Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 3131 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Nyt myös muut Manassen heimon suvut saivat osuutensa. Nämä suvut olivat Abieserin, Helekin, Asrielin, Sekemin, Heferin ja Semidan suvut. Tässä olivat Manassen miespuolisten jälkeläisten suvut. 17:2,3:[ 4. Moos. 26:30-33] | |
Mutta Selofhadilla, Heferin pojalla, jonka isänisä Gilead oli Makirin poika ja Manassen pojanpoika, ei ollut poikia vaan ainoastaan tyttäriä. Selofhadin tyttäret olivat nimeltään Mahla, Noa, Hogla, Milka ja Tirsa. | |
Näin Manassen suvun tyttäret saivat perintöosan miespuolisten sukulaistensa tavoin. Gileadin maa joutui Manassen muille jälkeläisille. | |
Manassen heimon alue ulottuu Asserin heimon alueesta Mikmetatin luo, joka on Sikemin lähistöllä. Sieltä sen eteläraja kulkee Jasubiin Tappuahin lähteelle. | |
Tappuahin alue kuuluu Manassen heimolle, mutta itse Tappuah, joka sijaitsee Manassen ja Efraimin heimojen välisellä rajalla, kuuluu efraimilaisille. | |
Tappuahista raja laskeutuu Kanan jokiuomaa pitkin länteen ja päättyy mereen. Manassen heimon varsinainen alue on jokiuoman pohjoispuolella. Lisäksi Manasselle kuuluu kaupunkeja jokiuoman eteläpuolelta, missä myös efraimilaisten kaupungit sijaitsevat. [Joos. 16:9] | |
Muuten jokiuoman eteläpuoliset maat kuuluvat Efraimin heimolle ja pohjoispuoliset Manassen heimolle. Lännessä rajana on meri. Pohjoisessa Manassen heimon alue ulottuu Asserin heimon alueeseen ja idässä Isaskarin heimon alueeseen. | |
Isaskarin ja Asserin heimojen alueelta kuuluvat Manassen heimolle Bet- Sean, Jibleam, rannikkokaistalla sijaitseva Dor sekä En-Dor, Taanak ja Megiddo, kaikki ympäristökylineen. | |
Kun israelilaisten voima kasvoi, he pakottivat kanaanilaiset verotyöhön mutta eivät hävittäneet heitä. | |
Joosua sanoi Joosefin jälkeläisille, Efraimin ja Manassen heimon miehille: "Te olette suuri kansa ja teillä on paljon voimaa. Te saatte enemmän kuin yhden arpaosan: | |
vuoristo on teidän. Se on metsäistä maata, mutta te voitte raivata sitä ja näin ottaa sen kokonaan haltuunne. Te saatte vielä kukistetuksi kanaanilaisetkin, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaita." | |
Alueen pohjoisraja alkaa idässä Jordanista, nousee Jerikon pohjoispuolisille kukkuloille ja jatkuu länteen päin vuoristoon ja Bet-Avenin asumattomille seuduille. | |
Sen jälkeen raja kääntyy pohjoisrajan länsipäässä, Bet-Horonin eteläpuolella olevan vuoren luona, kohti etelää ja päättyy Kirjat- Baaliin eli Kirjat-Jearimiin, Juudan heimolle kuuluvaan kaupunkiin. Tämä on länsiraja. | |
Sieltä se jatkuu Bet-Hoglan harjanteen pohjoispuolitse ja päättyy Kuolleenmeren pohjoispohjukkaan, Jordanin suulle. Tämä on eteläraja. | |
Benjaminin heimon suvuille tulivat seuraavat kaupungit: Jeriko, Bet-Hogla, Emek-Kesis, | |
Toinen arpa lankesi Simeonin heimon suvuille. Ne saivat maaosuutensa Juudan heimon alueelta. | |
Simeonin heimon osuuteen kuuluivat seuraavat kaupungit: Beerseba, Sema, Molada, | |
Simeonin heimon alue otettiin Juudan heimon osuudesta, koska alue oli suurempi kuin Juudan jälkeläiset tarvitsivat. Tämän vuoksi Simeonin heimo sai osuutensa Juudan heimon alueelta. | |
Kolmas arpa lankesi Sebulonin heimon suvuille. Ne saivat perintöosakseen alueen, joka ulottuu Saridiin saakka. | |
