Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Jefta vastasi heille: "Minä ja minun joukkoni kävimme ankaran taistelun ammonilaisia vastaan, mutta te ette tulleet apuun, vaikka minä silloin kutsuin teitä. | |
Sitten Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet, kävi taisteluun efraimilaisia vastaan ja löi heidät. Efraimilaiset olivat sanoneet: "Te gileadilaiset olette Efraimista karanneita, teidän maannehan on Efraimin ja Manassen välissä." | |
Gileadilaiset valtasivat Jordanin kahlaamot ja jäivät odottamaan efraimilaisia. Kun joelle saapui pakenevia miehiä, jotka pyysivät päästä yli, gileadilaiset kysyivät jokaiselta: "Oletko efraimilainen?" Jos mies vastasi kieltävästi, | |
he käskivät hänen sanoa " ibbolet"*. Jos hän sanoi "sibbolet", kun ei osannut ääntää oikein, he ottivat hänet kiinni ja tappoivat. Jordanin kahlaamoilla kaatui silloin neljäkymmentäkaksituhatta efraimilaista. [Sana merkitsee 'tähkä'.] | |
Eräänä päivänä Herran enkeli ilmestyi Manoahin vaimolle ja sanoi: "Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. [1. Moos. 18:10; Luuk. 1:13] | |
Nainen meni sanomaan miehelleen: "Minun luokseni tuli Jumalan mies. Hän näytti Jumalan enkeliltä, hyvin pelottavalta. En kysynyt häneltä, mistä hän tuli, eikä hän sanonut minulle nimeään. | |
Hän sanoi minulle: 'Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä juo viiniä äläkä olutta äläkä syö mitään epäpuhdasta, sillä poika on Jumalan nasiiri äidinkohdusta kuolinpäiväänsä asti.'" | |
Silloin Manoah rukoili Herraa: "Oi, Herra, anna tuon lähettämäsi Jumalan miehen vielä tulla kertomaan meille, mitä meidän on tehtävä, kun nyt saamme pojan." | |
Nainen juoksi heti kertomaan miehelleen ja sanoi hänelle: "Se mies, joka silloin tuli minun luokseni, näyttäytyi minulle taas!" | |
Manoah lähti vaimonsa mukaan. Hän meni miehen luo ja kysyi: "Oletko sinä se mies, joka puhui vaimolleni?" Mies vastasi: "Olen." | |
Silloin Manoah sanoi: "Nyt kun sinun sanasi käyvät toteen, sano meille, mitä pojalle on tehtävä ja miten hänen tulee elää." | |
Herran enkeli sanoi Manoahille: "Vaimosi on tarkoin noudatettava minun neuvojani. | |
Manoah sanoi vielä Herran enkelille: "Etkö voisi jäädä tänne vähäksi aikaa? Tahtoisimme valmistaa sinulle ateriaksi nuoren pukin." [Tuom. 6:18] | |
Herran enkeli vastasi Manoahille: "Vaikka jäisinkin tänne sinun pyynnöstäsi, en söisi samaa ruokaa kuin sinä. Mutta jos tahdot, voit valmistaa polttouhrin ja uhrata sen Herralle." Manoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli, | |
ja siksi hän kysyi: "Mikä on nimesi? Tahtoisimme osoittaa sinulle kiitollisuuttamme sitten, kun sanasi käyvät toteen." 13:17,18:[ 1. Moos. 32:30] | |
Mutta Herran enkeli vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen." | |
ja hän sanoi vaimolleen: "Nyt me varmasti kuolemme. Me olemme nähneet Jumalan." [1. Moos. 32:31+] | |
Mutta vaimo sanoi hänelle: "Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria eikä ruokauhria. Hän ei myöskään olisi antanut meidän nähdä eikä kuulla tätä kaikkea." | |
Palattuaan kotiin hän kertoi vanhemmilleen: "Näin Timnassa filistealaisen tytön. Hankkikaa hänet minulle vaimoksi!" | |
Hänen vanhempansa sanoivat hänelle: "Eikö oman sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien, keskuudesta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen ihastunut häneen." [2. Moos. 34:16; 5. Moos. 7:3] | |
Simson sanoi heille: "Minäpä esitän teille arvoituksen. Jos pystytte ratkaisemaan sen tämän hääviikon kuluessa, minä annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua. | |
Mutta jos ette osaa ratkaista arvoitusta, teidän on annettava minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua." He sanoivat hänelle: "Kerro arvoituksesi, me tahdomme kuulla sen!" | |
