Löytyi 912 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Mutta kun Daavid kuuli, että Herra oli Jumalan arkun vuoksi siunannut Obed-Edomin koko perhettä ja hänen omaisuuttaan, hän lähti Obed-Edomin taloon ja toi sieltä Jumalan arkun riemusaatossa Daavidin kaupunkiin. 2. 6:12-23:[ 1. Aik. 15:1-16:43] | |
Pelkkä pellavakasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä. | |
Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran arkkua, ja riemu raikui ja torvet soivat. | |
Kun Herran arkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Mikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja tanssivan Herran edessä Mikal halveksi häntä mielessään. [2. Sam. 3:14] | |
Herran arkku tuotiin paikalleen telttaan, jonka Daavid oli pystyttänyt sitä varten, ja Daavid uhrasi Herran edessä polttouhreja ja yhteysuhreja. | |
Uhritoimituksen päätettyään hän siunasi kansan Herran Sebaotin nimeen [1. Kun. 8:55] | |
Mutta kun Daavid palasi tervehtimään perhettään, Saulin tytär Mikal tuli häntä vastaan ja sanoi: "Kylläpä Israelin kuningas tänään käyttäytyi arvokkaasti! Paljasti itsensä palvelijoidensa piikojen edessä niin kuin mikäkin narri!" | |
Daavid vastasi: "En, vaan Herran edessä! Hän valitsi mieluummin minut kuin isäsi ja isäsi suvun ja määräsi minut Israelin, Herran kansan, hallitsijaksi. Herran edessä minä tahdon iloita, | |
"Mene ja sano palvelijalleni Daavidille, että Herra on sanonut näin: Aiotko sinä pystyttää rakennuksen minun asunnokseni? 2. 7:5-13:[ 1. Kun. 8:17-19; 1. Aik. 22:6-10] | |
"Ilmoita nyt palvelijalleni Daavidille, että Herra Sebaot on sanonut näin: Minä otin sinut laitumelta laumasi jäljestä kansani Israelin hallitsijaksi. [1. Sam. 16:11+] | |
Natan kertoi Daavidille kaikki nämä sanat ja koko tämän näyn. | |
Silloin kuningas Daavid meni rukoilemaan Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? [1. Moos. 32:11] | |
Mitäpä muuta minä voisin enää sanoa sinulle? Sinä tunnet palvelijasi, Herra, minun Jumalani! [Ps. 139:1] | |
Silloin sinun nimesi on ikuisesti oleva suuri, näin kuuluva: 'Herra Sebaot, Israelin Jumala', ja palvelijasi Daavidin suku pysyy aina sinun edessäsi. | |
Sen jälkeen Daavid voitti ja kukisti filistealaiset ja teki lopun heidän vallastaan. 2. 8:1-18:[ 1. Aik. 18:1-17] | |
Hän löi myös moabilaiset ja mittasi heidät köydellä: hän määräsi heidät maahan makaamaan ja mittasi heistä aina kaksi köydenpituutta surmattaviksi ja yhden köydenpituuden jätettäviksi henkiin. Näin moabilaisista tuli Daavidin alamaisia, jotka maksoivat hänelle veroa. [4. Moos. 24:17] | |
Daavid löi myös Rehobin hallitsijasukuun kuuluvan Hadadeserin, Soban kuninkaan, joka oli lähtenyt valtaamaan takaisin Eufratille ulottuneita alueitaan. [1. Sam. 14:47] | |
Daavid otti häneltä vangiksi tuhat seitsemänsataa vaunumiestä ja kaksikymmentätuhatta jalkamiestä. Hevosia hän säästi sata, kaikilta muilta hän katkaisi jalkajänteet. [Joos. 11:6] | |
Kun Damaskoksen aramealaiset tulivat auttamaan Soban kuningasta Hadadeseria, Daavid löi heidät ja surmasi kaksikymmentäkaksituhatta miestä. | |
Hän asetti Damaskoksen aramealaisten maahan varuskuntia, ja aramealaisista tuli hänen alamaisiaan, jotka maksoivat hänelle veroa. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hän meni. | |
Daavid otti Hadadeserin miesten kullatut nuolikotelot ja vei ne Jerusalemiin. | |
Betahista ja Berotaista, Hadadeserin kaupungeista, kuningas Daavid otti suuret määrät kuparia. | |
Kun Hamatin kuningas Toi kuuli, että Daavid oli lyönyt Hadadeserin sotavoimat, | |
hän lähetti poikansa Joramin tervehtimään kuningas Daavidia ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli voittanut Hadadeserin. Hadadeser oli näet ollut Toin vastustaja. Joram toi mukanaan hopea-, kulta- ja kupariesineitä, | |
ja Daavid pyhitti ne Herralle yhdessä sen hopean ja kullan kanssa, jonka hän oli ottanut kukistamiltaan kansoilta, | |
