Raamattu.uskonkirjat.net

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku (esim. pelastus):		Hakualue:
Sanahaun ohje

Aihehaku (esim. pelastus):
Aihehaun ohje

Raamatunpaikka (esim. Joh. 3:16):		Asiayhteys:
Raamatun kirjojen lyhenteet

Raamatun teksti	Vertailuteksti 1	Vertailuteksti 2

Sanahaku יום (yowm yome) day

Löytyi 1930 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Moos. 33:13	Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Sinähän tiedät, herrani, että lapset ovat pieniä ja että minun on pidettävä huolta imettävistä lampaista ja lehmistä. Jos niitä ajetaan liian kovaa yhdenkin päivän ajan, ne menehtyvät.
1. Moos. 33:16	Esau kääntyi samana päivänä kotimatkalle Seiriin,
1. Moos. 34:25	Kahden päivän kuluttua, kun kaupungin miehet olivat kipeimmillään, kaksi Jaakobin poikaa, Dinan veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, tunkeutuivat kenenkään estämättä kaupunkiin ja tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat. [1. Moos. 49:5,6; Judit 9:2]
1. Moos. 35:3	niin lähdemme Beteliin. Minä rakennan sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdinkoni hetkellä ja oli matkallani minun kanssani."
1. Moos. 35:20	Jaakob pystytti patsaan hänen haudalleen, ja tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä.
1. Moos. 35:28	Iisak eli satakahdeksankymmentä vuotta.
1. Moos. 35:29	Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Esau ja Jaakob hautasivat hänet. [1. Moos. 25:8]
1. Moos. 37:34	Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa.
1. Moos. 38:12	Pitkän ajan kuluttua kuoli Suan tytär, Juudan vaimo. Suruajan jälkeen Juuda lähti adullamilaisen ystävänsä Hiran kanssa Timnaan lampaiden keritsiäisiin. [1. Sam. 25:7; 2. Sam. 13:24]
1. Moos. 39:10	Ja vaikka nainen päivästä toiseen houkutteli Joosefia, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.
1. Moos. 39:11	Eräänä päivänä, kun Joosef taas tuli taloon tekemään työtään eikä ketään talonväkeen kuuluvaa ollut paikalla,
1. Moos. 40:4	Henkivartijain päällikkö määräsi Joosefin huolehtimaan heistä ja palvelemaan heitä. Niin he olivat jonkin aikaa vankeudessa.
1. Moos. 40:7	Hän kysyi näiltä faraon hovimiehiltä, jotka olivat vankeina hänen kanssaan hänen isäntänsä talossa: "Miksi te näytätte tänään niin onnettomilta?"
1. Moos. 40:12	Joosef sanoi hänelle: "Tämä on unesi selitys. Nuo kolme haaraa tarkoittavat kolmea päivää.
1. Moos. 40:13	Kolmen päivän kuluttua farao ylentää sinut ja palauttaa sinut entiseen asemaasi, ja sinä saat antaa maljan faraon käteen niin kuin ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa.
1. Moos. 40:18	Joosef sanoi: "Tämä on unesi selitys. Nuo kolme koria tarkoittavat kolmea päivää.
1. Moos. 40:19	Kolmen päivän kuluttua farao ylentää sinutkin: hän ripustaa sinut hirsipuuhun, ja linnut syövät sinun lihasi."
1. Moos. 40:20	Kolmantena päivänä faraolla oli syntymäpäivä, ja hän järjesti pidot koko hovinsa väelle. Hän ylensi ylijuomanlaskijan ja ylileipurin hovinsa nähden:
1. Moos. 41:1	Pari vuotta myöhemmin farao näki unen. Hän seisoi Niilin rannalla.
1. Moos. 41:9	Silloin ylijuomanlaskija sanoi faraolle: "Minun täytyy nyt ottaa puheeksi rikkomukseni.
1. Moos. 42:13	He sanoivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin jäi isämme luo, ja yhtä ei enää ole." [1. Moos. 44:20]
1. Moos. 42:17	Ja hän heitätti heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.
1. Moos. 42:18	Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Tehkää kuten sanon, niin saatte pitää henkenne, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä mies.
1. Moos. 42:32	Meitä on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin jäi isämme luo Kanaaninmaahan.'
1. Moos. 43:9	Minä otan itse vastatakseni hänestä, minut voit vaatia tilille hänen hengestään. Jos en tuo häntä takaisin tänne sinun luoksesi, minä olen aina oleva sinun edessäsi syyllinen.
