Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: "Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu. | |
Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: "Tule Kefirimiin Onon laaksoon tapaamaan meitä." Heillä oli kuitenkin paha mielessä. | |
Minä lähetin heille sanansaattajan mukana vastauksen: "Minulla on suuri työ tekeillä. En voi tulla sinne, sillä työ keskeytyy, jos jätän sen ja lähden luoksenne." | |
joka kuului näin: "Kansojen keskuudessa puhutaan, ja myös Gesem sanoo, että sinä rakennat muuria, koska aiot nousta juutalaisten kanssa kapinaan. Väitetään myös, että sinä pyrit heidän kuninkaakseen | |
ja olet asettanut profeettoja, joiden on määrä huutaa sinut Jerusalemissa Juudan kuninkaaksi. Tämä tulee kyllä kuninkaankin tietoon. Tule siis neuvottelemaan meidän kanssamme." | |
Minä lähetin hänelle sanan: "Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken." | |
He tahtoivat vain pelotella meitä, sillä he uskoivat meidän säikähtävän ja jättävän työn kesken. Mutta minä sain tästä lisää rohkeutta. | |
Menin tapaamaan Semajaa, Delajan poikaa, Mehetabelin pojanpoikaa, joka pysytteli sisällä talossaan. Hän sanoi: "Mennään yhdessä Jumalan temppeliin, sisälle pyhäkköön, ja suljetaan pyhäkön ovet. Muuten he tulevat yöllä ja tappavat sinut." | |
Mutta minä sanoin: "Minunlaiseni mieskö pakenisi? Ja voisinko minä mennä temppeliin ja silti jäädä henkiin? Ei, minä en mene." | |
Nämä kehuivat Tobiaa minulle ja kertoivat sitten hänelle, mitä minä olin sanonut. Tobia lähetti minulle kirjeitä, joissa hän yritti pelotella minua. | |
Annoin heille määräyksen, että Jerusalemin portteja ei saanut avata ennen kuin aurinko paistoi lämpimästi. Määräsin myös, että portit oli suljettava ja lukittava, kun aurinko oli vielä ylhäällä, ja että Jerusalemin asukkaista oli asetettava vartijat, jotka vartioisivat kukin oman talonsa kohdalla olevaa osuutta. | |
Käskynhaltija kielsi heitä nauttimasta pyhiä uhreja, kunnes ilmaantuisi pappi, joka voisi ratkaista asian urimilla ja tummimilla. | |
Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö." Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. [3. Moos. 23:24] | |
Ja Esra jatkoi: "Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne." | |
Leeviläisetkin tyynnyttivät kansaa sanoen: "Olkaa levollisia! Tämä päivä on pyhä. Älkää olko murheissanne." | |
Silloin he kuuluttivat ja panivat kaikissa kaupungeissaan ja Jerusalemissa sanan kiertämään: "Menkää vuorille hakemaan oliivipuun, villioliivin, myrtin, palmun ja muiden lehtevien puiden oksia ja tehkää niistä lehtimajoja, niin kuin on säädetty." | |
Leeviläiset Jesua, Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, aina ja ikuisesti! Ylistetty olkoon sinun nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!" | |
Sinä annoit taivaasta leipää, kun heidän oli nälkä, sinä panit veden virtaamaan kalliosta, kun heidän oli jano. Käskit heidän ottaa haltuunsa maan, jonka sinä kätesi kohottaen olit luvannut heille antaa. [2. Moos. 16:12, 17:6; 4. Moos. 20:8 | 5. Moos. 1:8] | |
vaikka he valoivat kullasta sonnin ja sanoivat: "Tämä on meidän jumalamme, tämä johti meidät pois Egyptistä." Pahoin he sinua herjasivat. [2. Moos. 32:4] | |
Sinä teit heidän jälkeläistensä luvun suureksi, heitä oli kuin tähtiä taivaalla. Sinä veit heidät maahan, josta olit antanut lupauksen heidän isilleen. [1. Moos. 15:5+] | |
