Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 3653 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Mutta Gideon sanoi heille: "Minä en ryhdy teidän hallitsijaksenne, eikä minun pojistanikaan tule teidän hallitsijoitanne, vaan Herran tulee hallita teitä." | |
Hävittyään israelilaisille midianilaiset eivät enää uskaltaneet lähteä ryöstöretkilleen. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta, Gideonin elämän loppuun saakka. [Tuom. 3:11] | |
Gideon, Joasin poika, jota sanottiin myös Jerubbaaliksi, jäi kotikaupunkiinsa asumaan. | |
Hänellä oli useita vaimoja ja näiden kanssa seitsemänkymmentä poikaa. | |
Myös hänen Sikemissä asuva sivuvaimonsa synnytti hänelle pojan. Gideon antoi pojalle nimen Abimelek. | |
Gideon, Joasin poika, kuoli korkeassa iässä, ja hänet haudattiin isänsä Joasin hautaan, joka oli abieserilaisten Ofrassa. | |
Gideonin kuoltua israelilaiset eivät pysyneet Herralle uskollisina, vaan antautuivat jälleen palvelemaan baaleja. He ottivat jumalakseen Baal- Beritin [Tuom. 2:11+] | |
eivätkä muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän ympärillään asuvien vihollisten käsistä. | |
Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja sanoi heille ja äitinsä isän koko suvulle: | |
"Puhukaa Sikemin miesten kanssa ja kysykää heiltä, kumpi heidän mielestään on parempi, sekö että heitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin poikia, vai se että heillä on hallitsijanaan yksi ainoa mies. Muistuttakaa heitä, että minussa virtaa saman suvun veri kuin heissäkin." [Tuom. 8:30,31] | |
Hän meni heidän kanssaan isänsä kotiin Ofraan ja surmasi yhden ja saman kivipaaden päällä kaikki veljensä, seitsemänkymmentä Jerubbaalin poikaa. Vain Jotam, Jerubbaalin nuorin poika, jäi eloon, sillä hän onnistui piiloutumaan. | |
Nyt te olette nousseet isäni sukua vastaan, olette tappaneet hänen seitsemänkymmentä poikaansa yhden ja saman kivipaaden päällä ja tehneet Sikemin kuninkaaksi hänen orjattarensa pojan, Abimelekin, joka on teidän sukulaisenne! | |
Näin tapahtui, jotta Jerubbaalin seitsemänkymmenen pojan julma murha tulisi kostetuksi ja jotta rangaistus kohtaisi veljiensä surmaajaa Abimelekia ja Sikemin miehiä, jotka olivat auttaneet häntä tappamaan veljensä. | |
Gaal, Ebedin poika, muutti veljiensä kanssa Sikemiin ja voitti sikemiläisten luottamuksen. | |
Gaal, Ebedin poika, sanoi: "Mikä on Abimelek ja mitä syytä sikemiläisillä on palvella häntä? Eikö hän ole Jerubbaalin poika ja eikö Sebul ole täällä hänen voutinaan? Teidän pitäisi mieluummin palvella Hamorin, sikemiläisten kantaisän, jälkeläisiä. Miksi me palvelisimme Abimelekia? [1. Moos. 34:2] | |
Sebul, kaupungin päällikkö, sai kuulla, mitä Gaal, Ebedin poika, oli sanonut. Hän vihastui | |
ja lähetti salaa sananviejiä Abimelekin luo ja käski heidän sanoa: "Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin ja yllyttävät nyt kaupunkilaisia sinua vastaan. | |
Kun Gaal, Ebedin poika, tuli kaupungin portille, Abimelek ja hänen miehensä nousivat esiin piiloistaan. | |
ja Jumala antoi Sikemin miesten pahuuden koitua heidän omaksi tuhokseen. Heidän osakseen tuli Jerubbaalin pojan Jotamin lausuma kirous. | |
Abimelekin kuoltua tuli Israelin pelastajaksi Isaskarin heimoon kuuluva Tola, Puan poika ja Dodon pojanpoika. Hän asui Samirissa, Efraimin vuoristossa. | |
Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, jotka ratsastivat kolmellakymmenellä aasilla, ja heillä oli Gileadissa kolmekymmentä kaupunkia. Niitä nimitetään vielä tänäkin päivänä Jairin leirikyliksi. [4. Moos. 32:41; 5. Moos. 3:14; 1. Aik. 2:22] | |
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. He palvelivat baaleja ja astarteja sekä aramealaisten, foinikialaisten, moabilaisten, ammonilaisten ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran ja lakkasivat palvelemasta häntä. [Tuom. 2:11+] | |
Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja jätti heidät filistealaisten ja ammonilaisten käsiin. | |
Siitä alkaen nämä vainosivat ja sortivat kahdeksantoista vuoden ajan kaikkia niitä israelilaisia, jotka asuivat Jordanin itäpuolella Gileadissa, amorilaisten maassa. [5. Moos. 28:33] | |
Ammonilaiset tulivat myös Jordanin yli ja kävivät Juudan, Benjaminin ja Efraimin heimojen kimppuun. Näin Israel joutui suureen ahdinkoon. | |
Silloin israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: "Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, olemme hylänneet Jumalamme ja palvelleet baaleja." [Tuom. 3:9,15; Tuom. 4:3] | |
Herra vastasi israelilaisille: "Kun egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset, | |
Israelilaiset sanoivat Herralle: "Me olemme tehneet syntiä. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät." [1. Sam. 7:6] | |
Ammonilaiset kokosivat sotajoukon ja pystyttivät leirinsä Gileadin alueelle. Silloin myös israelilaiset kokoontuivat, ja he leiriytyivät Mispaan. | |
Gileadilaiset ja heidän päällikkönsä sanoivat toisilleen: "Se, joka ensimmäisenä lähtee taisteluun ammonilaisia vastaan, on tästedes kaikkien gileadilaisten päämies." | |
Gileadilainen Jefta oli urhea soturi. Hän oli erään porton ja Gilead-nimisen miehen poika. [Hepr. 11:32] | |
Gileadilla oli poikia myös vaimonsa kanssa. Aikuisiksi tultuaan pojat ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: "Sinulle ei kuulu perintöosaa isämme omaisuudesta, sillä sinä olet vieraan naisen poika." | |
Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan israelilaisia vastaan. [Tuom. 10:7] | |
Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta. | |
He sanoivat Jeftalle: "Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan." | |
Vanhimmat sanoivat hänelle: "Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi." [Tuom. 10:18] | |
Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: "Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?" | |
Jefta lähetti sananviejiä kysymään ammonilaisten kuninkaalta: "Mitä me olemme tehneet, kun tunkeudut maahamme?" | |
Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: "Käyn sotaa siksi, että tullessaan Egyptistä Israel valloitti minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin saakka. Luovuta nyt suosiolla nuo alueet minulle takaisin." [4. Moos. 21:24] | |
Jefta lähetti uudelleen sananviejiä ammonilaisten kuninkaan luo | |
sanomaan hänelle: "Näin sanoo Jefta: "Israel ei ole valloittanut moabilaisten eikä ammonilaisten maata. [5. Moos. 2:9,19,37] | |
Luuletko olevasi parempi kuin Moabin kuningas Balak, Sipporin poika? Haastoiko hän koskaan riitaa Israelin kanssa? Ryhtyikö hän sotimaan Israelia vastaan? [4. Moos. 22:6] | |
Me emme ole rikkoneet teitä vastaan, mutta te teette meille pahaa ryhtyessänne sotaan meitä vastaan. Ratkaiskoon Herra nyt israelilaisten ja ammonilaisten välisen riidan!" | |
Mutta ammonilaisten kuningas ei piitannut viestistä, jonka Jeftan sananviejät hänelle esittivät. | |
Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. [Tuom. 3:10, 6:34] | |
Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, | |
minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina." | |
Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. | |
Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel- Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan. | |
Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. [2. Moos. 15:20; 1. Sam. 18:6] | |
Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille." | |
Efraimilaiset kutsuivat joukkonsa koolle ja marssivat Safoniin. He sanoivat Jeftalle: "Miksi et kutsunut meitä mukaasi, kun lähdit sotimaan ammonilaisia vastaan? Me poltamme poroksi sinun talosi ja sinut sen mukana." [Tuom. 8:1] | |
Jefta vastasi heille: "Minä ja minun joukkoni kävimme ankaran taistelun ammonilaisia vastaan, mutta te ette tulleet apuun, vaikka minä silloin kutsuin teitä. | |
