Löytyi 5522 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Kaikki israelilaiset eivät noudattaneet Herran käskyä. Juudan heimoon kuuluva Akan, jonka isä oli Karmi, Serahin pojan Sabdin poika, otti itselleen saalista, joka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Tämän vuoksi Herra vihastui israelilaisiin. [5. Moos. 13:18; 1. Aik. 2:7] | |
Joosua ja Israelin vanhimmat repäisivät vaatteensa. He lankesivat kasvoilleen maahan Herran liitonarkun eteen, sirottivat multaa hiuksiinsa ja viipyivät arkun edessä iltaan saakka. [1. Moos. 37:29+ | 1. Sam. 4:12; 2. Sam. 1:2; Job 2:12] | |
Herra sanoi Joosualle: "Nouse! Miksi makaat tuolla tavoin kasvot maassa? | |
Nouse ja huolehdi siitä, että israelilaiset pyhittävät itsensä huomiseksi. Sano heille: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinulla, Israel, on keskuudessasi Herran omaksi julistettua saalista. Sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennen kuin olet poistanut leiristäsi Herran omaksi julistetun tavaran.' [2. Moos. 19:10,14] | |
Teidän on huomisaamuna tultava tänne heimoittain. Sen heimon, johon Herran arpa osuu, tulee astua esiin suvuittain. Sen suvun, johon Herran arpa osuu, tulee astua esiin perheittäin, ja sen perheen, johon Herran arpa osuu, tulee astua esiin mies mieheltä. | |
Se, jonka arpa osoittaa syylliseksi ja jonka hallusta löydetään Herralle kuuluvaksi uhriksi julistettua tavaraa, on poltettava, samoin koko hänen perheensä ja kaikki hänen omaisuutensa, koska hän rikkoi Herran määräyksen ja teki sellaisen teon, jota kukaan israelilainen ei saa tehdä." [4. Moos. 15:30] | |
Joosua sanoi Akanille: "Poikani, anna kunnia Herralle, Israelin Jumalalle, ja tunnusta tekosi. Kerro minulle mitään salaamatta, mitä olet tehnyt." | |
Akan vastasi Joosualle: "Minä olen todella tehnyt syntiä Herraa, Israelin Jumalaa vastaan. Näin se tapahtui: | |
He ottivat saaliin teltasta, toivat sen Joosuan ja muiden israelilaisten nähtäväksi ja asettivat sen Herran eteen. | |
Joosua sanoi: "Miksi syöksit meidät onnettomuuteen? Tänä päivänä Herra syöksee sinut onnettomuuteen." Israelilaiset kivittivät kuoliaaksi Akanin ja hänen omaisensa ja polttivat heidän ruumiinsa. | |
Sitten he kokosivat paikalle suuren kiviröykkiön, joka on vieläkin olemassa. Näin Herran viha lauhtui. Tämän tapauksen vuoksi paikkaa kutsutaan vielä nytkin Akorinlaaksoksi.* [5. Moos. 13:17 | Jes. 65:10] | |
Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää äläkä lannistu. Ota mukaasi koko sotaväki ja lähde kohti Ain kaupunkia. Minä annan sinun käsiisi Ain kuninkaan, hänen kansansa, kaupunkinsa ja koko hänen alueensa. [5. Moos. 1:21, 31:6] | |
mutta silloin te lähdette väijytyspaikastanne ja valtaatte kaupungin. Herra, teidän Jumalanne, antaa sen teidän käsiinne. | |
Kun olette vallanneet kaupungin, sytyttäkää se palamaan, kuten Herra on käskenyt. Tämä on käskyni teille." | |
Herra sanoi Joosualle: "Osoita Ain suuntaan tapparalla, joka sinulla on kädessäsi. Minä annan kaupungin sinun valtaasi." Joosua teki niin kuin Herra käski. | |
Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi. Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut. | |
Niihin aikoihin Joosua rakensi Ebalinvuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle. | |
