | |
Daavid jätti heidät Moabin kuninkaan haltuun, ja he asuivat kuninkaan luona niin kauan kuin Daavid viipyi turvapaikassaan vuorilla. | |
Kuningas kutsutti luokseen pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Nobin papit. He kaikki saapuivat kuninkaan luo. | |
Ahimelek vastasi kuninkaalle: "Kuka sinun miehistäsi olisi luotettavampi kuin Daavid? Onhan hän kuninkaan vävy, henkivartiostosi päällikkö ja suuresti kunnioitettu sinun hovissasi. [1. Sam. 18:13,27] | |
Ja kysyinkö minä silloin ensimmäistä kertaa häntä varten neuvoa Jumalalta? Varmasti en! Älköön kuningas syyttäkö mistään minua tai sukuani, sillä palvelijasi ei ole tiennyt tällaisesta puolta sanaakaan." | |
Mutta kuningas vastasi: "Nyt sinä totisesti kuolet, Ahimelek, sinä ja koko isäsi suku!" | |
Ja lähellä seisoville saattueensa miehille kuningas sanoi: "Menkää ja tappakaa Herran papit! Hekin pitävät yhtä Daavidin kanssa. He tiesivät, että hän oli pakomatkalla, mutta eivät paljastaneet sitä minulle." Kuninkaan miehet eivät kuitenkaan halunneet kohottaa kättään Herran pappeja vastaan. | |
Silloin kuningas sanoi Doegille: "Mene sinä ja lyö papit hengiltä!" Doeg Edomilainen meni, kävi yksin pappien kimppuun ja tappoi sinä päivänä kahdeksankymmentäviisi miestä, jotka kaikki olivat efodinkantajia*. [Ks. selitystä jakeeseen 2:28.] [ 2. Moos. 28:6] | |
Jos nyt haluat tulla sinne, kuningas, me kyllä luovutamme hänet sinun käsiisi." | |
Sen jälkeen myös Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: "Herrani, kuningas!" Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka | |
Ja kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiran raatoa, yhtä vaivaista kirppua! | |
Kun Abigail tuli takaisin Nabalin luo, tämä piti talossaan juominkeja, jotka olisivat kelvanneet vaikka kuninkaalle. Nabal oli hyvällä tuulella ja vahvasti juovuksissa, eikä Abigail puhunut hänelle sanaakaan ennen aamunkoittoa. | |
Sieltä hän huusi sotilaille ja Abnerille, Nerin pojalle: "Abner, kuuletko sinä?" Abner huusi takaisin: "Kuka sinä olet, kun noin huudat kuninkaalle?" | |
Daavid vastasi Abnerille: "Eikö sinun pitäisi olla mies, vailla vertaa Israelissa? Miksi et sitten suojellut kuningasta, herraasi, kun joku mies tuli äsken surmaamaan häntä? | |
Olet hoitanut tehtäväsi huonosti! Niin totta kuin Herra elää, te olette nyt kuoleman omat, kun ette suojelleet kuningastanne, Herran voideltua. Katso nyt, mihin ovat joutuneet kuninkaan keihäs ja vesipullo hänen päänsä vierestä!" | |
Silloin Saul tunsi Daavidin äänen ja huusi: "Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!" Daavid vastasi: "Niin on, kuninkaani." | |
Kuuntele nyt, kuninkaani, mitä palvelijallasi on sanottavana. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, hänet voi lepyttää uhreilla. Mutta jos ihmiset ovat sen tehneet, kohdatkoon heitä Herran kirous! Nyt he ovat karkottaneet minut pois Herran omasta maasta, joka on myös minun maani, ja sanoneet: 'Mene muualle ja palvele vieraita jumalia.' | |
Mutta älköön minun vereni vuotako maahan täällä kaukana Herran kasvojen edestä, vaikka itse Israelin kuningas on lähtenyt tavoittelemaan minunlaistani kirppua, niin kuin peltopyytä ajetaan takaa vuorilla." | |
Daavid vastasi: "Näetkö, tässä on kuninkaan keihäs! Tulkoon joku miehistäsi tälle puolelle hakemaan sitä. | |
Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja siirtyivät Maokin pojan Akisin luo, joka oli Gatin kuningas. [1. Sam. 21:11] | |
Silloin Akis antoi hänelle Siklagin, ja sen tähden Siklag on tähän päivään saakka ollut Juudan kuninkaiden omaisuutta. [Joos. 15:31; 1. Aik. 12:1] | |
Mutta kuningas vastasi: "Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?" Nainen sanoi: "Näen jumalolennon nousevan maasta." | |
Filistealaisten päälliköt kysyivät: "Keitä nuo heprealaiset ovat?" Akis vastasi päälliköille: "Tuo on Daavid, Israelin kuninkaan Saulin miehiä. Hän on jo vuoden päivät ollut minun luonani, enkä ole huomannut hänessä mitään epäilyttävää sen jälkeen kun hän siirtyi minun puolelleni." [1. Sam. 27:2,7] | |
Daavid sanoi Akisille: "Mitä minä olen tehnyt? Mitä pahaa olet minussa huomannut sinä aikana, jonka olen ollut palveluksessasi, kun en saa tulla taistelemaan herrani ja kuninkaani vihollisia vastaan?" | |
Juudan miehet tulivat ja voitelivat Daavidin Juudan heimon kuninkaaksi. Kun Daavidille kerrottiin, että Gileadin Jabesin miehet olivat haudanneet Saulin, | |
Rohkaiskaa mielenne ja olkaa lujat! Herranne Saul on tosin kuollut, mutta Juudan heimo on voidellut kuninkaakseen minut." | |
Daavid oli Juudan heimon kuninkaana Hebronissa kaikkiaan seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta. [2. Sam. 5:5] | |
Toinen oli Kilab, jonka äiti Abigail oli ollut karmelilaisen Nabalin vaimo, kolmas Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären Maakan poika, [1. Sam. 25:42 | 2. Sam. 13:37] | |
Abner oli asettunut yhteyteen Israelin vanhimpien kanssa ja antanut heille tällaisen neuvon: "Te olette jo kauan halunneet Daavidia kuninkaaksenne. | |
Abner sanoi Daavidille: "Minä lähden nyt ja kokoan kaikki israelilaiset sinun luoksesi, herrani ja kuninkaani. He solmivat kanssasi liiton, ja sinusta tulee kaikkien niiden kuningas, joita tahdot hallita." Daavid saatteli Abnerin matkaan, ja hän lähti rauhassa menemään. | |
Kun Joab saapui miehineen, hänelle kerrottiin, että Abner, Nerin poika, oli tullut kuninkaan luo ja että kuningas oli päästänyt hänet lähtemään. | |
Joab meni kuninkaan luo ja sanoi: "Mitä sinä olet tehnyt? Abner tuli sinun luoksesi, ja sinä annoit hänen mennä kaikessa rauhassa! | |
Daavid sanoi Joabille ja kaikille, jotka olivat paikalla: "Repäiskää vaatteenne, pukeutukaa säkkikankaaseen ja pitäkää valittajaiset Abnerille." Ja kuningas Daavid kulki paarien jäljessä, | |
kun he hautasivat Abnerin Hebroniin. Kuningas itki hänen haudallaan suureen ääneen, ja myös koko kansa itki. | |
Kuningas lauloi Abnerille tämän valituslaulun: -- Oliko Abnerin kuoltava niin kuin tyhmyri kuolee? [2. Sam. 1:17] | |
Nämä sanat olivat ihmisille mieleen niin kuin kaikki muukin, mitä kuningas teki. | |
Väkijoukko ja koko Israel ymmärsivät silloin, ettei kuninkaalla ollut osuutta Nerin pojan Abnerin surmaamiseen. | |
Kuningas sanoi miehilleen: "Te tiedätte, että tänään on Israelista kaatunut suuri päällikkö. | |
Minä olen kuitenkin vielä heikko, vaikka minut on voideltu kuninkaaksi. Nämä miehet, Serujan pojat, ovat minua vahvempia. Herra maksakoon tämän rikoksen tekijälle hänen tekonsa mukaan!" [1. Sam. 26:8; 2. Sam. 16:9, 19:22 | Ps. 62:13] | |
