header
Sanahaku יהוה (Y@hovah yeh-ho-vaw' ) LORD

Löytyi 5522 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

2. Kun. 11:7 

Pankaa ne kaksi osastoanne, joiden pitäisi olla sapattina vapaavuorossa, kuninkaan luo vartioimaan Herran temppeliä.

2. Kun. 11:10 

Pappi antoi sadanpäälliköille keihäät ja jouset, jotka olivat kuuluneet kuningas Daavidille ja olivat nyt Herran temppelissä.

2. Kun. 11:13 

Kun Atalja kuuli sotilaiden ja kansan huudon, hän lähti Herran temppeliin väkijoukon luo.

2. Kun. 11:15 

Pappi Jojada antoi sotilaita johtaville sadanpäälliköille käskyn: "Viekää hänet rivistöjen välitse ulos ja surmatkaa jokainen, joka yrittää seurata häntä." Hän ei näet halunnut, että Atalja surmattaisiin Herran temppelissä.

2. Kun. 11:17 

Jojada, kansa ja kuningas tekivät liiton ja sitoutuivat aina olemaan Herran kansa. [2. Kun. 23:3]

2. Kun. 11:18 

Väkijoukko tunkeutui Baalin temppeliin ja hävitti sen maan tasalle. Alttarit ja kuvat murskattiin palasiksi, ja Baalin pappi Mattan surmattiin alttarien edessä. Jojada asetti sotilaita vartioimaan Herran temppeliä [2. Kun. 10:26,27; 2. Aik. 31:1]

2. Kun. 11:19 

ja lähti sitten saattamaan kuningasta temppelistä. Hän kutsui mukaansa sadanpäälliköt, kaarialaiset palkkasoturit ja muut henkivartijat sekä koko väkijoukon, ja he menivät Henkikaartinportin kautta kuninkaan palatsiin. Siellä Joas istuutui kuninkaan valtaistuimelle. [1. Kun. 1:46]

2. Kun. 12:3 

Joas teki koko ikänsä sitä, mikä on oikein Herran silmissä, koska pappi Jojada oli kasvattanut hänet.

2. Kun. 12:5 

Joas sanoi papeille: "Kaiken uhriksi pyhitetyn rahan, joka tuodaan Herran temppeliin, ottakoot papit haltuunsa, kukin omilta maksuvelvollisiltaan - - oli se sitten tuojalle itselleen määrätty maksu tai toisten maksettavaksi määrätty summa, jonka hän tulee tuomaan, tai vapaaehtoisesti Herran temppeliin tuotava uhrilahja. 2. 12:5,6:[ 3. Moos. 27:1-33; 2. Kun. 22:4]

2. Kun. 12:10 

Pappi Jojada otti arkun, teki sen kanteen reiän ja asetti sen alttarin luo, Herran temppelin ovelta katsoen oikealle puolelle. Ovella vartiossa olevat papit panivat tähän arkkuun kaiken rahan, joka tuotiin Herran temppeliin.

2. Kun. 12:11 

Aina kun papit näkivät, että arkussa oli paljon rahaa, kuninkaan kirjuri ja ylipappi kutsuttiin Herran temppeliin, ja he kokosivat ja laskivat kertyneet rahat.

2. Kun. 12:12 

He antoivat laskemansa rahat korjaustöiden valvojille, joiden vastuulla työt Herran temppelissä olivat. Nämä maksoivat edelleen temppeliä korjaaville puusepille ja rakennusmiehille, muurareille ja kivenhakkaajille.

2. Kun. 12:13 

Rahoilla myös hankittiin puita ja hakattuja kiviä, joilla Herran temppelin halkeamia korjattiin, ja kaikkea muuta, mitä töissä tarvittiin.

2. Kun. 12:14 

Näillä rahoilla, jotka Herran temppeliin tuotiin, ei kuitenkaan teetetty hopeavateja, veitsiä, vihmontamaljoja eikä torvia, ei kulta- eikä hopeaesineitä. [1. Kun. 7:50]

2. Kun. 12:15 

Rahat annettiin työn valvojille, ja he maksoivat niillä Herran temppelin korjaustyöt.

