header
Sanahaku יד (yad yawd) hand

Löytyi 1446 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Sananl. 10:4 

Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa, toimeliaat kädet tuovat rikkauden. [Sananl. 12:24,27, 13:4, 19:15, 20:13]

Sananl. 11:21 

Totisesti, paha ei rankaisua vältä, mutta vanhurskaan suku pelastuu.

Sananl. 12:14 

Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen.

Sananl. 12:24 

Ahkera päätyy päälliköksi, laiskuri toisten käskettäväksi.

Sananl. 13:11 

Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu.

Sananl. 14:1 

Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. [Sananl. 12:4]

Sananl. 16:5 

Herra vihaa kaikkia kerskailijoita -- totisesti, he eivät rangaistusta vältä!

Sananl. 17:16 

Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan? Viisautta hän ei ymmärrä ostaa. [Sananl. 19:10, 26:1]

Sananl. 18:21 

Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. [Matt. 12:37]

Sananl. 19:24 

Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.

Sananl. 21:1 

Kuin kastelupuro on Herran kädessä kuninkaan sydän, hän ohjaa sen minne tahtoo.

Sananl. 21:25 

Omiin mielitekoihinsa laiska kuolee, kun kädet kieltäytyvät työnteosta. [Sananl. 6:6-11+]

Sananl. 24:33 

Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,

Sananl. 26:6 

Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle.

Sananl. 26:9 

Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa.

Sananl. 26:15 

Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.

Sananl. 30:28 

Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

Sananl. 30:32 

Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

Sananl. 31:19 

Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.

Sananl. 31:20 

Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.

Sananl. 31:31 

Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!

Ruut 1:13 

niin jaksaisitteko kuitenkaan odottaa, että he kasvavat suuriksi? Voisitteko niin kauan elää naimattomina? Ei, tyttäreni! Minä olen kovin murheissani siitä, että tekin olette joutuneet kärsimään, kun Herra on minua näin raskaasti koetellut." [Job 19:21]

Ruut 4:5 

Boas jatkoi: "Samalla kun pelto siirtyy Noomilta sinun haltuusi, sinä joudut ottamaan hoiviisi myös moabilaisen Ruutin, Noomin pojan lesken, jotta vainajan perintömaa pysyisi hänen jälkeläistensä nimissä." [5. Moos. 25:5,6]

Ruut 4:9 

Silloin Boas sanoi vanhimmille ja koko muulle väelle: "Te olette tänään sen todistajina, että minä lunastan Noomilta kaiken Elimelekille, Kiljonille ja Mahlonille kuuluneen omaisuuden.

Laul. l. 5:4 

Neito: Rakkaani työnsi kätensä ovenraosta, ja sydämeni hypähti.

Laul. l. 5:5 

Minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja käteni helmeilivät mirhaa, sulaa mirhaa oli minun sormissani ja oven salvassa.

Laul. l. 5:14 

Hänen käsivartensa ovat kultatangot, Tarsisin kivillä kirjaillut. Hänen vatsansa on norsunluinen kilpi, jota peittävät safiirit.

Laul. l. 7:2 

Mies: Miten kauniit ovat jalkasi, sandaalien somistamat, sinä jalosukuinen neito! Sinun lanteesi kaareutuvat kuin kaulakorut, kuin taitajan muovaamat taokset.

Saarn. 2:11 

Mutta kun tarkastelin töitä, joita käteni olivat tehneet, ja vaivaa, jonka olin nähnyt, minä havaitsin: kaikki se oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään ei ole mitään hyötyä auringon alla. [Saarn. 1:2+]

Saarn. 2:24 

Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä. [Saarn. 3:13, 5:17-19, 8:15, 9:7]

Saarn. 4:1 

Minä katselin sitten kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla. Katso: sorrettujen kyynelet! Ei ole heillä lohduttajaa. Katso: sortajien väkivalta! Eikä lohduttajaa ole. [Job 35:9]

Saarn. 4:5 

Tyhmä istuu kädet ristissä ja kalvaa omaa lihaansa.

Saarn. 5:5 

Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi, älä sano Jumalan sanansaattajalle*: "Minä tein sen vahingossa." Miksi ärsyttäisit puheellasi Jumalan tuhoamaan kättesi aikaansaannokset? [»Jumalan sanansaattaja» tarkoittaa tässä temppelivirkailijaa, joka peri Jumalalle luvatut lahjat ja maksut.]

Saarn. 5:13 

Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään.

Saarn. 5:14 

Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut. [Job 1:21; Ps. 49:18; 1. Tim. 6:7]

Saarn. 7:18 

Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.

Saarn. 7:26 

Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

Saarn. 9:1 

Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta,

Saarn. 9:10 

Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.

Saarn. 10:18 

Laiskojen asuinsijoissa katot painuvat. Missä kädet riippuvat velttoina, siellä sataa sisään.

