Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa"? | |
"Huonoa, perin huonoa", sanoo ostaja, tekee kaupat ja hykertelee käsiään. | |
Älä sano: "Minä maksan pahalla pahan", luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi. [3. Moos. 19:18; Sananl. 24:29; Room. 12:17; 1. Piet. 3:9] | |
Laiska sanoo: "Ulkona on leijona, tappavat vielä minut keskellä katua." | |
sillä hänen päätään sinä et käännä. Hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta ei tarkoita mitä sanoo. | |
Älä selitä: "Enhän tunne koko asiaa", sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan. [Job 34:11+] | |
Joka syylliselle sanoo: "Olet syytön", saa kaikkien kirot, koko kansan vihat. | |
Älä ajattele: "Niin kuin hän minulle, niin minä hänelle. Nyt maksan hänelle samalla mitalla." [Sananl. 20:22+] | |
Parempi on kuulla pyyntö: "Tule tänne ylemmäksi", kuin joutua väistymään ylhäisten tieltä. Vaikka itse näkisit, mitä tapahtuu, | |
Laiska sanoo: "Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto." | |
on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: "Leikkiähän se vain oli." | |
Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi. | |
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan. [5. Moos. 8:12-17] | |
Verenimijällä on kaksi tytärtä, kumpikin vaatii: "Lisää! Lisää!" Kolme on alati kyltymätöntä, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää": | |
tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää." | |
Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt." | |
Noomi sanoi miniöilleen: "Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. | |
ja sanoivat: "Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo." | |
Silloin Noomi sanoi: "Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi. [5. Moos. 25:5] | |
Menkää takaisin, tyttäreni. Minä olen jo liian vanha mennäkseni vaimoksi kenellekään. Ja vaikka ajattelisinkin, että minulla vielä on toivoa lapsista, ja vaikka jo tänä yönä olisin jonkun miehen oma ja synnyttäisin poikia, | |
Silloin Noomi sanoi: "Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana." | |
Mutta Ruut sanoi: "Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. | |
He kulkivat yhdessä, kunnes tulivat Betlehemiin. Heidän sinne saapuessaan nousi kaupungissa suuri hälinä, ja kaupungin naiset kyselivät: "Eikö tuo olekin Noomi?" | |
Mutta Noomi sanoi heille: "Älkää kutsuko minua enää Noomiksi, vaan Maraksi, sillä Kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti.* [Nimi Noomi merkitsee 'onnellinen', Mara 'onneton'.] | |
Eräänä päivänä Ruut sanoi Noomille: "Tahtoisin mennä pellolle poimimaan maahan pudonneita tähkiä, jos joku siellä sen minulle sallii." Noomi vastasi: "Mene vain, tyttäreni." [3. Moos. 19:9,10, 23:22] | |
Myös Boas saapui Betlehemistä ja sanoi viljankorjaajille: "Herra kanssanne!", ja he vastasivat: "Herra sinua siunatkoon!" | |
Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: "Kuka tuo tyttö on?" | |
Palvelija vastasi: "Hän on se moabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta. | |
Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljessä, ja nyt hän on ollut työssä yhtä mittaa aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan." | |
Silloin Boas sanoi Ruutille: "Kuulehan, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne ja pysy minun palvelijattarieni mukana. | |
Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: "Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen." | |
Boas vastasi hänelle: "Minulle on moneen kertaan kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut anopillesi miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit ventovieraan kansan pariin. | |
Ruut vastasi: "Sinä olet minulle kovin hyvä. Olet lohduttanut minua ja puhunut lempeästi minulle, vaikka en edes kelpaisi sinun palvelusväkesi joukkoon." | |
Kun tuli ruoka-aika, Boas sanoi Ruutille: "Tule tänne syömään ja kasta leipäpalasi hapanviiniin." Ruut meni istumaan leikkuuväen viereen, ja Boas tarjosi hänelle paahdettuja jyviä. Ruut söi itsensä kylläiseksi, ja jyviä jäi vielä ylikin. | |
Kun hän sitten taas oli lähdössä poimimaan, Boas sanoi väelleen: "Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä älkääkä sättikö häntä. | |
"Missä sinä olet tänään ollut poimimassa?" kysyi Noomi. "Kenen pellolla olit? Siunattu se, joka on kohdellut sinua noin hyvin!" Ruut kertoi nyt anopilleen, missä oli ollut, ja sanoi: "Se mies, jonka pellolla tänään olin, on nimeltään Boas." | |
