header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku היה (hayah haw-yaw) was

Löytyi 3131 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Saarn. 7:14 

Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.

Saarn. 7:16 

Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?

Saarn. 7:17 

Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

Saarn. 7:19 

Viisaus on viisaalle vahvempi apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.

Saarn. 7:24 

Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä -- kuka voi sen löytää?

Saarn. 8:7 

hän ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu eikä miten se tapahtuu -- kuka voi sen hänelle kertoa? [Saarn. 6:12, 10:14]

Saarn. 8:12 

moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta,

Saarn. 8:13 

ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo.

Saarn. 9:8 

Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu.

Saarn. 10:14 

Tyhmä puhuu paljon, vaikka ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kukapa osaisi kertoa hänelle, mitä hänen jälkeensä tapahtuu? [Saarn. 6:12, 8:7]

Saarn. 11:2 

Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle -- ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.

Saarn. 11:8 

Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta. [Saarn. 1:2+]

Saarn. 12:7 

Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. [1. Moos. 3:19+]

Saarn. 12:9 

Saarnaaja oli viisas, eikä siinä kyllin: hän myös opetti tietoa kansalle. Hän punnitsi mielessään ja sommitteli monia sananlaskuja. [1. Kun. 5:12]

Valit. 1:1 

Voi! Miten yksin onkaan nyt kaupunki, ennen niin täynnä väkeä! Kansojen valtiatar on kuin leski. Maitten ruhtinatar tekee orjan työtä. [Bar. 4:12]

Valit. 1:2 

Hän itkee katkerasti yössä, kyyneleet vierivät hänen poskillaan. Yksikään hänen ystävistään ei ole lohduttamassa. Kaikki ovat hänet pettäneet, kääntyneet vihollisiksi.

Valit. 1:5 

Hänen vihamiehensä ovat ottaneet vallan, hänen vihollisillaan ei ole hätää. Herra itse antaa Siionin kärsiä sen monien syntien tähden. Lapsetkin otettiin vangiksi, vihollinen vei heidät pois.

Valit. 1:6 

Kadottanut on tytär Siion kaiken loistonsa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä, jotka voimattomina yrittävät paeta metsästäjä kintereillään.

Valit. 1:7 

Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinä Jerusalem muistaa kaiken sen hyvän, mitä hänellä oli ollut muinaisista ajoista asti. Nyt, kun hänen väkensä kaatui vihollisen käsiin, kukaan ei tullut avuksi. Viholliset vain pilkaten nauroivat nähdessään hänen loppunsa.

Valit. 1:8 

Raskaasti on Jerusalem rikkonut, kaikki surkuttelevat hänen kohtaloaan. Kaikki, jotka ennen kunnioittivat häntä, nyt halveksivat, kun näkevät hänet alastomana. Itsekin hän huokaa ja kääntää kasvonsa pois. [Jer. 13:22,26]

Valit. 1:11 

Jerusalem vaikeroi, koko Jerusalem etsii ruokaa. Ihmiset antavat aarteensa leipäpalasta pysyäkseen hengissä. "Katso minua, Herra! Katso, miten onneton olen."

Valit. 1:16 

"Kaiken tämän tähden minä itken, silmäni vuotavat vettä. Ei ole ketään, joka lohduttaisi, ei ketään, joka sieluni virvoittaisi. Kaikki poikani on lyöty maahan, niin väkevä oli vihollinen."

Valit. 1:17 

Anoen ojentaa Siion käsiään, mutta kukaan ei auta häntä. Herra käski naapurikansat Jaakobin kimppuun. Jerusalem on tullut saastaksi niiden silmissä.

Valit. 1:21 

"Kuule, kuinka minä vaikeroin, kukaan ei lohduta! Viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani ja iloitsevat siitä, että sinä sen lähetit. Sinä olet antanut tulla päivän, josta varoitit. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun! [Jer. 50:29, 51:24]

Valit. 2:5 

Herra oli kuin vihollinen, hän teki lopun Israelista, hävitti kaikki sen palatsit, tuhosi sen linnoitukset. Hän täytti Juudan surulla ja murheella.