Täältä lähtee pohjoisraja Hannatonia kohti ja päättyy Jiftah-Elin laaksoon. | |
Niiden alueeseen kuuluivat Jisreel, Kesulot, Sunem, | |
Raja kulkee Taborin, Sahasaimin ja Bet- Semesin kautta ja päättyy Jordaniin. Alueeseen kuului kaikkiaan kuusitoista kaupunkia ympäristökylineen. | |
Niiden alueeseen kuuluivat Helkat, Hali, Beten, Aksaf, | |
Sieltä raja kulkee Ramaan, josta se jatkuu Tyroksen linnoitetun kaupungin lähelle, kääntyy sitten Hosaan ja päättyy mereen. Muita alueen kaupunkeja ovat Mahaleb, Aksib, | |
Niiden alueeseen kuuluivat Helef, Elon- Besaanannim, Adami-Nekeb ja Jabneel. Alue ulottui Lakkumin kautta Jordaniin asti. | |
Niiden saamaan alueeseen kuuluivat Sorea, Estaol, Ir-Semes, | |
Jokainen, joka ilman pahaa aikomusta on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voi paeta johonkin niistä. Näissä kaupungeissa hän on turvassa verikostoon velvoitetulta vainajan sukulaiselta. [2. Moos. 21:13+] | |
Surmaajan on jäätävä kaupunkiin, ja hänen asiansa on julkisesti tutkittava. Vasta kun virassa oleva ylipappi kuolee, surmaaja saa palata kotiinsa siihen kaupunkiin, josta hän oli paennut." | |
Nämä kaupungit nimettiin israelilaisten ja heidän keskuudessaan asuvien muukalaisten turvakaupungeiksi. Niihin saattoi paeta jokainen, joka oli vahingossa lyönyt toisen hengiltä ja verikoston pelosta halusi saada asiansa heti julkisesti tutkittavaksi. | |
Jakoa tehtäessä arpa osui ensimmäiseksi kehatilaissukuihin. Pappi Aaronista polveutuville annettiin arpomalla kolmetoista kaupunkia Juudan, Simeonin ja Benjaminin heimojen alueelta. | |
jotka tulivat pappi Aaronin pojasta Kehatista polveutuville leeviläisille, sillä ensimmäinen arpa oli osunut heihin. 21:10-12:[ 1. Aik. 6:39-41] | |
Muut kehatilaissukuihin kuuluvat leeviläiset saivat arpomalla asuinpaikkansa Efraimin heimon alueelta. | |
Merarilaissuvuille, jotka leeviläisistä suvuista viimeisinä saivat asuinpaikkansa, arvottiin yhteensä kaksitoista kaupunkia. | |
Jokaiseen kaupunkiin kuuluivat myös sitä ympäröivät laidunmaat. | |
Eikö meille riitä Peorissa tehty synti, josta saimme rangaistuksen ja josta emme vieläkään ole puhtaat? [4. Moos. 25:3; 5. Moos. 4:3] | |
Jos te tänään luovutte Herrasta ja nousette häntä vastaan kapinaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin kansaan. | |
Ettekö muista, miten koko Israelin kansaa kohtasi viha, kun Akan, Serahin poika, rikkoi Herran käskyn ja kajosi saaliiseen, joka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi? Eikä hän ollut ainoa, jonka oli kuoltava tämän synnin takia." [Joos. 7:25; 1. Aik. 2:7] | |
Mutta jos he joskus niin sanovat meille tai meidän jälkeläisillemme, me vastaamme heille: 'Katsokaa tätä alttaria, jonka meidän isämme rakensivat Herran alttarin kaltaiseksi, ei polttouhreja eikä teurasuhreja varten, vaan todisteeksi teille ja meille. [1. Moos. 31:48; Joos. 24:27] | |
Herra oli antanut israelilaisten elää pitkän aikaa rauhassa ympärillä asuvilta vihollisilta, kun Joosua vanhaksi tultuaan [Joos. 21:44 | Joos. 13:1] | |
saatte olla varmat siitä, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää hävitä näitä kansoja teidän tieltänne. Niistä tulee teille pyydys ja ansa, ne iskevät ruoskana teitä kylkiin ja pistävät okaina teitä silmiin, ja te häviätte pian tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut. | |