He toivat Isbosetin pään Daavidille Hebroniin ja sanoivat hänelle: "Tässä on Saulin pojan Isbosetin, sinun vihollisesi pää. Hän tavoitteli henkeäsi, mutta Herra on nyt kostanut herramme ja kuninkaamme puolesta Saulille ja hänen jälkeläisilleen." | |
Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaamme, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.'" [1. Sam. 18:16, 25:30; 2. Sam. 7:8; Ps. 78:71] | |
Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi. [2. Moos. 3:16+ | 1. Sam. 16:13; 2. Sam. 2:4] | |
Kuningas lähti miehineen Jerusalemiin niitä jebusilaisia vastaan, jotka yhä asuivat maassa. Nämä sanoivat Daavidille: "Tänne sinä et pääse, sokeat ja rammatkin pystyvät torjumaan sinut." Tällä he tarkoittivat, ettei Daavid koskaan pääsisi kaupunkiin. [Joos. 15:63; Tuom. 1:21] | |
Tyroksen kuningas Hiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä sekä toimitti hänelle setripuuta, kirvesmiehiä ja kivenhakkaajia, ja nämä miehet rakensivat Daavidille palatsin. 2. 5:11-24:[ 1. Aik. 14:1-17 : 2. Sam. 7:2; 2. Aik. 2:3] | |
Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi. | |
Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, he lähtivät kaikki liikkeelle käydäkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähti turvapaikkaansa vuorille. | |
Mutta kun Daavid kuuli, että Herra oli Jumalan arkun vuoksi siunannut Obed-Edomin koko perhettä ja hänen omaisuuttaan, hän lähti Obed-Edomin taloon ja toi sieltä Jumalan arkun riemusaatossa Daavidin kaupunkiin. 2. 6:12-23:[ 1. Aik. 15:1-16:43] | |
Kun Herran arkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Mikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja tanssivan Herran edessä Mikal halveksi häntä mielessään. [2. Sam. 3:14] | |
Mutta kun Daavid palasi tervehtimään perhettään, Saulin tytär Mikal tuli häntä vastaan ja sanoi: "Kylläpä Israelin kuningas tänään käyttäytyi arvokkaasti! Paljasti itsensä palvelijoidensa piikojen edessä niin kuin mikäkin narri!" | |
Kuningas Daavid asui nyt palatsissaan, ja Herra oli antanut hänen päästä rauhaan kaikista vihollisista, joita hänen ympärillään oli ollut. 2. 7:1-29:[ 1. Aik. 17:1-27] | |
Kerran kuningas sanoi profeetta Natanille: "Sinä näet, että minä asun setripuisessa palatsissa mutta Jumalan arkku asuu teltassa." [2. Sam. 5:11, 6:17] | |
Natan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki mitä on mielessäsi, sillä Herra on kanssasi." | |
Silloin kuningas Daavid meni rukoilemaan Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? [1. Moos. 32:11] | |
Daavid löi myös Rehobin hallitsijasukuun kuuluvan Hadadeserin, Soban kuninkaan, joka oli lähtenyt valtaamaan takaisin Eufratille ulottuneita alueitaan. [1. Sam. 14:47] | |
Kun Damaskoksen aramealaiset tulivat auttamaan Soban kuningasta Hadadeseria, Daavid löi heidät ja surmasi kaksikymmentäkaksituhatta miestä. | |
Betahista ja Berotaista, Hadadeserin kaupungeista, kuningas Daavid otti suuret määrät kuparia. | |
Kun Hamatin kuningas Toi kuuli, että Daavid oli lyönyt Hadadeserin sotavoimat, | |
hän lähetti poikansa Joramin tervehtimään kuningas Daavidia ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli voittanut Hadadeserin. Hadadeser oli näet ollut Toin vastustaja. Joram toi mukanaan hopea-, kulta- ja kupariesineitä, | |
ja Daavid pyhitti ne Herralle yhdessä sen hopean ja kullan kanssa, jonka hän oli ottanut kukistamiltaan kansoilta, | |
