Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 1919 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Esra tuli Babyloniasta. Hän oli oppinut virkamies ja tunsi tarkoin Mooseksen lain, jonka Herra, Israelin Jumala, oli antanut. Esra sai kuninkaalta kaiken mitä pyysi, koska Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan. | |
Hänen mukanaan lähti Babyloniasta muitakin israelilaisia, myös pappeja, leeviläisiä, laulajia, portinvartijoita ja temppelipalvelijoita, matkalle kohti Jerusalemia. Tämä tapahtui kuningas Artakserkseen seitsemäntenä hallitusvuotena. | |
He saapuivat Jerusalemiin saman vuoden viidennessä kuussa. | |
Tässä on jäljennös kirjeestä, jonka kuningas Artakserkses antoi pappi Esralle, lainopettajalle, niiden käskyjen ja säädösten tuntijalle, jotka Herra oli antanut Israelille. | |
Ylistetty olkoon Herra, isiemme Jumala, joka herätti kuninkaassa halun saattaa Jerusalemin temppeli kunniaan! | |
Hän on myös tehnyt kuninkaan sekä hänen neuvonantajansa ja mahtavat hallitusmiehensä suopeiksi minua kohtaan. Kun Herran, Jumalani, käsi johdatti minua, sain rohkeutta ja kokosin Israelin päämiehiä lähtemään kanssani matkaan. | |
Tässä ovat sukuluetteloiden mukaan lueteltuina ne sukujen päämiehet, jotka kuningas Artakserkseen hallituskaudella lähtivät minun kanssani Babyloniasta: 8:1-20:[ Esra 2:1-58; Neh. 7:6-60] | |
En voinut mennä pyytämään kuninkaalta aseellista saattoväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan, sillä olimme sanoneet hänelle: "Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia, jotka palvelevat häntä, mutta jokaista, joka hylkää hänet, kohtaa hänen ankara vihansa." | |
Punnitsin heidän nähtensä hopean, kullan ja astiat, jotka kuningas, hänen neuvonantajansa ja ruhtinaansa sekä Babyloniassa asuvat israelilaiset olivat lahjoittaneet meidän Jumalamme temppelille. [Esra 7:15] | |
Sitten he toimittivat kuninkaan määräykset edelleen kuninkaan satraapeille ja Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille, ja nämä antoivat tukensa kansalle ja Jumalan temppelille. | |
Isiemme ajoista tähän päivään asti meidän syyllisyytemme on ollut suuri, ja syntiemme vuoksi me kaikki, myös kuninkaamme ja pappimme, olemme joutuneet vieraitten maitten kuninkaiden käsiin, surmattaviksi, vangittaviksi, ryöstettäviksi ja häväistäviksi, niin kuin vieläkin tapahtuu. | |
Orjia me olemme olleet, mutta Jumalamme ei jättänyt meitä orjuuteen. Hän on taivuttanut Persian kuninkaat suopeiksi meitä kohtaan, niin että he ovat antaneet meille elämän mahdollisuuden. He ovat sallineet meidän nostaa temppelimme raunioista ja rakentaa sen uudelleen, ja he ovat antaneet meille turvapaikan Juudassa ja Jerusalemissa. | |
Herra, avaa korvasi kuulemaan minun rukoustani ja kaikkien niiden palvelijoidesi rukousta, jotka tahtovat pelätä ja kunnioittaa sinun nimeäsi! Täytä nyt pyyntöni ja anna kuninkaan osoittaa minulle suopeutta!" Minä olin kuninkaan juomanlaskija. | |
Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan, | |
hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin, | |
mutta sanoin sitten kuninkaalle: "Saakoon kuningas elää ikuisesti! Kuinka minä en näyttäisi surulliselta, kun kaupunki, jossa esi-isieni haudat ovat, on tuhottu ja sen portit poltettu?" [Dan. 2:4+] | |
Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa | |
ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi- isieni haudat ovat." | |
Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: "Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?" Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä. | |
Sanoin kuninkaalle vielä: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, anna mukaani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille osoitetut käskykirjeet, jotta he sallisivat minun kulkea alueidensa läpi Juudaan. | |
