header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku יום (yowm yome) day

Löytyi 1930 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Neh. 4:10 

Tästä päivästä lähtien vain puolet miehistäni oli työssä, toinen puoli oli varustautunut keihäin, kilvin, jousin ja haarniskoin. Päälliköt olivat Juudan kansan tukena,

Neh. 4:16 

Annoin kansalle myös määräyksen, että jokaisen miehen oli palvelijansa kanssa yövyttävä Jerusalemissa, jotta he voisivat yöllä olla vartiossa ja päivällä tehdä työtä.

Neh. 5:11 

Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa, viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa, viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet."

Neh. 5:14 

Sinä aikana, jolloin olin kuninkaan määräyksestä Juudan käskynhaltijana -- Artakserkseen kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta kolmanteenkymmenenteenkahdenteen vuoteen asti, yhteensä kaksitoista vuotta -- minä en vaatinut kansalta ylläpitoa, joka käskynhaltijalle olisi kuulunut, eivät myöskään veljeni.

Neh. 5:18 

Päivittäin minun kustannuksellani valmistettiin yksi härkä, kuusi lihotettua lammasta sekä lintuja, ja joka kymmenes päivä tuotiin runsain mitoin viiniä. En kuitenkaan vaatinut käskynhaltijalle kuuluvaa ylläpitoa, sillä kansan taakka oli raskas.

Neh. 6:15 

Muuri tuli valmiiksi elul-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä, kun työtä oli tehty viisikymmentäkaksi päivää.

Neh. 6:17 

Näihin aikoihin juutalaiset ylimykset ja Tobia lähettivät ahkerasti kirjeitä toisilleen.

Neh. 8:2 

Pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä.

Neh. 8:3 

Vesiportin aukion reunalla Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin. [5. Moos. 31:10-13]

Neh. 8:9 

Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö." Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. [3. Moos. 23:24]

Neh. 8:10 

Ja Esra jatkoi: "Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne."

Neh. 8:11 

Leeviläisetkin tyynnyttivät kansaa sanoen: "Olkaa levollisia! Tämä päivä on pyhä. Älkää olko murheissanne."

Neh. 8:13 

Seuraavana päivänä kaikkien sukukuntien päämiehet, papit ja leeviläiset kokoontuivat Esran, lainopettajan, luo tutkiakseen tarkemmin lain sisältöä.

Neh. 8:17 

Koko pakkosiirtolaisuudesta palanneiden joukko teki lehtimajoja ja asui niissä. Näin eivät israelilaiset olleet tehneet sitten Joosuan, Nunin pojan, aikojen, ja nyt vallitsi suuri riemu.

Neh. 8:18 

Esra luki Jumalan lain kirjaa joka päivä, juhlan ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. Juhla kesti seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin päätöskokous, niin kuin oli säädetty.

Neh. 9:1 

Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkkivaatteet yllään ja multaa hiuksissaan. [Est. 4:1; Jes. 58:5; Jer. 6:26; Matt. 11:21]

Neh. 9:3 

He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä.

Neh. 9:10 

Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa, sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan. Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan. [2. Moos. 7:3-5]

Neh. 9:32 

Nyt, Jumalamme, sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä, sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa: katso, miten suuressa ahdingossa olemme joutuneet elämään, me, kuninkaamme ja ruhtinaamme, pappimme ja profeettamme, isämme ja koko kansamme, Assyrian kuninkaiden ajoista aina tähän päivään asti.

Neh. 9:36 

Nyt me olemme orjia. Siinä maassa, jonka sinä annoit isillemme, jotta he saisivat nauttia sen hedelmistä ja antimista, siinä maassa me olemme orjina.

Neh. 10:32 

Kun muihin kansoihin kuuluvat tuovat sapatinpäivänä viljaa ja muita tuotteita myytäväksi, emme osta heiltä, emme sapattina emmekä minään muunakaan pyhäpäivänä. Joka seitsemäs vuosi jätämme maan kesannolle ja pyyhimme kaikki velat pois. [2. Moos. 20:8+ | 3. Moos. 25:2-7]

Neh. 11:23 

Heistä oli kuningas antanut säädöksen, joka määräsi laulajien päivittäiset vuorot.

Neh. 12:7 

Sallu, Amok, Hilkia ja Jedaja. Nämä olivat Jesuan aikana pappisveljiensä päämiehiä.

Neh. 12:12 

Jojakimin aikana olivat pappissukujen päämiehinä seuraavat papit: Meraja oli Serajan suvun päämies, Hananja Jeremian,

Neh. 12:22 

Eljasibin, Jojadan, Johananin ja Jadduan aikana merkittiin pappien sukujen päämiehet aikakirjoihin Persian kuninkaan Dareioksen hallituskauteen asti.

