header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku בן (ben bane) son

Löytyi 3653 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Joos. 19:39 

Naftalin heimon suvut saivat omakseen tämän alueen ja nämä kaupungit sekä niiden ympärillä olevat kylät.

Joos. 19:40 

Seitsemäs arpa lankesi Danin heimon suvuille.

Joos. 19:47 

Danin heimon suvut saivat omakseen nämä kaupungit ja niiden ympärillä olevat kylät. [Tuom. 1:34, 18:27-29]

Joos. 19:48 

Danilaiset kuitenkin menettivät alueensa ja lähtivät sen vuoksi sotaan Lesemiä vastaan, valloittivat sen ja surmasivat sen asukkaat. Sitten he ottivat Lesemin omakseen, asettuivat sinne asumaan ja antoivat kaupungille nimen Dan kantaisänsä Danin mukaan.

Joos. 19:49 

Kun maa oli saatu jaetuksi osiin näitä rajoja myöten, israelilaiset antoivat Joosualle, Nunin pojalle, alueen omien maidensa keskeltä.

Joos. 19:51 

Nämä olivat ne perintömaat, jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nunin poika, sekä israelilaisten heimojen päämiehet jakoivat Herran edessä arpomalla pyhäkköteltan edustalla Silossa. Näin maan jako saatiin päätökseen. [Joos. 14:1,2, 18:1]

Joos. 20:2 

"Sano israelilaisille: Nimetkää joitakin kaupunkejanne turvakaupungeiksi, niin kuin jo Mooses minun käskystäni puhui teille.

Joos. 20:9 

Nämä kaupungit nimettiin israelilaisten ja heidän keskuudessaan asuvien muukalaisten turvakaupungeiksi. Niihin saattoi paeta jokainen, joka oli vahingossa lyönyt toisen hengiltä ja verikoston pelosta halusi saada asiansa heti julkisesti tutkittavaksi.

Joos. 21:1 

Leeviläissukujen päämiehet tulivat Silossa, Kanaaninmaassa, pappi Eleasarin ja Joosuan, Nunin pojan, sekä Israelin muiden heimojen päämiesten luo

Joos. 21:3 

Israelilaiset antoivat Herran käskyn mukaisesti omilta alueiltaan leeviläisille kaupunkeja ja laitumia.

Joos. 21:4 

Jakoa tehtäessä arpa osui ensimmäiseksi kehatilaissukuihin. Pappi Aaronista polveutuville annettiin arpomalla kolmetoista kaupunkia Juudan, Simeonin ja Benjaminin heimojen alueelta.

Joos. 21:5 

Muille kehatilaissuvuille arvottiin kymmenen kaupunkia Efraimin ja Danin heimojen sekä Manassen heimon toisen puoliskon alueelta.

Joos. 21:6 

Gersonilaissuvuille arvottiin kolmetoista kaupunkia Isaskarin, Asserin ja Naftalin heimojen alueelta sekä Manassen heimon toisen puoliskon alueelta Basanista.

Joos. 21:7 

Merarilaissuvuille arvottiin kaksitoista kaupunkia Ruubenin, Gadin ja Sebulonin heimojen alueelta.

Joos. 21:8 

Nämä kaupungit ja niitä ympäröivät laidunmaat israelilaiset arpoivat leeviläisille sen määräyksen mukaisesti, jonka Mooses oli Herralta saanut.

Joos. 21:9 

Juudan ja Simeonin heimojen alueelta annettiin seuraavat kaupungit,

Joos. 21:10 

jotka tulivat pappi Aaronin pojasta Kehatista polveutuville leeviläisille, sillä ensimmäinen arpa oli osunut heihin. 21:10-12:[ 1. Aik. 6:39-41]

Joos. 21:12 

Kaupungin peltomaat ja ympäristökylät oli annettu perintöosaksi Kalebille, Jefunnen pojalle.

Joos. 21:13 

Aaronin jälkeläisille annettiin Hebron, turvakaupunki, sekä lisäksi Libna,

Joos. 21:19 

Aaronin suvun papeilla oli siis kaikkiaan kolmetoista kaupunkia laidunmaineen.

Joos. 21:20 

Muut kehatilaissukuihin kuuluvat leeviläiset saivat arpomalla asuinpaikkansa Efraimin heimon alueelta.