Valit. 2:22 

"Kaikki, joita sydämeni kauhistuu, sinä kutsuit tänne kuin juhlaan. Herran vihan päivänä ei ollut pelastunutta, kukaan ei päässyt pakoon. Voi lapsiani, jotka synnytin ja kasvatin! Vihollinen teki heistä lopun." [Valit. 1:15]

Valit. 3:14 

Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe. [Job 17:6; Ps. 69:8; Jer. 20:7]

Valit. 3:37 

Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?

Valit. 3:47 

Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

Valit. 4:8 

Nyt he ovat nokea mustempia, kadulla ei kukaan heitä tunne. Heidän ihonsa näivettyy luiden päällä, kuivuu kuin puu.

Valit. 4:9 

Onnellisempia ovat ne, jotka kaatuivat miekkaan, kuin ne, jotka nälästä lyyhistyvät maahan ja riutuvat ja menehtyvät vailla pellon antimia. [Jer. 8:3]

Valit. 4:10 

Äidit, ennen hellät ja hyvät, keittivät omia lapsiaan saadakseen ruokaa hädän hetkellä, kansani luhistumisen päivänä. [3. Moos. 26:29+]

Valit. 4:19 

Nopeampia kuin taivaan kotkat olivat vainoojamme. Kiivaasti he ajoivat meitä takaa vuorilla, vaanivat autiomaassa.

Valit. 5:1 

Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.

Valit. 5:3 

Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.

Valit. 5:17 

Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.

Est. 1:1 

Tämä tapahtui kuningas Kserkseen aikana, sen Kserkseen, joka hallitsi sataakahtakymmentäseitsemää maakuntaa Intiasta Nubiaan saakka.

Est. 1:22 

Hän lähetti kirjeen kaikkiin maakuntiin, kuhunkin erikseen sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä, jotta jokainen mies saisi olla herra omassa talossaan.

Est. 2:5 

Susan kaupungissa asui juutalainen mies, jonka nimi oli Mordokai. Hän oli Benjaminin heimoa, ja hänen isänsä oli Jair, Kisin pojan Simein poika.

Est. 2:7 

Hänellä oli kasvattityttärenään setänsä tytär Hadassa, toiselta nimeltään Ester, jolla ei enää ollut isää eikä äitiä. Ester oli kaunis ja sorea, ja Mordokai oli tytön vanhempien kuoltua ottanut hänet omaksi tyttärekseen.

Est. 2:8 

Kun kuninkaan käsky ja määräys oli tullut tunnetuksi ja neitoja koottiin suurin joukoin Susan kaupunkiin haareminvalvoja Hegain huostaan, Esterkin joutui kuninkaan palatsiin Hegain hoiviin.

Est. 2:12 

Kunkin neidon tuli vuorollaan mennä kuningas Kserkseen luo. Sitä ennen tyttö oli saanut kauneudenhoitoa kokonaisen vuoden, kuten oli määrätty. Kuusi kuukautta häntä oli hoidettu mirhaöljyllä ja toiset kuusi kuukautta balsamiöljyillä ja muulla tavoin.

Est. 2:15 

Kun Ester, Mordokain sedän Abihailin tytär, Mordokain ottotytär, vuorollaan joutui kuninkaan eteen, hän pyysi mukaansa vain sen, mitä kuninkaan haareminvalvoja eunukki Hegai neuvoi häntä ottamaan. Mutta Esteriin ihastuivat kaikki, jotka hänet näkivät.