Alttari rakennettiin kokonaisista luonnonkivistä, joihin rautainen työkalu ei ollut koskenut. Näin oli Mooses, Herran palvelija, käskenyt israelilaisten tehdä, ja tämä määräys on kirjoitettu Mooseksen lain kirjaan. Israelilaiset uhrasivat alttarilla polttouhreja ja yhteysuhreja. [2. Moos. 20:25; 5. Moos. 27:5] | |
Koko Israel, niin muukalaiset kuin syntyperäiset israelilaisetkin, kaikki kansan vanhimmat, päällysmiehet ja tuomarit seisoivat arkun molemmin puolin niiden leeviläispappien edessä, joiden tehtävänä oli kantaa Herran liitonarkkua. Puolet kansasta katsoi Garisiminvuorta kohti ja toinen puoli Ebalinvuorta kohti. Mooses, Herran palvelija, oli näet määrännyt, että Israelin kansa oli siunattava tällä tavoin. [5. Moos. 11:29, 27:12,13] | |
He vastasivat hänelle: "Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, maineen tähden, sillä kuulimme kaikesta siitä, mitä hän teki Egyptissä. | |
Kysymättä neuvoa Herralta Israelin miehet maistoivat heidän eväitään, [4. Moos. 27:21] | |
Mutta israelilaiset eivät tappaneet heitä, koska kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Koko kansa nurisi päämiehiä vastaan. | |
Silloin päämiehet sanoivat kansalle: "Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, nimeen. Sen tähden me emme voi koskea heihin. [Ps. 15:4] | |
He vastasivat Joosualle: "Meille, sinun palvelijoillesi, kerrottiin, että Herra, sinun Jumalasi, käski palvelijansa Mooseksen antaa teille koko tämän maan ja käski teidän hävittää kaikki sen asukkaat tieltänne. Siksi me pelkäsimme henkemme puolesta ja teimme näin. [5. Moos. 7:2] | |
mutta hän määräsi heidät siitä päivästä alkaen israelilaisten orjiksi hakkaamaan puita ja kantamaan vettä Herran alttaria varten. Tämä on heidän työnään yhä edelleen paikassa, jonka Herra on valinnut. [5. Moos. 29:10] | |
Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää heitä. Minä annan heidät sinun käsiisi. Kukaan heistä ei voi kestää sinun edessäsi." [5. Moos. 3:2; Joos. 6:2, 8:1] | |
Kun amorilaiset kohtasivat Israelin sotajoukon, Herra saattoi heidät pakokauhun valtaan, ja Joosua sai heistä Gibeonin luona suuren voiton. Hän ajoi heitä takaa Bet- Horoniin vievää tietä Asekaan ja Makkedaan asti ja surmasi heitä joukoittain. 10:10-14:[ Jes. 28:21 : 2. Moos. 14:24, 23:27] | |
Amorilaisten paetessa israelilaisia Bet-Horonin rinnettä alas Herra antoi sataa heidän päälleen kiven kokoisia rakeita koko matkan Asekaan saakka, ja heitä kuoli paljon. Rakeet surmasivat heitä enemmän kuin israelilaisten miekat. | |
Sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten käsiin, Joosua puhui Herralle israelilaisten kuullen ja sanoi: "Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa! Kuu, ole liikkumatta Aijalonin laakson yllä!" | |
Sellaista päivää, jona Herra tällä tavalla myöntyi ihmisen pyyntöön, ei ole ollut koskaan aikaisemmin eikä myöhemmin. Herra kävi sotaa Israelin puolesta. | |
mutta te muut jatkakaa vihollisten takaa-ajoa ja surmatkaa kaikki, jotka saatte kiinni. Älkää antako amorilaisten päästä kaupunkeihinsa. Herra, teidän Jumalanne, antaa heidät teidän käsiinne." | |
Joosua sanoi heille: "Älkää pelätkö älkääkä lannistuko, olkaa rohkeat ja lujat, sillä näin Herra tekee kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te taistelette." | |