Saarn. 11:6 

Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen -- ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla.

Valit. 1:7 

Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinä Jerusalem muistaa kaiken sen hyvän, mitä hänellä oli ollut muinaisista ajoista asti. Nyt, kun hänen väkensä kaatui vihollisen käsiin, kukaan ei tullut avuksi. Viholliset vain pilkaten nauroivat nähdessään hänen loppunsa.

Valit. 1:10 

Vihollinen kävi käsiksi hänen aarteisiinsa. Hän joutui näkemään, kuinka muukalaiset tunkeutuivat pyhäkköön, vaikka sinä, Herra, olit säätänyt, ettei yksikään muukalainen saa astua seurakuntasi keskelle.

Valit. 1:14 

"Herra piti lukua minun synneistäni, hänen kätensä solmi ne yhteen kahleeksi minun kaulaani. Voimani hän mursi. Hän jätti minut orjuuteen, en voi nousta.

Valit. 1:17 

Anoen ojentaa Siion käsiään, mutta kukaan ei auta häntä. Herra käski naapurikansat Jaakobin kimppuun. Jerusalem on tullut saastaksi niiden silmissä.

Valit. 2:7 

Myös oman alttarinsa hän jätti, hylkäsi temppelinsä. Hän antoi vihollisen käsiin palatsit ja muurit. Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja meteli kuin juhlapäivänä ikään.

Valit. 2:8 

Herra oli päättänyt hävittää Siionin muurit. Tarkoin hän tiesi, mitä teki. Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta: valli ja muuri itkivät kohtaloaan, yhdessä ne sortuivat.

Valit. 3:3 

Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.

Valit. 3:64 

Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan. [Ps. 28:4]

Valit. 4:2 

Siionin rakkaat pojat olivat ennen puhtaan kullan arvoisia. Nyt heitä kohdellaan kuin saviastioita, kuin savenvalajan töitä! [Jer. 19:11]

Valit. 4:6 

Sodoma hävitettiin hetkessä ihmiskäden koskematta. Mutta suurempi kuin Sodoman synti on oman kansani rikos. [1. Moos. 19:24,25]

Valit. 4:10 

Äidit, ennen hellät ja hyvät, keittivät omia lapsiaan saadakseen ruokaa hädän hetkellä, kansani luhistumisen päivänä. [3. Moos. 26:29+]

Valit. 5:6 

Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.

Valit. 5:8 

Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.

Valit. 5:12 

Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.

Est. 1:7 

Juotavaa tarjottiin kultapikareista, jotka kaikki olivat erilaisia, ja kuninkaan palatsin parhaita viinejä oli yllin kyllin, kuten kuninkaan pidoissa kuuluu olla.

Est. 1:12 

Mutta kun eunukit veivät kuningattarelle kuninkaan kutsun, hän ei suostunut tulemaan. Tästä kuningas pahastui kovin, ja hänen mielensä valtasi viha.

Est. 1:15 

Hän kysyi heiltä: "Mitä tulisi lain mukaan tehdä kuningatar Vastille, kun hän ei noudattanut kutsua, jonka minä, kuningas Kserkses, lähetin eunukkien mukana?"

Est. 2:3 

Kuningas määrätköön joka maakuntaan miehiä, jotka kokoavat kaikki nuoret ja kauniit neitsyet Susan palatsin haaremiin. Siellä, kuninkaan haareminvalvojan eunukki Hegain huostassa, he saavat kauneudenhoitoa,

Est. 2:8 

Kun kuninkaan käsky ja määräys oli tullut tunnetuksi ja neitoja koottiin suurin joukoin Susan kaupunkiin haareminvalvoja Hegain huostaan, Esterkin joutui kuninkaan palatsiin Hegain hoiviin.

Est. 2:14 

Hän lähti palatsiin illalla ja siirtyi aamulla toiseen haaremiin eunukki Saasgasin, kuninkaan sivuvaimojen valvojan, huomaan. Kuninkaan luo hän ei enää päässyt, paitsi jos kuningas oli mieltynyt häneen ja erityisesti nimeltä mainiten kutsutti hänet luokseen.

Est. 2:18 

Esterin kunniaksi kuningas järjesti kaikille ruhtinailleen ja ylimmille virkamiehilleen suuret hääpidot, myönsi maakunnille verohelpotuksia ja jakeli kuninkaan arvon mukaisia lahjoja.

Est. 2:21 

Mordokain palvellessa kuninkaan hovissa Bigtan ja Teres, kaksi eunukkia, jotka vartioivat kuninkaan yksityishuoneita, olivat alkaneet vihata kuningasta niin, että vaanivat tilaisuutta tappaakseen hänet.