Est. 2:20 

Ester ei vieläkään paljastanut syntyperäänsä eikä kansallisuuttaan, koska Mordokai oli häntä kieltänyt. Ester noudatti yhä hänen neuvojaan, kuten ollessaan hänen kasvattinaan. [Est. 8:1]

Est. 3:4 

Kun he olivat päivästä päivään puhuneet tästä hänelle eikä hän siitä piitannut, he kertoivat asian Hamanille saadakseen tietää, oliko Mordokain esittämä syy pätevä. Hän oli näet sanonut olevansa juutalainen.

Est. 3:14 

Kirjeen jäljennös tuli julkaista lakina jokaisessa maakunnassa kaikille kansakunnille, että nämä tietäisivät valmistautua sitä päivää varten.

Est. 5:1 

Kolmantena päivänä Ester pukeutui kuninkaalliseen asuunsa, meni kuninkaan palatsin sisäpihaan ja jäi seisomaan valtaistuinsalin oviaukon kohdalle. Kuningas istui valtaistuinsalissa kuninkaallisella valtaistuimellaan vastapäätä oviaukkoa.

Est. 5:2 

Kun kuningas huomasi kuningatar Esterin seisovan pihassa, hän heltyi ja osoitti Esteriä kultavaltikalla, joka hänellä oli kädessään. Ester astui kuninkaan eteen ja kosketti valtikan päätä. [Est. 4:11]

Est. 6:1 

Sinä iltana kuningas ei saanut unta silmiinsä, ja niin hän käski tuoda aikakirjansa, viralliset muistiinpanonsa, ja luetti niitä itselleen. 6:1,2:[ Est. 2:23]

Est. 8:13 

Tämän kirjeen jäljennös tuli julkaista lakina jokaisessa maakunnassa ja saattaa kaikkien kansojen tietoon, jotta juutalaiset voisivat valmistautua kostamaan sinä päivänä vihollisilleen. [Est. 3:14]

Est. 8:16 

Juutalaisille se oli valon ja ilon, riemun ja kunnian päivä,

Est. 9:21 

Hän määräsi heidät viettämään joka vuosi juhlana adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista päivää

Est. 9:27 

he antoivat määräyksen, joka velvoitti heitä itseään, heidän jälkeläisiään ja kaikkia heidän joukkoonsa liittyneitä viettämään vuosittain näitä kahta päivää käskykirjeen ohjeiden mukaisesti ja aina oikeaan aikaan.

Dan. 1:6 

Heidän joukossaan olivat Juudan heimosta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja.

Dan. 1:16 

Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia.

Dan. 1:21 

Ja Daniel eli hovissa kuningas Kyyroksen ensimmäiseen hallitusvuoteen asti. [Dan. 6:29, 10:1]

Dan. 2:1 

Toisena hallitusvuotenaan Nebukadnessar näki unia, ja hänen mielensä tuli niistä niin levottomaksi, ettei hän voinut nukkua. [1. Moos. 41:1,8]

Dan. 8:2 

Kun näin tämän näyn, olin Susan linnassa, Elamin maakunnassa, ja näyssä minä huomasin olevani Ulaijoen rannalla. [Neh. 1:1]

Dan. 8:5 

Sitä katsellessani tuli lännestä vuohipukki koko maan yli, tuskin maanpintaa koskettaen, ja sillä pukilla oli otsassaan mahtava sarvi.

Dan. 8:7 

Minä näin, kuinka se pässin luo tultuaan kävi kiukkuisesti sen kimppuun ja murskasi sen molemmat sarvet, eikä pässi pystynyt pitämään puoliaan. Pukki kaatoi sen maahan ja polki sen jalkoihinsa, eikä kukaan voinut auttaa sitä.

Dan. 8:15 

Kun minä, Daniel, katselin sitä näkyä ja koetin ymmärtää sen tarkoituksen, huomasin edessäni seisomassa miehen kaltaisen olennon,

Dan. 8:19 

Hän sanoi: "Katso, minä teen sinulle tiettäväksi, mitä on tapahtuva vihan ajan lopussa, sillä näky koskee lopun aikaa.