Sitten käskin puhdistaa huoneen ja siirrätin sinne takaisin Jumalan temppelin astiat, ruokauhrit ja suitsukkeet. | |
Vaadin johtomiehet tilille ja kysyin: "Miksi ette ole huolehtineet Jumalan temppelistä?" Sitten kokosin leeviläiset ja laulajat takaisin ja panin heidät jälleen hoitamaan tehtäviään. | |
Minä moitin Juudan ylimyksiä ja sanoin: "Kuinka uskallatte tehdä tällaista syntiä, että häpäisette sapatinpäivän? | |
Kun Jerusalemin porteilla alkoi sapatin aattona hämärtää, käskin sulkea portit ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatti oli päättynyt. Asetin omia palvelijoitani porteille valvomaan, ettei mitään tavaroita tuotaisi sapattina kaupunkiin. | |
mutta minä varoitin heitä: "Miksi te vietätte yönne muurin juurella? Jos vielä kerran teette niin, käsken vangita teidät." Sen koommin he eivät tulleet sapattina. | |
Määräsin nyt, että leeviläisten oli puhdistauduttava ja mentävä vartioimaan portteja, jotta sapatinpäivä pidettäisiin pyhänä. Muista minua myös tämän vuoksi, Jumalani! Ole minulle armollinen suuren laupeutesi tähden! | |
Jaebes tuli veljeään mahtavammaksi. Hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jaebes sanoen: "Vaivalla minä hänet synnytin."* [Nimi Jaebes muistuttaa heprean sanaa oseb 'vaiva'.] | |
Jaebes rukoili Israelin Jumalaa: "Kunpa siunaisit minua ja tekisit suureksi minun maani, tukisit minua kädelläsi ja päästäisit minut onnettomuuksista ja vaivoista." Ja Herra täytti hänen pyyntönsä. | |
Silloin Saul käski aseenkantajaansa: "Tartu miekkaasi ja lävistä minut! Muuten nuo ympärileikkaamattomat tulevat ja häpäisevät minut." Mutta kun aseenkantaja ei uskaltanut sitä tehdä, Saul otti itse miekan ja heittäytyi siihen. | |
Israelilaiset kokoontuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: "Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta. 1. 11:1-9:[ 2. Sam. 5:1-10 : 1. Aik. 12:24] | |
Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaana, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra, sinun Jumalasi, on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee minun kansani Israelin hallitsija.'" [1. Sam. 16:13, 18:16] | |
Jebusin asukkaat sanoivat Daavidille: "Tänne sinä et pääse." Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki. | |
Daavid oli sanonut: "Siitä, joka ensimmäisenä surmaa jebusilaisen, tulee päällikkö ja komentaja." Ensimmäisenä pääsi linnoitukseen Joab, Serujan poika, ja hänestä tuli sotaväen päällikkö. | |
Daavid tuli lausuneeksi: "Toisipa joku minulle vettä siitä kaivosta, joka on Betlehemin portilla!" | |
Hän sanoi: "Jumala minua varjelkoon juomasta tätä! Tämähän on kuin niiden miesten verta, jotka ovat hakeneet sen henkensä uhalla." Eikä hän suostunut juomaan. Tällaisia tekoja tekivät nuo kolme sankaria. | |
Daavid meni heitä vastaan ja sanoi: "Jos tulette rauhallisin aikein ja auttaaksenne minua, otan teidät vastaan ystävinä. Mutta jos olette tulleet kavaltamaan minut vastustajilleni, vaikka en ole syyllistynyt väkivaltaan, meidän isiemme Jumala näkee sen ja rankaisee teitä." | |