Samoin pyydän kirjettä kuninkaan metsien vartijalle Asafille, että hän toimittaisi minulle puuta temppelin portteja ja kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan." Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni. | |
Saavuttuani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherrojen luo annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani matkaan myös ratsumiehiä päällikköineen. | |
Jatkoin matkaani Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle. Sieltä ei aasini mahtunut enää kulkemaan eteenpäin, | |
Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua ja mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: "Meidän täytyy ruveta rakentamaan muureja." Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön. | |
Mutta kun horonilainen Sanballat, ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem kuulivat tästä, he ivasivat ja pilkkasivat meitä ja sanoivat: "Mitä te oikein olette tekemässä? Aiotteko kapinoida kuningasta vastaan?" [Neh. 3:33] | |
Lähdeportin kunnosti Sallun, Kol-Hosen poika, Mispan alueen päällikkö. Hän korjasi ja kattoi sen, pystytti portinpuoliskot ja teki niihin lukot ja salvat. Lisäksi hän korjasi Vesijohtolammikon muurin kuninkaan puutarhan kohdalle ja Daavidin kaupungista alas johtaville portaille asti. [Jes. 8:6; Joh. 9:7] | |
Palal, Usain poika, korjasi muuria läheltä kulmaa ja ylempää tornia, joka ulkonee kuninkaan palatsista vartiopaikan luona. Seuraavina olivat Pedaja, Pareosin poika, | |
Jotkut taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. | |
Sinä aikana, jolloin olin kuninkaan määräyksestä Juudan käskynhaltijana -- Artakserkseen kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta kolmanteenkymmenenteenkahdenteen vuoteen asti, yhteensä kaksitoista vuotta -- minä en vaatinut kansalta ylläpitoa, joka käskynhaltijalle olisi kuulunut, eivät myöskään veljeni. | |
joka kuului näin: "Kansojen keskuudessa puhutaan, ja myös Gesem sanoo, että sinä rakennat muuria, koska aiot nousta juutalaisten kanssa kapinaan. Väitetään myös, että sinä pyrit heidän kuninkaakseen | |
ja olet asettanut profeettoja, joiden on määrä huutaa sinut Jerusalemissa Juudan kuninkaaksi. Tämä tulee kyllä kuninkaankin tietoon. Tule siis neuvottelemaan meidän kanssamme." | |
Nämä ovat ne Juudan maakunnan miehet, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt pakkosiirtolaisuuteen ja jotka palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin omaan kaupunkiinsa. 7:6-72:[ Esra 2:1-70] | |
Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia kansoineen, jaoit ne heille rajamaiksi. He saivat omakseen Hesbonin kuninkaan Sihonin maan ja Basanin kuninkaan Ogin maan. [4. Moos. 21:25,35] | |
Ja jälkeläiset ottivat maan haltuunsa. Sinä annoit maan asukkaiden, kanaanilaisten, kukistua heidän edessään ja annoit heidän valtaansa tuon maan kuninkaat ja kansan, ja he saivat tehdä heille, mitä halusivat. [Joos. 10:40] | |
Nyt, Jumalamme, sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä, sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa: katso, miten suuressa ahdingossa olemme joutuneet elämään, me, kuninkaamme ja ruhtinaamme, pappimme ja profeettamme, isämme ja koko kansamme, Assyrian kuninkaiden ajoista aina tähän päivään asti. | |
Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme eivät totelleet sinun lakiasi, he eivät noudattaneet käskyjäsi ja määräyksiäsi, jotka olit heille antanut. [Dan. 9:6,8] | |
Heistä oli kuningas antanut säädöksen, joka määräsi laulajien päivittäiset vuorot. | |
Petahja, Mesesabelin poika, Juudan pojan Serahin jälkeläisiä, oli kuninkaan neuvonantajana kaikissa kansaa koskevissa asioissa. | |