Niin Simson sanoi heille: -- Lähti syöjästä syötävä, lähti väkevästä makea. Kolmen päivän ajan sulhaspojat yrittivät turhaan ratkaista arvoitusta. | |
Neljäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Koeta viekoitella miehesi kertomaan arvoituksen ratkaisu. Muuten me poltamme isäsi talon ja sinut sen mukana. Vai kutsuitteko meidät tänne vain voidaksenne ryöstää meidät paljaiksi?" | |
Simsonin vaimo meni itkien miehensä luo ja sanoi: "Minä taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään? Olet esittänyt arvoituksen minun heimolaisilleni, mutta et ole kertonut minulle sen ratkaisua!" Simson sanoi hänelle: "Miksi kertoisin sen sinulle, kun en ole kertonut sitä edes omille vanhemmilleni?" | |
ja seitsemäntenä päivänä, juuri ennen auringonlaskua, kaupungin miehet sanoivat Simsonille: -- Mikä makeampi hunajaa, mikä väkevämpi leijonaa? Simson sanoi heille: -- Ellette olisi vasikallani kyntäneet, ette olisi arvoitustani ratkaisseet. | |
Jonkin ajan kuluttua, vehnänkorjuun aikaan, Simson lähti käymään vaimonsa luona ja otti tuomisiksi mukaansa nuoren pukin. Hän sanoi vaimonsa isälle: "Tahtoisin mennä vaimoni luo." Mutta vaimon isä ei päästänyt häntä | |
vaan sanoi: "Minä todella luulin, ettet enää välitä hänestä, ja siksi annoin hänet vaimoksi sinun sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa vielä kauniimpi kuin hän. Voit saada hänet vaimosi tilalle." [Tuom. 14:20] | |
Silloin Simson sanoi: "Tällä kertaa filistealaiset saavat syyttää itseään siitä, että minä kostan heille." | |
Filistealaiset kyselivät toisiltaan: "Kuka tämän teki?" He saivat tietää, että tuhotyön oli tehnyt Simson, timnalaisen miehen vävy, kostoksi siitä, että mies oli häiden jälkeen antanut tyttärensä Simsonin sulhaspojalle. Silloin filistealaiset lähtivät Timnaan ja polttivat sekä tytön että hänen isänsä. [Tuom. 14:15] | |
Mutta Simson sanoi heille: "Koska te näin teitte, minä en hellitä, ennen kuin olen kostanut teille." | |
Juudan miehet kysyivät: "Miksi hyökkäätte meitä vastaan?" Filistealaiset vastasivat: "Olemme tulleet ottamaan Simsonin vangiksi tehdäksemme hänelle, niin kuin hän teki meille." | |
Silloin kolmetuhatta Juudan heimon miestä lähti Etamin kallioille. He tulivat Simsonin luolalle ja sanoivat: "Sinähän tiedät, että filistealaiset pitävät meitä vallassaan. Miksi teit meille tämän?" Simson vastasi: "Minä tein heille, niin kuin he tekivät minulle." | |
Miehet sanoivat: "Olemme tulleet vangitsemaan sinut ja luovuttamaan sinut filistealaisille." Simson sanoi heille: "Vannokaa, ettette itse lyö minua hengiltä." | |
He vastasivat: "Emme me sinua tapa. Me vain sidomme sinut ja luovutamme sinut heille." He sitoivat hänet kahdella vastapunotulla köydellä ja veivät hänet mukanaan. | |
Sitten hän sanoi: -- Aasin leukaluulla minä heitä ankarasti kuritin. Aasin leukaluulla minä surmasin tuhat miestä. | |
Simsonia alkoi kovasti janottaa. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: "Sinä olet antanut tämän suuren voiton minulle, palvelijallesi, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin." | |
Kun kaupunkilaiset saivat tietää, että Simson oli naisen luona, he piirittivät talon ja asettivat illalla väijytyksen kaupunginportille. Yön tultua he pysyttelivät aloillaan ja sanoivat toisilleen: "Viimeistään aamulla me saamme hänet tapetuksi." | |
Filistealaisten päämiehet menivät naisen luo ja sanoivat hänelle: "Viekoittele hänet kertomaan, mikä on hänen suurten voimiensa salaisuus ja miten me voimme voittaa hänet, niin että saamme hänet sidotuksi ja lannistetuksi. Silloin saat meiltä jokaiselta tuhat sata sekeliä hopeaa." [Tuom. 14:15] | |
