header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku היה (hayah haw-yaw) was

Löytyi 3131 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Kun. 10:9 

Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on mieltynyt sinuun niin, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Koska Herra rakastaa ikuisesti Israelia, hän on pannut sinut kuninkaaksi pitämään voimassa lakia ja oikeutta." [1. Kun. 5:21]

1. Kun. 10:14 

Sen kultamäärän paino, jonka Salomo vuosittain sai, oli kuusisataakuusikymmentäkuusi talenttia. 1. 10:14-29:[ 2. Aik. 9:13-28]

1. Kun. 10:26 

Salomo hankki jatkuvasti lisää sotavaunuja ja hevosia. Hänellä oli tuhat neljäsataa vaunua ja kaksitoistatuhatta hevosta, ja hän sijoitti ne varuskuntakaupunkeihin ja omaan kaupunkiinsa Jerusalemiin. 1. 10:26-29:[ 2. Aik. 1:14-17 : 1. Kun. 4:26, 9:19]

1. Kun. 11:3 

Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan.

1. Kun. 11:4 

Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. [Sir. 47:19]

1. Kun. 11:11 

Herra sanoi Salomolle: "Sinä et ole pitänyt kunniassa liittoani etkä määräyksiä, jotka sinulle annoin. Sen tähden minä repäisen rikki valtakuntasi ja annan sen palvelijallesi. [1. Sam. 15:28, 28:17; 1. Kun. 14:8]

1. Kun. 11:15 

Siihen aikaan, kun Daavid kävi sotaa Edomia vastaan, sotaväen päällikkö Joab oli mennyt hautaamaan kaatuneita ja oli samalla sotaretkellä surmannut kaikki miespuoliset edomilaiset. [2. Sam. 8:13,14; 1. Aik. 18:12,13]

1. Kun. 11:20 

Tämä synnytti hänelle pojan, Genubatin. Tahpenes otti pojan faraon palatsiin kasvatettavaksi, ja niin Genubat eli palatsissa faraon poikien joukossa.

1. Kun. 11:24 

Reson kokosi miehiä ympärilleen, ja hänestä tuli rosvojoukon päällikkö. Hän meni joukkoineen Damaskokseen ja asettui sinne, ja hänestä tuli Damaskoksen hallitsija.

1. Kun. 11:25 

Niin pitkään kuin Salomo eli, Reson soti Israelia vastaan ja tuotti Hadadin tavoin sille vahinkoa. Hän oli Syyrian* kuningas ja Israelin vannoutunut vihollinen. [Nimeä Syyria on käytetty yhtyneiden aramealaisheimojen muodostamasta valtiosta, jonka pääkaupunki oli Damaskos. Hepreassa käytetään samaa nimitystä aram sekä aramealaisista että Syyriasta ja syyrialaisista.]

1. Kun. 11:29 

Kun Jerobeam kerran lähti Jerusalemista, hän kohtasi tiellä silolaisen profeetan Ahian, jolla oli uusi viitta yllään. Paikalla ei ollut muita kuin he kaksi.

1. Kun. 11:32 

Yhden heimon minä jätän hänelle palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin tähden, sillä tämän kaupungin minä olen valinnut omakseni kaikkien Israelin heimojen keskeltä.

1. Kun. 11:36 

Hänelle minä annan yhden heimon, jotta palvelijallani Daavidilla olisi aina lamppu minun edessäni Jerusalemissa, kaupungissa, jonka olen itselleni valinnut ja josta olen tehnyt nimeni asuinsijan. [2. Sam. 21:17+ | 5. Moos. 12:5+]

1. Kun. 11:37 

"Mutta sinut minä nostan Israelin kuninkaaksi ja annan hallittavaksesi kaiken mitä mielit.

1. Kun. 11:38 

Jos noudatat kaikkia käskyjäni, kuljet minun teitäni ja teet sitä, mikä on minun silmissäni oikein, jos sinä palvelijani Daavidin tavoin pidät säädökseni ja määräykseni kunniassa, minä olen sinun kanssasi, annan suvullesi pysyvän kuninkuuden, niin kuin annoin Daavidin suvulle, ja annan sinulle Israelin. [1. Kun. 3:14, 9:4,5]

1. Kun. 11:40 

Kun Salomo sitten yritti surmauttaa Jerobeamin, tämä pakeni Egyptiin Sisakin, Egyptin kuninkaan, luo ja viipyi siellä Salomon kuolemaan saakka.