Joos. 21:26 

Näille kehatilaissuvuille tuli siis kaikkiaan kymmenen kaupunkia laidunmaineen.

Joos. 21:27 

Leevistä polveutuvan Gersonin jälkeläisille annettiin Manassen heimon itäisen puoliskon alueelta Basanista Golan, turvakaupunki, ja Beestera, molemmat laidunmaineen.

Joos. 21:34 

Leevistä polveutuvan Merarin jälkeläisille, jotka eivät vielä olleet saaneet osuuttaan, annettiin Sebulonin heimon alueelta Jokneam, Karta,

Joos. 21:40 

Merarilaissuvuille, jotka leeviläisistä suvuista viimeisinä saivat asuinpaikkansa, arvottiin yhteensä kaksitoista kaupunkia.

Joos. 21:41 

Kaikkiaan leeviläiset saivat Israelin heimojen alueilta neljäkymmentäkahdeksan kaupunkia. [4. Moos. 35:7]

Joos. 22:9 

Niin Ruubenin ja Gadin heimot sekä Manassen heimon toinen puolisko erkanivat muista israelilaisista Silossa, Kanaaninmaassa, ja lähtivät Gileadiin, omaan maahansa, jonka he olivat saaneet Herran Moosekselle antaman säädöksen mukaisesti.

Joos. 22:10 

Kun ruubenilaiset, gadilaiset ja manasselaiset tulivat Jordanin Gelilotiin, joka on Kanaaninmaassa, he rakensivat siellä Jordanin rannalle suuren ja komean alttarin.

Joos. 22:11 

Muut israelilaiset saivat tietää, että he olivat rakentaneet alttarin Kanaaninmaan rajalle israelilaisten alueelle Jordanin Gelilotiin.

Joos. 22:12 

Silloin koko kansa kokoontui Siloon lähteäkseen sotaretkelle itäisiä heimoja vastaan.

Joos. 22:13 

Israelilaiset lähettivät pappi Pinehasin, Eleasarin pojan, Gileadin maahan Ruubenin ja Gadin heimojen ja Manassen heimon toisen puoliskon luo. [4. Moos. 25:7]

Joos. 22:15 

Tultuaan ruubenilaisten, gadilaisten ja manasselaisten luo Gileadin maahan he sanoivat näille:

Joos. 22:20 

Ettekö muista, miten koko Israelin kansaa kohtasi viha, kun Akan, Serahin poika, rikkoi Herran käskyn ja kajosi saaliiseen, joka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi? Eikä hän ollut ainoa, jonka oli kuoltava tämän synnin takia." [Joos. 7:25; 1. Aik. 2:7]

Joos. 22:21 

Silloin ruubenilaiset, gadilaiset ja manasselaiset vastasivat Israelin joukkojen päämiehille:

Joos. 22:24 

Me rakensimme tämän, koska meillä oli huoli siitä, että teidän jälkeläisenne saattaisivat joskus tulevaisuudessa sanoa meidän jälkeläisillemme: 'Mitä tekemistä teillä on Herran, Israelin Jumalan kanssa?

Joos. 22:25 

Herra on asettanut Jordanin erottamaan meidät teistä ruubenilaisista ja gadilaisista. Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.' Tällaisin puhein teidän jälkeläisenne voisivat saada meidän jälkeläisemme luopumaan Herrasta.

Joos. 22:27 

Sen on oltava todisteena teille ja meille sekä myös jälkipolvillemme siitä, että mekin saamme palvella Herraa hänen pyhäkössään polttouhreillamme, teurasuhreillamme ja yhteysuhreillamme. Silloin teidän jälkeläisenne eivät voi tulevaisuudessa sanoa meidän jälkeläisillemme, ettei näillä ole osuutta Herraan.'

Joos. 22:30 

Pappi Pinehas sekä kansan päämiehet ja Israelin joukkojen päälliköt, jotka olivat hänen kanssaan, hyväksyivät sen, mitä ruubenilaiset, gadilaiset ja manasselaiset sanoivat.

Joos. 22:31 

Pappi Pinehas, Eleasarin poika, sanoi ruubenilaisille, gadilaisille ja manasselaisille: "Nyt me voimme olla varmat, että Herra on yhä keskellämme. Te ette ole olleet hänelle uskottomia ettekä ole tehneet mitään sellaista, minkä vuoksi Herra rankaisisi meitä israelilaisia."