Neh. 12:23 

Leeviläisten sukujen päämiehet on merkitty aikakirjoihin Johananin, Eljasibin pojan, aikaan asti.

Neh. 12:26 

Nämä miehet olivat Jojakimin, Jesuan pojan, Josadakin pojanpojan, sekä käskynhaltija Nehemian ja pappi Esran, lainopettajan, aikalaisia.

Neh. 12:43 

Tuona päivänä uhrattiin suuret teurasuhrit, ja kaikki riemuitsivat, sillä Jumala oli antanut heille suuren ilon. Myös naiset ja lapset olivat riemussa mukana, ja ilonpito kuului Jerusalemista kauas.

Neh. 12:44 

Samana päivänä asetettiin esimiehet valvomaan varastokammioita, joissa säilytettiin esikoisuhreja, kymmenyksiä ja muita antimia. Heidän tuli myös kerätä niihin kaupunkien peltojen sadosta osuudet, jotka lain mukaan kuuluivat papeille ja leeviläisille. Juudan kansa iloitsi siitä, että papit ja leeviläiset hoitivat taas tehtäviään [Neh. 10:39]

Neh. 12:46 

Olihan jo muinoin, Daavidin ja Asafin aikana, ollut laulunjohtajia, kun laulettiin kiitosta ja ylistystä Jumalalle. [1. Aik. 25:6]

Neh. 12:47 

Serubbabelin ja Nehemian aikana koko Israel antoi laulajille ja portinvartijoille sen mitä nämä päivittäin tarvitsivat. Myös leeviläisille annettiin heille kuuluvat pyhät osuudet, ja leeviläiset vuorostaan antoivat pyhät osuudet Aaronin suvun papeille. [Neh. 10:38,39]

Neh. 13:1 

Kansalle luettiin tuona aikana Mooseksen lain kirjaa. Silloin huomattiin määräys, ettei ammonilaisia eikä moabilaisia saa milloinkaan päästää Jumalan seurakuntaan, [5. Moos. 23:4-6]

Neh. 13:6 

Tämän tapahtuessa minä en ollut Jerusalemissa, sillä Babylonian kuninkaan Artakserkseen kolmantenakymmenentenäkahdentena hallitusvuotena olin palannut hänen luokseen. Jonkin ajan kuluttua sain kuninkaalta luvan

Neh. 13:15 

Samoihin aikoihin näin joidenkin Juudan asukkaiden polkevan sapattina viinikuurnassa rypäleitä. Monet myös kuljettivat sapatinpäivänä aasien selässä Jerusalemiin viljakuormia ja toivat sinne viiniä, rypäleitä, viikunoita ja kaikenlaista muuta tavaraa. Minä varoitin heitä myymästä siellä tavaroitaan. [Neh. 10:32]

Neh. 13:17 

Minä moitin Juudan ylimyksiä ja sanoin: "Kuinka uskallatte tehdä tällaista syntiä, että häpäisette sapatinpäivän?

Neh. 13:19 

Kun Jerusalemin porteilla alkoi sapatin aattona hämärtää, käskin sulkea portit ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatti oli päättynyt. Asetin omia palvelijoitani porteille valvomaan, ettei mitään tavaroita tuotaisi sapattina kaupunkiin.

Neh. 13:22 

Määräsin nyt, että leeviläisten oli puhdistauduttava ja mentävä vartioimaan portteja, jotta sapatinpäivä pidettäisiin pyhänä. Muista minua myös tämän vuoksi, Jumalani! Ole minulle armollinen suuren laupeutesi tähden!

Neh. 13:23 

Noihin aikoihin näin myös, että monet juutalaiset olivat ottaneet vaimoikseen asdodilaisia, ammonilaisia ja moabilaisia naisia.

1. Aik. 1:19 

Eberille syntyi kaksi poikaa. Toinen oli nimeltään Peleg, sillä hänen aikanaan ihmissuku hajaantui yli maan,* ja hänen veljensä nimi oli Joktan. [Nimi Peleg tulee heprean sanasta palag 'jakaantua', 'hajaantua'.]

1. Aik. 4:41 

Nämä nimeltä mainitut simeonilaiset tulivat sinne Juudan kuninkaan Hiskian aikana ja hävittivät Haamin heimot ja niiden asuinpaikat kaikkialla, missä niitä tapasivat. Siellä oli laidunta heidän lampailleen ja vuohilleen, ja siksi he jäivät sinne. Vielä tänäkin päivänä he asuvat siellä.