Noomi sanoi miniälleen: "Siunatkoon häntä Herra, joka on aina muistanut niin eläviä kuin kuolleita." Ja hän lisäsi: "Boas on meille sukua, hän on perheemme sukulunastaja*." [Ks. 3. Moos. 25:25, 5. Moos. 25:5--10.] [ 3. Moos. 25:25+] | |
Ruut sanoi: "Hän sanoi minulle vielä, että minun pitää pysyä hänen väkensä mukana, kunnes koko hänen viljasatonsa on saatu korjatuksi." | |
Noomi sanoi miniälleen Ruutille: "Hyvä on, tyttäreni, että pääset Boasin palvelijattarien mukaan. Jollakin muulla pellolla voisi joku ahdistella sinua." | |
Noomi, Ruutin anoppi, sanoi: "Tyttäreni, minä tahtoisin hankkia sinulle oman kodin, jotta elämäsi olisi turvattua. | |
Ruut lupasi Noomille noudattaa tarkoin hänen neuvojaan. | |
Hän kysyi: "Kuka sinä olet?" Ruut vastasi: "Olen Ruut, sinun palvelijattaresi. Ota minut suojaasi, olethan perheemme lunastaja." [Hes. 16:8] | |
Boas sanoi: "Herra sinua siunatkoon, tyttäreni! Koska et ole juossut nuorten miesten perässä, et köyhien etkä rikkaiden, olet osoittanut vielä suurempaa uskollisuutta sukuasi kohtaan kuin silloin, kun lähdit anoppisi mukaan. | |
Älä ole huolissasi, tyttäreni. Minä teen kaiken mitä pyydät, sillä kaikki tässä kaupungissa tietävät, että olet kunnon nainen. | |
Niin Ruut makasi Boasin jalkopäässä aamuun asti, mutta hän nousi jo hämärissä, ennen kuin ihmiset saattoivat tuntea toisensa. Boas ajatteli: "Toivottavasti kukaan ei saa tietää, että tämä nainen kävi puimatantereella." | |
Ruutille hän sanoi: "Anna tänne hartialiinasi ja pidä siitä kiinni." Ruut piteli liinaa, ja Boas mittasi siihen kuusi mitallista ohria ja nosti sen hänen kannettavakseen. Sitten Ruut lähti kaupunkiin. | |
Kun Ruut tuli anoppinsa luo, tämä kysyi: "Miten sinun kävi, tyttäreni?" Ruut kertoi kaiken, mitä mies oli hänelle sanonut, | |
ja lisäsi: "Hän sanoi, ettei minun sovi mennä anoppini luo tyhjin käsin, ja antoi minulle nämä kuusi mittaa ohria." | |
Silloin Noomi sanoi: "Odota rauhassa, tyttäreni, kunnes saat tietää, miten asia ratkeaa. Se mies ei hellitä, vaan vie asiansa päätökseen vielä tänä päivänä." | |
Boas meni suoraan kaupunginportin kokouspaikalle ja istuutui sinne. Kun hän näki mainitsemansa sukulunastajan kulkevan ohi, hän puhutteli miestä nimeltä ja sanoi: "Tulisitko tänne istumaan", ja mies istuutui. | |
Sitten Boas haki paikalle kymmenen miestä kaupungin vanhimpien joukosta ja pyysi heitäkin istumaan. Kun he olivat istuutuneet, | |
Boas sanoi lunastajalle: "Noomi, joka on palannut Moabin maasta, haluaa myydä veljemme Elimelekin peltopalstan. | |
Siksi ajattelin kertoa sinulle siitä ja tarjota sitä sinulle näiden täällä läsnä olevien sekä kaupungin vanhimpien kuullen. Lunasta se, jos haluat, mutta ellet halua, niin sano se minulle, sillä sinulla on lunastusoikeus, ja minä olen vuorossa vasta sinun jälkeesi." Mies sanoi: "Minä lunastan sen." | |
Boas jatkoi: "Samalla kun pelto siirtyy Noomilta sinun haltuusi, sinä joudut ottamaan hoiviisi myös moabilaisen Ruutin, Noomin pojan lesken, jotta vainajan perintömaa pysyisi hänen jälkeläistensä nimissä." [5. Moos. 25:5,6] | |
Silloin sukulunastaja sanoi: "Siinä tapauksessa en voikaan lunastaa sitä itselleni, muuten omien lasteni perintö vähenee. Täytä sinä lunastusvelvollisuus minun puolestani, minä en siihen pysty." | |
Sukulunastaja sanoi Boasille: "Osta sinä se itsellesi", ja riisui toisen sandaalinsa. | |
Silloin Boas sanoi vanhimmille ja koko muulle väelle: "Te olette tänään sen todistajina, että minä lunastan Noomilta kaiken Elimelekille, Kiljonille ja Mahlonille kuuluneen omaisuuden. | |
Kaikki läsnäolijat ja vanhimmat sanoivat: "Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Raakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä! [1. Moos. 29:31, 30:22] | |
Naiset sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, | |
Naapuritalojen naiset kuuluttivat pojan syntymää ja huusivat: "Noomi on saanut pojan." Poika sai nimekseen Obed, ja hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä. | |
Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! | |
Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun! Kuin rypäletertut ovat sinun rintasi, hengityksessäsi on omenan tuoksu, | |
Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! [Saarn. 2:11, 11:8, 12:8] | |
Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. | |
Minä sanoin sydämessäni: olen hankkinut yhä enemmän viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua, minun sydämeni on tallettanut tietoa ja viisautta. | |
Minä sanoin sydämessäni: antaudunpa iloon, nautin elämän onnesta! Mutta sekin oli turhuutta. | |
Naurusta minä sanoin: joutavaa!, ja ilosta: mitä hyötyä siitä on? | |