2. Kun. 12:17 

Vikauhri- ja syntiuhrirahoja ei käytetty Herran temppelin korjaamiseen, vaan ne menivät papeille. [3. Moos. 5:14-19, 7:7; 4. Moos. 5:5-10]

2. Kun. 12:19 

Silloin Juudan kuningas Joas otti kaikki uhrilahjat, jotka hänen edeltäjänsä, Juudan kuninkaat Josafat, Joram ja Ahasja, olivat temppeliin tuoneet, sekä omat uhrilahjansa ja kaiken kullan, mitä oli Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarrekammioissa, ja lähetti ne Syyrian kuninkaalle Hasaelille. Niin Hasael lähti pois eikä hyökännyt Jerusalemiin. [2. Kun. 16:8, 18:15]

2. Kun. 13:2 

Joahas teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, ja syyllistyi samoihin synteihin, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. Niistä synneistä hän ei luopunut. [1. Kun. 12:30+]

2. Kun. 13:3 

Herra vihastui Israeliin ja antoi sen kerta kerran jälkeen Syyrian kuninkaan Hasaelin ja hänen poikansa Ben-Hadadin käsiin. [Tuom. 2:14 | 1. Kun. 19:15; 2. Kun. 10:32,33]

2. Kun. 13:4 

Mutta Joahas rukoili Herraa leppymään, ja Herra kuuli hänen rukouksensa, kun näki miten Syyrian kuningas sorti israelilaisia.

2. Kun. 13:5 

Herra antoi israelilaisille vapauttajan, ja niin he pääsivät Syyrian vallasta ja saattoivat asua rauhassa kotonaan niin kuin ennenkin.

2. Kun. 13:11 

Joas teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, hän ei luopunut mistään niistä synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. Näistä synneistä hän piti kiinni. [1. Kun. 12:30+]

2. Kun. 13:17 

ja sanoi: "Avaa idänpuoleinen ikkuna." Hän avasi sen, ja Elisa sanoi: "Ammu nuoli." Kuningas ampui. Silloin Elisa sanoi: "Herran voitonnuoli! Nuoli, joka antaa voiton Syyriasta! Afekissa sinä vielä lyöt Syyrian perin pohjin."

2. Kun. 13:23 

Mutta Herra armahti israelilaisia ja osoitti heille laupeutensa. Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton tähden hän ei tahtonut tuhota heitä. Hän kääntyi heidän puoleensa eikä vielä silloin heittänyt heitä pois kasvojensa edestä. [1. Moos. 17:2; 2. Moos. 2:24; 3. Moos. 26:42]

2. Kun. 14:3 

Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, olematta siinä kuitenkaan esi-isänsä Daavidin vertainen. Hän teki kaikessa isänsä Joasin tavoin. 2. 14:3,4:[ 2. Kun. 12:3,4]

2. Kun. 14:6 

Murhaajien lapsia hän ei kuitenkaan surmannut. Tässä hän noudatti Mooseksen lain kirjaa, jossa on Herran käsky: "Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan." [5. Moos. 24:16+]

2. Kun. 14:14 

Hän ryösti kaiken kullan ja hopean sekä muut esineet Herran temppelistä ja kuninkaan palatsin aarrekammioista. Panttivankejakin hän otti, ennen kuin palasi Samariaan.

2. Kun. 14:24 

Jerobeam teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Hän ei luopunut yhdestäkään niistä synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. [1. Kun. 12:30+]

2. Kun. 14:25 

Hän kuitenkin palautti Israelille raja-alueen Lebo-Hamatista Kuolleeseenmereen saakka. Näin kävi toteen se, minkä Herra, Israelin Jumala, oli puhunut Gat-Heferistä kotoisin olevan palvelijansa Joonan, Amittain pojan, suulla. [4. Moos. 13:21+ | Joona 1:1]

2. Kun. 14:26 

Herra oli nähnyt Israelin kurjaakin kurjemman tilan, sen, ettei ollut jäljellä ketään, ei ylhäistä eikä alhaista, josta olisi ollut maan pelastajaksi. [5. Moos. 32:36]