Mutta samalla tavoin kuin Herra on täyttänyt jokaisen lupauksensa, hän voi toteuttaa myös jokaisen uhkauksensa, ja silloin teistä ei jää jäljelle ketään tähän hyvään maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut. [3. Moos. 26:14-16; 5. Moos. 28:15] | |
Sitten Joosua sanoi kansalle: "Katsokaa, tämä kivi on oleva todistajana, sillä se on kuullut ne sanat, jotka Herra on puhunut teidän kanssanne. Se on todistava teitä vastaan, jos kiellätte Jumalanne." [1. Moos. 31:48; Joos. 22:27] | |
Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen Joosua, Nunin poika, Herran palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä. 24:29,30:[ Tuom. 2:8,9] | |
Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, haudattiin Sikemiin. Hauta oli sillä maapalstalla, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla hopeaa ja joka kuului Joosefin jälkeläisten perintöosaan. [1. Moos. 33:19, 48:22, 50:25; 2. Moos. 13:19] | |
Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta: "Minkä heimon on ensimmäisenä lähdettävä sotaan kanaanilaisia vastaan?" [4. Moos. 27:21; Tuom. 20:18] | |
Silloin hän sanoi: "Seitsemältäkymmeneltä kuninkaalta minä hakkasin peukalot ja isotvarpaat, ja he joutuivat syömään ruoantähteitä minun pöytäni alta. Nyt on Jumala rangaissut minua ja tehnyt minulle sen, minkä minä tein heille." Adoni-Besek vietiin Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli. [1. Sam. 15:33; Viis. 11:16; Matt. 7:2] | |
Mutta ollessaan lähdössä Otnielin luo Aksa päätti suostutella isänsä antamaan heille lisää maata. Aksa pudottautui aasinsa selästä, ja Kaleb kysyi häneltä: "Mikä sinulle tuli?" | |
Herra oli Juudan heimon kanssa, ja Juudan heimo otti haltuunsa vuoriston mutta ei pystynyt kukistamaan tasangon asukkaita, joilla oli raudoitettuja sotavaunuja. [Joos. 17:16] | |
Kun israelilaiset voimistuivat, he pakottivat kanaanilaiset verotyöhön mutta eivät hävittäneet heitä. | |
Sebulonin heimo ei pystynyt valloittamaan Kitronin eikä Nahalolin kaupunkeja. Näin kanaanilaisia jäi asumaan kaupunkeihinsa sebulonilaisten keskelle, mutta he joutuivat tekemään verotyötä. | |
Naftalilaiset eivät pystyneet valloittamaan Bet- Semesiä eivätkä Bet-Anatia, vaan jäivät asumaan kanaanilaisten keskuuteen. Bet-Semesin ja Bet-Anatin asukkaat joutuivat kuitenkin tekemään verotyötä. | |
Amorilaiset jäivät edelleenkin asumaan Heresin vuorille Aijaloniin ja Saalbimiin. Myöhemmin Efraimin ja Manassen heimot kukistivat heidät ja alistivat heidät verotyöhön. | |
Minä sanon nyt teille: en karkota tämän maan asukkaita teidän tieltänne, vaan heistä tulee teille ansa ja heidän jumalistaan tulee teille loukku." [4. Moos. 33:55; Joos. 23:13] | |
Kun Herran enkeli oli sanonut israelilaisille tämän, he alkoivat kaikki itkeä suureen ääneen. | |
vaan aina kun he ryhtyivät taisteluun, Herran käsi oli heitä vastaan ja hän antoi heidän joutua tappiolle, niin kuin hän oli heille vannonut. Näin israelilaiset joutuivat suureen ahdinkoon. [3. Moos. 26:17,33; 5. Moos. 28:15] | |
Herra asetti Israelin kansalle tuomareita ja oli aina näiden tukena. Herra suojeli kansaa vihollisilta niin kauan kuin tuomari eli, sillä Herran kävi kansaa sääliksi, kun hän kuuli sen huokailevan sorrettuna ja vaivoissaan. | |
