Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Silloin Elisa sanoi Gehasille: "Vyötä viittasi, ota sauvani käteesi ja lähde matkaan. Jos tapaat jonkun, älä jää vaihtamaan tervehdyksiä hänen kanssaan. Kun tulet perille, aseta sauvani pojan kasvoille." [Luuk. 10:4] | |
Mutta pojan äiti sanoi: "Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en lähde ilman sinua." Niin Elisa lähti naisen mukaan. | |
Gehasi ehti perille ennen heitä. Hän asetti sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei äännähtänytkään, mitään elonmerkkiä ei näkynyt. Gehasi lähti Elisaa vastaan ja kertoi, ettei poika ollut vironnut. | |
Elisa huusi silloin Gehasia ja sanoi: "Kutsu pojan äiti tänne." Gehasi kutsui naista, ja nainen tuli profeetan luo. "Ota poikasi", sanoi Elisa. | |
Elisan palatessa Gilgaliin sillä seudulla oli nälänhätä. Kun profeetanoppilaat olivat koolla Elisan luona, hän sanoi palvelijalleen: "Pane iso pata tulelle ja keitä oppilaille ruokaa." [2. Kun. 2:3,5, 6:1] | |
Mutta kun keittoa annettiin miehille ja he maistoivat sitä, he huusivat: "Jumalan mies, padassa on kuolema!" Syömisestä ei tullut mitään. | |
Elisa sanoi silloin: "Antakaa minulle jauhoja." Hän heitti jauhot pataan ja sanoi: "Jakakaa nyt kaikille." Niin he söivät, eikä padassa enää ollut mitään myrkyllistä. | |
Baal-Salisasta tuli mies, joka toi uutisleipää Jumalan miehelle. Hän toi kaksikymmentä ohraleipää, ja pussissa hänellä oli uutta viljaa. Elisa sanoi palvelijalleen: "Anna nämä väelle ateriaksi." 2. 4:42-44:[ Mark. 6:35-44] | |
"Kuinka minä voin jakaa tästä sadalle miehelle?" palvelija kysyi. Elisa vastasi: "Jaa ne heille syötäväksi, sillä näin sanoo Herra: 'Ruoka riittää, ja sitä jää ylikin.'" | |
Tyttö sanoi emännälleen: "Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista." | |
Naaman meni kuninkaansa puheille ja kertoi, mitä israelilaistyttö oli sanonut. | |
Syyrian kuningas sanoi: "Mene vain sinne, minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle." Niin Naaman lähti ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta sekeliä kultaa sekä kymmenen juhlapukua. | |
Naaman vei Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa sanottiin: "Tämän kirjeen tuo sinulle palvelijani Naaman. Olen lähettänyt hänet luoksesi, jotta parantaisit hänet spitaalista." | |
Luettuaan kirjeen Israelin kuningas repäisi vaatteensa ja sanoi: "Olenko minä muka Jumala, jolla on elämä ja kuolema vallassaan, kun hän lähettää spitaalisen minun parannettavakseni! Hän selvästikin vain hankkii riitaa kanssani!" [5. Moos. 32:39+] | |
Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli repäissyt vaatteensa, hän lähetti sanomaan kuninkaalle: "Miksi repäisit vaatteesi? Lähetä tuo mies minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta." [1. Moos. 37:29+] | |
Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: "Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve." [Joh. 9:7] | |
Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: "Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini. | |
Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: "Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!" | |
Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: "Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi." | |
Mutta Elisa sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, hän, jota palvelen, minä en lahjaasi ota." Naaman koetti taivuttaa hänet ottamaan lahjan vastaan, mutta hän kieltäytyi. | |
Naaman sanoi silloin: "Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan, että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa. Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle. | |
Elisa sanoi hänelle: "Mene rauhassa." Kun Naaman Elisan luota lähdettyään oli jo kulkenut kappaleen matkaa, | |