2. Kun. 14:27 

Mutta Herra ei vielä ollut ilmoittanut, että hän pyyhkii Israelin nimen pois taivaan alta, ja niin hän antoi Jerobeamin, Joasin pojan, pelastaa kansan. [5. Moos. 9:14+]

2. Kun. 15:3 

Asarja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt. 2. 15:3,4:[ 2. Kun. 14:3,4]

2. Kun. 15:5 

Herra löi kuningasta spitaalilla, niin että hänen oli kuolinpäiväänsä saakka asuttava erillisessä talossa. Hänen poikansa Jotam, joka oli hovin päällikkö, hoiti maan hallintoa. [3. Moos. 13:46+]

2. Kun. 15:9 

Sakarja teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, niin kuin hänen isänsäkin olivat tehneet. Hän ei luopunut synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. [1. Kun. 12:30+]

2. Kun. 15:12 

Herra oli sanonut Jehulle: "Neljänteen polveen saakka istuvat jälkeläisesi Israelin valtaistuimella." Niin oli nyt käynyt. [2. Kun. 10:30]

2. Kun. 15:18 

Menahem teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Koko elinaikanaan hän ei luopunut synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. [1. Kun. 12:30+]

2. Kun. 15:24 

Pekahja teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Hän ei luopunut synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. 2. 15:24,28:[ 1. Kun. 12:30+]

2. Kun. 15:28 

Pekah teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, eikä luopunut synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon.

2. Kun. 15:34 

Jotam teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt.

2. Kun. 15:35 

Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu, yhä edelleen kansa uhrasi ja suitsutti kukkuloilla. Jotam rakensi Herran temppelin Yläportin.

2. Kun. 15:37 

Noihin aikoihin Herra lähetti ensimmäisiä kertoja Juudaa vastaan Syyrian kuninkaan Resinin ja Pekahin, Remaljan pojan. [2. Kun. 16:5; Jes. 7:1]

2. Kun. 16:2 

Hän oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmenvuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Ahas ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.

2. Kun. 16:3 

Hän vaelsi Israelin kuninkaiden tietä ja jopa pani poikansa kulkemaan tulen läpi, niiden kansojen kauhistavien tapojen mukaisesti, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. [2. Kun. 8:18 | 3. Moos. 18:21+]

2. Kun. 16:8 

Ahas otti kaiken hopean ja kullan, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan palatsin aarrekammioissa oli, ja lähetti sen lahjaksi Assyrian kuninkaalle.

2. Kun. 16:14 

Pronssialttarin, joka oli Herran edessä, hän poisti temppelin edustalta, uuden alttarin ja Herran temppelin välistä. Se siirrettiin uuden alttarin pohjoispuolelle. [2. Aik. 4:1]

2. Kun. 16:18 

Toiseen paikkaan temppelialueella siirrettiin myös Herran temppeliin rakennettu kuninkaan istuimen koroke ja kuninkaanportin rakennelmat. Tämän hän teki Assyrian kuninkaan tähden.

2. Kun. 17:2 

Hoosea teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin aikaisemmat Israelin kuninkaat olivat tehneet.

2. Kun. 17:7 

Näin tapahtui siksi, että israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan. Vaikka Herra oli tuonut heidät pois Egyptin maasta ja vapauttanut heidät faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta, he olivat ryhtyneet palvelemaan muita jumalia. [3. Moos. 18:3]

2. Kun. 17:8 

He olivat alkaneet noudattaa niiden kansojen tapoja, jotka Herra oli hävittänyt heidän tieltään, ja niitä menoja, jotka heidän kuninkaansa olivat ottaneet käyttöön. [5. Moos. 4:38 | 2. Kun. 16:3]

2. Kun. 17:9 

He olivat ryhtyneet sellaiseen, mikä ei ollut Herran, heidän Jumalansa, tahdon mukaista. Jokaiseen kaupunkiin, oli se suuri ja linnoitettu tai pelkän vartiotornin suojaama, he olivat rakentaneet uhripaikkoja kukkuloille.

2. Kun. 17:11 

Kaikilla uhrikukkuloillaan he olivat polttaneet uhreja niin kuin ne kansat, jotka Herra oli siirtänyt pois heidän tieltään, ja näillä pahoilla teoillaan he olivat herättäneet Herran vihan.