Mutta heti tuomarin kuoltua israelilaiset lankesivat uudelleen ja vaipuivat vielä syvemmälle turmelukseen kuin esi-isänsä. He eivät luopuneet pahoista teoistaan eivätkä uppiniskaisuudestaan, vaan seurasivat muita jumalia ja palvelivat ja kumarsivat niitä. | |
Näin Herra halusi koetella israelilaisia, jotta kävisi ilmi, tottelevatko he hänen käskyjään, jotka Mooses oli antanut heidän esi-isilleen. | |
Hänessä vaikutti Herran henki, ja hän johti tuomarina Israelia. Kun Otniel lähti sotaan, Herra antoi hänen saada voiton Kusan-Riseataimista, aramealaiskuninkaasta, ja niin Otniel alisti tämän kuninkaan valtansa alle. [4. Moos. 27:18] | |
Vietyään veron perille hän saattoi kantajina olleita miehiä | |
Saavuttuaan sinne hän puhalsi torveen ja kokosi israelilaiset. He laskeutuivat vuorilta hänen johtaminaan. [4. Moos. 10:9] | |
Ehudin jälkeen tuli tuomariksi Samgar, Anatin poika. Hän surmasi kuusisataa filistealaista häränajajan pistimellä. Näin hän pelasti Israelin. | |
Silloin Debora sanoi: "Hyvä on, minä lähden kanssasi, mutta sinä et tästä retkestä saa kunniaa. Herra antaa Siseran naisen käsiin." Debora lähti sitten Barakin kanssa Kedesiin. | |
Sisera sanoi: "Asetu teltan ovelle, ja jos joku kysyy sinulta, onko täällä näkynyt ketään, niin vastaa, ettei ole." | |
Aina kun he olivat kylväneet viljan, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja itäisen autiomaan paimentolaiset ja alkoivat hyökkäillä heidän kimppuunsa. [5. Moos. 28:33] | |
Kun israelilaiset midianilaisten ahdistamina huusivat Herraa avukseen, | |
Herra sanoi hänelle: "Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies." [2. Moos. 3:12] | |
Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: "Ota isäsi paras sonni, se joka on seitsenvuotias. Revi maahan isäsi alttari, jolla hän uhraa Baalille, ja kaada sen vieressä seisova asera-paalu. [2. Moos. 34:13+] | |
Gideon otti mukaansa kymmenen palvelijaa ja teki niin kuin Herra oli käskenyt. Mutta hän ei uskaltanut tehdä tätä päivällä, vaan teki sen yöllä, koska hän pelkäsi sukulaisiaan ja kaupungin väkeä. | |
Minä tuon vastakerittyä villaa puimatantereelle. Jos huomisaamuna villassa on kastetta mutta maan pinta on kuiva, minä tiedän, että sinä teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut." | |
Kun Gideon varhain seuraavana aamuna puristi villoja, hän sai niistä puserretuksi kastetta kokonaisen maljallisen. | |
Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Ethän vihastu minuun, jos vielä tämän kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe. Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä." [1. Moos. 18:30-32] | |
Ja Jumala teki sinä yönä niin. Villat olivat kuivia, vaikka maa oli kauttaaltaan kasteesta märkä. | |
Gideon, jota sanottiin myös Jerubbaaliksi, lähti heti seuraavana aamuna liikkeelle koko sotajoukkonsa kanssa ja leiriytyi Harodin lähteelle. Midianilaisten leiri oli sieltä pohjoiseen, laaksossa Moren kukkulan juurella. [Tuom. 6:32] | |
Herra sanoi Gideonille: "Väkeä on vieläkin liikaa. Vie miehesi veden äärelle, niin minä erottelen heidät siellä. Minä sanon sinulle, ketkä sinun on otettava mukaasi ja keitä et saa ottaa." | |
Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa. | |
