Löytyi 1891 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Tämä on merkkinä ja todistaa Herrasta Sebaotista Egyptin asukkaille: kun he huutavat Herralta apua sortajia vastaan, hän lähettää heille auttajan, joka ajaa heidän asiaansa ja pelastaa heidät. | |
Ja tämän rannikon asukkaat huokaavat sinä päivänä: 'Siinä meni meidän toivomme! Noin kävi sille maalle, josta me riensimme hakemaan apua pelastuaksemme Assyrian kuninkaan kynsistä! Kuinka me nyt selviydymme?'" | |
sillä he pakenevat miekkoja, paljastettua miekkaa ja jännitettyä jousta, sodan ankaruutta. | |
Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra jälleen muistaa Tyrosta, ja se pääsee, hyvästä rahasta kuten ennenkin, harjoittamaan huoruutta kaikkien valtakuntien kanssa maan päällä. | |
Mutta sen portonpalkat pyhitetään Herralle. Niitä ei enää kasata aarrekammioihin eikä varastoida, vaan ne tulevat niiden hyväksi, jotka asuvat Herran pyhäkön äärellä. He saavat niistä runsaan ravinnon ja hienot vaatteet. [Ps. 45:13] | |
Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen, runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat. [Miika 7:13] | |
Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty niiden ylle. [Jes. 60:2; 2. Kor. 3:16] | |
Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut. [1. Kor. 15:54; 2. Tim. 1:10 | Ilm. 7:17, 21:4] | |
Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on tullut, vääntelehtii ja huutaa kipuaan, niin olimme edessäsi, Herra. | |
Tulevina aikoina Jaakob juurtuu, Israel kukkii ja kukoistaa, ja hedelmiin peittyvät maan kasvot. [Jes. 37:31] | |
Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan ja sitten ripottelee mustakuminaa, sirottelee maustekuminaa, kylvää vehnää, hirssiä, ohraa ja pellon reunaan vaivaisvehnää. | |
Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: -- Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene. | |
Älkää kulkeko suoraa tietä, kääntykää pois polulta, toimittakaa pois näkyvistämme Israelin Pyhä." | |
Tuhat pakenee yhden ärjäisyä, kun viisi ärjäisee, te pakenette kaikki, niin että jäljelle jää vain rippeet kuin viirin tanko vuoren laella tai merkkilippu kukkulalla. [3. Moos. 26:36; 5. Moos. 28:25, 32:30] | |
Assyria kaatuu miekkaan -- ei miehen miekkaan! Miekka sen nielee -- ei ihmisen miekka! Se pakenee miekan tieltä, sen nuoret miehet joutuvat pakkotyöhön. [2. Kun. 19:35; Jes. 37:36] | |
Vai sanotko sinä minulle: 'Me luotamme Jumalaamme, Herraan'? Mutta hänen uhrikukkuloitaan ja alttareitaan Hiskia itse on hävittänyt. Eikö juuri oma kuninkaanne sanonut Juudan ja Jerusalemin asukkaille: 'Vain tämän alttarin edessä saatte palvella Herraa'? | |
Kuinka siis pystyisit ajamaan maastasi edes yhden käskynhaltijan, herrani vähäisen palvelijan? Mutta sinä vain luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja sotureihin! | |
Jesaja vastasi heille: "Ilmoittakaa herrallenne tämä Jumalan sana: 'Älä säikähdä, vaikka olet kuullut, miten Assyrian kuninkaan käskyläiset ovat herjanneet minua. | |
Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti sen Herran eteen. | |
Avuttomiksi jäivät niiden asukkaat, vapisivat kauhusta ja häpeästä. He olivat kuin kasvit avoimella maalla, kuin ruoho, joka hetken viheriöi, he olivat katoilla kasvavaa heinää, pengerpelto itätuulen armoilla. [Ps. 129:6] | |
Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: | |
"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti. | |
Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, [Jes. 62:11; Ilm. 22:12] | |
Kuka herätti idästä miehen kulkemaan voitosta voittoon? Kuka jättää kansat hänen armoilleen ja alistaa kuninkaat hänen valtaansa? Miekallaan hän muuttaa heidät tomuksi, jousellaan tuulen ajelemiksi akanoiksi. [Jes. 45:1] | |
Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että olisimme sen tienneet? Kuka kertoi etukäteen, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän puhui totta." Ei teistä ole ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei ole kuullut teidän tästä puhuvan. | |
Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä. [Jes. 40:4] | |
Minun todistajani, sanoo Herra, olette te -- Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni -- ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. | |
Näin sanoo Herra Kyyrokselle, jonka hän on voidellut kuninkaaksi, jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut alistaakseen kansat hänen eteensä, temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta, avatakseen hänelle portit ja ovet niin ettei niitä kukaan sulje: | |
-- Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti. | |
Ne on luotu nyt, ei aikoja sitten, ennen tätä päivää et ole niistä kuullut etkä voi sanoa: "Tuon minä jo tiesin!" | |
ja sinun lapsesi olisivat lukuisat kuin rannan hiekka, sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät. Sinun nimesi ei koskaan häviäisi, ei sitä pyyhittäisi pois minun silmieni edestä. [1. Moos. 22:17+] | |
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. [Mark. 14:65, 15:19] | |
Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, | |
Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi, joka levitti auki taivaan ja laski maan perustukset? Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää vainoojasi vihaa, kun hän yritti tuhota sinut? Missä on nyt vainoojasi vimma? [Jes. 40:23,24] | |
Mutta nyt teidän ei tarvitse lähteä hätäillen, ei pakopaikkaa etsien, sillä teidän edellänne kulkee Herra, Israelin Jumala seuraa suojananne. [2. Moos. 13:21; 5. Moos. 16:3; Jes. 58:8] | |
Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. [Jes. 11:1+ | Jes. 52:14] | |
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. [Ps. 22:7; Jes. 49:7, 50:6; Mark. 9:12] | |
Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. [Mark. 14:61; Ap. t. 8:32] | |
Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen, sanoo Herra, sinun lunastajasi. | |
Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään. | |
Vanhurskas menehtyy, eikä kukaan siitä piittaa, hurskaat otetaan pois, eikä se ketään liikuta. Pahan mahti pyyhkäisee vanhurskaan pois. | |
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä. Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni. [Ps. 103:9; Jer. 3:12; Miika 7:18] | |
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. [Jes. 52:12] | |
Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule, [Jes. 57:17; Miika 3:4] | |
Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. [Jes. 40:10; Sak. 9:9; Matt. 21:5] | |
vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä. [Jes. 46:4] | |
Missä on hän, joka antoi mahtavan käsivartensa johdattaa Moosesta, hän, joka halkaisi vedet heidän edessään ikuiseksi kunniaksi nimelleen, 63:12,13:[ 2. Moos. 14:21+] | |
Nyt olemme kuin et koskaan olisi meitä hallinnut, kuin ei meitä koskaan olisi pyhitetty sinun nimelläsi. Kunpa jo repäisisit halki taivaan, astuisit alas ja panisit vuoret järisemään! [Tuom. 5:4,5; Ps. 68:8,9] | |
Kunpa leimahtaisit kuin tuli tiheikössä, kuin tuli, joka saa veden kiehumaan! Näytä jo vihollisille nimesi voima, niin että kansakunnat vapisevat sinun edessäsi, | |
kun teet pelottavan voimallisia tekoja, meillekin ennalta aavistamattomia. Kunpa astuisit alas ja panisit vuoret järisemään! | |
Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi, joka havahtuisi ja turvaisi sinuun. Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan. | |
kansaa, joka yhä uudelleen minut vihoittaa, joka alati minun silmieni edessä uhraa puutarhoissa ja polttaa suitsukkeita tiilialttareilla. | |
Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. [Jes. 65:17; Jer. 31:35,36] | |
Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. [Sak. 14:16] | |
Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. | |
Toisen kerran Herra kysyi minulta: "Mitä näet?" Minä vastasin: "Näen kiehuvan padan pohjoisen suunnalla." | |