Daavid hankki itselleen lisää mainetta, kun hän voitettuaan aramealaiset löi paluumatkalla Suolalaaksossa kahdeksantoistatuhatta edomilaista. [Ps. 60:2] | |
Hän asetti varuskuntia pitkin koko Edomia, ja kaikki edomilaiset joutuivat hänen alamaisikseen. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hän meni. [4. Moos. 24:18; 2. Kun. 8:20-22] | |
Daavid hallitsi koko Israelia ja kohteli aina kansaansa lain ja oikeuden mukaan. | |
Benaja, Jojadan poika, oli kreettien ja pleettien* päällikkönä, ja pappeina oli myös Daavidin poikia. [Kreetit ja pleetit olivat ulkomaisia palkkasotureita.] [1. Aik. 18:17] | |
Daavid kysyi: "Mahtaako Saulin suvusta olla enää jäljellä ketään, jolle voisin Jonatanin tähden osoittaa ystävyyttä?" | |
Saulin talossa oli ollut Siba-niminen palvelija. Hänet kutsuttiin Daavidin luo, ja kuningas kysyi: "Oletko sinä Siba?" Hän vastasi: "Olen, herrani." | |
Kuningas lähetti palvelijansa hakemaan hänet sieltä. | |
Tultuaan kuninkaan luo Mefiboset, Saulin pojan Jonatanin poika, heittäytyi kunnioittavasti maahan hänen eteensä. Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Olen palvelijasi." | |
Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää. Minä haluan osoittaa sinulle ystävyyttä isäsi Jonatanin tähden. Minä annan sinulle isoisäsi Saulin koko maaomaisuuden, ja saat aina syödä minun pöydässäni." [1. Sam. 20:15] | |
Daavid sanoi: "Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle." Hän lähetti miehiään esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi. Kun Daavidin miehet saapuivat perille, | |
ammonilaisten päämiehet sanoivat herralleen Hanunille: "Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät tutkimaan ja vakoilemaan kaupunkia voidakseen kukistaa sen." | |
Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä toisen puolen parrasta ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään. | |
Saatuaan tästä tiedon Daavid lähetti sananviejiä miehiä vastaan, koska he olivat kärsineet näin pahan häväistyksen. Kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne." | |
Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Siksi he lähettivät matkaan miehiä, jotka palkkasivat Rehobin ja Soban aramealaisista kaksikymmentätuhatta jalkamiestä, Maakan kuninkaan väestä tuhat miestä ja Tobin väestä kaksitoistatuhatta miestä. [Tuom. 11:3] | |
Tämän kuultuaan Daavid lähetti heitä vastaan Joabin ja koko vakinaisen väkensä. | |
Kun Daavid sai kuulla tämän, hän kokosi Israelin sotavoimat, kulki Jordanin yli ja tuli Helamiin. Aramealaiset järjestäytyivät rintamaan Daavidia vastaan ja ryhtyivät taisteluun. | |
He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltä, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemänsataa sotavaunua ja surmasi neljäkymmentätuhatta miestä. Myös heidän sotaväkensä päällikön Sobakin hän löi kuoliaaksi. | |
Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Daavid lähetti Joabin johdolla vakinaiset joukkonsa ja Israelin miehet sotaretkelle, ja he kukistivat ammonilaiset ja ryhtyivät piirittämään Rabbaa*. Daavid itse jäi Jerusalemiin. [Rabba on nykyinen Amman.] [1. Aik. 20:1] | |
Eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan käyskentelemään kuninkaanpalatsin katolla, hän näki sieltä naisen, joka oli peseytymässä. Nainen oli hyvin kaunis. | |
Daavid lähetti tiedustelemaan, kuka nainen oli, ja hänelle kerrottiin: "Hän on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Urian vaimo." | |
Daavid lähetti sananviejiä noutamaan naista, ja tämä saapui hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa. [3. Moos. 15:28] | |
Nainen tuli raskaaksi, ja hän toimitti Daavidille sanan: "Minä olen raskaana." | |
Silloin Daavid lähetti Joabille käskyn: "Lähetä luokseni heettiläinen Uria." Joab teki niin. | |
Kun Uria tuli, Daavid kysyi häneltä, mitä Joabille ja sotilaille kuului ja kuinka sodankäynti sujui. | |
Sitten hän sanoi: "Mene kotiisi ja pese matkan pölyt jaloistasi." Uria lähti palatsista, ja kuningas lähetti hänen jälkeensä lahjan. | |