Myös Manassen heimosta siirtyi miehiä Daavidin joukkoihin, kun hän lähti filistealaisten mukana sotimaan Saulia vastaan. Daavid ei kuitenkaan taistellut filistealaisten apuna, sillä heidän päällikkönsä lähettivät hänet takaisin, kun ensin olivat neuvotelleet ja sanoneet toisilleen: "Hän aikoo siirtyä jälleen herransa Saulin puolelle ja ostaa hänen suosionsa meidän hengellämme." [1. Sam. 29:4] | |
hän sanoi Hebroniin kokoontuneille israelilaisille: "Jos te näette oikeaksi ja jos tämä on Herran, meidän Jumalamme, tahto, meidän tulee lähettää sana kaikille veljillemme joka taholle Israelin maahan, samoin papeille ja leeviläisille heidän kaupunkeihinsa ja kyliinsä, että he kokoontuisivat luoksemme. | |
Koolla olleet vastasivat, että niin oli tehtävä. Kaikkien mielestä se oli oikein. | |
Jumalan teko sai Daavidin pelon valtaan, ja hän sanoi: "Kuinka minä voisin ottaa Jumalan arkun luokseni?" | |
Daavid kysyi Jumalalta: "Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?" Herra vastasi hänelle: "Lähde! Minä annan heidät sinun käsiisi." | |
Israelilaiset lähtivät Baal-Perasimiin, ja Daavid löi siellä filistealaiset. Hän sanoi: "Jumala on murtanut minun viholliseni niin kuin vedet murtavat padon." Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim.* [Nimi Perasim merkitsee 'murtamiset'.] [Jes. 28:21] | |
Filistealaiset jättivät sinne jumalankuvansa, ja Daavidin käskystä ne poltettiin. [5. Moos. 7:5,25] | |
Daavid kysyi jälleen Jumalalta neuvoa, ja Jumala vastasi: "Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta. | |
Sitten hän sanoi: "Ainoastaan leeviläiset saavat kantaa Jumalan arkkua, sillä heidät Herra on valinnut kantamaan sitä ja palvelemaan häntä ikuisesti." [4. Moos. 4:15] | |
ja sanoi heille: "Leeviläisten sukujen päämiehet! Puhdistautukaa ja pyhittäkää itsenne ja veljenne ja tuokaa sitten Herran, Israelin Jumalan, liitonarkku paikkaan, jonka olen sitä varten valmistanut. [2. Moos. 19:10] | |
Daavid käski leeviläisten päämiesten asettaa heimolaisistaan laulajat laulamaan riemuvirsiä lyyran, harpun ja symbaalien säestyksellä. | |
Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaaninmaan, perintöosaksi minä määrään sen teille." [1. Moos. 28:13, 35:12] | |
Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas! [Ps. 97:1] | |
Sanokaa: Auta meitä, pelastuksen Jumala, saata meidät yhteen, pelasta meidät kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua. | |
Kun Daavid nyt asui palatsissaan, hän sanoi kerran profeetta Natanille: "Sinä näet, että minä asun setripuisessa palatsissa mutta Herran liitonarkkua suojaa vain teltta." 1. 17:1-15:[ 2. Sam. 7:1-17] | |
Natan sanoi Daavidille: "Tee vain kaikki, mitä on mielessäsi. Jumala on kanssasi." | |
Mutta yöllä Natanille tuli tämä Jumalan sana: | |
"Mene ja sano palvelijalleni Daavidille, että Herra on sanonut näin: Sinä et saa rakentaa temppeliä minun asunnokseni. | |
Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekään Israelin johtajista, joiden olen käskenyt paimentaa kansaani: 'Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?' | |
"Ilmoita nyt palvelijalleni Daavidille, että Herra Sebaot on sanonut näin: Minä otin sinut laitumelta laumasi jäljestä kansani Israelin hallitsijaksi. [1. Sam. 16:11; 2. Sam. 5:2; Ps. 78:71] | |
Silloin kuningas Daavid meni rukoilemaan Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? 1. 17:16-27:[ 2. Sam. 7:18-29] | |