Joos. 22:32 

Pappi Pinehas, Eleasarin poika, ja päälliköt palasivat Gileadista ruubenilaisten ja gadilaisten luota Kanaaninmaahan muiden israelilaisten luo ja toivat heille nämä tiedot.

Joos. 22:33 

Israelilaiset hyväksyivät selityksen ja ylistivät Herraa. He lakkasivat suunnittelemasta maanmiehiään vastaan sotaretkeä, jonka tarkoituksena oli ollut hävittää ruubenilaisten ja gadilaisten maa.

Joos. 22:34 

Ruubenilaiset ja gadilaiset antoivat alttarille nimen Todistaja, koska alttari oli heille ja muille israelilaisille todisteena siitä, että Herra on Jumala.

Joos. 24:4 

Iisakille annoin Jaakobin ja Esaun. Esaun omaksi minä annoin Seirin vuoriston, mutta Jaakob ja hänen poikansa muuttivat Egyptiin. [1. Moos. 25:21, 36:8, 46:6]

Joos. 24:9 

Sitten Moabin kuningas Balak, Sipporin poika, lähti sotaan Israelia vastaan ja kutsui Bileamin, Beorin pojan, kiroamaan israelilaiset. [4. Moos. 22:5]

Joos. 24:29 

Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen Joosua, Nunin poika, Herran palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä. 24:29,30:[ Tuom. 2:8,9]

Joos. 24:32 

Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, haudattiin Sikemiin. Hauta oli sillä maapalstalla, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla hopeaa ja joka kuului Joosefin jälkeläisten perintöosaan. [1. Moos. 33:19, 48:22, 50:25; 2. Moos. 13:19]

Joos. 24:33 

Kun Eleasar, Aaronin poika, kuoli, hänet haudattiin Gibeaan, jonka hänen poikansa Pinehas oli saanut asuinpaikakseen Efraimin vuoristosta.

Tuom. 1:1 

Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta: "Minkä heimon on ensimmäisenä lähdettävä sotaan kanaanilaisia vastaan?" [4. Moos. 27:21; Tuom. 20:18]

Tuom. 1:8 

Juudan miehet kävivät hyökkäykseen Jerusalemia vastaan. He valtasivat sen, surmasivat asukkaat ja sytyttivät kaupungin tuleen.

Tuom. 1:9 

Sitten he ryhtyivät sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat vuoristossa ja Negevissä sekä läntisillä kukkuloilla.

Tuom. 1:13 

Otniel, Kalebin nuoremman veljen Kenasin poika, valtasi kaupungin, ja Kaleb antoi tyttärensä Aksan hänelle vaimoksi.

Tuom. 1:16 

Keniläiset, Mooseksen apen jälkeläiset, olivat lähteneet Juudan heimon kanssa Palmukaupungista* Juudan autiomaahan, joka on Aradista etelään, ja asettuneet asumaan siellä ennestään olleen kansan keskuuteen. [Palmukaupunki tarkoittaa Jerikoa.] [4. Moos. 24:21+ | 5. Moos. 34:3; 2. Aik. 28:15]

Tuom. 1:20 

Kalebille annettiin Hebron, kuten Mooses oli määrännyt, ja Kaleb hävitti siellä asuneet kolme anakilaista sukua. [Joos. 14:13, 15:13,14]

Tuom. 1:21 

Benjaminin heimo ei pystynyt karkottamaan jebusilaisia Jerusalemista. Heitä asuu yhä Jerusalemissa benjaminilaisten keskellä. [Joos. 15:63; 2. Sam. 5:6]

Tuom. 1:34 

Amorilaiset ahdistivat Danin heimon vuoristoon eivätkä päästäneet sitä tunkeutumaan tasangolle.

Tuom. 2:4 

Kun Herran enkeli oli sanonut israelilaisille tämän, he alkoivat kaikki itkeä suureen ääneen.

Tuom. 2:6 

Kun Joosua oli päästänyt israelilaiset menemään, he lähtivät kaikki omille alueilleen ja ottivat maan haltuunsa. [Joos. 24:28]

Tuom. 2:8 

Herran palvelija Joosua, Nunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, 2:8,9:[ Joos. 24:29,30]

Tuom. 2:11 

Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan ja alkoivat palvella baaleja*. [Kanaanilaisten tärkein jumala oli Baal. Jokaisella paikkakunnalla oli omat baalinsa.] [4. Moos. 25:3; Tuom. 3:7,12, 4:1, 6:1, 8:33, 10:6, 13:1; 1. Kun. 18:18]

Tuom. 3:2 

Tämän hän teki opettaakseen Israelin uudet sukupolvet käymään sotaa, etenkin ne, jotka eivät olleet koskaan ennen joutuneet sotaa kokemaan.

