Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Kuultuaan Jeremian sanat päämiehet sanoivat kuninkaalle: "Tämä mies on ansainnut kuoleman! Jos hän jatkaa tuollaisia puheita, hän murtaa niiden sotilaiden rohkeuden, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja muutkin asukkaat menettävät toivonsa. Tämä mies ei etsi kansamme etua vaan tuottaa meille vahinkoa." [Aam. 7:10,11] | |
Kuningas Sidkia sanoi heille: "Tehkää hänelle mitä tahdotte! En minä teille mitään mahda!" | |
Ebed-Melek lähti palatsista tapaamaan kuningasta, joka oli Benjamininportin luona, ja sanoi hänelle: | |
Silloin kuningas antoi nubialaiselle Ebed- Melekille käskyn: "Ota täältä mukaasi kolmekymmentä miestä ja vedä profeetta Jeremia ylös kaivosta, ennen kuin hän kuolee!" | |
ja sanoi hänelle: "Pane nämä lumput ja riekaleet kainaloihisi, etteivät köydet hierrä rikki ihoasi." Jeremia teki niin. | |
Eräänä päivänä kuningas Sidkia käski hakea profeetta Jeremian luokseen Herran temppelin kolmannelle portille. Kuningas sanoi Jeremialle: "Minä pyydän sinulta ennussanaa. Älä salaa minulta mitään!" | |
Jeremia vastasi Sidkialle: "Jos kerron sinulle totuuden, sinä surmautat minut, ja jos neuvon sinua, sinä et kuuntele." | |
Silloin kuningas Sidkia vannoi Jeremialle kahden kesken: "Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut meille elämän, minä en surmauta sinua enkä anna sinua niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi!" | |
Jeremia sanoi Sidkialle: "Näin sanoo Herra Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos antaudut Babylonian kuninkaan sotapäälliköille, sinä säilytät henkesi eikä tätä kaupunkia polteta. Sinä itse ja perheesi saatte jäädä eloon. | |
Kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: "Minä pelkään niitä Juudan asukkaita, jotka ovat siirtyneet babylonialaisten puolelle. Babylonialaiset saattavat antaa minut heidän käsiinsä, ja silloin joudun heidän armoilleen." | |
Jeremia vakuutti: "Ei sinua luovuteta! Kuule nyt Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle sanon. Jos antaudut, sinulle käy hyvin ja saat pitää henkesi. | |
Minä näin, kuinka kaikki naiset, jotka olivat jäljellä Juudan kuninkaan palatsissa, vietiin Babylonian kuninkaan sotapäälliköiden luo. Naiset lauloivat sinusta tätä laulua: -- Ystäväsi johtivat sinut harhaan, he olivat sinua vahvempia. Kun jalkasi vajosivat syvälle mutaan, he väistyivät sinun luotasi. | |
Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: "Älköön kukaan saako tietää, mitä olemme puhuneet keskenämme -- muuten sinä kuolet! | |
Kun päämiehet kuulevat, että minä olen keskustellut sinun kanssasi, he tulevat luoksesi ja sanovat: 'Kerro meille, mitä sinä sanoit kuninkaalle ja mitä kuningas sanoi sinulle. Älä salaa meiltä mitään, tai me tapamme sinut!' | |
Vastaa heille: 'Minä pyysin hartaasti kuninkaalta, ettei hän lähettäisi minua takaisin Jonatanin taloon, sillä siellä minä kuolisin.'" [Jer. 37:20] | |
Babylonian kuningas Nebukadnessar oli antanut henkikaartin päällikölle Nebusaradanille seuraavan käskyn: | |
Kun Jeremia oli vielä vangittuna päävartiossa, hänelle tuli tämä Herran sana: | |
"Mene nubialaisen Ebed-Melekin luo ja kerro hänelle: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Nyt minä annan toteutua sen, mitä olen tästä kaupungista puhunut: se ei pelastu, vaan tuhoutuu! Saat nähdä sen omin silmin, kun tuhon päivä tulee. [Jer. 38:7] | |
Henkikaartin päällikkö otti Jeremian erilleen muista ja sanoi hänelle: "Herra, sinun Jumalasi, uhkasi tätä maata onnettomuudella. | |