1. Kun. 12:2 

Jerobeam, Nebatin poika, sai kuulla tästä. Hän oli vielä Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa. [1. Kun. 11:40]

1. Kun. 12:6 

Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?"

1. Kun. 12:7 

He vastasivat hänelle: "Jos sinä tänä päivänä olet kansan palvelija ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin kansa on kaikkina tulevina päivinä sinun palvelijasi."

1. Kun. 12:15 

Kuningas ei kuunnellut kansaa. Herra ohjasi hänet tekemään näin pannakseen täytäntöön sanansa, jotka hän silolaisen Ahian suulla oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle. [1. Kun. 11:31]

1. Kun. 12:20 

Kun israelilaiset kautta maan saivat tietää, että Jerobeam oli palannut, he kutsuivat hänet kansankokoukseen. Siellä he julistivat hänet Israelin kuninkaaksi. Ainoastaan Juudan heimo pysyi uskollisena Daavidin suvulle.

1. Kun. 12:22 

Mutta Semajalle, Jumalan miehelle, tuli Herran sana:

1. Kun. 12:24 

Näin sanoo Herra: 'Älkää lähtekö sotimaan veljiänne israelilaisia vastaan. Palatkaa kaikki kotiin, sillä se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun tahdostani.'" He tottelivat Herran sanaa ja palasivat kotiin, niin kuin Herra oli heitä käskenyt.

1. Kun. 12:30 

Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa. [2. Moos. 20:4 | 1. Kun. 13:34, 14:9,16; 2. Kun. 10:29, 17:21,22]

1. Kun. 12:31 

Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä. [1. Kun. 13:33,34; 2. Aik. 11:15, 13:9]

1. Kun. 13:4 

Kun kuningas Jerobeam kuuli sanat, joilla Jumalan mies tuomitsi Betelin alttarin, hän osoitti alttarilta kädellään miestä ja huusi: "Ottakaa hänet kiinni!" Silloin hänen ojennettu kätensä jäykistyi, eikä hän voinut laskea sitä.

1. Kun. 13:6 

Tämän nähdessään kuningas sanoi Jumalan miehelle: "Pyydä Herraa, Jumalaasi, leppymään ja rukoile puolestani, jotta voisin laskea käteni." Jumalan mies pyysi Herraa armahtamaan kuningasta, ja kuninkaan käsi tuli entiselleen, niin että hän pystyi laskemaan sen. [2. Moos. 8:8, 9:28, 10:17; 4. Moos. 21:7]

1. Kun. 13:20 

Kun he istuivat pöydässä, Herralta tuli sana profeetalle, joka oli hakenut miehen luokseen.

1. Kun. 13:23 

Kun he olivat syöneet ja juoneet, vanhus satuloi aasin profeetalle, jonka oli tuonut luokseen.

1. Kun. 13:24 

Mies lähti matkaan, ja leijona tuli tiellä häntä vastaan ja tappoi hänet. Hänen ruumiinsa jäi tielle lojumaan. Aasi seisoi sen vieressä, ja leijona seisoi toisella puolen. [1. Kun. 20:36]

1. Kun. 13:31 

Haudattuaan miehen vanha profeetta sanoi pojilleen: "Kun minä kuolen, pankaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu. Asettakaa minun luuni hänen luittensa viereen.

1. Kun. 13:32 

Sillä se tuomio on käyvä toteen, jonka hän Herran käskystä langetti Betelin alttarille ja kaikille uhrikukkuloiden pyhäköille, joita on Samarian kaupungeissa."

1. Kun. 13:33 

Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt takaisin väärältä tieltään. Hän otti edelleenkin uhrikukkuloille pappeja tavallisen kansan parista. Jokainen, joka vain halusi, sai häneltä vihkimyksen ja pääsi näin uhrikukkuloille papiksi. [2. Moos. 28:41 | 1. Kun. 12:31]

1. Kun. 13:34 

Tästä tuli Jerobeamin suvulle synti, jonka vuoksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä.

1. Kun. 14:3 

Ota mukaasi kymmenen leipää ja kakkuja sekä ruukullinen hunajaa ja mene hänen luokseen. Häneltä saat tietää, kuinka pojan käy."