Tuom. 3:5 

Jouduttuaan asumaan kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten seassa

Tuom. 3:6 

israelilaiset alkoivat ottaa heidän tyttäriään vaimoikseen ja antaa omia tyttäriään vaimoiksi heidän pojilleen. Samalla he rupesivat palvelemaan heidän jumaliaan. [2. Moos. 34:16; 5. Moos. 7:3,4]

Tuom. 3:7 

Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan. He unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita*. [Asera-paalu edusti kanaanilaisten jumalatarta.] [Tuom. 2:11+]

Tuom. 3:8 

Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja antoi heidät Kusan-Riseataimin, pohjoisen Mesopotamian kuninkaan, käsiin. He joutuivat olemaan Kusan-Riseataimin vallan alla kahdeksan vuotta. [Tuom. 2:14,20]

Tuom. 3:9 

Mutta israelilaiset huusivat avukseen Herraa, ja Herra lähetti heille pelastajaksi Otnielin, Kalebin nuoremman veljen Kenasin pojan, joka vapautti heidät. [Tuom. 1:13]

Tuom. 3:11 

Tämän jälkeen Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta. Sitten Otniel, Kenasin poika, kuoli. [Tuom. 8:28]

Tuom. 3:12 

Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja sen tähden Herra antoi Eglonin, Moabin kuninkaan, nousta Israelia mahtavammaksi. [Tuom. 2:11+]

Tuom. 3:13 

Eglon liittoutui ammonilaisten ja amalekilaisten kanssa, voitti Israelin ja otti haltuunsa Palmukaupungin. [5. Moos. 34:3; Tuom. 1:16; 2. Aik. 28:15]

Tuom. 3:14 

Israelilaiset olivat Moabin kuninkaan Eglonin vallan alla kahdeksantoista vuotta.

Tuom. 3:15 

Israelilaiset huusivat Herraa avukseen, ja Herra lähetti heille vapauttajaksi Benjaminin heimoon kuuluvan Ehudin, Geran pojan, joka oli vasenkätinen. Kun israelilaiset lähettivät Ehudin viemään pakkoveroa Eglonille, Moabin kuninkaalle,

Tuom. 3:27 

Saavuttuaan sinne hän puhalsi torveen ja kokosi israelilaiset. He laskeutuivat vuorilta hänen johtaminaan. [4. Moos. 10:9]

Tuom. 3:31 

Ehudin jälkeen tuli tuomariksi Samgar, Anatin poika. Hän surmasi kuusisataa filistealaista häränajajan pistimellä. Näin hän pelasti Israelin.

Tuom. 4:1 

Ehudin kuoltua israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. [Tuom. 2:11+]

Tuom. 4:3 

Jabinilla oli yhdeksänsataa raudoitettua sotavaunua. Kaksikymmentä vuotta hän sorti julmasti israelilaisia, ja he huusivat avukseen Herraa.

Tuom. 4:5 

Hänellä oli tapana istua palmun alla Raman ja Betelin välillä Efraimin vuoristossa; sitä palmua kutsuttiin Deboran palmuksi. Israelilaiset tulivat sinne hänen luokseen pyytämään ratkaisua riita-asioihinsa.

Tuom. 4:6 

Debora kutsui luokseen Barakin, Abinoamin pojan, joka oli kotoisin Naftalin Kedesistä, ja sanoi hänelle: "Herra, Israelin Jumala, antaa sinulle tämän käskyn: 'Kokoa naftalilaisista ja sebulonilaisista kymmenentuhannen miehen sotajoukko ja lähde Taborinvuorelle. [Hepr. 11:32]

Tuom. 4:11 

Keniläinen Heber oli eronnut muista heimolaisistaan, jotka polveutuivat Mooseksen apesta Hobabista, ja asettunut asumaan Elon-Besaanannimiin Kedesin lähistölle. [4. Moos. 24:21+ | 4. Moos. 10:29]

Tuom. 4:12 

Kun Sisera sai tiedon, että Barak, Abinoamin poika, oli tullut joukkoineen Taborinvuorelle,

Tuom. 4:23 

Sinä päivänä Herra antoi israelilaisten saavuttaa voiton Jabinista, Kanaanin kuninkaasta.