Est. 3:6 

Mutta hän ei halunnut tyytyä siihen, että surmauttaisi vain Mordokain, vaan saatuaan tietää, mitä kansaa Mordokai oli, hän tahtoi surmauttaa myös hänen kansansa, kaikki Kserkseen valtakunnassa asuvat juutalaiset.

Est. 3:9 

Jos katsot sopivaksi, niin käske kirjoittaa määräys, että heidät on tuhottava, ja minä lupaan luovuttaa rahastonhoitajillesi kymmenentuhatta talenttia hopeaa vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin."

Est. 3:10 

Kuningas otti sinettisormuksen sormestaan ja antoi sen Hamanille, Hammedatan pojalle, Agagin jälkeläiselle, juutalaisten vainoojalle, [Est. 8:2]

Est. 3:13 

Ne lähetettiin pikalähettien mukana kuninkaan kaikkiin maakuntiin, ja niissä määrättiin, että kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, naiset ja lapset, oli tuhottava, tapettava ja hävitettävä yhtenä ainoana päivänä, kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmantenatoista päivänä, ja että heidän omaisuutensa sai ryöstää.

Est. 5:2 

Kun kuningas huomasi kuningatar Esterin seisovan pihassa, hän heltyi ja osoitti Esteriä kultavaltikalla, joka hänellä oli kädessään. Ester astui kuninkaan eteen ja kosketti valtikan päätä. [Est. 4:11]

Est. 6:2 

Yhdessä niistä oli maininta, että Mordokai oli ilmoittanut Bigtanin ja Teresin, kuninkaan yksityishuoneita vartioivien eunukkien, vaanineen tilaisuutta tappaakseen kuninkaan.

Est. 6:9 

Joku korkea ylimys tuokoon hänelle puvun ja hevosen, ja se mies, jonka kuningas haluaa palkita, puettakoon siihen pukuun, häntä kuljetettakoon ratsain pitkin kaupungin katuja ja hänen edellään huudettakoon: 'Näin palkitaan mies, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunnioitusta!'"

Est. 8:7 

Silloin kuningas Kserkses sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: "Minä olen jo antanut Hamanin omaisuuden Esterille, ja Haman itse joutui hirsipuuhun, koska halusi tappaa juutalaiset.

Est. 8:10 

Mordokai kirjoitutti kirjeet kuninkaan nimissä, vahvisti ne hänen sinetillään ja antoi ne vietäviksi pikaläheteille, joilla oli ratsuina kuninkaan tallien postihevoset. [Est. 3:13]

Est. 9:2 

Kaikissa kuningas Kserkseen maakuntien kaupungeissa, joissa juutalaisia asui, he kokoontuivat käydäkseen niiden kimppuun, jotka olivat suunnitelleet heidän tuhoamistaan. Eikä kukaan asettunut heitä vastaan, sillä kaikki muut pelkäsivät heitä,

Est. 9:10 

kaikki juutalaisten vainoojan Hamanin, Hammedatan pojan, kymmenen poikaa. Mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet. [Est. 5:11]

Est. 9:15 

Susan juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Susassa kolmesataa miestä, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

Est. 9:16 

Myös muualla kuninkaan maakunnissa juutalaiset kokoontuivat puolustamaan henkeään päästäkseen rauhaan vihollisiltaan. He surmasivat vastustajiaan seitsemänkymmentäviisituhatta, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

Dan. 1:2 

Herra antoi hänen käsiinsä Jojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan temppelin pyhistä esineistä. Nebukadnessar vei saaliinsa Sinearin maahan* ja sijoitti sen siellä jumalansa temppelin aarrekammioon. [»Sinearin maa» tarkoittaa Babyloniaa, vrt. 1. Moos. 11:2.] [ 1. Moos. 10:10]

Dan. 1:20 

Aina kun kuningas tiedusteli heiltä asiaa, joka vaati viisautta ja ymmärrystä, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa paremmiksi kuin kaikki hänen valtakuntansa enteidenselittäjät ja loitsupapit.

Dan. 8:4 

Minä näin pässin puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään, eivätkä muut eläimet kyenneet vastustamaan sitä, eikä ketään voitu pelastaa joutumasta sen ruhjomaksi. Se teki mitä tahtoi ja tuli yhä mahtavammaksi.

Dan. 8:7 

Minä näin, kuinka se pässin luo tultuaan kävi kiukkuisesti sen kimppuun ja murskasi sen molemmat sarvet, eikä pässi pystynyt pitämään puoliaan. Pukki kaatoi sen maahan ja polki sen jalkoihinsa, eikä kukaan voinut auttaa sitä.