1. Aik. 4:43 

He tuhosivat jäljellä olevat amalekilaiset ja ovat siitä pitäen asuneet siellä, tähän päivään saakka. [5. Moos. 25:19; 1. Sam. 15:3]

1. Aik. 5:10 

Saulin päivinä he ryhtyivät sotaan hagarilaisia vastaan, kukistivat hagarilaiset ja asettuivat heidän asuinsijoilleen kaikkialle Gileadin itäosiin.

1. Aik. 5:17 

Kaikkien nimet merkittiin sukuluetteloihin Juudan kuninkaan Jotamin ja Israelin kuninkaan Jerobeamin aikana.

1. Aik. 5:26 

Siksi Israelin Jumala herätti Assyrian kuninkaan Pulin eli Tiglatpileserin mielessä ajatuksen lähteä sotaretkelle. Tiglatpileser vei Ruubenin ja Gadin heimot sekä itäiset manasselaiset pakkosiirtolaisuuteen Halahiin ja Haburin varsille, Haraan ja Gosaniin, missä nämä heimot ovat vielä tänäkin päivänä. [2. Kun. 15:19,29]

1. Aik. 7:2 

Tolan pojat olivat Ussi, Refaja, Jeriel, Jahmai, Jibsam ja Samuel. He olivat sukujensa päämiehiä ja mahtavia ja rohkeita sotilaita. Daavidin aikana Tolan jälkeläisten lukumäärä oli 22 600.

1. Aik. 7:22 

Heidän isänsä Efraim suri poikiaan pitkän aikaa, ja hänen sukulaisensa kävivät lohduttamassa häntä.

1. Aik. 9:25 

ja heidän sukunsa miesten piti tulla kylistään aina määräaikana seitsemäksi päiväksi heidän avukseen.

1. Aik. 10:12 

kaikki kaupungin taistelukykyiset miehet lähtivät liikkeelle. He noutivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit, veivät ne Jabesiin, hautasivat heidän luunsa siellä tammen alle ja paastosivat seitsemän päivää.

1. Aik. 11:22 

Benaja, Jojadan poika Kabseelista, oli mahtava mies ja teki monia urotöitä. Hän surmasi kaksi moabilaista urhoa, ja kerran lumituiskun aikana hän laskeutui vesisäiliöön ja tappoi siellä leijonan. [1. Aik. 27:5]

1. Aik. 12:23 

kun Daavidin avuksi tuli päivä päivältä lisää väkeä ja hänen joukkonsa kasvoi tavattomasti.

1. Aik. 12:40 

Hebroniin kokoontuneet miehet viipyivät Daavidin luona kolme päivää, söivät ja joivat. Heidän heimolaisensa olivat varustaneet heidät matkaeväillä,

1. Aik. 13:3 

Meidän on noudettava Jumalamme liitonarkku tänne. Saulin aikana olemme lyöneet sitä laimin."

1. Aik. 13:11 

Daavid kauhistui, kun Herra oli näin musertanut Ussan. Paikka sai nimekseen Peres-Ussa*, ja tätä nimeä siitä käytetään vielä nytkin. [Nimi Peres-Ussa merkitsee 'Ussan murtaminen'.]

1. Aik. 13:12 

Jumalan teko sai Daavidin pelon valtaan, ja hän sanoi: "Kuinka minä voisin ottaa Jumalan arkun luokseni?"

1. Aik. 16:7 

Tuona päivänä Daavid asetti Asafin ja hänen veljensä ensimmäistä kertaa laulamaan Herralle tätä ylistystä:

1. Aik. 16:23 

Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan! 1. 16:23-33:[ Ps. 96:1-13]

1. Aik. 16:37 

Daavid määräsi Asafin ja hänen sukunsa miehet jatkuvasti hoitamaan palvelusta Herran liitonarkun edessä sen mukaan kuin kullekin päivälle oli määrätty.

1. Aik. 17:5 

Siitä päivästä alkaen, jolloin johdatin israelilaiset pois Egyptistä, aina tähän päivään asti minä en ole asunut rakennuksessa, vaan olen vaeltanut asuen teltassa ja majassa.

1. Aik. 17:10 

niin kuin vielä silloinkin, kun olin asettanut tuomareita johtamaan kansaani Israelia. Minä kukistan kaikki sinun vihollisesi. "Minä, Herra, ilmoitan sinulle, että minä rakennan sinulle kuningashuoneen.

1. Aik. 17:11 

Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä olet mennyt isiesi luo, minä nostan hallitsijaksi yhden sinun pojistasi, sinun siemenestäsi, ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa.