Kun teitä ei kuulunut, minä lähdin henkeni kaupalla ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi minun saavuttaa heistä voiton. Miksi te nyt olette lähteneet sotaretkelle minua vastaan?" | |
Hänellä oli kolmekymmentä poikaa ja kolmekymmentä tytärtä. Hän naitti kaikki kolmekymmentä tytärtään suvun ulkopuolelle ja otti suvun ulkopuolelta kolmekymmentä tyttöä pojilleen vaimoiksi. Ibsan oli tuomarina seitsemän vuotta. | |
Elonin jälkeen Israelin tuomariksi tuli pireatonilainen Abdon, Hillelin poika. | |
Hänellä oli neljäkymmentä poikaa ja kolmekymmentä pojanpoikaa, ja heillä oli ratsuina seitsemänkymmentä aasia. Abdon oli tuomarina kahdeksan vuotta. [Tuom. 10:4] | |
Sitten Abdon, Hillelin poika, kuoli, ja hänet haudattiin Pireatoniin, joka on Efraimin alueella amalekilaisten vuoristossa. | |
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät neljäksikymmeneksi vuodeksi filistealaisten armoille. [Tuom. 2:11+] | |
Eräänä päivänä Herran enkeli ilmestyi Manoahin vaimolle ja sanoi: "Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. [1. Moos. 18:10; Luuk. 1:13] | |
raskautesi aikana, sillä poika, jonka synnytät, on Jumalan nasiiri jo äidinkohdusta asti, eikä veitsi milloinkaan saa koskettaa hänen hiuksiaan. Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen." [4. Moos. 6:5; 1. Sam. 1:11] | |
Hän sanoi minulle: 'Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä juo viiniä äläkä olutta äläkä syö mitään epäpuhdasta, sillä poika on Jumalan nasiiri äidinkohdusta kuolinpäiväänsä asti.'" | |
Nainen synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson. Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. | |
Simsonin vaimo meni itkien miehensä luo ja sanoi: "Minä taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään? Olet esittänyt arvoituksen minun heimolaisilleni, mutta et ole kertonut minulle sen ratkaisua!" Simson sanoi hänelle: "Miksi kertoisin sen sinulle, kun en ole kertonut sitä edes omille vanhemmilleni?" | |
Vaimo kiusasi itkullaan Simsonia häiden seitsemänteen päivään asti, ja koska vaimo niin ahdisteli häntä, hän lopulta seitsemäntenä päivänä kertoi ratkaisun vaimolleen. Vaimo ilmoitti sen heimolaisilleen, | |
Hän sanoi äidilleen: "Ne tuhat sata sekeliä hopeaa, jotka sinulta varastettiin ja joiden takia minä kuulin sinun langettavan kirouksen, ovat minun hallussani. Minä otin ne, mutta nyt minä palautan ne sinulle." Äiti sanoi: "Herra kääntäköön kirouksen siunaukseksi, poikani!" [3. Moos. 5:1] | |
Miika toi ottamansa tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja äiti sanoi: "Tämän hopean, jonka sain pojaltani takaisin, minä pyhitän Herralle, että hän siunaisi poikaani. Minä annan veistää puusta jumalankuvan ja päällystää sen hopealla." | |
Miikalla oli oma pyhäkkö, ja hän teki vielä muita jumalankuvia ja efodi-kasukan sekä asetti yhden pojistaan toimimaan pappina. | |
ja jäi asumaan Miikan luo, joka kohteli häntä kuin omaa poikaansa. | |
Danilaiset lähettivät suvuistaan viisi Soreasta ja Estaolista valittua urheaa soturia tiedusteluretkelle. He sanoivat miehille: "Tutkikaa tarkoin maata!" Miehet tulivat Efraimin vuoristoon Miikan taloon ja yöpyivät siellä. [Joos. 19:41] | |
Kuudensadan danilaisen sotilaan joukko jäi seisomaan portille, | |
He olivat jo ehtineet kauas Miikan talosta, kun lähiympäristön miehet hälytettiin koolle. Miehet lähtivät seuraamaan danilaisia ja tavoittivat heidät. | |
Takaa-ajajat huusivat danilaisille, ja nämä kääntyivät ympäri ja kysyivät Miikalta: "Mikä sinulla on hätänä, kun olet koonnut tuollaisen joukon?" | |
Mutta danilaiset sanoivat: "Ei sanaakaan enää! Muuten kiivasluontoiset miehemme käyvät kimppuunne, ja se olisi sinun ja perheesi surma." | |
Sitten danilaiset lähtivät jatkamaan matkaa, ja kun Miika huomasi, että he olivat häntä vahvempia, hän kääntyi ja palasi kotiin. | |