ja Herra antoi Libnan ja sen kuninkaan heidän käsiinsä. Israelilaiset kukistivat kaupungin ja surmasivat kaikki sen asukkaat päästämättä ainoatakaan pakenemaan. Libnan kuninkaalle Joosua teki samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. | |
Toisena taistelupäivänä Herra antoi kaupungin israelilaisten käsiin. He valtasivat sen ja surmasivat kaikki sen asukkaat, kuten olivat tehneet Libnassakin. | |
Joosua kukisti koko maan ja valloitti vuoriston, Negevin alueen, läntiset kukkulat ja itäiset rinteet. Hän surmasi näiden seutujen kuninkaat eikä päästänyt ainoatakaan heistä pakenemaan. Hän julisti Herralle kuuluvaksi uhriksi kaikki elävät olennot ja hävitti ne, kuten Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt. [5. Moos. 7:2, 20:16,17] | |
Hän kukisti yhdellä kertaa kaikki tämän alueen kuninkaat, sillä Herra, Israelin Jumala, soti kansansa puolesta. | |
Mutta Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää heitä. Huomenna tähän aikaan minä annan israelilaisten surmata heidät viimeiseen mieheen. Sinä katkot heidän hevosiltaan jalkojen jänteet ja poltat poroksi heidän sotavaununsa." | |
ja Herra antoi heidät israelilaisten käsiin. Israelilaiset löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa pohjoisessa Sidonin kaupunkiin, lännessä Misrefot-Majimiin ja idässä Mispen tasangolle asti. He surmasivat pakenijat eivätkä jättäneet eloon ainoatakaan. [Joos. 13:6] | |
Joosua teki niin kuin Herra oli määrännyt. Hän katkoi vihollisten hevosilta jalkojen jänteet ja poltti heidän sotavaununsa. | |
Hän valtasi myös kaikki muut kaupungit, otti niiden kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät ja kaupunkien asukkaat Herralle kuuluvana uhrina, kuten Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt. [2. Moos. 23:32,33; 4. Moos. 33:52] | |
Tämän käskyn Herra oli antanut palvelijalleen Moosekselle, ja Mooses oli antanut sen edelleen Joosualle, joka tinkimättä täytti kaikki Herran Moosekselle antamat käskyt. [2. Moos. 34:12,13] | |
Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle. [5. Moos. 2:30] | |
Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha. | |
Herran palvelija Mooses ja israelilaiset löivät Sihonin ja Ogin, ja Mooses antoi heidän maansa ruubenilaisille, gadilaisille ja Manassen heimon toiselle puoliskolle. [4. Moos. 32:33] | |
Kun Joosua oli tullut vanhaksi ja saavuttanut korkean iän, Herra sanoi hänelle: "Sinä olet jo hyvin iäkäs, mutta valloittamatonta maata on vielä paljon. | |
Ruubenin ja Gadin heimot sekä Manassen heimon toinen puolisko olivat jo saaneet Mooseksen niille osoittamat maa-alueet Jordanin itäpuolelta. Maa, jonka Mooses, Herran palvelija, oli antanut niille, [4. Moos. 32:33] | |
Ainoastaan Leevin heimo ei saanut omaa maata. Osuus uhreista on leeviläisten perintöosa, kuten Herra, Israelin Jumala, on säätänyt. [4. Moos. 18:20+] | |
Leeviläisille Mooses ei antanut omaa maata. Heidän perintöosansa on Herra, Israelin Jumala, kuten hän itse oli heille ilmoittanut. | |
He jakoivat maan arpomalla yhdeksän ja puolen heimon kesken sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Moosekselle antanut. [4. Moos. 26:55, 33:54, 34:13,14] | |
Israelilaiset jakoivat maan sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. | |