1. Moos. 44:32	Minä, sinun palvelijasi, olen mennyt isälleni takuuseen pojasta ja sanonut hänelle: 'Jos en tuo häntä sinun luoksesi, olen ikuisesti syyllinen sinun edessäsi.' [1. Moos. 43:9]
1. Moos. 47:8	Farao kysyi Jaakobilta: "Paljonko sinulla on ikää?"
1. Moos. 47:9	Jaakob vastasi: "Olen elänyt vaeltajan elämää satakolmekymmentä vuotta. Vähälukuiset ja onnettomat ovat elinvuoteni olleet, eikä niitä ole kertynyt minulle yhtä paljon kuin esi-isilleni heidän vaelluksensa aikana."
1. Moos. 47:23	Joosef sanoi kansalle: "Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siemenviljaa, kylväkää peltonne.
1. Moos. 47:26	Ja Joosef sääti lain, joka vielä nytkin on voimassa Egyptissä, että faraolle oli annettava viidesosa sadosta. Vain pappien pellot eivät joutuneet faraon omistukseen.
1. Moos. 47:28	Jaakob asui Egyptissä seitsemäntoista vuotta, ja hän eli sadanneljänkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi.
1. Moos. 47:29	Kun hän, Israel, tunsi kuolemansa lähestyvän, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Pyydän sinulta erästä asiaa, jolla voit osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi. Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua Egyptiin. [1. Moos. 24:2]
1. Moos. 48:15	Ja Israel siunasi Joosefin sanoen: -- Jumala, jonka tahdon mukaisesti minun isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on ollut minun paimeneni syntymästäni tähän päivään saakka, [1. Moos. 26:5 \| Ps. 23:1, 80:2; Hes. 34:11,12; Joh. 10:11]
1. Moos. 48:20	Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: "Siunatessaan israelilaiset lausuvat teidän nimenne ja sanovat: 'Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle. [Hepr. 11:21]
1. Moos. 49:1	Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: "Tulkaa tänne, niin ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevina aikoina." [5. Moos. 33:1]
1. Moos. 50:3	Balsamointi kesti neljäkymmentä päivää; se oli tähän työhön tarvittava aika. Egyptiläiset surivat häntä seitsemänkymmentä päivää.
1. Moos. 50:4	Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoviväelle: "Pyydän teitä kertomaan faraolle,
1. Moos. 50:10	He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin tuolla puolen, ja viettivät siellä suuret ja juhlavat valittajaiset. Surumenot kestivät seitsemän päivää. [Sir. 22:12]
1. Moos. 50:20	Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin. [1. Moos. 45:5]
2. Moos. 2:11	Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. [Ap. t. 7:23; Hepr. 11:24]
2. Moos. 2:13	Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi lyöt veljeäsi?"
2. Moos. 2:18	Kun tyttäret palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: "Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?"
2. Moos. 2:23	Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. [4. Moos. 20:16]
2. Moos. 3:18	He kuulevat sinua. "Menkää sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan luo ja sanokaa hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, on kutsunut meitä. Siksi meidän on nyt mentävä kolmen päivämatkan päähän autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.'
2. Moos. 5:3	He sanoivat: "Heprealaisten Jumala on kutsunut meitä. Tahtoisimme lähteä kolmen päivän matkan päähän autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän löisi meitä rutolla eikä miekalla." [2. Moos. 3:18]
2. Moos. 5:6	Samana päivänä farao käski sanoa israelilaisten voudeille ja päällysmiehille:
2. Moos. 5:13	Mutta voudit hoputtivat heitä jatkuvasti ja vaativat heitä suorittamaan saman päiväurakan kuin silloin, kun he vielä saivat olkia.
2. Moos. 5:14	Israelilaisten omat päällysmiehet, joita faraon voudit olivat asettaneet heitä johtamaan, joutuivat ruoskittaviksi, ja heille sanottiin: "Miksi ette eilen ettekä tänäänkään ole saaneet täyteen päiväurakkaanne?"