Jumalan miehen palvelija Gehasi alkoi ajatella: "Suotta herrani sääli tuota syyrialaista, kun ei huolinut sitä, minkä hän oli tuonut mukanaan. Niin totta kuin Herra elää, minä juoksen hänen peräänsä, että saisin häneltä jotakin." | |
Gehasi lähti Naamanin perään. Kun Naaman huomasi, että joku juoksi hänen jäljessään, hän hyppäsi vaunuistaan, meni tulijaa vastaan ja kysyi: "Mikä nyt on hätänä?" | |
Gehasi vastasi: "Ei mikään, herrani vain lähetti minut sanomaan sinulle, että hänen luokseen tuli äsken Efraimin vuoristosta kaksi nuorta profeetanoppilasta. Voisitko antaa heille talentin hopeaa ja kaksi juhlapukua?" | |
"Ota toki kaksi talenttia", Naaman sanoi. Hän pyysi pyytämistään toista ottamaan hopeatalentit ja sitoi ne sitten kahteen pussiin. Hän antoi hopeat ja kaksi juhlapukua kahdelle palvelijalleen, ja he kantoivat niitä Gehasin edellä. | |
Kun Gehasi palasi herransa luo, Elisa kysyi häneltä: "Mistä sinä tulet, Gehasi?" "En minä ole käynyt missään", hän vastasi. | |
Mutta Elisa sanoi hänelle: "Etkö usko, että olin hengessäni siellä, kun se mies lähti vaunuistaan takaisin sinua vastaan? Sinusta taisi nyt olla sopiva tilaisuus ottaa vastaan hopeaa ja hankkia vaatteita, oliivitarhoja ja viinitarhoja, lampaita ja nautakarjaa, orjia ja orjattaria? | |
Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Huone, jossa me kuuntelemme opetustasi, on meille liian ahdas. [2. Kun. 4:38] | |
Tahtoisimme siksi mennä Jordanille ja tuoda kukin sieltä yhden hirren. Niistä saisimme tehdyksi huoneen, johon mahdumme istumaan." "Menkää vain", Elisa sanoi. | |
Eräs oppilas kysyi: "Etkö sinäkin lähtisi palvelijoittesi mukaan?" "Minä tulen", hän vastasi. | |
Puunkaadossa eräältä oppilaalta lensi kirves varrestaan veteen. "Voi, herrani", hän huusi, "se oli vielä lainattu!" | |
Silloin Jumalan mies kysyi: "Mihin se putosi?" Oppilas näytti hänelle paikan. Elisa katkaisi oksan ja heitti sen siihen kohtaan, ja kirves nousi pinnalle kellumaan. | |
"Ota se ylös", Elisa sanoi. Oppilas ojensi kätensä ja otti sen vedestä. | |
Kun Syyrian kuningas sitten oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli miestensä kanssa ja päätti, minne hyökkäys oli suunnattava. | |
Jumalan mies lähetti silloin Israelin kuninkaalle viestin ja varoitti häntä kulkemasta sen paikan kautta, jonne syyrialaiset olivat tulossa. | |
Israelin kuningas lähetti miehiään paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja sitä pidettiin silmällä. Tämä ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan. | |
Syyrian kuningas alkoi näiden tapausten vuoksi epäillä pahaa. Hän kutsui lähimmät miehensä koolle ja sanoi heille: "Sanokaa, kuka joukostanne on Israelin kuninkaan kätyri!" | |
Silloin yksi hänen miehistään sanoi: "Ei kukaan, herrani ja kuninkaani. Israelissa on profeetta Elisa, joka kertoo Israelin kuninkaalle kaiken senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi." | |
Kuningas sanoi: "Menkää ottamaan selvää, missä hän on, että voin lähettää miehiäni vangitsemaan hänet." Kun hän sai tiedon, että Elisa oli Dotanissa, | |
Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: "Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?" | |
"Älä pelkää", Elisa vastasi, "meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä." [2. Aik. 32:7; 1. Joh. 4:4] | |
Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi." Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään. [1. Moos. 32:2,3; 2. Kun. 2:11,12; Ps. 34:8] | |
Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: "Sumenna heidän silmänsä." Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä. [1. Moos. 19:11] | |
Elisa sanoi heille: "Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Tulkaa minun perässäni, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte." Hän johdatti sotilaat Samarian kaupunkiin. | |
Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: "Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät." Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia. | |
Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: "Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?" | |
"Sitä älä tee", Elisa vastasi. "Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo." | |
Kun Israelin kuningas noina aikoina kerran kulki muurin harjalla, muuan nainen huusi hänelle: "Auta minua, herrani ja kuninkaani!" | |
Mutta kuningas vastasi: "Jollei Herra sinua auta, miten sitten minä? Puimatantereeltako minä haen apua vai viinisammiosta?" | |
Hän kysyi kuitenkin: "Mikä sinulla on hätänä?" Nainen sanoi: "Tämä nainen sanoi minulle: 'Anna tänne poikasi, syödään tänään hänet ja huomenna minun poikani.' [3. Moos. 26:29+] | |
Niin me keitimme ja söimme minun poikani, ja seuraavana päivänä minä sitten sanoin: 'Anna tänne poikasi, syödään nyt hänet.' Mutta hänpä olikin piilottanut poikansa." | |
Kuningas sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos Elisalla, Safatin pojalla, on tämän päivän jälkeen vielä pää hartioissa kiinni!" [1. Kun. 19:2] | |
Elisa oli kotosalla ja vanhimmat olivat hänen puheillaan, kun kuningas käski lähettinsä mennä edellään hänen luokseen. Jo ennen kuin mies tuli sinne, Elisa sanoi vanhimmille: "Nyt se murhamiehen poika on lähettänyt pääni menoksi miehen matkaan. Kun kuninkaan lähetti tulee, pitäkää huoli siitä, että suljette oven ja pidättelette häntä. Hänen herransa askelten ääni kuuluu heti hänen kannoillaan." | |
Kun hän vielä puhui vanhinten kanssa, kuningas saapui hänen luokseen ja sanoi: "Tämä onnettomuus on Herran työtä. Miksi minä enää turvaisin häneen!" | |
Silloin Elisa sanoi: "Kuulkaa Herran sana! Näin hän sanoo: 'Huomenna tähän aikaan Samarian portilla saa sekelillä sea-mitan parhaita vehnäjauhoja ja kaksi sea-mittaa ohria.'" | |
Vaunusoturi, joka seurasi kuningasta, sanoi Jumalan miehelle: "Niinkö käy? Herra kai avaa kaikki taivaan luukut!" Elisa vastasi: "Sinä saat nähdä sen omin silmin, mutta syömään sinusta ei enää ole." | |
Kaupunginportin ulkopuolella asusti neljä spitaalista miestä. He sanoivat toisilleen: "Miksi istua täällä kuolemaa odottamassa? [3. Moos. 13:46+] | |
Jos me päätämme mennä kaupunkiin, me kuolemme sinne, koska siellä on nälänhätä, ja jos jäämme tänne, me kuolemme yhtä lailla. Miksemme lähtisi syyrialaisten leiriin! Jos he säästävät meidän henkemme, me pysymme elossa, ja jos he tappavat meidät, silloinkin me vain kuolemme." | |
Herra oli pannut syyrialaiset kuulemaan vaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon ääniä, ja silloin he olivat sanoneet toisilleen: "Israelin kuningas on varmasti ostanut heettiläisten kuninkaat ja Egyptin kuninkaat puolelleen. Nyt he ovat tulossa meidän kimppuumme." | |
Mutta sitten he sanoivat toisilleen: "Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä. Jos me olemme tästä hiljaa ja odotamme aamunkoittoon saakka, meitä voidaan syyttää rikoksesta. Paras lähteä heti kaupunkiin ja kertoa tästä kuninkaan väelle." [2. Sam. 18:19] | |
Spitaaliset tulivat takaisin, huusivat kaupunginportin vartijoita ja kertoivat heille: "Me menimme syyrialaisten leiriin, mutta siellä ei näkynyt ketään eikä kuulunut lainkaan ihmisääniä. Hevoset ja aasit kyllä olivat siellä, ja teltat oli jätetty paikoilleen." | |
Oli vielä hämärä, kun kuningas nousi. Hän sanoi hovimiehilleen: "Taidanpa arvata, mitä syyrialaiset ovat tehneet. He tietävät, että olemme nälissämme, ja ovat siksi lähteneet leiristä ja asettuneet väijyksiin. He odottavat, että me tulemme ulos kaupungista, ja ottavat sitten meidät elävältä kiinni ja pääsevät sisälle kaupunkiin." | |