1. Kun. 14:5 

Mutta Herra oli sanonut Ahialle: "Jerobeamin vaimo on tulossa kysymään sinulta pojastaan, sillä poika on sairaana. Puhu hänelle ne sanat, jotka minä annan sinulle. Hän tulee tänne tuntemattomaksi pukeutuneena."

1. Kun. 14:6 

Kun Ahia askelten äänestä kuuli, että nainen tuli, hän sanoi: "Tule sisään, Jerobeamin vaimo! Miksi tahdot tulla tuntemattomana? Minä olen saanut toimittaakseni sinulle ankaran sanoman.

1. Kun. 14:8 

Minä riistin kuninkuuden Daavidin suvulta ja annoin sen sinulle. Mutta sinä et ole ollut sellainen kuin palvelijani Daavid oli. Hän noudatti käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestään. Hän teki vain sitä, mikä on oikein minun silmissäni. [1. Kun. 11:11,31]

1. Kun. 14:9 

Sinä sen sijaan olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki edeltäjäsi. Sinä olet mennyt tekemään patsaita itsellesi jumaliksi. Sinä sait vihani heräämään, kun heitit minut selkäsi taakse. [1. Kun. 12:30+]

1. Kun. 14:24 

Maassa oli myös haureutta harjoittavia pyhäkköpalvelijoita. Juudan kansa teki samoja iljettävyyksiä kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. [5. Moos. 23:18]

1. Kun. 14:25 

Kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena Egyptin kuningas Sisak hyökkäsi Jerusalemiin. [1. Kun. 11:40]

1. Kun. 14:28 

Aina kun kuningas meni Herran temppeliin, vartijat kantoivat niitä ja veivät ne sitten taas henkikaartin huoneeseen.

1. Kun. 14:30 

Rehabeam ja Jerobeam olivat kaiken aikaa sodassa keskenään. [1. Kun. 15:6]

1. Kun. 15:3 

Abiam syyllistyi kaikkiin synteihin, joita jo hänen isänsä oli tehnyt. Hän ei ollut täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli ollut. [1. Kun. 14:22]

1. Kun. 15:6 

Niin kauan kuin Abiam eli, Rehabeamin suku oli sodassa Jerobeamia vastaan. [1. Kun. 14:30]

1. Kun. 15:7 

Kaikki muu, mitä Abiamista ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. Abiam ja Jerobeam olivat sodassa keskenään.

1. Kun. 15:14 

Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu. Asa oli silti koko elinaikansa täydestä sydämestään Herralle uskollinen.

1. Kun. 15:16 

Asa ja Israelin kuningas Baesa sotivat keskenään niin kauan kuin elivät.

1. Kun. 15:21 

Kun Baesa kuuli siitä, hän jätti kesken Raman varustamisen ja pysyi Tirsassa.

1. Kun. 15:29 

Kuninkaaksi noustessaan hän otti hengiltä koko Jerobeamin suvun. Hän ei jättänyt Jerobeamin suvusta eloon ainoatakaan, vaan tuhosi heidät kaikki. Näin kävi toteen se, minkä Herra oli ilmoittanut palvelijansa, silolaisen Ahian, suulla. [1. Kun. 14:10,14]

1. Kun. 15:32 

Asan ja Baesan, Israelin kuninkaan, välillä oli sota niin kauan kuin he elivät.

1. Kun. 16:1 

Jehu, Hananin poika, sai Baesalle vietäväksi tämän Herran sanan:

1. Kun. 16:7 

Profeetta Jehun, Hananin pojan, suulla Baesalle ja hänen suvulleen oli tullut Herran ankara sana, koska Baesa kättensä töillä oli herättänyt Herran vihan. Kaikki ne olivat pahoja Herran silmissä. Baesa oli tuhonnut Jerobeamin suvun mutta eli sitten itse sen tavoin.

1. Kun. 16:11 

Kun hän oli tullut kuninkaaksi ja asettunut valtaistuimelle, hän otti hengiltä koko Baesan suvun. Hän ei jättänyt eloon ainoatakaan Baesan miespuolista jälkeläistä ja surmasi myös hänen muut sukulaisensa ja kaikki, jotka häntä kannattivat.