1. Aik. 21:12 

Tahdotko, että tulee kolme nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan ahdistajiasi, vihollisen miekka kintereilläsi? Vai päästätkö maahan kolmeksi päiväksi Herran miekan, ruton, niin että Herran enkeli tuottaa tuhoa koko Israelin alueella?' Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti."

1. Aik. 22:9 

Mutta sinulle on syntyvä poika, josta tulee rauhan mies. Minä annan hänen elää rauhassa kaikilta vihollisilta, joita hänen ympärillään on. Hänen nimensä on oleva Salomo, ja hänen aikanaan minä annan Israelin olla levossa ja rauhassa.* [Nimi Salomo on johdettu heprean sanasta alom 'rauha'.]

1. Aik. 23:1 

Kun Daavid oli tullut vanhaksi ja saanut elämästä kyllänsä, hän määräsi poikansa Salomon Israelin kuninkaaksi. [1. Kun. 1:39]

1. Aik. 26:17 

itäpuolella oli joka päivä kuusi miestä, pohjoispuolella joka päivä neljä, eteläpuolella neljä ja kummankin varastohuoneen kohdalla kaksi miestä.

1. Aik. 27:24 

Joab, Serujan poika, oli tosin aloittanut väenlaskun, mutta hän ei saanut sitä päätökseen, koska Israelia kohtasi Jumalan viha. Siksi ei kansan lukumäärää ole kuningas Daavidin aikakirjoissa. [1. Aik. 21:6]

1. Aik. 28:7 

Minä vahvistan hänen kuninkuutensa ikiajoiksi, jos hän edelleenkin noudattaa käskyjäni ja säädöksiäni yhtä uskollisesti kuin nyt.'

1. Aik. 29:5 

kultaa siihen mihin kultaa tarvitaan ja hopeaa siihen mihin hopeaa tarvitaan, kaikkeen mitä taitavat käsityöläiset tekevät. Onko myös teistä joku nyt valmis antamaan lahjansa Herralle?"

1. Aik. 29:15 

Me olemme edessäsi vieraita ja muukalaisia niin kuin isämmekin olivat. Elämämme maan päällä on kuin varjo, eikä meillä ole täällä toivoa. [3. Moos. 25:23+ | Job 8:9; Ps. 39:7; Saarn. 6:12]

1. Aik. 29:21 

Seuraavana päivänä he uhrasivat Herralle teurasuhreja ja polttouhreja, tuhat sonnia, tuhat pässiä ja tuhat karitsaa sekä niihin kuuluvat juomauhrit, ja lisäksi he uhrasivat paljon teurasuhreja koko Israelin puolesta.

1. Aik. 29:22 

He söivät ja joivat riemuiten ja Herraa kiittäen. Sitten he toistamiseen asettivat Salomon, Daavidin pojan, kuninkaaksi ja voitelivat hänet Herran kansan ruhtinaaksi, ja Sadokin he voitelivat ylipapiksi. [1. Sam. 2:35+]

1. Aik. 29:27 

Neljäkymmentä vuotta hän oli ollut Israelin kuninkaana. Hebronissa hän hallitsi seitsemän, Jerusalemissa kolmekymmentäkolme vuotta. [2. Sam. 5:4,5; 1. Kun. 2:11; 1. Aik. 3:4]

1. Aik. 29:28 

Hän kuoli korkeassa iässä, elämästä, rikkaudesta ja kunniasta kyllänsä saaneena, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Salomo.

2. Aik. 1:11 

Jumala sanoi hänelle: "Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, et vihollistesi kuolemaa etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut,

2. Aik. 5:9 

Kantotangot olivat niin pitkät, että niiden päät näkyivät sisäkammion edessä olevaan temppelisalin osaan, eivät kuitenkaan kauemmaksi. Arkku on siellä vielä tänäkin päivänä.

2. Aik. 6:5 

'Jo kauan sitten toin kansani pois Egyptistä, mutta tähän päivään mennessä en ole valinnut Israelin heimojen alueilta kaupunkia, jonne rakennettaisiin temppeli nimeni asuinsijaksi, enkä ole valinnut kansalleni Israelille ruhtinasta.

2. Aik. 6:15 

Sinä olet pannut täytäntöön sen, minkä lupasit isälleni Daavidille. Minkä suusi puhui, sen kätesi teki. Niin on nyt tapahtunut.

2. Aik. 6:31 

Näin he pysyvät koko elinaikansa sinun palvelijoinasi ja vaeltavat tahtosi mukaan tässä maassa, jonka sinä olet isillemme antanut.