Silloin sinun nimesi pysyy ikuisesti ja se on aina oleva suuri, näin kuuluva: 'Herra Sebaot, Israelin Jumala', ja palvelijasi Daavidin suku pysyy aina sinun edessäsi. | |
Daavid sanoi: "Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle." Hän lähetti sanansaattajia esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi. Kun Daavidin miehet saapuivat ammonilaisten maahan Hanunin luo esittääkseen hänelle valittelut, | |
ammonilaisten päämiehet sanoivat Hanunille: "Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät vakoilemaan ja tutkimaan maatasi voidakseen kukistaa sen." | |
Miehet lähtivät matkaan. Kun Daavid sai kuulla, millaisen häväistyksen he olivat kärsineet, hän lähetti sanansaattajia viemään heille käskyn: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne." | |
Joab sanoi: "Jos aramealaiset näyttävät pääsevän minusta voitolle, tule sinä minun avukseni, jos taas ammonilaiset ovat pääsemässä sinusta voitolle, minä tulen auttamaan sinua. | |
Daavid sanoi Joabille ja kansan johtomiehille: "Kulkekaa Beersebasta Daniin asti ja laskekaa Israelin väkiluku. Ilmoittakaa sitten lukumäärä minulle." | |
Joab vastasi: "Vaikka Herra lisäisi kansansa satakertaiseksi, olisivathan kaikki silti sinun palvelijoitasi, herrani ja kuninkaani. Miksi haluat tällaista, herrani? Miksi tahdot saattaa Israelin rikkomukseen?" | |
Daavid sanoi Jumalalle: "Tämä tekoni oli suuri synti. Anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi." | |
Herra puhui Gadille, Daavidin profeetalle: | |
"Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: 'Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.'" | |
Gad meni Daavidin luo ja sanoi: "Herra sanoo näin: 'Saat valita. | |
Daavid vastasi Gadille: "Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä." | |
Sitten Jumala lähetti enkelinsä hävittämään Jerusalemia. Mutta juuri kun enkeli oli aloittamassa hävitystä, Herra käänsi katseensa Jerusalemiin ja katui tätä onnettomuutta. Hän sanoi tuhon enkelille: "Jo riittää. Laske kätesi." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla. | |
Daavid sanoi Jumalalle: "Minä käskin toimittaa väenlaskun. Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Herra, Jumalani, osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun, mutta älä anna tämän vitsauksen kohdata kansaasi." | |
Silloin Herran enkeli käski Gadin sanoa Daavidille, että hänen oli mentävä pystyttämään alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle. | |
Daavid sanoi hänelle: "Anna minulle puimatantereesi, myy se minulle täydestä hinnasta. Rakennan siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta." | |
Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi." | |
Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria." | |
Ja Herran käskystä enkeli pani miekkansa tuppeen. | |
Niin Daavid määräsi: "Tämä on Herran Jumalan pyhäkön paikka. Tässä on Israelin polttouhrialttari." | |
Daavid käski koota Israelin maassa asuvat muukalaiset ja pani heidät kivenhakkaajiksi, louhimaan ja hakkaamaan rakennuskiviä Jumalan temppeliä varten. | |
Daavid näet ajatteli: "Poikani Salomo on vielä nuori ja kokematon, mutta Herralle rakennettavan temppelin tulee olla niin mahtava ja kaunis, että sen maine leviää kaikkiin maihin. Siksi teen valmisteluja poikani puolesta." Näin Daavid teki suuria valmisteluja ennen kuolemaansa. [1. Aik. 29:1] | |