Dan. 8:25 

Viekkaan älynsä vuoksi hän menestyy petollisissa toimissaan ja kasvaa sydämeltään ylpeäksi ja tuhoaa monia rauhankin aikana. Myös ruhtinaiden ruhtinasta vastaan hän nousee, mutta käden koskematta hänet murskataan. [2. Makk. 9:5,6]

Dan. 9:10 

emmekä ole kuunnelleet sinun ääntäsi emmekä vaeltaneet niiden lakien mukaan, jotka sinä olet antanut palvelijoittesi, profeettojen, opettaa meille. [2. Aik. 36:15,16]

Dan. 9:15 

"Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, sinä, joka voimakkaalla kädelläsi ohjasit kansasi pois Egyptistä ja hankit nimellesi sen kunnian, joka sillä on tänäkin päivänä! Me olemme tehneet syntiä ja rikkoneet sinua vastaan. [2. Moos. 13:9+]

Dan. 10:4 

Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Tigriksen, rannalla. [1. Moos. 2:14]

Dan. 10:10 

Mutta käsi koski minuun ja ravisteli minua, ja minä kohottauduin polvieni ja käsieni varaan.

Dan. 11:11 

Silloin Etelän kuningas vihastuu ja ryhtyy taisteluun Pohjoisen kuningasta vastaan. Tämä hankkii itselleen suuren sotajoukon, mutta Etelän kuningas murskaa sen.

Dan. 11:16 

Hyökkääjä tekee mitä tahtoo, kukaan ei kestä hänen edessään. Hän tunkeutuu Ihanaan maahan ja tuo tullessaan tuhon.

Dan. 11:41 

Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja kymmenettuhannet sortuvat. Mutta Edom, Moab ja useimmat ammonilaiset pelastuvat hänen käsistään.

Dan. 11:42 

Hän tunkee kätensä maahan toisensa jälkeen, eikä edes Egypti pelastu.

Dan. 12:7 

Ja minä näin pellavavaatteisen miehen seisovan virran vesien yllä ja kohottavan oikean ja vasemman kätensä kohti taivasta, ja minä kuulin hänen vannovan Ikuisesti Elävän kautta: "Totisesti, on kuluva aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa! Kun pyhän kansan hajaannus on lopussa, tulee kaiken tämän loppu." [Dan. 7:25,26; Ilm. 10:5,6]

Esra 1:6 

Ympäristön asukkaat antoivat heille hopeaa ja kultaa, tavaraa, karjaa ja kalleuksia, ja vielä muutakin heille lahjoitettiin.

Esra 1:8 

Kuningas antoi ne aarteidenvartija Mitredatille, ja tämä teki niistä luettelon Sesbassarille, Juudan ruhtinaalle.

Esra 3:10 

Kun Herran temppelin perustukset oli laskettu, saapuivat pellavapukuiset papit torvineen ja leeviläiset Asafin jälkeläiset symbaaleineen, ja he virittivät ylistyksen Herralle, niin kuin Daavid, Israelin kuningas, oli määrännyt. [2. Aik. 29:25]

Esra 4:4 

Tämän jälkeen maan asukkaat alkoivat pelotella Juudan kansaa saadakseen sen luopumaan rakennustöistä.

Esra 6:22 

Riemuiten he viettivät happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivän ajan. He iloitsivat, koska Herra oli tehnyt Assyrian kuninkaan* heille suopeaksi, niin että kuningas auttoi heitä Israelin Jumalan temppelin rakentamisessa. [»Assyrian kuningas» tarkoittaa tässä Persian kuningasta.] [2. Moos. 12:17+]

Esra 7:6 

Esra tuli Babyloniasta. Hän oli oppinut virkamies ja tunsi tarkoin Mooseksen lain, jonka Herra, Israelin Jumala, oli antanut. Esra sai kuninkaalta kaiken mitä pyysi, koska Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan.

Esra 7:9 

Esra oli määrännyt lähdön Babyloniasta ensimmäisen kuun ensimmäiseksi päiväksi, ja viidennen kuun ensimmäisenä päivänä hän saapui Jerusalemiin. Jumalan suojaava käsi johti Esraa,

Esra 7:28 

Hän on myös tehnyt kuninkaan sekä hänen neuvonantajansa ja mahtavat hallitusmiehensä suopeiksi minua kohtaan. Kun Herran, Jumalani, käsi johdatti minua, sain rohkeutta ja kokosin Israelin päämiehiä lähtemään kanssani matkaan.

Esra 8:18 

Jumala piti hyvyydessään meistä huolen, ja he lähettivät luoksemme viisaan miehen, Serebjan, joka oli israelilainen, Leevin heimoa ja Mahlin sukua, sekä hänen poikansa ja veljensä, yhteensä kahdeksantoista miestä.

Esra 8:22 

En voinut mennä pyytämään kuninkaalta aseellista saattoväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan, sillä olimme sanoneet hänelle: "Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia, jotka palvelevat häntä, mutta jokaista, joka hylkää hänet, kohtaa hänen ankara vihansa."
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15>