2. Moos. 5:19	Israelilaisten päällysmiehet käsittivät olevansa pahassa pulassa, kun kuulivat, ettei heiltä vaadittavaa päivittäistä tiilimäärää vähennetty.
2. Moos. 6:28	Näin Herra puhui Moosekselle Egyptissä:
2. Moos. 7:25	Seitsemän päivän kuluttua siitä, kun Herra oli turmellut Niilin,
2. Moos. 8:18	Ja minä varjelen sinä päivänä Gosenin maakunnan, missä minun kansani asuu, niin ettei sinne tule paarmoja. Niin sinä näet, että minä, Herra, toimin tässä maassa.
2. Moos. 8:23	Me menemme autiomaahan kolmen päivän matkan päähän ja uhraamme siellä Herralle, Jumalallemme, niin kuin hän meitä käskee." [2. Moos. 3:18]
2. Moos. 9:18	niin huomenna tähän aikaan minä lähetän niin ankaran raesateen, ettei sellaista ole ikinä Egyptissä nähty, niin kauan kuin se on ollut olemassa.
2. Moos. 10:6	Ne täyttävät sinun palatsisi, sinun hovimiestesi talot ja kaikkien muiden egyptiläisten talot, niin ettei sellaista ole nähty niin kauan kuin isäsi ja esi-isäsi ovat tässä maassa asuneet.'" Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.
2. Moos. 10:13	Mooses ojensi sauvansa maan ylle, ja Herra antoi itätuulen puhaltaa Egyptin yli koko sen päivän ja yön. Kun aamu tuli, oli itätuuli tuonut heinäsirkat mukanaan. [Ps. 78:46, 105:34,35; Viis. 16:9]
2. Moos. 10:22	Mooses ojensi kätensä kohti taivasta, ja Egyptiin tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi. [Ps. 105:28; Viis. 17:2]
2. Moos. 10:23	Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa.
2. Moos. 10:28	Farao sanoi Moosekselle: "Mene tiehesi ja varo tulemasta enää minun silmieni eteen. Jos vielä kerran näen sinut, sinun on kuoltava!"
2. Moos. 12:6	Kukin pitäköön sitä kuukauden neljänteentoista päivään saakka, ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. [3. Moos. 23:5; 4. Moos. 28:16; Joos. 5:10; 2. Aik. 35:1]
2. Moos. 12:14	"Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen.
2. Moos. 12:15	Syökää seitsemän päivän aikana happamatonta leipää, ja jo juhlaviikon ensimmäisenä päivänä toimittakaa kaikki hapantaikina pois taloistanne, sillä jokainen, joka syö hapanta leipää ensimmäisestä päivästä lukien seitsemänteen päivään, poistettakoon Israelista.
2. Moos. 12:16	Ensimmäisenä ja seitsemäntenä päivänä pitäkää pyhä kokous. Mitään työtä ei näinä päivinä saa tehdä; vain sen valmistaminen, mitä itse kukin tarvitsee syödäkseen, olkoon sallittua.
2. Moos. 12:17	Huolehtikaa aina tämän happamattoman leivän juhlan viettämisestä, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän kootut joukkonne pois Egyptistä. Siksi tätä päivää on vietettävä juhlana, ja se olkoon ikuinen säädös sukupolvesta toiseen. [2. Moos. 23:15, 34:18; 4. Moos. 28:17; 5. Moos. 16:16]
2. Moos. 12:18	"Ensimmäisen kuun neljännentoista päivän illasta lähtien syökää happamatonta leipää sen kuun kahdennenkymmenennenyhdennen päivän iltaan saakka.
2. Moos. 12:19	Seitsemään päivään ei hapantaikinaa saa olla taloissanne. Jokainen, joka syö hapanta leipää, poistettakoon Israelin yhteisöstä, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen.
2. Moos. 12:41	Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran oma joukko lähti Egyptistä.
2. Moos. 12:51	Ja sinä samana päivänä Herra vei koko israelilaisten joukon pois Egyptistä.
2. Moos. 13:3	Mooses sanoi kansalle: "Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden maasta, sillä Herra vei väkevällä kädellään teidät sieltä pois. Sinä päivänä ei saa syödä hapanta leipää. [5. Moos. 5:6; Tuom. 6:8; Jer. 34:13; Miika 6:4]
2. Moos. 13:4	Tänään te lähdette, abib-kuussa,
2. Moos. 13:6	"Seitsemän päivän aikana sinun tulee syödä happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä vietettäköön juhlaa Herran kunniaksi. [2. Moos. 34:18]
2. Moos. 13:7	Niinä seitsemänä päivänä syötäköön vain happamatonta leipää; hapanta leipää ei saa edes näkyä missään koko asuinalueellasi, ei myöskään hapanta taikinaa.