Gedalja vakuutti heille ja heidän miehilleen: "Teillä ei ole mitään pelättävää, jos alistutte babylonialaisten valtaan. Jääkää rauhassa tähän maahan ja palvelkaa Babylonian kuningasta, niin teidän käy hyvin. | |
sanoivat Gedaljalle: "Sinun on hyvä tietää, että Baalis, ammonilaisten kuningas, on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, murhaamaan sinut." Mutta Gedalja ei uskonut heitä. | |
Silloin Johanan sanoi kahden kesken Gedaljalle Mispassa: "Anna minun surmata Ismael. Minä voin sen tehdä tulematta ilmi. Miksi hän saisi murhata sinut? Silloin kaikki ne Juudan asukkaat, jotka ovat kokoontuneet sinun ympärillesi, hajaantuisivat jälleen ja viimeisetkin joutuisivat tuhon omaksi." | |
Mutta Gedalja sanoi Johananille: "Älä tee sitä. Ei ole totta, mitä puhut Ismaelista!" | |
Ismael, Netanjan poika, meni Mispasta heitä vastaan itkua teeskennellen. Kohdatessaan heidät hän sanoi: "Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan luo!" | |
Vain kymmenen heistä pelastui -- he näet sanoivat Ismaelille: "Älä tapa meitä! Meillä on tuolla kätkössä vehnää, ohraa, oliiviöljyä ja hunajaa." Ismael säästi heidät eikä surmannut heitä muiden joukkoon. | |
Päälliköt sanoivat Jeremialle: "Me pyydämme sinua hartaasti, että rukoilisit Herraa, Jumalaasi, meidän puolestamme, kaikkien jäljellä olevien puolesta. Meitä oli kerran paljon, mutta voit itsekin nähdä, miten vähän meitä nyt on jäljellä. [Jer. 37:3] | |
Profeetta Jeremia vastasi heille: "Minä suostun pyyntöönne. Rukoilen Herraa, Jumalaanne, ja ilmoitan teille kaiken, mitä hän vastaa. En salaa teiltä mitään." | |
He sanoivat Jeremialle: "Herra on lahjomaton ja luotettava todistaja. Rangaiskoon Herra, sinun Jumalasi, meitä, ellemme tee juuri niin kuin hän käskee meidän tehdä! | |
Jeremia sanoi heille: "Te pyysitte minua kääntymään Herran, Israelin Jumalan, puoleen ja viemään rukouksenne hänen eteensä. Hän vastaa näin: | |
"Älkää lähtekö tästä maasta. Älkää uhmatko Herran, Jumalanne, käskyä! | |
Älkää sanoko: 'Ei! Me menemme Egyptiin, missä meidän ei tarvitse nähdä sotaa eikä kuulla sotatorven ääntä. Siellä meiltä ei puutu ruokaa, sinne me haluamme jäädä.' | |
Jos te todella aiotte näin tehdä, kuulkaa, mitä Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo. Näin hän varoittaa teitä, jotka vielä olette jäljellä Juudassa: 'Jos te suuntaatte kulkunne kohti Egyptiä etsiäksenne sieltä turvapaikkaa, | |
"Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: 'Minun vihani ja kiivauteni on syöksynyt tulvana Jerusalemin asukkaiden päälle, ja niin se syöksyy teidänkin päällenne, jos menette Egyptiin. Siellä teitä häväistään, teistä tulee varoittava esimerkki ja kohtalostanne kirosana. Koskaan ette tule enää näkemään omaa maatanne.' | |
mutta silti olette tekemässä kohtalokkaan erehdyksen! Te pyysitte minua kääntymään Herran, Jumalanne, puoleen ja kysymään neuvoa häneltä. Te sanoitte: 'Rukoile puolestamme Herraa, Jumalaamme, ja ilmoita meille kaikki, mitä hän sanoo. Me teemme niin kuin hän käskee.' | |
niin Asarja, Hosajan poika, ja Johanan, Kareahin poika, sekä muut julkeat miehet sanoivat hänelle: "Älä valehtele! Ei Herra, meidän Jumalamme, ole lähettänyt sinua ilmoittamaan, ettemme saa mennä Egyptiin ja asettua sinne. | |
Tahpanhesissa tuli Jeremialle tämä Herran sana: | |
Sano heille: Näin puhuu Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä kutsun tänne palvelijani Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan, ja asetan hänen valtaistuimensa näiden kivien päälle, jotka sinä kaivoit maahan. Hän levittää valtaistuimensa katoksen niiden ylle. | |