Joukko Juudan heimon miehiä tuli Joosuan luo Gilgaliin, ja kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: "Sinähän tiedät, mitä Herra sanoi Moosekselle, Jumalan miehelle, sinusta ja minusta, kun olimme Kades-Barneassa. [4. Moos. 14:24] | |
Minä olin neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut vakoilemaan tätä maata, ja vilpittömin mielin minä toin hänelle rohkaisevan viestin. [4. Moos. 13:30, 14:7-9] | |
Toverini, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, lannistivat kansan rohkeuden, mutta minä pysyin uskollisena Herralle, Jumalalleni. | |
Silloin Mooses vannoi tämän valan: 'Se maa, jossa kävit, kuuluu ikuisesti sinulle ja jälkeläisillesi, koska olet uskollisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.' [5. Moos. 11:24; Joos. 1:3] | |
Kuten näet, Herra on pitänyt lupauksensa. Hän on antanut minun elää ne neljäkymmentäviisi vuotta, jotka ovat kuluneet siitä, kun hän puhui tästä Moosekselle, koko sen ajan, jonka Israel vaelsi autiomaassa. Minä olen nyt kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäinen. | |
Anna siis minulle se vuoristo, josta Herra tuona päivänä puhui. Sinähän kuulit silloin, että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja, joissa asuu anakilaisia. Ehkä Herra on minun kanssani, niin että pystyn kukistamaan heidät, kuten hän on luvannut." [4. Moos. 13:28] | |
Näin kenasilainen Kaleb, Jefunnen poika, sai Hebronin omakseen, koska hän uskollisesti seurasi Herraa, Israelin Jumalaa. Se kuuluu hänen suvulleen vielä tänäkin päivänä. | |
Kalebille, Jefunnen pojalle, annettiin maata Juudan heimon alueelta sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Joosualle antanut. Kaleb sai Hebronin eli Kirjat-Arban, joka oli anakilaisten kantaisän Arban kaupunki. [Joos. 14:13] | |
He tulivat pappi Eleasarin, Joosuan, Nunin pojan, ja päämiesten luo ja sanoivat: "Herra käski Mooseksen antaa meille perintöosan samoin perustein kuin miespuolisille sukulaisillemme." Ja Joosua antoi myös heille perintöosan Herran käskyn mukaisesti. [4. Moos. 27:7, 36:2] | |
Joosefin heimon miehet sanoivat Joosualle: "Miksi annoit meille perintömaaksi vain yhden arpaosan, yhden maa-alueen, vaikka Herra on siunannut meitä ja tehnyt meistä suuren kansan?" | |
Joosua sanoi israelilaisille: "Kuinka kauan vielä vitkastelette ettekä lähde ottamaan haltuunne sitä maata, jonka Herra, teidän isienne Jumala, on teille antanut? | |
Jakakaa maa seitsemään osaan, merkitkää alueiden rajat muistiin ja tuokaa selvitys minulle. Minä toimitan sitten teidän osuuksienne arpomisen täällä Herran, meidän Jumalamme edessä. | |
Leeviläisille ei kuulu maaosuutta, sillä heidän perintöosansa on toimia Herran pappeina. Gadin ja Ruubenin heimot sekä toinen puoli Manassen heimoa ovat jo saaneet Jordanin itäpuolelta osuutensa, jonka Mooses, Herran palvelija, niille antoi." [4. Moos. 18:20+ | 4. Moos. 32:33] | |
Kun miehet olivat lähdössä, Joosua sanoi heille ohjeeksi: "Menkää ja kierrelkää pitkin maata, laatikaa siitä selvitys ja palatkaa sitten tänne Siloon minun luokseni, niin minä arvon Herran edessä teidän heimoillenne osuudet." | |
Joosua arpoi osuudet Silossa Herran edessä ja jakoi maan israelilaisille heimoittain. | |
He antoivat hänelle Herran käskyn mukaisesti Efraimin vuoristosta Timnat-Serahin, jota hän itse pyysi. Joosua rakensi sinne kaupungin ja asettui siihen asumaan. | |