Gideon lähetti kaikki muut israelilaiset kotiin ja piti itse vain nuo kolmesataa miestä. He ottivat mukaansa kaikki eväsruukut ja torvet. Midianilaisten leiri oli laaksossa israelilaisten alapuolella. | |
Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: "Hyökkää midianilaisten leiriin. Minä annan heidät sinun käsiisi. | |
Kuultuaan unen ja sen selityksen Gideon kumartui maahan ja rukoili. Sitten hän palasi israelilaisten leiriin ja sanoi: "Ylös kaikki! Nyt Herra antaa teidän lyödä midianilaiset!" | |
ja sanoi: "Kun olen oman joukkoni kanssa ehtinyt leirin laitaan, katsokaa meitä ja tehkää niin kuin me teemme. | |
Gideon kulki paimentolaisten käyttämää tietä Nobahin ja Jogbehan itäpuolitse ja pääsi yllättämään sotajoukon, kun se kaikessa rauhassa lepäili leirissään. [4. Moos. 32:35,42] | |
Kultarenkaat, jotka Gideon oli pyytänyt lahjaksi, painoivat yhteensä tuhat seitsemänsataa sekeliä; tähän eivät sisältyneet ne puolikuun muotoiset korut, korvakorut ja purppuraiset vaatteet, jotka midianilaiskuninkailla oli ollut yllään, eivätkä heidän kameliensa kaulaketjut. | |
Kullasta Gideon teki efodi-kasukan kotikaupunkinsa Ofran jumalankuvaa varten. Israelilaiset kävivät palvomassa sitä ja luopuivat Herrasta. Näin kultainen kasukka koitui lankeemukseksi Gideonille ja hänen suvulleen. [2. Moos. 28:4; Tuom. 17:5] | |
Hänellä oli useita vaimoja ja näiden kanssa seitsemänkymmentä poikaa. | |
Gideonin kuoltua israelilaiset eivät pysyneet Herralle uskollisina, vaan antautuivat jälleen palvelemaan baaleja. He ottivat jumalakseen Baal- Beritin [Tuom. 2:11+] | |
Aamulla varhain auringon noustessa on oikea hetki käydä kaupungin kimppuun. Kun Gaal ja hänen väkensä lähtevät sinua vastaan, voit selvittää välisi hänen kanssaan." | |
Seuraavana päivänä sikemiläiset olivat lähdössä pelloilleen. Saatuaan tästä tiedon | |
Mutta keskellä kaupunkia oli linnoitustorni, ja kaupungin kaikki asukkaat, miehet ja naiset, pakenivat sinne, telkesivät oven perässään ja nousivat kattotasanteelle. | |
Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, jotka ratsastivat kolmellakymmenellä aasilla, ja heillä oli Gileadissa kolmekymmentä kaupunkia. Niitä nimitetään vielä tänäkin päivänä Jairin leirikyliksi. [4. Moos. 32:41; 5. Moos. 3:14; 1. Aik. 2:22] | |
Gileadilaiset ja heidän päällikkönsä sanoivat toisilleen: "Se, joka ensimmäisenä lähtee taisteluun ammonilaisia vastaan, on tästedes kaikkien gileadilaisten päämies." | |
Gileadilainen Jefta oli urhea soturi. Hän oli erään porton ja Gilead-nimisen miehen poika. [Hepr. 11:32] | |
Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan israelilaisia vastaan. [Tuom. 10:7] | |
Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta. | |
He sanoivat Jeftalle: "Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan." | |
Vanhimmat sanoivat hänelle: "Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi." [Tuom. 10:18] | |
Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: "Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?" | |
He vastasivat: "Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!" | |
Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. [Tuom. 3:10, 6:34] | |
minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina." | |
Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." [1. Moos. 37:29+ | 4. Moos. 30:3; 5. Moos. 23:22] |