Jeremialle tuli sana Herralta; se koski kaikkia Egyptissä olevia Juudan asukkaita. Heitä asui Migdolissa, Tahpanhesissa, Memfiksessä ja Ylä- Egyptissä. Tämä oli Herran sana: | |
"Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette itse nähneet, millaisen onnettomuuden minä olen antanut kohdata Jerusalemia ja kaikkia muita Juudan kaupunkeja. Nyt ne ovat raunioina, eikä niissä enää asuta. | |
Kerran toisensa jälkeen minä lähetin teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, sanomaan: 'Lopettakaa tuo iljettävä meno, minä vihaan sitä!' [1. Kun. 18:36] | |
"Näin sanoo nyt Herra Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Miksi te suistatte itsenne suureen onnettomuuteen ja hävitätte sukupuuttoon koko Juudan kansan, miehet, naiset, lapset ja imeväiset, niin ettei teistä jää jäljelle ketään? | |
"Sen tähden Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: Vihassani minä käännyn teitä vastaan ja hävitän sukupuuttoon koko Juudan kansan. | |
Kaikki miehet, jotka tiesivät, että heidän vaimonsa olivat uhranneet vieraille jumalille, ja suuri joukko paikalla olleita naisia sekä monet Ylä- Egyptiin muuttaneet Juudan asukkaat vastasivat Jeremialle näin: | |
Silloin Jeremia vastasi väkijoukolle, sekä miehille että naisille, kaikille, jotka olivat väittäneet häntä vastaan: | |
Sitten Jeremia sanoi kansalle, erityisesti naisille: "Kuulkaa, mitä Herra sanoo teille, te Juudan kansan jäsenet, jotka nyt olette Egyptissä! | |
Näin puhuu Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te kaikki, niin miehet kuin naisetkin, teette mitä olette luvanneet. Sanotte, että olette luvanneet uhrata Taivaan kuningattarelle ja tuoda hänelle juomauhreja ja että haluatte myös pitää lupauksenne. Hyvin te olettekin pitäneet sananne ja täyttäneet lupauksenne! | |
Kuulkaa siis, mitä minä, Herra, sanon teille kaikille Egyptissä oleville Juudan asukkaille! Minä, Herra, vannon nimeni kunnian kautta näin: Pian ei ole koko Egyptissä ainuttakaan Juudan miestä, joka vannoisi minun nimeeni sanoen: 'Niin totta kuin Herra elää!' | |
Näin minä, Herra, olen päättänyt: Minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden armoille, jotka tavoittelevat hänen henkeään. Niin minä aikanaan tein myös Juudan kuninkaalle Sidkialle. Minä annoin hänet hänen vainoojansa ja perivihollisensa, Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin käsiin." [Jer. 46:24] | |
Tässä ovat sanat, jotka profeetta Jeremia puhui Barukille, Nerian pojalle, Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä hallitusvuotena. Baruk kirjoitti ne kirjaan Jeremian sanelun mukaan. [Jer. 36:1] | |
"Herra, Israelin Jumala, sanoo sinusta, Baruk, näin: | |
Sinä valitat: 'Voi minua! Herra antaa kipua kivun lisäksi! Olen valittanut uuvuksiin saakka, en löydä rauhaa.' [Ps. 6:7] | |
Mutta minä, Herra, käsken Jeremian sanoa sinulle näin: 'Minkä olen rakentanut, sen minä hajotan, minkä olen istuttanut, sen minä revin pois -- tämä koskee koko maata. | |
Egypti tulvii kuin Niili, pärskyy kuin kuohuvat virrat. Se sanoo: "Minä vyöryn koko maailmaan, hävitän kaupungit ja niiden asukkaat. | |
-- Ilmoittakaa Egyptissä, kuuluttakaa Migdolissa, kertokaa Memfiksessä ja Tahpanhesissa: "Asettukaa asemiin, valmistautukaa taisteluun, miekka on jo syönyt kaikki naapurikansat!" | |
Herra antoi monien kompastua, miehet kaatuivat vieri viereen. Toiset sanoivat: "Lähdetään täältä oman kansamme luo, palataan kotimaahan turvaan vihollisen miekalta." [Jer. 50:16] | |