Delila sanoi Simsonille: "Etkö kertoisi minulle, missä sinun suurten voimiesi salaisuus piilee ja miten sinut voi sitoa ja lannistaa?" | |
Simson vastasi hänelle: "Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen." | |
Toisessa huoneessa oli miehiä valmiina käymään Simsonin kimppuun. Mutta kun Delila huusi: "Simson, filistealaiset tulevat", Simson katkaisi jänteet niin kuin liekki polttaa poikki rohdinlangan. Hänen voimiensa salaisuutta ei saatu selville. | |
Delila sanoi Simsonille: "Sinä petkutit minua ja valehtelit minulle. Kerro nyt minulle, miten sinut voi vangita." | |
Simson vastasi: "Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joita ei ole vielä käytetty mihinkään, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen." | |
Delila otti uutta köyttä, sitoi sillä Simsonin ja huusi hänelle: "Simson, filistealaiset tulevat!" Sisemmässä huoneessa istui jälleen miehiä väijyksissä. Mutta Simson katkaisi köydet käsivarsiensa ympäriltä kuin ompelulangan. | |
Delila sanoi Simsonille: "Sinä olet tähän asti vain petkuttanut minua ja valehdellut minulle. Kerro minulle jo, miten sinut voi vangita." Simson vastasi: "Jos kudot pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin ja lyöt ne vaarnalla seinään kiinni, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen." | |
Simsonin nukkuessa Delila kutoi hänen palmikkonsa loimiin, löi ne vaarnalla seinään kiinni ja huusi: "Simson, filistealaiset tulevat!" Simson heräsi unestaan ja repäisi irti vaarnan ja loimet. | |
Silloin Delila sanoi hänelle: "Kuinka voit väittää rakastavasi minua, kun et sydämessäsi luota minuun? Jo kolme kertaa sinä olet petkuttanut minua etkä ole kertonut minulle suurten voimiesi salaisuutta." | |
Simson lopulta paljasti hänelle salaisuutensa: "Veitsi ei ole milloinkaan koskettanut minun päätäni, sillä minä olen ollut Jumalan nasiiri äidinkohdusta saakka. Jos minun hiukseni leikataan, niin voimani katoaa ja minusta tulee yhtä heikko kuin kuka tahansa ihminen." [Tuom. 13:5] | |
Delila huomasi, että Simson nyt oli kertonut hänelle totuuden. Hän lähetti filistealaisten päämiehille viestin: "Tulkaa vielä tämän kerran. Simson on vihdoinkin paljastanut minulle salaisuutensa." Filistealaisten päämiehet tulivat Delilan luo ja toivat lupaamansa hopean mukanaan. | |
Delila huusi: "Simson, filistealaiset tulevat!" Simson heräsi unestaan ja ajatteli: "Minä riistäydyn taas vapaaksi kuten aina ennenkin." Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä. | |
Filistealaisten päämiehet kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Dagonille* ja viettämään iloista juhlaa. He sanoivat: -- Jumalamme on antanut käsiimme Simsonin, vihollisemme. [Dagon oli kanaanilaisten viljanjumala.] | |
Kun filistealaiset näkivät, kuinka Simsonin oli käynyt, he ylistivät jumalaansa. He sanoivat: -- Jumalamme on antanut käsiimme tämän vihollisen, vihollisemme, joka hävitti maatamme ja surmasi meistä niin monta. | |
Kun he olivat tulleet iloiselle tuulelle, he sanoivat: "Kutsukaa Simson tänne, että voimme pitää hauskaa hänen kustannuksellaan." Simson haettiin vankilasta, ja he pitivät häntä pilkkanaan. Hänet pantiin seisomaan kahden pilarin väliin, joiden varassa rakennus oli. | |
Simson sanoi nuorukaiselle, joka oli hänen taluttajanaan: "Ohjaa minut pilarien luo, että voin nojata niihin." | |
Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!" [Judit 13:7; Hepr. 11:34] | |
Sitten hän sanoi: "Menköön minulta henki samalla kuin filistealaisilta!" Simson ponnisti voimansa äärimmilleen, ja rakennus luhistui päämiesten ja kaikkien sisällä olevien päälle. Näin hän surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään. | |