1. Kun. 16:18 

Kun Simri näki kaupungin olevan vihollisen käsissä, hän vetäytyi kuninkaan palatsin sisäosiin. Hän sytytti palatsin tuleen, ja näin hän kuoli

1. Kun. 16:21 

Israelin väki jakautui tuolloin kahtia. Toinen puoli kannatti Tibniä, Ginatin poikaa, ja halusi tehdä hänestä kuninkaan, toinen puoli kannatti Omria.

1. Kun. 16:31 

Ei siinä kyllin, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä. Hän jopa otti vaimokseen Sidonin kuninkaan Etbaalin tyttären, Isebelin, ja ryhtyi palvelemaan ja kumartamaan Baalia.

1. Kun. 16:33 

Ahab pystytti myös asera-tarhan ja teki vielä paljon muuta, jolla herätti Herran, Israelin Jumalan, vihan pahemmin kuin yksikään Israelin kuningas ennen häntä.

1. Kun. 17:1 

Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta." [Sir. 48:1-3; Jaak. 5:17,18]

1. Kun. 17:2 

Elialle tuli sitten tämä Herran sana:

1. Kun. 17:4 

Siellä voit juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien tuoda sinulle ruokaa."

1. Kun. 17:7 

Jonkin ajan kuluttua puro kuitenkin kuivui, koska koko maassa ei ollut satanut.

1. Kun. 17:8 

Elialle tuli silloin tämä Herran sana:

1. Kun. 17:17 

Jonkin ajan kuluttua kävi niin, että talon emännän poika sairastui. Hänen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hänessä lopulta ollut elonmerkkiä. 1. 17:17-24:[ 2. Kun. 4:18-37]

1. Kun. 18:1 

Kului pitkä aika, yli kaksi vuotta. Sitten Elialle tuli tämä Herran sana: "Mene tapaamaan Ahabia. Sitten minä annan maalle sateen."

1. Kun. 18:3 

Ahab kutsui puheilleen hovin päällikön Obadjan, joka oli harras Herran palvelija.

1. Kun. 18:4 

Silloin kun Isebel pyrki tuhoamaan Herran profeetat, Obadja oli pelastanut heistä sata. Hän oli piilottanut nämä kahteen luolaan, viisikymmentä kumpaankin, ja toimittanut heille ruokaa ja vettä.

1. Kun. 18:7 

Kun Obadja oli tällä matkalla, Elia tuli häntä vastaan. Obadja tunsi profeetan. Hän heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: "Sinäkö se olet, herrani Elia?"

1. Kun. 18:12 

Kun lähden luotasi, Herran henki vie sinut ties minne, ja kun minä menen kertomaan sinusta Ahabille eikä hän sitten löydäkään sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin minä, palvelijasi, olen nuoruudestani saakka ollut Herralle kuuliainen! [2. Kun. 2:16; Ap. t. 8:39]

1. Kun. 18:17 

Profeetan nähdessään Ahab kysyi häneltä: "Siinäkö sinä nyt olet, sinä, joka olet saattanut Israelin kurjuuteen?"

1. Kun. 18:24 

Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala." Väki huusi yhteen ääneen: "Hyvä!"

1. Kun. 18:27 

Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: "Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta."

1. Kun. 18:29 

Puolenpäivän jälkeen he tulivat hurmoksiin ja olivat siinä tilassa ruokauhrin aikaan saakka. Mutta ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, mitään ei tapahtunut. [4. Moos. 28:8]

1. Kun. 18:31 

Hän otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobista polveutuvia heimoja, hänestä, jolle oli tullut tämä Herran sana: "Sinun nimesi on oleva Israel." [Joos. 4:5,20 | 1. Moos. 32:29+]

1. Kun. 18:36 

Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: "Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. [2. Moos. 3:6; Mark. 12:26 | 2. Kun. 9:7, 17:23, 24:2]

1. Kun. 18:44 

Seitsemännellä kerralla palveluspoika sanoi: "Nyt mereltä nousee pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen." Silloin Elia sanoi: "Mene sanomaan Ahabille, että hän valjastuttaisi hevosensa ja lähtisi heti, ettei sade ehdi estää matkantekoa."

1. Kun. 18:45 

Siinä samassa myrskypilvet synkensivät taivaan ja alkoi rankkasade. Ahab nousi vaunuihin ja lähti Jisreeliin.

1. Kun. 18:46 

Herran käsi tuli Elian päälle, ja hän kietoi viittansa liepeet vyötäisilleen ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin saakka.