Muuan hänen hovimiehistään sanoi silloin: "Emmekö kuitenkin lähettäisi muutamia miehiä ottamaan asiasta selvää? He voisivat ottaa viisi niistä hevosista, jotka meillä vielä on jäljellä. Ei siinä voi käydä sen pahemmin kuin on käynyt niille israelilaisille, jotka jo ovat saaneet surmansa, tai käy niille, jotka täällä vielä ovat jäljellä." | |
Niin sitten valjastettiin kahdet vaunut, ja kuningas lähetti ne Syyrian sotajoukon perään sanoen: "Menkää katsomaan." | |
Hän oli myös ennustanut kuninkaalle, että kaksi sea-mittaa ohria ja yksi sea-mitta parhaita vehnäjauhoja maksaisi seuraavana päivänä samaan aikaan Samarian portilla yhden hopeasekelin. | |
Vaunusoturi oli silloin sanonut Jumalan miehelle: "Niinkö käy? Herra kai avaa kaikki taivaan luukut!" Elisa oli vastannut siihen: "Sinä saat nähdä sen omin silmin, mutta syömään sinusta ei enää ole." | |
Elisa sanoi naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt henkiin: "Lähde perheinesi pois Israelista ja asetu jonnekin muualle asumaan. Herra lähettää tähän maahan nälänhädän, ja sitä kestää seitsemän vuotta." [2. Kun. 4:32-37 | 1. Moos. 47:4; Ruut 1:1] | |
Kuninkaan puheilla oli juuri silloin Gehasi, Jumalan miehen palvelija, ja kuningas oli pyytänyt häntä kertomaan, mitä kaikkia suuria tekoja Elisa oli tehnyt. | |
Kun Gehasi parhaillaan kertoi kuninkaalle, kuinka Elisa oli herättänyt kuolleen henkiin, sinne tuli nainen, jonka pojan profeetta oli herättänyt, ja anoi kuninkaalta taloaan ja peltoaan takaisin. Gehasi sanoi: "Herrani ja kuninkaani! Tämä on se nainen, ja tuo on hänen poikansa, jonka Elisa herätti henkiin." | |
Kuningas kysyi naiselta tapauksesta, ja nainen kertoi hänelle kaiken. Silloin kuningas käski erään hovimiehen lähteä naisen mukaan ja sanoi miehelle: "Järjestä hänelle takaisin kaikki hänen omaisuutensa ja korvaa hänen peltonsa tuotto siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, aina tähän päivään saakka." | |
Kun Elisa kerran meni Damaskokseen, Syyrian kuningas Ben-Hadad oli sairaana. Kuninkaalle kerrottiin, että kaupunkiin oli saapunut Jumalan mies. | |
Hän sanoi silloin Hasaelille: "Ota mukaasi lahja ja mene tapaamaan sitä Jumalan miestä. Pyydä häntä kysymään Herralta, paranenko minä tästä sairaudesta." [1. Kun. 14:3; 2. Kun. 1:2] | |
Hasael lähti tapaamaan profeettaa ja otti mukaansa lahjaksi neljäkymmentä kamelinkuormaa Damaskoksen parhaita tuotteita. Hän tuli Elisan eteen ja sanoi: "Palvelijasi Ben-Hadad, Syyrian kuningas, lähetti minut luoksesi kysymään, paraneeko hän sairaudestaan." | |
Elisa vastasi: "Sano hänelle, että hän kyllä paranee. Mutta Herra on ilmoittanut minulle, että hän silti on kuoleman oma." | |
"Miksi itket, herrani?" kysyi Hasael. Elisa vastasi: "Siksi, että tiedän, kuinka paljon pahaa sinä vielä teet israelilaisille. Sinä sytytät tuleen heidän linnoituksensa ja surmaat heidän nuoret soturinsa, sinä isket murskaksi heidän pienet lapsensa ja viillät heidän raskaana olevilta vaimoiltaan vatsan auki." [2. Kun. 10:32,33, 12:18,19, 13:7] | |
"Kuinka minä, sinun palvelijasi, tällainen koira, voisin tehdä niin suuria tekoja?" kysyi Hasael. Elisa sanoi: "Herra on ilmoittanut minulle, että sinusta tulee Syyrian kuningas." [2. Sam. 9:8 | 1. Kun. 19:15-17] | |
Hasael lähti Elisan puheilta ja tuli herransa luo. Kuningas kysyi häneltä: "Mitä Elisa sanoi sinulle?" "Sinä paranet kyllä, niin hän minulle sanoi", vastasi Hasael. | |
Palvelijansa Daavidin tähden Herra ei kuitenkaan halunnut tuhota Juudaa, sillä hän oli luvannut jättää Daavidille ja hänen suvulleen lampun ikiajoiksi. [2. Sam. 21:17+] | |
Profeetta Elisa kutsui yhden oppilaistaan ja sanoi hänelle: "Vyötä viittasi ja lähde Ramot- Gileadiin. Ota tämä öljypullo mukaasi. 2. 9:1-29:[ 2. Aik. 22:7-9] | |