Danilaiset sijoittivat puisen jumalankuvan kaupunkiinsa. Jonatan, joka oli Mooseksen pojan Gersomin sukukuntaa, ja hänen jälkeläisensä toimivat siellä Danin heimon pappeina, kunnes israelilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen. [2. Kun. 17:23] | |
Mutta hänen isäntänsä sanoi: "Ei, me emme poikkea kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia, vaan menemme Gibeaan." [Joos. 15:63; Tuom. 1:21] | |
Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet." [1. Moos. 19:5; Hoos. 9:9, 10:9] | |
"Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä." | |
Kaikki israelilaiset Danista Beersebaan asti ja aina Gileadin maata myöten kokoontuivat yhtenä miehenä Herran eteen Mispaan. [1. Sam. 3:20; 2. Sam. 24:2; 1. Kun. 5:5] | |
Benjaminilaiset saivat kuulla, että israelilaiset olivat kokoontuneet Mispaan. Israelilaiset kysyivät: "Kuinka tämä rikos tapahtui?" | |
Te olette kaikki israelilaisia, joten sanokaa, mitä mieltä olette ja mitä olisi tehtävä." | |
Luovuttakaa meille nuo Gibean raakalaiset, että saamme surmata heidät ja hävittää pahan Israelista." Mutta benjaminilaiset eivät halunneet totella israelilaisia heimoveljiään | |
vaan kokoontuivat kaupungeistaan Gibeaan ryhtyäkseen sotaan heitä vastaan. | |
Kaupungeistaan saapuneet benjaminilaiset katsastettiin ja laskettiin. Heitä oli kaksikymmentäkuusituhatta miestä. Lisäksi tulivat Gibean omat joukot, seitsemänsataa valiosoturia. | |
Israelilaiset lähtivät Beteliin kysymään Jumalalta: "Minkä meidän heimoistamme pitää ensimmäisenä lähteä taisteluun benjaminilaisia vastaan?" Herra vastasi: "Juudan on lähdettävä ensimmäisenä." [Tuom. 1:1,2] | |
Seuraavana aamuna israelilaiset lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Gibean edustalle. | |
Benjaminilaiset hyökkäsivät ulos kaupungista ja surmasivat sinä päivänä kaksikymmentäkaksituhatta israelilaista. | |
He olivat näet menneet Herran pyhäkköön, itkeneet siellä iltaan asti ja kysyneet: "Pitääkö meidän vielä jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan?" Herra oli vastannut: "Teidän on jatkettava taistelua." | |
Kun israelilaiset seuraavana päivänä lähtivät leiristään taisteluun, | |
benjaminilaiset tulivat Gibeasta heitä vastaan ja surmasivat vielä kahdeksantoistatuhatta soturia. | |
Israelin koko sotajoukko meni jälleen Beteliin. Siellä israelilaiset istuivat itkien Herran edessä ja paastosivat iltaan asti sekä uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja. | |
He tiedustelivat Herralta neuvoa - - Jumalan liitonarkku oli näet siihen aikaan Betelissä, | |
ja Pinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, toimi siellä pappina. He kysyivät: "Vieläkö meidän pitää jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan, vai joko lopetamme taistelun?" Herra vastasi: "Taistelkaa. Huomenna minä annan teidän kukistaa heidät." [Joos. 22:13, 24:33] | |
Kolmantena päivänä israelilaiset järjestäytyivät taisteluun benjaminilaisia vastaan kuten edellisilläkin kerroilla. | |
Kun benjaminilaiset hyökkäsivät kaupungista, heidät houkuteltiin kauas sen ulkopuolelle. Tälläkin kerralla he pääsivät aluksi voitolle ja surmasivat Betelin ja Gibean välisellä tiellä kolmisenkymmentä israelilaista. | |
Silloin benjaminilaiset ajattelivat: "Me voitamme heidät kuten ennenkin." Mutta israelilaisten suunnitelmana oli houkutella heidät valtatielle, kauas kaupungista. | |
Herra antoi israelilaisten voittaa benjaminilaiset. Sinä päivänä he surmasivat kaksikymmentäviisituhatta sata benjaminilaista soturia. | |
Benjaminilaiset ymmärsivät nyt joutuneensa häviölle. Taistelun kulku oli tällainen: Israelilaiset vetäytyivät benjaminilaisten tieltä luottaen Gibean ympäristöön sijoittamaansa väijytysjoukkoon. | |
Mutta israelilaiset palasivat Benjaminin alueelle ja surmasivat sen kaupungeista ihmiset ja karjan, jokaisen elävän olennon, jonka löysivät, ja polttivat kaikki Benjaminin kaupungit. |