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Minä rankaisen Amonia, Theban jumalaa, sekä koko Egyptiä -- sen jumalia ja kuninkaita, faraota ja kaikkia, jotka luottavat häneen. [Jes. 19:1; Hes. 30:13; Nah. 3:8] | |
Vihollinen tulee ja hävittää kaupungit, yksikään ei säästy tuholta. Laakso hävitetään, ylänkö tuhotaan. Näin on Herra puhunut. | |
-- Voi, miksi te kerskutte: "Me olemme sankareita, urheita miehiä valmiina taisteluun!" | |
Itkekää sen kohtaloa, kaikki naapurit, itkekää kaikki, jotka Moabin tunnette! Valittakaa: "Murtunut on vahva valtikka, loistava käskijän sauva!" | |
Menkää tielle tähystämään, te Aroerin asukkaat. Kysykää pakenevilta, miehiltä ja naisilta, kysykää, mitä tapahtuu. | |
Näin sanoo Herra: -- Se kiitää kohti Moabia kuin kotka, siivet levällään! [Jer. 49:22] | |
Ammonille. Näin sanoo Herra: -- Eikö Israelilla ole poikia, eikö hänellä ole perillistä? Miksi Milkom on perinyt Gadin maat ja hänen kansansa asettunut sen kaupunkeihin? [1. Kun. 11:5] | |
Aika tulee, sanoo Herra, jolloin minä kohotan sotahuudon ammonilaisten Rabbaa* vastaan. Se tulee autioksi rauniokummuksi, sen tytärkaupungit palavat tuhkaksi. Silloin Israel saa takaisin perintömaansa, joka siltä valloitettiin, sanoo Herra. [Rabba, nykyinen Amman, oli ammonilaisten pääkaupunki.] [49:2,3: Aam. 1:14,15] | |
Edomille. Näin sanoo Herra Sebaot: -- Eikö Temanissa ole enää viisautta? Ovatko neuvot loppuneet ymmärtäväisiltä, onko heidän viisautensa homehtunut? [Hes. 7:26] | |
Näin sanoo Herra: "Jos nekin, joita ei ole tuomittu juomaan vihani maljasta, joutuvat siitä juomaan, jäisitkö sinä, Edom, rankaisematta? Et jää, sinunkin on juotava! [Valit. 4:21 | Jer. 25:29] | |
Sen kohtalo on oleva kuin Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurikaupunkien. Ei kukaan jää Edomiin asumaan, ei yksikään sinne asetu." [Jes. 1:9+] | |
Ennustus Kedarin ja Hasorin heimoista ja niiden kuninkaista, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar kukisti: Näin sanoo Herra babylonialaisille: -- Liikkeelle! Hyökätkää Kedariin, lyökää idän miehet! [Jes. 21:16,17] | |
Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti Elamia vastaan Juudan kuninkaan Sidkian ensimmäisenä hallitusvuotena. [2. Kun. 24:18] | |
Näin sanoo Herra Sebaot: -- Minä murran Elamin mahdin, särjen sen jousen. | |
-- Ilmoittakaa kansojen keskuudessa, tehkää tiettäväksi, kohottakaa merkkiviiri ja kuuluttakaa, huutakaa rohkeasti: Babylon valloitetaan, Bel ei voi mitään, Marduk syöstään maahan. Kaikki jumalat joutuvat häpeään, kaikki jumalankuvat syöstään maahan. | |
Kaikki raatelivat eksyneitä, kaikki, jotka heidät kohtasivat. Heidän vihollisensa sanoivat: "Emme me tee väärin, sillä he ovat rikkoneet Herraa vastaan." -- Totisesti, Herra on oikea laidun, hän on ollut isienkin toivo! [Jer. 2:3] | |
Sen tähden minä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanon näin: Minä rankaisen nyt Babylonian kuningasta ja hänen maataan, niin kuin minä olen rangaissut Assyrian kuningasta. [Nah. 2:14] | |
Näin sanoo Herra Sebaot: -- Sorrettuja ovat Israel ja Juuda, kaikki vieraalle maalle viedyt. Vangitsijat pitävät heitä vallassaan eivätkä suostu vapauttamaan heitä. | |
Näin sanoo Herra: -- Minä nostan tuhoisan myrskyn Babylonia vastaan, lähetän myrskyn kohti vihollista, kohti Kaldean sydäntä.* [Alkutekstissä esiintyy tässä salanimi Leb-Kamai ('vastustajieni sydän'), joka tarkoittaa Babylonia. Vrt. 25:26 ja 51:41.] | |