1. Kun. 19:13 

Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. Ääni sanoi hänelle: "Miksi olet täällä, Elia?" [2. Moos. 3:6]

1. Kun. 19:17 

Jos joku pääsee pakoon Hasaelin miekkaa, hänet tappaa Jehu, ja jos joku pääsee Jehun miekkaa pakoon, hänet tappaa Elisa. [2. Kun. 9:14]

1. Kun. 20:6 

Huomenna tähän aikaan minä lähetän miehiäni luoksesi. He tutkivat niin sinun kuin alaistesi talot ja ottavat haltuunsa ja vievät pois kaiken arvokkaan.'"

1. Kun. 20:12 

Kun tämä sana vietiin Ben-Hadadille, hän oli kuninkaidensa kanssa lehväkatoksen alla juomassa. Viestin kuullessaan hän huusi miehilleen: "Hyökkäykseen!" Rynnäkköä alettiin heti valmistella.

1. Kun. 20:15 

Ahab katsasti maaherrojen lähettämät nuorukaiset, ja heitä oli kaksisataakolmekymmentäkaksi. Heidän jälkeensä hän tarkasti koko Israelin sotaväen, ja sitä oli seitsemäntuhatta miestä.

1. Kun. 20:26 

Vuoden päästä samaan aikaan Ben-Hadad katsasti Syyrian joukot ja marssi Afekiin ryhtyäkseen taisteluun Israelia vastaan.

1. Kun. 20:29 

Joukot pysyivät leireissään toisiaan vastapäätä seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä syntyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat sen yhden päivän aikana satatuhatta syyrialaista jalkamiestä.

1. Kun. 20:39 

Kun kuningas oli menossa siitä ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: "Minä, palvelijasi, olin mukana taistelussa. Siellä eräs sotilas erkani rivistöstä ja toi minun luokseni miehen. Hän sanoi: 'Vartioi tätä miestä! Jos hän pääsee karkaamaan, vastaat siitä hengelläsi tai maksat talentin hopeaa.'

1. Kun. 20:40 

Minulla oli kuitenkin kaikenlaista tekemistä, ja yhtäkkiä vankia ei ollutkaan missään." Israelin kuningas sanoi hänelle: "Olkoon rangaistuksesi se, minkä itse sanoit."

1. Kun. 20:42 

Hän julisti kuninkaalle: "Näin sanoo Herra: 'Sinä päästit käsistäsi miehen, jonka minä olin määrännyt tuhon omaksi. Niinpä sinun henkesi menee hänen henkensä edestä ja kansasi hänen kansansa edestä.'" [1. Sam. 15:19 | 1. Kun. 22:37]

1. Kun. 21:1 

Pian tämän jälkeen sattui tällainen tapaus. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä.

1. Kun. 21:2 

Ahab sanoi Nabotille: "Anna viinitarhasi minulle. Saisin siitä itselleni vihannestarhan, se kun on aivan taloni vieressä. Minä annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan tai tarhasi hinnan rahana, jos se sopii sinulle paremmin."

1. Kun. 21:15 

Kun Isebel sai tietää, että Nabot oli kivitetty, hän sanoi Ahabille: "Mene ottamaan haltuusi jisreeliläisen Nabotin viinitarha, jota hän kieltäytyi myymästä sinulle. Nabot ei ole enää elossa, hän on kuollut."

1. Kun. 21:16 

Kun Ahab kuuli, että Nabot oli kuollut, hän lähti Jisreeliin ottaakseen Nabotin viinitarhan haltuunsa.

1. Kun. 21:17 

Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:

1. Kun. 21:25 

Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä.

1. Kun. 21:27 

Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. [2. Kun. 6:30, 19:1,2; Jer. 48:37; Joel 1:13; Joona 3:8]

1. Kun. 21:28 

Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:

1. Kun. 22:2 

Kolmantena vuotena Juudan kuningas Josafat lähti Israelin kuninkaan Ahabin luo.

1. Kun. 22:13 

Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: "Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää."

1. Kun. 22:22 

Henki vastasi: 'Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.'

1. Kun. 22:32 

Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: "Tuo on varmaankin Israelin kuningas." Niinpä he suuntasivat hyökkäyksensä häntä kohden. Silloin Josafat huusi apua.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32>