2. Aik. 7:8 

Sitten Salomo ja hänen kanssaan koko Israel viettivät juhlaa seitsemän päivän ajan. Koolle oli tullut hyvin suuri joukko väkeä, pohjoisesta aina Lebo-Hamatista ja etelästä Egyptin rajapurolta saakka.

2. Aik. 7:9 

Kun alttarin vihkimisjuhlaa oli vietetty seitsemän päivää ja myös lehtimajanjuhla oli jatkunut seitsemän päivää, pidettiin kahdeksantena päivänä päätöskokous. [3. Moos. 23:36]

2. Aik. 7:10 

Seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä Salomo hyvästeli kansan, ja kaikki lähtivät kotiinsa iloisina ja tyytyväisinä kaikesta siitä hyvyydestä, jota Herra oli osoittanut Daavidille, Salomolle ja kansalleen Israelille.

2. Aik. 7:16 

Nyt olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin ja tehnyt siitä nimelleni ikuisen asuinsijan. Se on alati oleva silmissäni ja sydäntäni lähellä.

2. Aik. 8:8 

Israelilaiset eivät olleet pystyneet tuhoamaan heitä kaikkia, ja niin heidän jälkeläisiään oli yhä maassa. Heidän on tehtävä verotyötä vielä tänäkin päivänä.

2. Aik. 8:13 

Hän toimitti uhrit sapatinpäivinä, uudenkuun päivinä ja kolmen vuotuisen juhlan, happamattoman leivän juhlan, viikkojuhlan ja lehtimajanjuhlan, aikana, kunakin päivänä sen mukaan kuin Mooseksen laissa oli säädetty. [3. Moos. 23:37; 4. Moos. 28:2]

2. Aik. 8:14 

Isänsä Daavidin määräyksen mukaisesti hän järjesti pappien palvelusvuorot ja jakoi leeviläisille tehtävät määräten, minä päivänä minkin osaston piti olla ylistämässä Herraa ja avustamassa pappeja. Hän järjesti myös portinvartijoiden osastot eri porteille. Tästä kaikesta oli Daavid, Jumalan mies, antanut määräykset. [1. Aik. 24:19, 26:12]

2. Aik. 8:16 

Näin saatettiin päätökseen Salomon koko työ, aina Herran temppelin perustusten laskemisesta sen valmistumiseen saakka. Herran temppeli oli valmis.

2. Aik. 9:20 

Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja puhdasta kultaa olivat myös kaikki Setripalatsin esineet. Hopeaa ei Salomon aikaan pidetty minkään arvoisena.

2. Aik. 10:5 

Rehabeam sanoi heille: "Odottakaa vielä kaksi päivää ja tulkaa sitten uudelleen." Väkijoukko lähti pois.

2. Aik. 10:7 

He vastasivat hänelle: "Jos olet hyvä tälle kansalle, jos tahdot sen parasta ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin se tulee aina olemaan sinun palvelijasi."

2. Aik. 10:12 

Kahden päivän kuluttua Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli käskenyt.

2. Aik. 10:19 

Israel hylkäsi Daavidin kuningassuvun ja on pysynyt siitä erillään tähän päivään saakka.

2. Aik. 12:15 

Rehabeamin ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on kerrottu profeetta Semajan ja näkijä Iddon historioissa. Niissä on myös hänen sukuluettelonsa. Kaiken aikaa Rehabeam ja Jerobeam olivat sodassa keskenään.

2. Aik. 13:20 

Abian eläessä Jerobeamin mahti ei enää palautunut entiselleen. Herra löi häntä, ja hän kuoli.

2. Aik. 13:23 

Abia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Asa. Asan aikana maassa vallitsi rauha kymmenen vuoden ajan. [1. Kun. 15:8]

2. Aik. 15:3 

Israel eli kauan vailla oikeaa Jumalaa, vailla pappien opetusta ja vailla lakia. [Tuom. 17:6]

2. Aik. 15:11 

Siellä he uhrasivat saaliistaan Herralle seitsemänsataa härkää ja seitsemäntuhatta lammasta. [2. Aik. 14:14]

2. Aik. 15:17 

Uhrikukkuloista ei Israelissa kuitenkaan luovuttu. Mutta Asa itse oli koko elinaikansa täydestä sydämestään Herralle uskollinen.

2. Aik. 18:4 

Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: "Kysy sentään ensin Herran mieltä."

2. Aik. 18:7 

Israelin kuningas vastasi Josafatille: "Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." "Noin ei kuningas saisi puhua", sanoi Josafat.

2. Aik. 18:24 

Miika vastasi: "Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa."

2. Aik. 18:34 

Mutta taistelu riehui koko päivän kiivaana, ja niin Israelin kuningas joutui olemaan vaunuissaan taistelukentällä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20>