2. Kun. 17:12 

Epäjumalanpatsaitakin he olivat palvoneet, vaikka Herra oli kieltänyt heitä niin tekemästä. [2. Moos. 20:3-6, 23:13,24; 5. Moos. 5:7-10]

2. Kun. 17:13 

Herra oli varoittanut Israelia ja Juudaa. Jokaisen profeetan, jokaisen näkijän suulla hän oli sanonut: "Kääntykää takaisin pahoilta teiltänne! Noudattakaa minun käskyjäni ja määräyksiäni ja eläkää sen lain mukaisesti, jonka minä olen antanut isillenne ja ilmoittanut teille palvelijoitteni, profeettojen, suulla." [1. Sam. 9:9 | 5. Moos. 4:30+]

2. Kun. 17:14 

Mutta he eivät kuunnelleet vaan olivat yhtä uppiniskaisia kuin isänsä, jotka eivät olleet luottaneet Herraan, Jumalaansa. [2. Moos. 32:9+]

2. Kun. 17:15 

He hylkäsivät hänen käskynsä, he luopuivat liitosta, jonka hän oli heidän isiensä kanssa tehnyt, ja liitonehdoista, jotka hän oli heille asettanut. He kulkivat turhuuksien perässä ja tulivat itse turhaakin turhemmiksi, he seurasivat ympärillään asuvia pakanakansoja, vaikka Herra oli kieltänyt heitä elämästä niiden tavoin.

2. Kun. 17:16 

He hylkäsivät kaikki Herran, Jumalansa, määräykset ja valoivat itselleen kaksi sonnipatsasta. He tekivät asera-tarhan, he kumarsivat kaikkia taivaan tähtijoukkoja ja palvoivat Baalia. [1. Kun. 12:28 | 1. Kun. 16:31-33 | 5. Moos. 4:19+]

2. Kun. 17:17 

He panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi, he tekivät taikoja ja ennustivat noitakeinoin. He antautuivat tekemään sellaista, mikä on väärää Herran silmissä, ja herättivät näin hänen vihansa. [3. Moos. 18:21+ | 3. Moos. 19:26+]

2. Kun. 17:18 

Niin pahoin Herra vihastui Israelin kansaan, että työnsi sen pois kasvojensa edestä. Vain Juudan heimo jäi jäljelle. [1. Kun. 14:15,16; Hoos. 1:6,7]

2. Kun. 17:19 

Juudakaan ei noudattanut Herran, Jumalansa, käskyjä, vaan eli niiden tapojen mukaan, jotka Israelissa oli otettu käyttöön. [2. Kun. 8:18]

2. Kun. 17:20 

Siksi Herra hylkäsi heidät kaikki, koko Israelin suvun. Hän nöyryytti heitä, antoi heidät rosvojoukkojen käsiin ja lopulta heitti heidät pois kasvojensa edestä. [Tuom. 2:14]

2. Kun. 17:21 

Silloin kun Herra oli repäissyt Israelin Daavidin suvusta erilleen, israelilaiset olivat asettaneet kuninkaaksi Jerobeamin, Nebatin pojan, ja Jerobeam oli kääntänyt Israelin pois Herran teiltä ja johdattanut sen suureen syntiin. [1. Kun. 12:16,17,20 | 1. Kun. 12:30+]

2. Kun. 17:23 

ja niin Herra työnsi Israelin pois kasvojensa edestä. Hän teki niin kuin oli palvelijoittensa, profeettojen, suulla ilmoittanut ja siirsi israelilaiset heidän omasta maastaan Assyriaan. Siellä he ovat vielä tänäkin päivänä. [1. Kun. 18:36+ | 5. Moos. 28:63+]

2. Kun. 17:25 

Sinne saavuttuaan he ensin eivät palvelleet Herraa, ja niin Herra lähetti heidän asuinseudulleen leijonia, jotka tuon tuostakin tappoivat jonkun heistä. [3. Moos. 26:22]

2. Kun. 17:28 

Niin yksi niistä papeista, jotka oli siirretty pois Samariasta, palasi sinne ja asettui asumaan Beteliin. Hän opetti heille, kuinka Herraa oli palveltava.