Tämän tapahtuessa minä en ollut Jerusalemissa, sillä Babylonian kuninkaan Artakserkseen kolmantenakymmenentenäkahdentena hallitusvuotena olin palannut hänen luokseen. Jonkin ajan kuluttua sain kuninkaalta luvan | |
Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Hänen vertaistaan kuningasta ei ollut muilla kansoilla. Jumala rakasti häntä ja asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi, mutta muukalaisnaiset houkuttivat hänetkin tekemään syntiä. [2. Sam. 12:24; 1. Kun. 11:1-8; 1. Aik. 29:25] | |
Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin israelilaisilla oli kuningasta hallitsijanaan: Bela, Beorin poika; hänen hallituskaupunkinsa nimi oli Dinhaba. 1. 1:43-51a:[ 1. Moos. 36:31-39] | |
kolmas Absalom, jonka äiti oli Gesurin kuninkaan Talmain tytär Maaka, neljäs Adonia, jonka äiti oli Haggit, | |
He olivat savenvalajia. He asuivat Netaimissa ja Gederassa ja työskentelivät kuninkaan palveluksessa. | |
Nämä nimeltä mainitut simeonilaiset tulivat sinne Juudan kuninkaan Hiskian aikana ja hävittivät Haamin heimot ja niiden asuinpaikat kaikkialla, missä niitä tapasivat. Siellä oli laidunta heidän lampailleen ja vuohilleen, ja siksi he jäivät sinne. Vielä tänäkin päivänä he asuvat siellä. | |
ja tämän Beera, jonka Assyrian kuningas Tiglatpileser vei pakkosiirtolaisuuteen. Hän oli silloin Ruubenin heimon päämies. [2. Kun. 15:29] | |
Kaikkien nimet merkittiin sukuluetteloihin Juudan kuninkaan Jotamin ja Israelin kuninkaan Jerobeamin aikana. | |
Siksi Israelin Jumala herätti Assyrian kuninkaan Pulin eli Tiglatpileserin mielessä ajatuksen lähteä sotaretkelle. Tiglatpileser vei Ruubenin ja Gadin heimot sekä itäiset manasselaiset pakkosiirtolaisuuteen Halahiin ja Haburin varsille, Haraan ja Gosaniin, missä nämä heimot ovat vielä tänäkin päivänä. [2. Kun. 15:19,29] | |
Näin on koko Israel lueteltu suvuittain, ja nimet on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. Juudan asukkaat oli luopumuksensa vuoksi viety Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen. [2. Sam. 24:9 | 2. Kun. 24:14, 25:21] | |
ja heidän vartiopaikkansa oli kuten ennenkin itäpuolella, Kuninkaanportilla. Aikoinaan he vartioivat leeviläisten leiriä. | |
Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaana, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra, sinun Jumalasi, on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee minun kansani Israelin hallitsija.'" [1. Sam. 16:13, 18:16] | |
Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin kuninkaaksi, niin kuin Herra oli Samuelille ilmoittamassaan sanassa käskenyt. | |
Tyroksen kuningas Hiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä. Sitten hän toimitti setripuuta ja lähetti muurareita ja kirvesmiehiä rakentamaan Daavidille palatsia. 1. 14:1,2:[ 2. Sam. 5:11,12] | |
Nyt Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi. | |
Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu koko Israelin kuninkaaksi, he lähtivät kaikki liikkeelle käydäkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähti heitä vastaan. 1. 14:8-16:[ 2. Sam. 5:17-25] | |
Mutta kun Herran liitonarkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Mikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin tanssivan ja karkeloivan Mikal mielessään halveksi häntä. | |
hän ei antanut kenenkään sortaa teitä. Teidän tähtenne hän varoitti kuninkaita: [1. Moos. 12:17, 20:18] | |
Silloin kuningas Daavid meni rukoilemaan Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? 1. 17:16-27:[ 2. Sam. 7:18-29] | |
Samoin hän löi Hadadeserin, Soba- Hamatin kuninkaan, kun tämä oli lähdössä sotaan ulottaakseen valtansa Eufratvirralle asti. | |
Kun Damaskoksen aramealaiset tulivat auttamaan Soban kuningasta Hadadeseria, Daavid löi heidät ja surmasi kaksikymmentäkaksituhatta miestä. | |
Kun Hamatin kuningas Tou kuuli, että Daavid oli lyönyt Soban kuninkaan Hadadeserin sotavoimat, | |