Tuom. 4:24 

He ahdistivat häntä yhä ankarammin, kunnes viimein saivat hänet surmatuksi.

Tuom. 5:1 

Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin:

Tuom. 5:6 

Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä karavaanit lakkasivat kulkemasta ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja. [Tuom. 3:31]

Tuom. 5:12 

Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu! Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja, sinä Abinoamin poika!

Tuom. 6:1 

Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät midianilaisten armoille seitsemäksi vuodeksi. [Tuom. 2:11+]

Tuom. 6:2 

Midianilaiset ahdistivat Israelia ankarasti, ja siksi israelilaiset joutuivat tekemään vuorille turvapaikoikseen onkaloita, luolia ja varustuksia.

Tuom. 6:3 

Aina kun he olivat kylväneet viljan, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja itäisen autiomaan paimentolaiset ja alkoivat hyökkäillä heidän kimppuunsa. [5. Moos. 28:33]

Tuom. 6:6 

Näin israelilaiset joutuivat midianilaisten ahdistamina suureen kurjuuteen, ja he huusivat avukseen Herraa.

Tuom. 6:7 

Kun israelilaiset midianilaisten ahdistamina huusivat Herraa avukseen,

Tuom. 6:8 

hän lähetti heidän keskuuteensa profeetan, joka sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät pois Egyptistä ja toin teidät tänne tuosta orjuuden pesästä. [2. Moos. 13:3+]

Tuom. 6:11 

Herran enkeli tuli Ofraan ja asettui suuren puun alle, joka kasvoi Abieserin sukuun kuuluvan Joasin maalla. Joasin poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen viljan piilossa midianilaisilta.

Tuom. 6:29 

He kysyivät silloin toisiltaan: "Kuka tämän on tehnyt?" Kun he ryhtyivät tutkimaan asiaa, he saivat tietää, että syyllinen oli Gideon, Joasin poika.

Tuom. 6:30 

Kaupungin asukkaat sanoivat Joasille: "Tuo poikasi tänne. Hänen on kuoltava, sillä hän on repinyt maahan Baalin alttarin ja kaatanut asera-paalun sen vierestä."

Tuom. 6:33 

Kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja itäisen autiomaan paimentolaiset olivat liittyneet yhteen, ylittäneet Jordanin ja leiriytyneet Jisreelin tasangolle.

Tuom. 7:12 

Laaksossa oli midianilaisia, amalekilaisia ja itäisen autiomaan paimentolaisia kuin heinäsirkkoja, ja heillä oli kameleita lukematon määrä, kuin hiekanjyviä meren rannalla. [Tuom. 6:5]

Tuom. 7:14 

Hänen toverinsa sanoi: "Se ei voi merkitä mitään muuta kuin israelilaisen Gideonin, Joasin pojan, miekkaa. Jumala antaa meidät ja koko sotajoukkomme hänen käsiinsä."

Tuom. 8:10 

Sebah ja Salmunna olivat viidentoistatuhannen miehen kanssa Karkorissa. Vain tämän verran oli jäljellä itäisen autiomaan paimentolaisten sotajoukosta; taisteluissa oli kaatunut satakaksikymmentätuhatta miestä.

Tuom. 8:13 

Kun Gideon, Joasin poika, palasi taistelusta Heresin solan kautta,

Tuom. 8:18 

Sitten hän kysyi Sebahilta ja Salmunnalta: "Minkä näköisiä olivat ne miehet, jotka te surmasitte Taborilla?" He vastasivat: "Samanlaisia kuin sinä. Jokainen oli näöltään kuin kuninkaan poika."

Tuom. 8:19 

Gideon sanoi heille: "He olivat veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää, minä en surmaisi teitä, jos olisitte jättäneet heidät henkiin."

Tuom. 8:22 

Israelilaiset sanoivat Gideonille: "Sinä olet pelastanut meidät midianilaisten käsistä. Ryhdy nyt meidän hallitsijaksemme! Myös sinun poikasi ja pojanpoikasi saavat hallita meitä sinun jälkeesi."
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37>