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Tytär Babylon on kuin puimatanner, puintia varten tallattu. Vain hetki enää, ja korjuupäivä on käsillä. | |
"Tulkoon Babylonille tuho vääryyden ja väkivallan tähden, jota olemme joutuneet kärsimään!" sanovat Siionin asukkaat. "Kuolema kaldealaisille minun vereni vuodattamisesta!" sanoo Jerusalem. | |
Sen tähden sanoo Herra: -- Minä ajan sinun asiaasi, kostan sinun puolestasi. Minä kuivatan Babylonian virrat, annan sen lähteitten ehtyä. | |
Näin sanoo Herra Sebaot: -- Mahtavan Babylonin muurit hajotetaan maan tasalle, sen korkeat portit sytytetään tuleen. Näin kansojen työ raukeaa tyhjiin ja kansakuntien vaivannäkö joutuu tulen saaliiksi. [Hab. 2:13] | |
Jeremia antoi käärön Serajalle ja sanoi: "Kun tulet Babyloniin, pidä huoli siitä, että luet julki kaiken, mitä kääröön on kirjoitettu. | |
Sano sitten: 'Herra, sinä olet nyt ilmoittanut hävittäväsi tämän paikan, niin ettei tänne jää yhtään asukasta, ei ihmisiä eikä karjaa, vaan tästä paikasta tulee ikuisiksi ajoiksi autiomaa.' | |
Sano sitten: 'Näin uppoaa Babylon eikä enää nouse sen tuhon alta, jonka Herra sille tuottaa. Turhaan se näki vaivaa.'" Tähän päättyvät Jeremian sanat. | |
Hän sanoi: "Ihminen, nouse. Minä tahdon puhua sinulle." | |
Hän sanoi: "Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo,* noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. [Käännöksestä on tässä jätetty pois sanat »vieraiden kansojen (pakanoiden) keskelle», jotka ilmeisesti ovat myöhempi lisäys.] [2. Moos. 32:9+] | |
Hän sanoi minulle: "Ihminen, syö, mitä edessäsi on. Syö tämä kirjakäärö ja sitten lähde, mene puhumaan Israelin kansalle." | |
Hän sanoi: "Ihminen, ravitse itsesi. Täytä vatsasi, syö tämä kirjakäärö, jonka minä sinulle annan." Minä söin sen, ja se maistui suussani makealta kuin hunaja. [Ps. 19:11; Jer. 15:16; Ilm. 10:10] | |
Hän sanoi minulle: "Ihminen, lähde. Mene Israelin kansan luo ja puhu, minkä minulta saat puhuttavaksesi. | |
Hän sanoi: "Ihminen, kuuntele tarkoin. Paina mieleesi jokainen sana, jonka sinulle puhun. | |
Mene pakkosiirtolaisten luo, oman kansasi luo. Sano heille: 'Näin sanoo Herra Jumala' -- kuulkoot tai olkoot kuulematta." | |
Seitsemän päivän kuluttua minulle tuli Herran sana: | |
Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. | |
Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: "Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle." | |
Silloin minuun tuli henki, ja se nosti minut pystyyn ja puhui minulle näin: "Mene kotiisi ja sulkeudu sinne. [Hes. 2:2] | |
Kun sitten sinulle puhun, minä avaan sinun suusi, ja sinun on sanottava heille tämä: 'Näin sanoo Herra Jumala: Kuulkoon se, joka haluaa kuulla, ummistakoon korvansa, joka ei halua.' He ovat uppiniskaista kansaa. [Hes. 2:7] | |
Ja Herra sanoi: "Näin joutuvat israelilaiset leipänsä syömään, saastaisen leipänsä vieraissa maissa, joihin minä heidät karkotan." | |
Minä sanoin: "Voi, Herra! Koskaan en ole koskenut mihinkään saastaiseen. Lapsuudestani tähän päivään saakka en ole syönyt itsestään kuollutta tai petojen raatelemaa eläintä enkä pannut suuhuni saastaista lihaa." [2. Moos. 22:30; 3. Moos. 22:8; Hes. 44:31 | 3. Moos. 7:18; Jes. 65:4; Ap. t. 10:14] | |
Silloin Herra sanoi: "Saat käyttää karjanlantaa ihmislannan asemesta, paista leipäsi sillä." | |
Herra sanoi minulle: "Ihminen, minä ehdytän jerusalemilaisilta leivän saannin. He joutuvat punnitsemaan leipänsä ja syömään sen ahdistuksen vallassa. Vettä he saavat vain määrämitan, ja he juovat sen pelko sydämessä. [3. Moos. 26:26; Hes. 14:13] |