2. Moos. 13:8	Sinä päivänä kerro pojallesi: 'Tämä tapahtuu sen takia, mitä Herra teki hyväkseni, kun lähdin Egyptistä.'
2. Moos. 13:10	Noudata tätä säädöstä aina määräaikana vuodesta toiseen.
2. Moos. 14:13	Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä.
2. Moos. 14:30	Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin Egyptin käsistä, ja israelilaiset saivat nähdä egyptiläisten makaavan kuolleina meren rannalla.
2. Moos. 15:22	Mooses vei israelilaiset Kaislamereltä Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä vettä. [4. Moos. 33:8]
2. Moos. 16:1	Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle Elimistä ja tulivat Sinin autiomaahan, joka on Elimin ja Siinain välillä. He tulivat sinne toisen kuun viidentenätoista päivänä Egyptistä lähtönsä jälkeen. [4. Moos. 33:10,11]
2. Moos. 16:4	Herra sanoi Moosekselle: "Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät.
2. Moos. 16:5	Kuitenkin kun he sapatin aattona valmistavat ruoaksi sen, mitä ovat tuoneet mukanaan, sitä tulee kaksi kertaa niin paljon kuin heillä on muina päivinä."
2. Moos. 16:22	Viikon kuudentena päivänä he kuitenkin poimivat kaksinkertaisen määrän, kaksi omer- mitallista kutakin varten, ja israelilaisten päämiehet menivät kertomaan siitä Moosekselle.
2. Moos. 16:25	Mooses sanoi: "Syökää se tänään, sillä tänään on Herran sapatti. Tänään sitä ei löydy maasta.
2. Moos. 16:26	Kuutena päivänä viikossa voitte sitä kerätä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole."
2. Moos. 16:27	Vielä seitsemäntenäkin päivänä jotkut kansasta lähtivät sitä keräämään, mutta he eivät löytäneet mitään.
2. Moos. 16:29	Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin, ja siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruoan. Pysykää siellä missä olettekin; kenenkään ei pidä seitsemäntenä päivänä lähteä asuinpaikastaan." [Neh. 10:32, 13:15; Aam. 8:5]
2. Moos. 16:30	Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää.
2. Moos. 19:1	Kun Egyptistä lähdöstä oli kulunut tasan kaksi kuukautta, israelilaiset tulivat Siinain autiomaahan.
2. Moos. 19:10	Herra sanoi Moosekselle: "Mene kansan luo ja käske kaikkien puhdistautua ja pyhittäytyä tänään ja huomenna sekä pestä viittansa.
2. Moos. 19:11	Heidän on oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken kansan nähden alas Siinainvuorelle.
2. Moos. 19:15	Sitten Mooses sanoi kansalle: "Olkaa valmiina ylihuomiseksi. Kukaan älköön koskeko naiseen."
2. Moos. 19:16	Kolmantena päivänä aamun tultua alkoi jyristä ja salamoida. Vuoren yllä lepäsi raskas pilvi ja kuului voimakasta torventoitotusta, ja kansa vapisi pelosta leirissään.
2. Moos. 20:8	"Muista pyhittää lepopäivä. [2. Moos. 23:12, 31:13, 34:21, 35:2; 5. Moos. 5:12]
2. Moos. 20:9	Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,
2. Moos. 20:10	mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
2. Moos. 20:11	Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. [1. Moos. 2:2,3]
2. Moos. 20:12	"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. [Sir. 3:1,2; Mark. 7:10; Ef. 6:2,3]
2. Moos. 21:21	Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan.
2. Moos. 22:29	Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle. [3. Moos. 22:27]
2. Moos. 23:12	"Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemäntenä pysy työstäsi erossa, niin että härkäsi ja aasisi voivat levätä ja vierasheimoiset työntekijäsi ja vähäisimmätkin orjasi saavat virkistäytyä. [2. Moos. 20:8+]
2. Moos. 23:15	Vietä happamattoman leivän juhlaa ja syö happamatonta leipää seitsemänä päivänä, niin kuin olen käskenyt, säädettyyn aikaan abib-kuussa, sillä juuri siinä kuussa lähdit Egyptistä. Älköön silloin kukaan astuko tyhjin käsin minun eteeni. [2. Moos. 12:17+ \| Sir. 35:6,7]

Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 >