2. Kun. 17:32 

He palvelivat kyllä myös Herraa, mutta ottivat omasta joukostaan uhrikukkulapapit, jotka uhrasivat heidän puolestaan kukkuloiden pyhäköissä. [1. Kun. 12:31]

2. Kun. 17:33 

Vaikka he palvelivat Herraa, he palvelivat myös omia jumaliaan niiden kansojen tavoin, joiden joukosta heidät oli siirretty Samariaan.

2. Kun. 17:34 

Vielä tänäkin päivänä he elävät entisten tapojensa mukaisesti. He eivät palvele Herraa eivätkä noudata niitä säädöksiä, ohjeita ja lain käskyjä, joita Herra käski Jaakobin suvun noudattaa. Tälle suvulle hän antoi nimen Israel, [1. Moos. 32:29+]

2. Kun. 17:35 

ja tehdessään sen kanssa liiton hän jätti Jaakobin jälkeläisille tämän käskyn: "Älkää pitäkö muita jumalia. Älkää kumartako ja palvoko niitä älkääkä uhratko niille. [2. Moos. 23:13]

2. Kun. 17:36 

Herraa teidän tulee palvella, häntä, joka suurella voimallaan ja väkevällä kädellään toi teidät pois Egyptin maasta. Kumartakaa häntä ja uhratkaa hänelle.

2. Kun. 17:39 

Ainoastaan Herraa, Jumalaanne, teidän tulee palvella. Hän on pelastava teidät kaikkien vihollistenne käsistä."

2. Kun. 17:41 

Nuo kansat ovat kyllä osoittaneet Herralle kunnioitustaan, mutta samalla ne ovat palvoneet omia patsaitaan. Niin kuin ovat isät tehneet, niin ovat tehneet heidän lapsensa ja heidän lastensa lapset tähän päivään saakka.

2. Kun. 18:3 

Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.

2. Kun. 18:5 

Hiskia turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, eikä Juudan kuninkaiden joukossa ole ketään hänen kaltaistaan, ei hänen jälkeensä eikä ennen häntä. [2. Kun. 23:25]

2. Kun. 18:6 

Hän pysyi Herralle uskollisena, ei luopunut hänestä vaan noudatti käskyjä, jotka Herra oli antanut Moosekselle. [5. Moos. 10:20+]

2. Kun. 18:7 

Sen vuoksi Herra oli Hiskian kanssa ja hän menestyi kaikessa mihin ryhtyi. Hän nousi kapinaan Assyrian kuningasta vastaan eikä tunnustanut tämän ylivaltaa. [5. Moos. 29:8+ | 2. Kun. 16:7]

2. Kun. 18:12 

Näin kävi siksi, että israelilaiset eivät olleet kuunnelleet Herran, Jumalansa, ääntä. He olivat hylänneet hänen liittonsa, kaikki ne käskyt, jotka Mooses, Herran palvelija, oli heille antanut. He eivät olleet kuunnelleet näitä käskyjä eivätkä olleet eläneet niiden mukaisesti.

2. Kun. 18:15 

Hiskia antoi hänelle kaiken hopean, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan palatsin aarrekammioissa oli. [1. Kun. 15:18; 2. Kun. 12:19, 16:8]

2. Kun. 18:16 

Samalla Hiskia, Juudan kuningas, leikkautti irti Herran temppelin ovien ja ovenpielien päällysteet, jotka hän itse oli teettänyt, ja antoi ne Assyrian kuninkaalle.

2. Kun. 18:22 

Vai sanotteko te minulle: 'Me luotamme Jumalaamme, Herraan'? Mutta hänen uhrikukkuloitaan ja alttareitaan Hiskia itse on hävittänyt. Eikö juuri oma kuninkaanne sanonut Juudan ja Jerusalemin asukkaille: 'Vain tämän alttarin edessä Jerusalemissa saatte palvella Herraa'?

2. Kun. 18:25 

Ja olenko minä muka hyökännyt tuhoamaan tätä maata vastoin teidän jumalanne tahtoa? Hän itse sanoi minulle: 'Hyökkää siihen maahan ja tuhoa se!'"