Nämä olivat ne perintömaat, jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nunin poika, sekä israelilaisten heimojen päämiehet jakoivat Herran edessä arpomalla pyhäkköteltan edustalla Silossa. Näin maan jako saatiin päätökseen. [Joos. 14:1,2, 18:1] | |
Herra sanoi Joosualle: | |
ja sanoivat heille: "Mooses sai Herralta määräyksen, että meille on annettava kaupunkeja asuinpaikoiksi ja karjaamme varten laitumia." [4. Moos. 35:2] | |
Israelilaiset antoivat Herran käskyn mukaisesti omilta alueiltaan leeviläisille kaupunkeja ja laitumia. | |
Nämä kaupungit ja niitä ympäröivät laidunmaat israelilaiset arpoivat leeviläisille sen määräyksen mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut. | |
Näin Herra oli antanut israelilaisille koko sen maan, jonka hän oli heidän esi-isilleen vannomallaan valalla luvannut antaa. Israelilaiset ottivat maan haltuunsa ja asettuivat sinne asumaan, [1. Moos. 12:7+ | 5. Moos. 1:8+] | |
ja Herra antoi heidän asua rauhassa kaikkialla, aivan kuten hän oli heidän esi-isilleen vannonut. Kukaan heidän vihollisistaan ei kyennyt pitämään puoliaan heitä vastaan, vaan Herra antoi kaikki viholliset heidän käsiinsä. [5. Moos. 11:25] | |
Niistä lupauksista, jotka Herra oli Israelille antanut, ei yksikään jäänyt täyttymättä. Kaikki lupaukset kävivät toteen. [Joos. 23:14; 1. Sam. 2:19; 1. Kun. 8:56; 2. Kun. 10:10] | |
ja sanoi: "Te olette tehneet kaiken, minkä Mooses, Herran palvelija, käski teidän tehdä, ja olette kaikessa noudattaneet minun käskyjäni. | |
Koko tänä aikana ette ole hylänneet veljiänne, vaan olette noudattaneet Herran, Jumalanne, käskyjä. | |
Nyt Herra on antanut teidän veljienne päästä asumaan rauhassa, kuten hän lupasi, ja myös te voitte palata kotiin siihen maahan, joka teille kuuluu ja jonka Mooses, Herran palvelija, antoi teille omaksi Jordanin itäpuolelta. [4. Moos. 32:33] | |
Mutta huolehtikaa aina siitä, että tarkoin noudatatte niitä käskyjä ja ohjeita, jotka Mooses, Herran palvelija, antoi teille. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, kulkekaa aina hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, pysykää hänelle uskollisina ja palvelkaa häntä koko sydämestänne ja sielustanne." [5. Moos. 10:12, 13:5] | |
Niin Ruubenin ja Gadin heimot sekä Manassen heimon toinen puolisko erkanivat muista israelilaisista Silossa, Kanaaninmaassa, ja lähtivät Gileadiin, omaan maahansa, jonka he olivat saaneet Herran Moosekselle antaman säädöksen mukaisesti. | |
"Koko Herran kansa kysyy: Miksi olette luopuneet Herrasta ja lakanneet seuraamasta häntä? Miksi olette ryhtyneet kapinaan Herraa vastaan rakentamalla oman alttarin? | |
Eikö meille riitä Peorissa tehty synti, josta saimme rangaistuksen ja josta emme vieläkään ole puhtaat? [4. Moos. 25:3; 5. Moos. 4:3] | |
Jos te tänään luovutte Herrasta ja nousette häntä vastaan kapinaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin kansaan. | |
Jos pidätte saamaanne maata epäpuhtaana, tulkaa Herran omaan maahan, jossa hänen telttamajansa sijaitsee, ja asettukaa asumaan meidän keskuuteemme. Mutta älkää kapinoiko Herraa vastaan älkääkä nousko kapinaan meitäkään vastaan. Älkää siis rakentako omaa alttaria, joka ei ole oikea Herran, meidän Jumalamme, alttari. | |