Daavid puhui Salomolle näin: "Poikani, minä olisin tahtonut itse rakentaa temppelin Herralle, Jumalalleni. [1. Aik. 17:1] | |
Mutta minulle tuli Herran sana: 'Olet vuodattanut paljon verta ja käynyt suuria sotia. Sinä et saa rakentaa minulle temppeliä, sillä olet vuodattanut paljon verta. [1. Kun. 5:17; 1. Aik. 28:3] | |
Daavid sanoi: "Herra, Israelin Jumala, on antanut kansalleen turvallisen asuinsijan, ja hän on ikiajoiksi asettunut asumaan Jerusalemiin. [1. Aik. 22:18] | |
Daavid ei ottanut luetteloon mukaan kaksikymmenvuotiaita ja sitä nuorempia; heitä oli paljon, sillä Herra oli luvannut tehdä Israelin kansan monilukuiseksi kuin taivaan tähdet. [1. Moos. 15:5+] | |
Kuningas Daavid nousi seisomaan ja puhui näin: "Veljeni ja kansani, kuulkaa minua! Aikomukseni oli rakentaa temppeli Herran liitonarkun asuinsijaksi ja meidän Jumalamme valtaistuimen jalkakorokkeeksi, ja olin jo alkanut valmistella rakentamista. | |
Mutta Jumala sanoi minulle: 'Sinä et saa rakentaa minulle temppeliä, sillä olet sotinut paljon ja vuodattanut paljon verta.' [1. Aik. 22:8] | |
Hän sanoi minulle näin: 'Poikasi Salomo rakentaa minulle temppelin ja sen esipihat. Hänet minä olen valinnut pojakseni, ja minä olen oleva hänelle isä. | |
Daavid sanoi pojalleen Salomolle: "Ryhdy päättävästi ja rohkeasti työhön! Älä pelkää äläkä lannistu, sillä Herra Jumala, minun Jumalani, on kanssasi. Hän ei jätä eikä hylkää sinua, vaan auttaa sinua saamaan päätökseen kaikki Herran temppelissä tehtävät työt. | |
Kuningas Daavid puhui koolla olevalle kansalle: "Poikani Salomo, jonka Herra on valinnut seuraajakseni, on nuori ja kokematon. Mutta hänellä on edessään suuri tehtävä, sillä tätä rakennusta ei ole tarkoitettu ihmisille vaan Herralle Jumalalle. [1. Aik. 22:5] | |
Daavid ylisti kansan edessä Herraa: "Ylistetty olet sinä, Herra, isämme Israelin Jumala, aina ja ikuisesti! | |
Sitten Daavid sanoi kansalle: "Kiittäkää Herraa, Jumalaanne!" Ja kansa kiitti Herraa, isiensä Jumalaa, ja kaikki kumartuivat kunnioittavasti maahan Herran ja kuninkaan edessä. | |
Salomo lähetti sanan kaikkialle Israeliin, tuhannen- ja sadanpäälliköille, tuomareille ja kaikille Israelin ruhtinaille ja sukujen päämiehille. 2. 1:2-12:[ 1. Kun. 3:4-15] | |
Yöllä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: "Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle." | |
Salomo vastasi Jumalalle: "Sinä osoitit runsain mitoin suosiotasi isälleni Daavidille, ja sinä olet tehnyt minut kuninkaaksi hänen jälkeensä. | |
Jumala sanoi hänelle: "Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, et vihollistesi kuolemaa etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut, | |
Salomo käski rakentaa Herralle temppelin ja itselleen palatsin. 2. 1:18-2:17:[ 1. Kun. 5:15-32] | |
Sitten Salomo lähetti Tyroksen kuninkaalle Hiramille sanan: "Sinä autoit isääni Daavidia ja lähetit hänelle setripuuta, kun hän rakensi palatsia asunnokseen. [1. Aik. 14:1] | |
Tyroksen kuningas Hiram lähetti Salomolle kirjeen, jossa hän sanoi: "Koska Herra rakastaa kansaansa, hän on asettanut sinut sen kuninkaaksi." [1. Kun. 10:9] | |
Hiram jatkoi: "Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan! Hän antoi kuningas Daavidille viisaan, neuvokkaan ja taitavan pojan, joka rakentaa Herralle temppelin ja itselleen palatsin. [1. Moos. 1:1+] |