Silloin minä tajusin: minun käy kuin tyhmän -- sama kohtalo tapaa myös minut! Miksi siis olen niin määrättömästi tavoitellut viisautta? Päättelin mielessäni: turhuutta on ollut sekin. [Job 9:22+] | |
Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. [Ps. 82:2,8; Jes. 10:1-3] | |
Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. | |
Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi, älä sano Jumalan sanansaattajalle*: "Minä tein sen vahingossa." Miksi ärsyttäisit puheellasi Jumalan tuhoamaan kättesi aikaansaannokset? [»Jumalan sanansaattaja» tarkoittaa tässä temppelivirkailijaa, joka peri Jumalalle luvatut lahjat ja maksut.] | |
Vaikka mies saisi sata lasta ja eläisi lukemattomia vuosia -- niin monta kuin ihmisen suinkin on mahdollista elää -- niin jos hän ei kaikesta tästä huolimatta saa tyydytystä elämästään eikä edes kunniallista hautausta, minä sanon: kuolleena syntynyt on häntä onnellisempi. | |
Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy. | |
Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: "Tahdon tulla viisaaksi." Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa. [Job 28:12] | |
Katso -- sanoi Saarnaaja -- tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen: | |
Kuninkaan sana on laki. Kuka voi vaatia hänet tilille siitä, mitä hän tekee? [Sananl. 20:2] | |
Turhuutta on maan päällä tämäkin: on hurskaita, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet vääryyttä, ja on jumalattomia, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet oikein. Minä sanon: se on turhuutta. [Job 9:22+] | |
niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. | |
Niinpä minä sanon: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään eikä hänen sanojaan kuunnella. [Sananl. 21:22; Saarn. 7:19] | |
Suoralla tielläkin tyhmän ymmärrys pettää. Puheillaan hän paljastaa tyhmyytensä kaikille. | |
Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta. [Saarn. 1:2+] | |
He sanovat äidilleen: "Anna leipää, anna viiniä!" He vaipuvat maahan kaupungin kaduille kuin kuolettavasti haavoittuneet ja heittävät henkensä äidin sylissä. | |
Kaikki sinun vihollisesi ilkkuvat sinua. He viheltävät, irvistelevät ja sanovat: "Nyt me olemme sinut tuhonneet! Vihdoinkin on tullut päivä, jota odotimme. Omin silmin saimme sen nähdä!" | |
Minä sanoin: "Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon." | |
Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan." [Ps. 16:5+] | |
Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo? | |
Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut. | |
Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää." | |
"Pois tieltä! Saastainen tulee!" huudetaan heidän edellään. "Pois tieltä! Väistykää! Älkää koskeko heihin!" He pakenevat, harhailevat vieraissa maissa, ja sielläkin sanotaan: "Tänne he eivät saa jäädä." | |
Herran voideltu, kansamme elämä ja henki, joutui vangiksi heidän kuoppaansa. Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää, kansana kansojen joukossa. [2. Kun. 25:6; Jer. 52:9] | |
Seitsemäntenä päivänä kuningas, joka oli viinistä hilpeällä mielellä, kutsui luokseen Mehumanin, Bissetan, Harbonan, Bigtan, Abagtan, Setarin ja Karkasin, ne seitsemän eunukkia, jotka olivat hänen henkilökohtaisia palvelijoitaan, | |
Kuningas kääntyi nyt oppineiden ja ennusmerkkien tuntijoiden puoleen, sillä tapana oli, että kuningas neuvotteli asioistaan kaikkien lain ja oikeuden tuntijoiden kanssa. | |
Memukan vastasi kuninkaalle ruhtinaiden kuullen: "Kuningatar Vasti ei ole loukannut vain kuningasta, vaan myös kaikkia kuningas Kserkseen maakuntien ruhtinaita ja kansoja. | |
Kun valtakunnan kaikki naiset saavat tietää, mitä kuningatar on tehnyt, he alkavat halveksia miehiään, sillä nyt he voivat sanoa: 'Kuningas Kserkses kutsutti kuningatar Vastin luokseen, eikä Vasti tullut.' | |
Persian ja Meedian ruhtinattaret, jotka ovat kuulleet kuningattaren teosta, ottavat sen jo tänä päivänä puheeksi meidän kanssamme, ja siitäkin koituu kylliksi häpeää ja riitaa. | |
Hovimiehet, jotka olivat kuninkaan palveluksessa, sanoivat herralleen: "Kuningasta varten tulisi etsiä kauniita ja koskemattomia nuoria neitoja. | |
Lähtiessään kuninkaan luo hän sai viedä haaremista mukanaan kuninkaan palatsiin mitä vain halusi. | |
Kun Ester, Mordokain sedän Abihailin tytär, Mordokain ottotytär, vuorollaan joutui kuninkaan eteen, hän pyysi mukaansa vain sen, mitä kuninkaan haareminvalvoja eunukki Hegai neuvoi häntä ottamaan. Mutta Esteriin ihastuivat kaikki, jotka hänet näkivät. |