Hän sanoi äidilleen: "Ne tuhat sata sekeliä hopeaa, jotka sinulta varastettiin ja joiden takia minä kuulin sinun langettavan kirouksen, ovat minun hallussani. Minä otin ne, mutta nyt minä palautan ne sinulle." Äiti sanoi: "Herra kääntäköön kirouksen siunaukseksi, poikani!" [3. Moos. 5:1] | |
Miika toi ottamansa tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja äiti sanoi: "Tämän hopean, jonka sain pojaltani takaisin, minä pyhitän Herralle, että hän siunaisi poikaani. Minä annan veistää puusta jumalankuvan ja päällystää sen hopealla." | |
Miika kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi: "Olen Leevin heimoa ja kotoisin Juudan Betlehemistä, mutta lähdin sieltä löytääkseni sopivan paikan, johon voisin asettua asumaan." | |
Miika sanoi hänelle: "Jää minun luokseni ja ryhdy minun opettajakseni ja papikseni. Saat minulta kymmenen hopeasekeliä vuodessa sekä vaatetuksen ja elatuksen." Mies suostui | |
Miika ajatteli: "Nyt voin olla varma, että Herra on minulle suopea, onhan minulla pappina Leevin heimon mies." | |
Danilaiset lähettivät suvuistaan viisi Soreasta ja Estaolista valittua urheaa soturia tiedusteluretkelle. He sanoivat miehille: "Tutkikaa tarkoin maata!" Miehet tulivat Efraimin vuoristoon Miikan taloon ja yöpyivät siellä. [Joos. 19:41] | |
Ollessaan Miikan talossa he kiinnittivät huomiota leeviläisen nuorukaisen puhetapaan. He menivät hänen luokseen ja kysyivät: "Miten olet joutunut tänne? Mitä sinä teet ja millaista täällä on olla?" | |
Hän kertoi, mitä oli tapahtunut ja kuinka Miika oli palkannut hänet papikseen. [Tuom. 17:10] | |
He pyysivät: "Kysyisitkö meidän puolestamme Jumalalta, onnistuuko retki, jolla nyt olemme." | |
Pappi vastasi: "Voitte olla rauhassa. Herra pitää teistä huolen matkallanne." | |
Kun miehet palasivat Soreaan ja Estaoliin, heiltä kysyttiin: "Miten matkanne onnistui?" | |
He vastasivat: "Lähtekää heti liikkeelle, meidän on hyökättävä Laisiin! Me olemme nähneet, että se on hyvä maa. Mitä te täällä istutte toimettomina? Älkää viivytelkö, vaan menkää ottamaan se maa haltuunne. | |
Ne viisi miestä, jotka olivat käyneet tiedusteluretkellä Laisin seuduilla, sanoivat heimolaisilleen: "Tiedättekö, että yhdessä näistä taloista on efodi-kasukka, puusta veistetty ja hopealla päällystetty jumalankuva ja muita jumalankuvia? Käsitätte varmaan, mitä teidän on tehtävä." [Tuom. 17:4,5] | |
ja kun nuo viisi miestä menivät taloon ja ottivat efodi-kasukan, hopealla päällystetyn puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat, hän kysyi heiltä: "Mitä te teette?" | |
He vastasivat: "Ole hiljaa, älä hiisku sanaakaan. Lähde meidän mukaamme, tule meidän opettajaksemme ja papiksemme. Vai oletko mieluummin pappina yhden ainoan miehen talossa kuin kokonaisen Israelin heimon ja sukukunnan pappina?" | |
Takaa-ajajat huusivat danilaisille, ja nämä kääntyivät ympäri ja kysyivät Miikalta: "Mikä sinulla on hätänä, kun olet koonnut tuollaisen joukon?" | |
Miika vastasi: "Te otitte minulta jumalat, jotka olin teettänyt, ja veitte minun pappini mennessänne. Mitä minulla enää on jäljellä? Ja sitten vielä kysytte, mikä minulla on hätänä!" | |
Mutta danilaiset sanoivat: "Ei sanaakaan enää! Muuten kiivasluontoiset miehemme käyvät kimppuunne, ja se olisi sinun ja perheesi surma." | |
Neljännen päivän aamuna mies nousi varhain lähteäkseen vaimonsa kanssa kotimatkalle. Mutta vaimon isä sanoi vävylleen: "Syö ensin vähäsen, että jaksat kulkea. Sitten voitte lähteä." | |
Mies jäi, ja he söivät ja joivat yhdessä. Sitten isä sanoi miehelle: "Jää vielä yhdeksi yöksi ja nauti olostasi." | |