Kun Daavidille ilmoitettiin, ettei Uria ollut mennyt kotiinsa, Daavid sanoi hänelle: "Sinähän tulet pitkän matkan takaa. Miksi et mennyt kotiisi?" | |
Uria vastasi: "Liitonarkku ja Israelin ja Juudan miehet asuvat teltoissa, ja herrani Joab ja hänen miehensä ovat ulkona leirissä. Menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät, sitä en voi tehdä." [Joos. 3:5; 1. Sam. 4:3,4, 21:6] | |
Daavid sanoi Urialle: "Jää tänne vielä täksi päiväksi, huomenna annan sinun lähteä takaisin." Niin Uria jäi Jerusalemiin siksi päiväksi, seuraavaan aamuun saakka. | |
Daavid kutsui hänet luokseen syömään ja juomaan ja juotti hänet humalaan. Mutta illalla Uria meni taas makuupaikalleen kuninkaan miesten joukkoon eikä lähtenyt kotiinsa. | |
Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti Joabille kirjeen ja lähetti sen Urian mukana. | |
Kun ammonilaiset tulivat ulos kaupungista taistelemaan Joabia vastaan, Daavidin joukoista kaatui useita miehiä, ja myös heettiläinen Uria sai surmansa. | |
Joab lähetti Daavidin luo sananviejän tekemään selkoa kaikesta, mitä taistelussa oli tapahtunut. | |
Sananviejä lähti matkaan, ja tultuaan Daavidin luo hän kertoi kaiken niin kuin Joab oli käskenyt. | |
Sananviejä sanoi: "Emme voineet mitään sille, että nuo miehet hyökkäsivät ulos kaupungista kimppuumme, mutta meidän onnistui tunkea heidät takaisin kaupungin portille asti. | |
Silloin Daavid sanoi sananviejälle: "Sano Joabille näin: 'Älä anna tämän masentaa mieltäsi. Miekka syö milloin täältä, milloin tuolta. Ahdista kaupunkia entistä kiivaammin ja tuhoa se.' Rohkaise häntä näin." | |
Suruajan mentyä Daavid antoi noutaa hänet palatsiinsa. Hänestä tuli Daavidin vaimo, ja hän synnytti tälle pojan. Mutta Herran silmissä Daavidin teko oli paha. | |
Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: "Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. | |
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: "Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. | |
Silloin Natan sanoi Daavidille: "Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. [1. Sam. 16:13] | |
Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla. [2. Sam. 24:10; Ps. 51:1-14; Sir. 47:11] | |
Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Herra löi lasta, jonka Urian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, ja lapsi sairastui pahoin. | |
Daavid kääntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsä maaten paljaalla lattialla. | |
Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Palvelijat eivät uskaltaneet kertoa Daavidille lapsen kuolemasta, sillä he ajattelivat: "Kun me puhuimme hänelle pojan vielä eläessä, hän ei kuunnellut meitä. Kuinka me nyt voisimme sanoa hänelle, että poika on kuollut? Hän voi tehdä jotakin epätoivoista." | |
Huomatessaan palvelijoidensa kuiskailevan keskenään Daavid ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Hän kysyi heiltä: "Onko lapsi kuollut?" He vastasivat: "On." | |
Silloin Daavid nousi maasta, peseytyi, voiteli itsensä ja vaihtoi vaatteensa. Sitten hän meni pyhäkköön ja kumartui maahan rukoilemaan. Kotiin palattuaan hän pyysi syötävää, ja hänelle tuotiin ruokaa ja hän söi. | |
Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa. Hän meni tämän luo ja makasi hänen kanssaan, ja vaimo synnytti pojan, joka sai nimekseen Salomo. Herra rakasti poikaa [1. Aik. 3:5, 22:9; Matt. 1:6] | |
Hän lähetti Daavidin luo sananviejiä ja käski sanoa: "Olen hyökännyt Rabbaan ja vallannut jo Vesikaupungin*. | |
Daavid keräsi koko väkensä ja lähti Rabbaan, ja hän hyökkäsi kaupunkia vastaan ja valtasi sen. | |
Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitä tuli hänen kruununsa. Hän vei kaupungista runsaasti muutakin saalista. | |
Kaupungin asukkaat hän kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviä, toiset tekemään tiiliä, toiset saivat käteensä rautaisen kuokan tai kirveen. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jälkeen hän palasi koko sotaväki mukanaan Jerusalemiin. | |
Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Tamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. [2. Sam. 3:2] | |
Amnonilla oli Jonadab-niminen ystävä, Daavidin veljen Simean poika, hyvin neuvokas mies. [1. Sam. 16:9; 2. Sam. 21:21; 1. Aik. 2:13] | |
Daavid lähetti silloin Tamarille palatsiin sanan: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle syötävää." | |
Kun kuningas Daavid kuuli, mitä oli tapahtunut, hän vihastui. Hän ei kuitenkaan tahtonut pahoittaa poikansa Amnonin mieltä, sillä tämä oli hänen esikoisensa ja hänelle rakas. | |
Kun he olivat vielä matkalla, Daavidin korviin kantautui huhu, että Absalom oli tappanut kaikki kuninkaan pojat eikä ketään ollut jäänyt henkiin. | |
Jonadab, Daavidin veljen Simean poika, sanoi silloin: "Herrani ei pidä luulla, että kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet. Ainoastaan Amnon on surmattu. Tätä Absalom on hautonut siitä päivästä lähtien, jolloin Amnon häpäisi hänen sisarensa Tamarin. | |
ja aikaa myöten Daavidin suru Amnonin kuoleman vuoksi tasaantui ja hän alkoi leppyä Absalomille. | |
Toimittaessaan teurasuhreja Absalom kutsutti luokseen vielä Daavidin neuvonantajan Ahitofelin tämän kotikaupungista Gilosta. Näin syntyi laaja salaliitto, ja Absalomin luo kerääntyi yhä lisää väkeä. [1. Aik. 27:33] | |
Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: "Israelin miesten mielet ovat kääntyneet Absalomin puolelle." | |
Silloin Daavid sanoi kaikille Jerusalemissa oleville miehilleen: "Tulkaa, meidän on paettava, muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Pitäkää kiirettä, tai hän ehtii saavuttaa meidät. Silloin olemme tuhon omat, ja hän hävittää miekalla koko kaupungin." [Ps. 3:1] | |
Daavid sanoi hänelle: "Lähde siis mukaan!" Ja gatilainen Ittai lähti eteenpäin kaikkien miestensä ja muun väkensä kanssa. | |
Mutta Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien. | |
Kun Daavid oli tullut mäen laelle, paikkaan, jossa oli tapana rukoilla Jumalaa, hänen luokseen tuli arkilainen Husai viitta reväistynä ja multaa hiuksissaan. [Joos. 7:6+] | |
Daavid sanoi hänelle: "Jos lähdet mukaani, olet minulle vain vastuksena. | |
Samaan aikaan, kun Daavidin ystävä Husai tuli Jerusalemiin, sinne saapui myös Absalom. [1. Aik. 27:33] | |
Kun Daavid oli kulkenut mäen laelta vähän eteenpäin, häntä vastaan tuli Mefibosetin palvelija Siba mukanaan satuloitu aasipari. Aasien selkään oli kuormattu kaksisataa leipää, sata kakkua rusinoita, sata nippua muita hedelmiä ja viinileili. [2. Sam. 9:2] | |
Kun kuningas Daavid ehti Bahurimin kohdalle, kylästä tuli häntä vastaan eräs Saulin sukulainen, nimeltään Simei, Geran poika. Tullessaan hän huusi kirouksia [2. Sam. 19:20; 1. Kun. 2:8,9] | |
ja heitteli kivillä Daavidia ja hänen miehiään, vaikka koko sotaväki ja päälliköt olivat kuninkaan molemmin puolin. | |
Mutta kuningas sanoi: "Miksi te puututte minun asioihini, Serujan pojat? Antaa hänen kirota. Jos Herra on käskenyt hänen kirota Daavidia, kuka silloin voi panna hänet tilille siitä?" [2. Sam. 19:23 | Valit. 3:37] | |
Ja Daavid sanoi Abisaille ja palvelijoilleen: "Jos kerran minun oma poikani tavoittelee henkeäni, mitä silloin voi odottaa tuolta benjaminilaiselta? Jättäkää hänet rauhaan ja antakaa hänen huutaa kirouksiaan, jos Herra on häntä käskenyt. | |
Daavid kulki miehineen tietä eteenpäin, ja Simei kulki sivummalla vuoren rinnettä koko ajan kiroten häntä ja heitellen kiviä ja soraa. | |
Daavidin ystävä arkilainen Husai meni Absalomin luo ja huusi: "Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!" | |
Siihen aikaan Ahitofelin antamat neuvot olivat ihmisten mielestä kuin Jumalan sanaa; sellaisina pitivät kaikkia hänen neuvojaan sekä Daavid että Absalom. | |
Ahitofel sanoi Absalomille: "Sinun sijassasi ottaisin kaksitoistatuhatta valiomiestä ja lähtisin vielä tänä yönä ajamaan takaa Daavidia. |