"Oi Herra, jumalten Jumala! Herra, jumalten Jumala! Herra tietää, miksi me tämän teimme, ja myös Israelin on saatava se tietää. Jos me olemme olleet uskottomia sinua kohtaan, Herra, älä silloin säästä meitä tänään. | |
Jos olemme rakentaneet tämän alttarin luopuaksemme sinusta ja uhrataksemme polttouhreja, ruokauhreja ja yhteysuhreja, niin rankaise sinä meitä, Herra! | |
Me rakensimme tämän, koska meillä oli huoli siitä, että teidän jälkeläisenne saattaisivat joskus tulevaisuudessa sanoa meidän jälkeläisillemme: 'Mitä tekemistä teillä on Herran, Israelin Jumalan kanssa? | |
Herra on asettanut Jordanin erottamaan meidät teistä ruubenilaisista ja gadilaisista. Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.' Tällaisin puhein teidän jälkeläisenne voisivat saada meidän jälkeläisemme luopumaan Herrasta. | |
Sen on oltava todisteena teille ja meille sekä myös jälkipolvillemme siitä, että mekin saamme palvella Herraa hänen pyhäkössään polttouhreillamme, teurasuhreillamme ja yhteysuhreillamme. Silloin teidän jälkeläisenne eivät voi tulevaisuudessa sanoa meidän jälkeläisillemme, ettei näillä ole osuutta Herraan.' | |
Mutta jos he joskus niin sanovat meille tai meidän jälkeläisillemme, me vastaamme heille: 'Katsokaa tätä alttaria, jonka meidän isämme rakensivat Herran alttarin kaltaiseksi, ei polttouhreja eikä teurasuhreja varten, vaan todisteeksi teille ja meille. [1. Moos. 31:48; Joos. 24:27] | |
Mekö nousisimme kapinaan Herraa vastaan ja luopuisimme hänestä rakentamalla polttouhria, ruokauhria ja teurasuhria varten toisen alttarin sen alttarin lisäksi, joka on Herran, meidän Jumalamme, telttamajan edessä!'" | |
Pappi Pinehas, Eleasarin poika, sanoi ruubenilaisille, gadilaisille ja manasselaisille: "Nyt me voimme olla varmat, että Herra on yhä keskellämme. Te ette ole olleet hänelle uskottomia ettekä ole tehneet mitään sellaista, minkä vuoksi Herra rankaisisi meitä israelilaisia." | |
Ruubenilaiset ja gadilaiset antoivat alttarille nimen Todistaja, koska alttari oli heille ja muille israelilaisille todisteena siitä, että Herra on Jumala. | |
Herra oli antanut israelilaisten elää pitkän aikaa rauhassa ympärillä asuvilta vihollisilta, kun Joosua vanhaksi tultuaan [Joos. 21:44 | Joos. 13:1] | |
Te olette nähneet, mitä Herra, teidän Jumalanne, teki kaikille tämän maan kansoille. Herra, teidän Jumalanne, soti itse teidän puolestanne. [2. Moos. 14:14+] | |
Herra itse raivaa ja hävittää nuo kansat teidän tieltänne, ja te saatte haltuunne niiden maat, kuten Herra, teidän Jumalanne, on teille luvannut. [2. Moos. 23:27; 5. Moos. 6:19] | |
vaan pysykää uskollisina Herralle, Jumalallenne, kuten olette pysyneet tähän päivään saakka. [5. Moos. 10:20+] | |
"Herra on hävittänyt teidän tieltänne suuria ja voimakkaita kansoja, eikä yksikään niistä ole kyennyt vastustamaan teitä. [5. Moos. 4:38, 7:24; Joos. 1:5; Aam. 2:9] | |
Kun Herra lupauksensa mukaisesti sotii teidän puolestanne, jokainen teistä pystyy ajamaan pakoon tuhat vihollista. [3. Moos. 26:8; 5. Moos. 28:7, 32:30] | |
Muistakaa aina rakastaa Herraa, Jumalaanne. [5. Moos. 6:5] | |
saatte olla varmat siitä, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää hävitä näitä kansoja teidän tieltänne. Niistä tulee teille pyydys ja ansa, ne iskevät ruoskana teitä kylkiin ja pistävät okaina teitä silmiin, ja te häviätte pian tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut. |