Dan. 8:27 

Minä, Daniel, olin uupunut ja sairas jonkin aikaa. Sitten minä nousin ja palvelin jälleen kuningasta. Minä olin hämmentynyt näystäni enkä saanut siihen selvyyttä.

Dan. 9:2 

hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksia tutkiessani havaitsin, että Herra oli ilmoittanut profeetta Jeremialle niiden vuosien määrän, jotka Jerusalem oli oleva raunioina, ja se luku oli seitsemänkymmentä vuotta. [Jer. 25:11,12, 29:10]

Dan. 10:2 

Niinä päivinä minä, Daniel, vietin suruaikaa kolme viikkoa.

Dan. 10:4 

Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Tigriksen, rannalla. [1. Moos. 2:14]

Dan. 10:7 

Vain minä, Daniel, näin sen näyn. Miehet, jotka olivat kanssani, eivät sitä nähneet, mutta suuri kauhu valtasi heidät ja he pakenivat ja piiloutuivat. [Ap. t. 9:7]

Dan. 10:9 

Minä kuulin hänen sanojensa äänen, ja silloin minä vaivuin syvään uneen, kasvot maata vasten. [Dan. 8:18]

Dan. 11:17 

Hän aikoo ottaa haltuunsa koko Etelän valtakunnan ja solmii siksi sopimuksen Etelän kuninkaan kanssa. Hän antaa Etelän kuninkaalle tyttärensä vaimoksi, mutta vain tuottaakseen sille valtakunnalle turmion. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu, eikä siitä ole hänelle hyötyä.

Dan. 11:29 

"Aikanaan Pohjoisen kuningas hyökkää taas Etelään, mutta tällöin ei käy niin kuin ensimmäisellä ja toisella kerralla.

Dan. 11:42 

Hän tunkee kätensä maahan toisensa jälkeen, eikä edes Egypti pelastu.

Dan. 12:1 

-- Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. [Dan. 10:13 | 2. Moos. 9:18; Joel 2:2; 1. Makk. 9:27; Mark. 13:19 | Jes. 4:3]

Esra 1:3 

Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä Juudan Jerusalemiin rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Olkoon teidän Jumalanne teidän kanssanne! Herra on Jumala, jonka asuinsija on Jerusalem. [Ps. 76:3]

Esra 4:4 

Tämän jälkeen maan asukkaat alkoivat pelotella Juudan kansaa saadakseen sen luopumaan rakennustöistä.

Esra 8:31 

Ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä me lähdimme Ahavajoelta matkaan kohti Jerusalemia. Jumalamme varjeli meitä matkan aikana ja suojeli meitä vihollisilta ja väijytyksiltä.

Esra 9:2 

He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta. Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet." [2. Moos. 34:16+]

Esra 9:8 

Mutta Herra, meidän Jumalamme, on nyt hetken ajan osoittanut meille armoaan ja sallinut pienen osan meistä pelastua. Hän on suonut meille jalansijan pyhässä paikassaan, hän on herättänyt meissä toivon ja antanut meille uutta voimaa orjuuteemme.

Neh. 1:1 

Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus. Kun kahdentenakymmenentenä vuotena* kislev-kuussa olin Susan linnassa, [ I:n»Kahdentenakymmenentenä vuotena» viittaa kuningas Artakserkses hallituskauteen, 465--424 eKr., vrt. 2:1.]

Neh. 1:4 

Tämän kuultuani istuin monta päivää maassa itkien ja murehtien ja paastoten. Minä rukoilin taivaan Jumalaa:

Neh. 1:6 

Avaa silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan palvelijasi rukous! Yötä päivää minä rukoilen sinua palvelijoidesi, israelilaisten, puolesta, ja tunnustan tässä synnit, joita olemme tehneet sinua vastaan. "Myös minä itse ja perhekuntani olemme tehneet syntiä.