aramealaisilta, moabilaisilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja amalekilaisilta, sekä Hadadeserilta, Soban kuninkaalta, joka kuului Rehobin sukuun. | |
Saulin talossa oli ollut Siba-niminen palvelija. Hänet kutsuttiin Daavidin luo, ja kuningas kysyi: "Oletko sinä Siba?" Hän vastasi: "Olen, herrani." | |
Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle voisin osoittaa ystävyyttä, niin kuin Jumala vaatii?" Siba vastasi kuninkaalle: "On yksi, Jonatanin rampa poika." [2. Sam. 4:4] | |
Kuningas kysyi: "Missä hän on?" Siba sanoi: "Hän on Ammielin pojan Makirin talossa Lo-Dabarissa." [2. Sam. 17:27-29] | |
Kuningas lähetti palvelijansa hakemaan hänet sieltä. | |
Kuningas kutsui luokseen Saulin palvelijan Siban ja sanoi hänelle: "Kaiken sen, mikä on kuulunut Saulille ja hänen suvulleen, minä annan herrasi pojalle. | |
Hän vastasi kuninkaalle: "Minä teen niin kuin herrani ja kuninkaani käskee." Siitä alkaen Mefiboset söi Daavidin pöydässä kuninkaan poikien joukossa. | |
mutta Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän sai aina syödä kuninkaan pöydässä; ja hän ontui kumpaakin jalkaansa. | |
Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa Hanun. 2. 10:1-19:[ 1. Aik. 19:1-19] | |
Saatuaan tästä tiedon Daavid lähetti sananviejiä miehiä vastaan, koska he olivat kärsineet näin pahan häväistyksen. Kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne." | |
Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Siksi he lähettivät matkaan miehiä, jotka palkkasivat Rehobin ja Soban aramealaisista kaksikymmentätuhatta jalkamiestä, Maakan kuninkaan väestä tuhat miestä ja Tobin väestä kaksitoistatuhatta miestä. [Tuom. 11:3] | |
Kun Hadadeserin alaiset kuninkaat näkivät joutuneensa tappiolle taistelussa, he tekivät rauhan Israelin kanssa ja alistuivat sen valtaan. Tämän jälkeen aramealaiset eivät enää uskaltaneet auttaa ammonilaisia. | |
Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Daavid lähetti Joabin johdolla vakinaiset joukkonsa ja Israelin miehet sotaretkelle, ja he kukistivat ammonilaiset ja ryhtyivät piirittämään Rabbaa*. Daavid itse jäi Jerusalemiin. [Rabba on nykyinen Amman.] [1. Aik. 20:1] | |
Eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan käyskentelemään kuninkaanpalatsin katolla, hän näki sieltä naisen, joka oli peseytymässä. Nainen oli hyvin kaunis. | |
Sitten hän sanoi: "Mene kotiisi ja pese matkan pölyt jaloistasi." Uria lähti palatsista, ja kuningas lähetti hänen jälkeensä lahjan. | |
Mutta Uria ei mennytkään kotiinsa, vaan jäi nukkumaan palatsin pihalle herransa miesten joukkoon. | |
Sananviejälle hän antoi tällaisen määräyksen: "Sitten kun olet kertonut kuninkaalle kaiken, mitä taistelussa tapahtui, | |
kuningas ehkä suuttuu ja sanoo: 'Mitä varten teidän piti mennä niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö muka tienneet, että he ampuvat muurilta? | |
Jousimiehet ampuivat muurilta palvelijoitasi, kuningas, ja useita miehiäsi kaatui. Myös heettiläinen Uria sai surmansa." | |
Silloin Natan sanoi Daavidille: "Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. [1. Sam. 16:13] | |
Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitä tuli hänen kruununsa. Hän vei kaupungista runsaasti muutakin saalista. |