"Mutta lähde sinä, Jeremia, astu heidän eteensä ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään. | |
Vaikka pesisit itsesi saippualla, vaikka käyttäisit lipeää, jäisi syntiesi lika yhä jäljelle, en voisi olla sitä näkemättä, sanoo Herra. | |
Puulle he sanovat: "Sinä olet isäni", ja kivelle: "Sinä olet minut synnyttänyt." He ovat kääntäneet selkänsä minulle, Herralle, kääntäneet kasvonsa minusta pois. Hädän hetkenä he kuitenkin huutavat minulle: "Tule ja auta meitä!" [Jer. 32:33] | |
Mene ja huuda nämä sanat pohjoiseen päin: -- Käänny, Luopio-Israel, sanoo Herra! Minä en enää ole vihoissani sinulle, minä olen armollinen, sanoo Herra, ei minun vihani jatku loputtomiin. [Ps. 103:9; Jes. 57:16; Miika 7:18] | |
-- Jos sinä käännyt, Israel, käänny minun puoleeni, sanoo Herra. Jos poistat iljettävät epäjumalasi silmieni edestä, ei sinun tarvitse enää harhailla kodittomana. | |
Ympärileikatkaa itsenne Herralle kuuluviksi, ympärileikatkaa sydämenne, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat! Muuten minun vihani leimahtaa teidän pahojen tekojenne tähden ja palaa kuin tuli, eikä kukaan voi sitä sammuttaa. [5. Moos. 10:16 | Jes. 1:31; Aam. 5:6] | |
Minä katselin puutarhaa -- se oli pelkkää aavikkoa, kaupungit oli revitty maahan. Tämän kaiken oli saanut aikaan Herran hehkuva viha. | |
Herra, rehellisyyttä sinä odotat. Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät ole kivusta välittäneet, olet tehnyt heistä miltei lopun, mutta he eivät ole halunneet ottaa opikseen. He eivät ole suostuneet kääntymään, vaan ovat paaduttaneet itsensä kovemmaksi kuin kallio. [Jes. 1:5; Jer. 17:23] | |
Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni? Minä, Herra, olen pannut hietikon meren rajaksi, se järjestys pysyy ikuisesti, meri ei voi sitä muuttaa. Kuohukoot aallot -- voimattomina ne iskevät rantaan! Pauhatkoot tyrskyt -- meren rajaa ne eivät voi ylittää! [Job 38:11; Ps. 104:9] | |
Niin kuin lähteestä pulppuaa raikasta vettä, niin tästä kaupungista tulvii aina uutta ja uutta pahuutta. Väkivallan ja sorron äänet sieltä kantautuvat, sairaita ja haavoille lyötyjä näen edessäni alinomaa. | |
Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: 'Me olemme turvassa!' Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. | |
"Menkää Siloon siihen paikkaan, jonka kerran otin nimeni asuinsijaksi. Katsokaa, mitä olen tehnyt sille kansani Israelin pahuuden tähden! [1. Sam. 4:11; Ps. 78:60] | |
Minä karkotan teidät pois silmieni edestä, niin kuin olen jo karkottanut teidän veljenne, koko Efraimin heimon. [2. Kun. 17:23] | |
Mutta minä, Herra, kysyn: Minuako he muka loukkaavat, eivätkö pikemminkin itseään? Itsensä he häpäisevät! | |
Mutta eivät he totelleet minua, eivät ottaneet käskyäni kuuleviin korviinsa, vaan kulkivat omien ajatustensa, oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Eivät he kääntäneet kasvojaan minun puoleeni, selkänsä he käänsivät minulle. [5. Moos. 29:18] | |
Ne levitellään auringon, kuun ja kaikkien taivaan tähtien alle, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, joilta kysyivät neuvoa ja joita he rukoilivat. Heidän luitaan ei enää koota hautoihin, vaan ne jäävät hajalleen maatumaan. [5. Moos. 4:19, 17:3; 2. Kun. 21:3] | |
Sen vuoksi Herra Sebaot sanoo näin: -- Minä sulatan heidät kuin metallin, minä tutkin heidät. Mitä muuta voisin heille tehdä? [Jes. 48:10] | |
Herra itse vastaa: "Näin on tapahtunut, koska he hylkäsivät lain, jonka minä annoin heille. He eivät kuunnelleet minua eivätkä eläneet opetukseni mukaan. | |
Jos ette ota vastaan tätä varoitusta, minä itken teidän ylpeyttänne. Salassa minä itken ja valitan, kyyneleeni valuvat virtanaan, kun Herran kansa viedään vankeuteen. [Jer. 9:1, 14:17; Valit. 1:16, 2:18] | |
Minä itse nostan helmasi sinun pääsi yli, niin että kaikki saavat nähdä alastomuutesi. | |