Neh. 1:9 

Jos sitten kuitenkin käännytte minun puoleeni ja noudatatte käskyjäni ja elätte niiden mukaan, kokoan teidät jälleen yhteen, vaikka teidät olisi hajotettu maan ääriin, ja vien teidät paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.' [5. Moos. 30:1-4]

Neh. 1:11 

Herra, avaa korvasi kuulemaan minun rukoustani ja kaikkien niiden palvelijoidesi rukousta, jotka tahtovat pelätä ja kunnioittaa sinun nimeäsi! Täytä nyt pyyntöni ja anna kuninkaan osoittaa minulle suopeutta!" Minä olin kuninkaan juomanlaskija.

Neh. 2:1 

Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan,

Neh. 2:6 

Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: "Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?" Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä.

Neh. 2:11 

Kun olin saapunut Jerusalemiin ja ollut siellä kolme päivää,

Neh. 2:13 

Lähdin yöllä ulos kaupungista Laaksoportin kautta, suuntasin kulkuni kohti Lohikäärmelähdettä ja Lantaporttia ja tutkin Jerusalemin muureja. Ne olivat raunioina, ja portit oli poltettu.

Neh. 2:15 

ja niin ratsastin yön aikana laaksoa pitkin ja tarkastelin sieltä käsin muuria. Sitten palasin Laaksoportin kautta takaisin kaupunkiin.

Neh. 2:17 

Mutta nyt sanoin heille: "Te näette, millaisessa vaarassa olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja. Emme saa enää alistua tähän häpeään." [Sir. 49:13]

Neh. 3:26 

ja Ofelin alueella asuvat temppelipalvelijat. He korjasivat muuria idässä Vesiportin kohdalle, muurista ulkonevaan torniin saakka.

Neh. 3:33 

Kun Sanballat sai kuulla meidän rakentavan muuria, hän vihastui kovin. Meitä pilkaten [Neh. 2:19]

Neh. 3:36 

Kuule, Jumalamme, kuinka meitä pilkataan! Anna heidän herjauksensa osua heihin itseensä, anna heidän joutua ryöstettäviksi ja vangeiksi vieraaseen maahan!

Neh. 3:38 

Me jatkoimme rakentamista. Muuri oli jo koko pituudeltaan puolessa korkeudessa, ja siitä kansa sai intoa työhön.

Neh. 4:1 

Mutta kun Sanballat ja Tobia ja arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset saivat kuulla, että Jerusalemin muurien korjaaminen edistyi ja aukot niissä alkoivat täyttyä, he vimmastuivat.

Neh. 4:6 

Mutta luoksemme tuli heidän lähistöllään asuvia heimolaisiamme, ja me kuulimme heiltä yhä uudelleen suunnitelmista, joita viholliset hautoivat meitä vastaan.

Neh. 4:9 

Vihollisemme saivat kuulla, että heidän suunnitelmansa oli tullut meidän tietoomme. Näin Jumala oli tehnyt heidän aikeensa tyhjäksi, ja me palasimme kaikki muurille, kukin omaan työhönsä.

Neh. 4:10 

Tästä päivästä lähtien vain puolet miehistäni oli työssä, toinen puoli oli varustautunut keihäin, kilvin, jousin ja haarniskoin. Päälliköt olivat Juudan kansan tukena,

Neh. 4:16 

Annoin kansalle myös määräyksen, että jokaisen miehen oli palvelijansa kanssa yövyttävä Jerusalemissa, jotta he voisivat yöllä olla vartiossa ja päivällä tehdä työtä.

Neh. 5:1 

Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan.

Neh. 5:13 

Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: "Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.

Neh. 5:14 

Sinä aikana, jolloin olin kuninkaan määräyksestä Juudan käskynhaltijana -- Artakserkseen kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta kolmanteenkymmenenteenkahdenteen vuoteen asti, yhteensä kaksitoista vuotta -- minä en vaatinut kansalta ylläpitoa, joka käskynhaltijalle olisi kuulunut, eivät myöskään veljeni.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32>