Ota siellä öljypullosi, kaada hänen päähänsä öljyä ja sano: Näin sanoo Herra: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.' Avaa sitten ovi ja lähde heti pois, älä jää sinne." | |
Kun hän saapui sinne, sotaväen päälliköt olivat koolla. Oppilas sanoi: "Minulla on sinulle asiaa, päällikkö." "Kenelle meistä?" kysyi Jehu. "Sinulle, päällikkö", hän vastasi. | |
Niin Jehu nousi, ja he menivät sisälle taloon. Siellä oppilas kaatoi öljyä Jehun päähän ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi. | |
Kun Jehu tuli ulos kuninkaan päälliköiden luo, he kysyivät häneltä: "Onko kaikki hyvin? Miksi se hullu tuli sinun luoksesi?" Hän vastasi heille: "Kyllähän te sen miehen ja hänen puheensa tunnette." | |
Mutta he sanoivat: "Älä kiertele, kerro meille totuus." Niin Jehu kertoi, kuinka profeetanoppilas oli sanonut hänelle: "Näin sanoo Herra: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.'" | |
Silloin päälliköt riisuivat heti viittansa ja panivat ne porraskivelle Jehun jalkojen alle. He puhalsivat torveen ja huusivat: "Jehu on kuningas!" [Mark. 11:8 | 1. Kun. 1:39] | |
Hän oli kuitenkin palannut sieltä Jisreeliin hoitamaan haavojaan, joita syyrialaiset olivat häneen lyöneet hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. Niinpä Jehu sanoi: "Jos toivotte, että aikeistamme tulee totta, älkää päästäkö täältä ketään viemään niistä tietoa Jisreeliin." 2. 9:15,16:[ 2. Kun. 8:28,29] | |
Tähystäjä, joka oli Jisreelin tornissa vartiossa, näki Jehun joukkojen tulevan hurjaa vauhtia. Kun hän ilmoitti, että joukko oli näkyvissä, Joram sanoi: "Lähetä ratsumies heitä vastaan kysymään, tulevatko he rauhallisin aikein." | |
Ratsumies lähti heitä vastaan ja sanoi: "Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein." Jehu vastasi: "Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!" Tähystäjä ilmoitti, että lähetti oli jäänyt joukon luo eikä ollut lähtenyt takaisin. | |
Kuningas lähetti silloin toisen ratsumiehen. Tämä saapui joukon luo ja sanoi: "Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein." Jehu vastasi: "Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!" | |
Tähystäjä ilmoitti kuninkaalle: "Hän meni heidän luokseen, muttei lähtenyt takaisin. He ajavat vaunuillaan kuin hurjapäät, aivan kuin Jehu, Nimsin poika." | |
Silloin Joram sanoi: "Valjastakaa vaunut!" Hänen sotavaununsa valjastettiin. Niin Israelin kuningas Joram ja Juudan kuningas Ahasja lähtivät kumpikin vaunuissaan kaupungista ja menivät Jehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Nabotin maatilalla. [1. Kun. 21:1] | |
Kun Joram näki Jehun, hän kysyi: "Tuletko rauhallisin aikein, Jehu?" Tämä vastasi: "Miten voit luullakaan sellaista, kun äitisi Isebel yhä suosii noituutta ja haureellisia menoja!" | |
Silloin Joram käänsi vaununsa ja lähti pakoon huutaen Ahasjalle: "He ovat nousseet kapinaan, Ahasja!" | |
Jehu sanoi Bidkarille, vaunusoturilleen: "Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: [1. Kun. 21:19, 22:38] | |
Kun Juudan kuningas Ahasja näki, mitä tapahtui, hän pakeni Bet-Ganiin päin. Mutta Jehu lähti takaa- ajoon ja huusi: "Tappakaa hänetkin!" He haavoittivat Ahasjaa Jibleamin luona hänen noustessaan vaunuillaan Gurin rinnettä. Ahasja pääsi pakoon Megiddoon, mutta kuoli siellä. | |
Kun Jehu tuli portista, Isebel huusi: "Oletko nyt tyytyväinen, kun olet murhannut herrasi niin kuin Simri?" [1. Kun. 16:10,18] | |
Jehu katsoi ylös ikkunaan ja kysyi: "Kuka teistä on minun puolellani?" Pari hovimiestä kumartui silloin ikkunasta hänen puoleensa. | |
"Työntäkää hänet alas", Jehu sanoi, ja hovimiehet työnsivät Isebelin ikkunasta. Hänen vertaan roiskui seinään ja hevosten päälle, ja Jehu ajoi vaunuillaan hänen ylitseen. | |
Jehu tuli sisään, söi ja joi ja sanoi: "Huolehtikaa siitä, että se kirottu tulee haudatuksi. Onhan hän sentään kuninkaan tytär." [1. Kun. 16:31] |