2. Kun. 18:30 

Älkää antako Hiskian houkutella teitä luottamaan omaan jumalaanne, kun hän vakuuttaa: 'Kyllä Herra meidät pelastaa, ei tämä kaupunki joudu Assyrian kuninkaan käsiin.' [2. Kun. 19:10]

2. Kun. 18:32 

aina siihen hetkeen saakka, jolloin minä ehdin tänne ja vien teidät mukanani maahan, joka on teidän oman maanne kaltainen: viljan ja viinin, leivän ja viinitarhojen, oliiviöljyn ja hunajan maahan. Te saatte elää ettekä kuole. Älkää kuunnelko Hiskiaa, hän vain johtaa teitä harhaan sanoessaan: 'Herra pelastaa meidät.'

2. Kun. 18:35 

Kuka noiden maiden jumalista pelasti maansa minun käsistäni? Herrako sitten pelastaisi Jerusalemin minun käsistäni?"

2. Kun. 19:1 

Kun kuningas Hiskia kuuli, mitä oli tapahtunut, hän repäisi vaatteensa ja pukeutui säkkikankaaseen. Sitten hän meni Herran temppeliin. 2. 19:1,2:[ 1. Kun. 21:27+]

2. Kun. 19:4 

Jospa Herra, sinun Jumalasi, kuulisi ylimmän juomanlaskijan sanat, tuon, jonka hänen herransa, Assyrian kuningas, lähetti pilkkaamaan elävää Jumalaa! Ehkä Herra, sinun Jumalasi, rankaisee häntä noista sanoista, jotka on lausuttu Herran kuullen. Rukoile siis sinä sen jäännöksen puolesta, joka on jäljellä!'" [2. Kun. 18:35 | Jes. 10:21; Aam. 5:15; Miika 5:6,7; Hagg. 1:12; Sak. 8:6; Room. 9:27]

2. Kun. 19:6 

Jesaja vastasi heille: "Ilmoittakaa herrallenne tämä Jumalan sana: 'Älä säikähdä, vaikka olet kuullut, miten Assyrian kuninkaan käskyläiset ovat herjanneet minua.

2. Kun. 19:14 

Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti sen Herran eteen.

2. Kun. 19:15 

Ja hän rukoili Herraa näin: "Herra, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan. [2. Moos. 25:20+ | 1. Moos. 1:1+]

2. Kun. 19:16 

Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa.

2. Kun. 19:17 

On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat

2. Kun. 19:19 

Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala!"

2. Kun. 19:20 

Jesaja, Amosin poika, lähetti Hiskialle sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinä rukoilit minua, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi kaupunkia. Minä kuulin sinua,

2. Kun. 19:21 

ja nyt minä lausun hänestä näin: -- Sinua pilkkaa, sinulle ilkkuu neitsyt, tytär Siion. Sinun jälkeesi ivaten nyökyttää päätään tytär Jerusalem. [Job 16:4; Ps. 22:8; Jes. 37:22; Valit. 2:15]

2. Kun. 19:31 

sillä jäännös lähtee kasvamaan Jerusalemista ja pelastuneiden joukko Siionin vuorelta. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus. [Joel 3:5]

2. Kun. 19:32 

"Mutta Assyrian kuninkaasta Herra sanoo näin: -- Ei hän tähän kaupunkiin pääse, ei ammu tänne yhtään nuolta, ei tuo tämän eteen ainuttakaan kilpeä eikä luo piiritysvallia tätä vastaan.

2. Kun. 19:33 

Hän palaa samaa tietä jota tuli, tähän kaupunkiin hän ei pääse, sanoo Herra.

2. Kun. 19:35 

Niin Herran enkeli lähti yöllä liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita. [1. Makk. 7:41; 2. Makk. 8:19]

2. Kun. 20:1 

Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!'" 2. 20:1-11:[ 2. Aik. 32:24-26; Jes. 38:1-22]

2. Kun. 20:2 

Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa:

2. Kun. 20:3 

"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti. [1. Sam. 12:24+]
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56>