hän lähetti poikansa Hadoramin tervehtimään kuningas Daavidia ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli voittanut Hadadeserin. Hadadeser oli näet ollut Toun vastustaja. Hadoram toi mukanaan hopea-, kulta- ja kupariesineitä, | |
ja Daavid pyhitti ne Herralle yhdessä sen hopean ja kullan kanssa, jonka hän oli ottanut saaliiksi muilta kansoilta, edomilaisilta, moabilaisilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja amalekilaisilta. | |
Benaja, Jojadan poika, oli kreettien ja pleettien* päällikkönä, ja Daavidin vanhimmat pojat olivat kuninkaan neuvosmiehinä. [Kreetit ja pleetit olivat ulkomaisia palkkasotureita.] | |
Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa. 1. 19:1-19:[ 2. Sam. 10:1-19] | |
Miehet lähtivät matkaan. Kun Daavid sai kuulla, millaisen häväistyksen he olivat kärsineet, hän lähetti sanansaattajia viemään heille käskyn: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne." | |
He saivat palkatuksi kolmekymmentäkaksituhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen sotajoukkonsa. Nämä lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Medeban edustalle, ja myös ammonilaisten joukot kokoontuivat eri paikkakunnilta lähteäkseen sotaan. | |
Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja järjestäytyivät taisteluun portin edustalle, mutta kuninkaat, jotka olivat tulleet avuksi, olivat eri joukkona vähän kauempana. | |
Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Joab vei joukkonsa sotaretkelle. Hän hävitti ammonilaisten maan ja ryhtyi piirittämään Rabbaa*. Daavid itse jäi Jerusalemiin, mutta Joab valloitti Rabban ja hävitti sen. [Rabba on nykyinen Amman.] [20:1-3: 2. Sam. 11:1, 12:26-31] | |
Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitä tuli hänen kruununsa. Hän vei kaupungista runsaasti muutakin saalista. | |
Joab vastasi: "Vaikka Herra lisäisi kansansa satakertaiseksi, olisivathan kaikki silti sinun palvelijoitasi, herrani ja kuninkaani. Miksi haluat tällaista, herrani? Miksi tahdot saattaa Israelin rikkomukseen?" | |
Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli Joabille antanut. Joab lähti matkaan ja kulki läpi koko Israelin alueen. Palattuaan Jerusalemiin | |
Leevin ja Benjaminin heimoja ei laskettu muiden mukana; niin kauhistavana Joab piti kuninkaan käskyä. [1. Aik. 27:4] | |
Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi." | |
Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria." | |
Leeviläinen kirjuri Semaja, Netanelin poika, kirjoitti heidän nimensä muistiin kuninkaan, ruhtinaiden, pappi Sadokin, Ahimelekin, Abjatarin pojan, sekä pappien ja leeviläisten sukujen päämiesten läsnä ollessa. Arvalla valittiin vuorotellen kaksi Eleasarin ja yksi Itamarin suvuista. | |
Niin kuin veljensä, Aaronin jälkeläiset, hekin -- päämiehet samoin kuin heidän nuoremmat veljensä -- heittivät arpaa kuningas Daavidin ja Sadokin ja Ahimelekin sekä pappien ja leeviläisten sukukuntien päämiesten läsnä ollessa. [1. Aik. 25:8, 26:13] | |
Asafin poikia: Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela. Heitä johti Asaf, joka ylisti Jumalaa kuninkaan ohjeiden mukaisesti. | |
Nämä kaikki olivat Hemanin, kuninkaan profeetan, poikia. Jumala oli näet luvannut nostaa Hemanin kunniaan ja oli antanut hänelle neljätoista poikaa ja kolme tytärtä. | |
Kaikki nämä pojat toimittivat temppelipalvelusta laulaen isänsä johdolla Herran temppelissä symbaalien, harppujen ja lyyrain säestyksellä niiden ohjeiden mukaisesti, jotka kuningas oli antanut. Tämä Asafista, Jedutunista ja Hemanista. | |
Selomot oli veljineen asetettu vartioimaan niitä pyhiä aarteita, jotka kuningas Daavid, sukujen päämiehet sekä tuhannen- ja sadanpäälliköt ja muut sotaväen päälliköt olivat pyhittäneet Jumalalle. | |