Samoin käy kansan, jolle he ennustavat -- Jerusalemin kadut täyttyvät nälkään ja miekkaan menehtyneistä. Eikä ole ketään, joka hautaisi heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Minä syöksen heidän päälleen onnettomuuden, jonka he pahuudellaan ovat ansainneet." [Jer. 7:33+] | |
Herra sanoi minulle: "Vaikka minun eteeni astuisivat Mooses ja Samuel, en sittenkään tuntisi sääliä tätä kansaa kohtaan. Aja se pois edestäni, menköön menojaan! [2. Moos. 32:11; 1. Sam. 7:9; Ps. 99:6; Hes. 14:14] | |
Vaikka äiti on synnyttänyt seitsemän poikaa, hän jää hengenhätään, vaille turvaa. Hänen aurinkonsa laskee, kun on vielä päivä, katkera on hänen kohtalonsa. Kaikki, jotka jäävät kansasta jäljelle, minä annan heidän vihollisilleen. Miekka surmaa heidät, sanoo Herra." | |
Silloin Herra vastasi minulle: -- Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutavia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan. | |
He kuolevat tuskallisiin tauteihin! Ei kukaan itke heitä, niin kuin kuolleita itketään, eikä kukaan hautaa heitä, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan. He kuolevat miekkaan ja nälkään ja joutuvat haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi." [Jer. 7:33+] | |
Minä näen tarkoin, miten he elävät; eivät he pysy minulta piilossa, eivätkä heidän rikoksensa jää minulta huomaamatta. [Ps. 90:8; Sananl. 5:21; Hepr. 4:13] | |
Sinä, Herra, tiedät, etten ole pakoillut paimenen tehtävää, jonka minulle annoit. En minä ole toivonut tuhon päivää. Sinä tiedät kyllä kaiken, mitä olen julistanut. | |
Niin kuin itätuuli lennättää hiekkaa, niin minä hajotan kansani vihollisen tieltä. Kun onnettomuuden päivä tulee, minä en käännä kasvojani heitä kohti, minä käännän heille selkäni. [Jes. 27:8] | |
Miksi hyvä palkitaan pahalla? He ovat kaivaneet kuopan, jotta minä lankeaisin siihen. Muista, kuinka minä sinun edessäsi olen puhunut heistä hyvää kääntääkseni vihasi heistä pois. [Jer. 4:10] | |
Sinä, Herra, tiedät kaikki heidän juonensa: he aikovat tappaa minut. Älä anna anteeksi heidän rikostaan, älä unohda heidän syntiään. Kaatukoot he eteesi, lyö heidät maahan vihasi päivänä! | |
"Julista tälle kansalle nämä minun sanani: Kuunnelkaa! Minä, Herra, annan teidän valita joko elämän tai kuoleman. | |
Minä olen päättänyt tuoda tälle kaupungille onnettomuuden, enää en sitä auta, sanoo Herra. Se joutuu Babylonian kuninkaan valtaan, ja hän polttaa sen." | |
te Daavidin jälkeläiset! Näin sanoo Herra: -- Kun te aamuisin jaatte oikeutta, tuomitkaa oikein ja pelastakaa sorrettu sortajan käsistä! Muuten vihani syttyy ja palaa kuin tuli, eikä kukaan voi sitä sammuttaa. Niin tapahtuu teidän pahojen tekojenne tähden! [Jer. 4:4] | |
Minä annan sinut niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi ja joita sinä pelkäät: Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja kaldealaisten käsiin. [Jer. 21:7] | |
Jeremian sanat profeettoja vastaan: -- Sydämeni on murtunut rinnassani, luuni tutisevat. Herran vuoksi, hänen pyhien sanojensa tähden, minä olen kuin juopunut, kuin mies, joka viinistä horjahtelee. | |
minä tempaisen teidät maastanne ja paiskaan luotani pois -- teidät ja tämän kaupungin, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne. | |
Herra antoi minun nähdä näyn: kaksi viikunakoria oli asetettu Herran temppelin edustalle. Tämä tapahtui sen jälkeen kun Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt Juudan kuninkaan Jekonjan*, Jojakimin pojan, pakkosiirtolaisuuteen ja hänen lisäkseen vienyt Jerusalemista Babyloniaan myös Juudan päämiehet sekä sepät ja kirvesmiehet. [Jekonja on nimen Jojakin toinen muoto, samoin Konja (22:24).] [2. Kun. 24:15,16] | |
Ne juovat siitä, hoipertelevat ja hoilaavat kuin mieltä vailla. Sitten minä lähetän niiden keskelle miekan." | |
kaikille pohjoisen kuninkaille, niin lähellä kuin kaukana asuville, jokaiselle vuorollaan. Kaikille valtakunnille maan päällä minä juotin Herran vihan maljan. Viimeksi siitä juo Sesakin kuningas.* [Jer. 51:41] |