Viidentenä päivänä mies nousi aamulla varhain ja aikoi lähteä matkaan, mutta vaimon isä sanoi: "Syö vielä jotakin vahvistavaa. Viipykää täällä, kunnes päivä on kulunut pitemmälle." Jälleen he söivät yhdessä. | |
Kun leeviläinen sitten alkoi sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa tehdä lähtöä, hänen appensa sanoi hänelle: "Päivä alkaa jo kallistua iltaan. Jää tänne yöksi ja nauti olostasi. Varhain huomisaamuna voitte lähteä kotimatkalle." | |
Heidän tullessaan kaupungin luo aurinko oli jo laskemassa, ja palvelija sanoi isännälleen: "Poiketaan tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yövytään siellä." | |
Mutta hänen isäntänsä sanoi: "Ei, me emme poikkea kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia, vaan menemme Gibeaan." [Joos. 15:63; Tuom. 1:21] | |
Hän sanoi vielä palvelijalleen: "Tule, mennään yöksi johonkin toiseen lähellä olevaan kaupunkiin, vaikkapa Gibeaan tai Ramaan." | |
Huomattuaan kaupungin torilla istuvan matkamiehen vanhus meni kysymään häneltä: "Mistä tulet ja minne olet matkalla?" | |
Mies vastasi hänelle: "Olemme matkalla Efraimin vuoriston perukoille. Minä asun siellä. Olen ollut käymässä Juudan Betlehemissä, ja nyt olen kotimatkalla. Mutta täällä ei ole ketään, joka ottaisi minut yöksi luokseen. [Tuom. 18:31] | |
Silloin vanhus sanoi: "Olet tervetullut minun kotiini. Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Tänne torille et saa jäädä yöksi." | |
Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet." [1. Moos. 19:5; Hoos. 9:9, 10:9] | |
Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä! | |
Hän sanoi vaimolleen: "Nouse, niin lähdetään!" Mutta vaimo ei vastannut. Mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja palasi kotiseudulleen. | |
"Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä." | |
Benjaminilaiset saivat kuulla, että israelilaiset olivat kokoontuneet Mispaan. Israelilaiset kysyivät: "Kuinka tämä rikos tapahtui?" | |
Leeviläinen mies, jonka sivuvaimo oli tapettu, vastasi: "Minä menin sivuvaimoni kanssa Benjaminin Gibeaan yöksi, | |
Kaikki nousivat yhtenä miehenä seisomaan ja sanoivat: "Kukaan meistä ei saa poistua teltalleen eikä lähteä kotiinsa. | |
Israelin heimot lähettivät miehiä kaikkien Benjaminin sukukuntien luo sanomaan: "Miten teidän keskuudessanne on voinut tapahtua näin kauhea rikos? | |
Israelilaiset lähtivät Beteliin kysymään Jumalalta: "Minkä meidän heimoistamme pitää ensimmäisenä lähteä taisteluun benjaminilaisia vastaan?" Herra vastasi: "Juudan on lähdettävä ensimmäisenä." [Tuom. 1:1,2] | |
He olivat näet menneet Herran pyhäkköön, itkeneet siellä iltaan asti ja kysyneet: "Pitääkö meidän vielä jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan?" Herra oli vastannut: "Teidän on jatkettava taistelua." | |
ja Pinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, toimi siellä pappina. He kysyivät: "Vieläkö meidän pitää jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan, vai joko lopetamme taistelun?" Herra vastasi: "Taistelkaa. Huomenna minä annan teidän kukistaa heidät." [Joos. 22:13, 24:33] | |
Silloin benjaminilaiset ajattelivat: "Me voitamme heidät kuten ennenkin." Mutta israelilaisten suunnitelmana oli houkutella heidät valtatielle, kauas kaupungista. | |
Taistelussa israelilaiset kääntyivät ensin pakoon. Surmattuaan kolmisenkymmentä israelilaista benjaminilaiset ajattelivat: "Varmaan lyömme heidät perin pohjin kuten edellisessäkin taistelussa." | |
Israelilaiset olivat Mispassa vannoneet: "Kukaan meistä ei anna tytärtään vaimoksi benjaminilaiselle." [Tuom. 20:1] | |
He sanoivat: "Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, tällaista piti tapahtua Israelille? Nyt puuttuu Israelista kokonainen heimo!" |