Hebronin sukuun kuuluva Hasabja ja hänen sukunsa miehet, tuhatseitsemänsataa pystyvää miestä, asetettiin hoitamaan sekä uskonnollisia että kuninkaan hallintoon kuuluvia asioita Jordanin länsipuolella asuvien israelilaisten keskuudessa. | |
Kuningas Daavid asetti Jerian ja hänen sukunsa miehet, kaksituhattaseitsemänsataa pystyvää miestä, sukuhaarojensa päämiehiä kaikki, hoitamaan sekä uskonnollisia että kuninkaan hallintoon kuuluvia asioita Ruubenin ja Gadin heimon ja itäisten manasselaisten alueella. | |
Tässä ovat lueteltuina israelilaiset sukujen päämiehet, tuhannen- ja sadanpäälliköt ja kuninkaan palveluksessa olevat hallintomiehet, joiden tehtävänä oli huolehtia sotaväenosastoista. Kautta vuoden nämä osastot palvelivat vuorotellen kuukauden kerrallaan, ja kunkin osaston vahvuus oli 24 000 miestä. | |
Joab, Serujan poika, oli tosin aloittanut väenlaskun, mutta hän ei saanut sitä päätökseen, koska Israelia kohtasi Jumalan viha. Siksi ei kansan lukumäärää ole kuningas Daavidin aikakirjoissa. [1. Aik. 21:6] | |
Kuninkaan aarrekammioiden vartijana oli Asmavet, Adielin poika, ja maaseudun kaupungeissa, kylissä ja linnakkeissa olevien varastojen valvojana oli Jonatan, Ussian poika. 1. 27:25-34:[ 2. Sam. 8:16-18, 20:23-26; 1. Aik. 18:15-17] | |
lampaita ja vuohia hagarilainen Jasis. He kaikki olivat kuningas Daavidin omaisuuden ylivalvojia. | |
Daavidin neuvonantajana oli hänen setänsä Jonatan, viisas ja oppinut mies, ja kuninkaan poikien kasvattajana oli Jehiel, Hakmonin poika. | |
Myös Ahitofel oli kuninkaan neuvonantaja, ja arkilainen Husai oli kuninkaan lähin mies. [2. Sam. 15:12,37] | |
Ahitofelin jälkeen neuvonantajina olivat Jojada, Benajan poika, ja Abjatar. Kuninkaan sotajoukon päällikkönä oli Joab. | |
Daavid kutsui Jerusalemiin koolle kaikki Israelin johtomiehet, heimojen johtajat, kuningasta palvelevien osastojen päälliköt, tuhannen- ja sadanpäälliköt, kuninkaan ja hänen poikiensa omaisuuden ja karjan ylivalvojat sekä hoviherrat ja suurimmat ja urheimmat soturit. | |
Kuningas Daavid nousi seisomaan ja puhui näin: "Veljeni ja kansani, kuulkaa minua! Aikomukseni oli rakentaa temppeli Herran liitonarkun asuinsijaksi ja meidän Jumalamme valtaistuimen jalkakorokkeeksi, ja olin jo alkanut valmistella rakentamista. | |
Herra, Israelin Jumala, on kuitenkin valinnut isäni suvusta juuri minut olemaan ikuisesti Israelin kuninkaana, sillä koko Israelin johtajaksi hän valitsi Juudan, Juudan heimosta hän valitsi isäni suvun, ja isäni pojista hän näki hyväksi valita minut ja teki minut koko Israelin kuninkaaksi. [1. Sam. 16:1,13; 1. Aik. 5:2] | |
Kuningas Daavid puhui koolla olevalle kansalle: "Poikani Salomo, jonka Herra on valinnut seuraajakseni, on nuori ja kokematon. Mutta hänellä on edessään suuri tehtävä, sillä tätä rakennusta ei ole tarkoitettu ihmisille vaan Herralle Jumalalle. [1. Aik. 22:5] | |
Israelin heimojen ja sukujen päämiehet, tuhannen- ja sadanpäälliköt ja kuninkaan töiden ylivalvojat toivat silloin auliisti lahjoja. 1. 29:6-9:[ 2. Moos. 35:4-29] | |
Kansa iloitsi heidän anteliaisuudestaan, kun he antoivat näin auliisti lahjoja Herralle. Myös kuningas Daavid iloitsi suuresti. | |
Sitten Daavid sanoi kansalle: "Kiittäkää Herraa, Jumalaanne!" Ja kansa kiitti Herraa, isiensä Jumalaa, ja kaikki kumartuivat kunnioittavasti maahan Herran ja kuninkaan edessä. | |
Näin Salomo nousi kuninkaaksi isänsä Daavidin jälkeen Herran valtaistuimelle. Hän menestyi hallitsijana, ja koko Israel oli hänelle kuuliainen. [1. Kun. 1:35] | |
Myös kaikki päälliköt ja soturit ja kaikki kuningas Daavidin pojat tunnustivat Salomon kuninkaakseen. | |
Herra teki Salomosta koko Israelin kunnioittaman hallitsijan ja antoi hänen hallituskaudelleen loiston, jollaista ei kenelläkään Israelin kuninkaalla ennen häntä ollut. [1. Kun. 2:12, 10:23; 2. Aik. 1:1] |