Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Hän hakkasi härkäparin kappaleiksi, lähetti ne sananviejien mukana eri puolille Israelia ja käski sanoa: "Näin käy sen karjalle, joka ei lähde Saulin ja Samuelin mukaan sotaan!" Silloin Herra saattoi koko kansan pyhän pelon valtaan, ja kaikki lähtivät yhtenä miehenä liikkeelle. [Tuom. 19:29, 20:1] | |
Saul sanoi sananviejille, jotka olivat tulleet sinne: "Ilmoittakaa tämä Gileadin Jabesin kansalle: Huomenna, kun aurinko hehkuu kuumimmillaan, teille tulee pelastus." Kun sananviejät palasivat ja kertoivat sen Jabesin asukkaille, nämä riemastuivat. | |
Mutta Nahasille Jabesin miehet sanoivat: "Huomenna lähdemme kaupungista teitä vastaan, ja te saatte tehdä meille mitä hyväksi näette!" | |
Silloin kansa sanoi Samuelille: "Ketkä ne olivat, jotka sanoivat: 'Saulko muka olisi kuninkaamme'? Tuokaa ne miehet tänne, niin me tapamme heidät!" [1. Sam. 10:27] | |
Mutta Saul vastasi: "Tänä päivänä ei tapeta enää ketään, sillä tänään Herra on pelastanut Israelin." [2. Sam. 19:23] | |
Ja Samuel sanoi kansalle: "Menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus." [Joos. 4:19+ | 1. Sam. 10:24] | |
Samuel sanoi koko Israelille: "Minä olen totellut teitä ja tehnyt niin kuin pyysitte. Olen asettanut teille kuninkaan. [1. Sam. 8:7,22] | |
He vastasivat: "Et ole sortanut meitä etkä ole tehnyt meille vääryyttä. Et ole riistänyt keneltäkään mitään." | |
Samuel sanoi heille: "Herra on yhdessä voideltunsa kanssa tänään todistajana siitä, että käteni ovat puhtaat." Ja kansa vastasi: "Hän on todistajana." | |
Sitten Samuel sanoi kansalle: "Herra on todistajana, hän, joka antoi teille Mooseksen ja Aaronin ja toi isänne pois Egyptistä. [2. Moos. 3:4, 4:14; Joos. 24:5] | |
Silloin isänne huusivat taas avukseen Herraa ja sanoivat: 'Olemme tehneet syntiä, sillä olemme hylänneet Herran ja palvelleet baaleja ja astarteja. Pelasta nyt meidät vihollistemme käsistä, niin me palvelemme ainoastaan sinua.' [Tuom. 10:10] | |
"Mutta kun näitte ammonilaisten kuninkaan Nahasin hyökkäävän kimppuunne, te sanoitte minulle: 'Ei, kuningas hallitkoon meitä!' Kuitenkin oikea kuninkaanne on Herra, teidän Jumalanne. [1. Sam. 8:5,20, 11:5] | |
Kansa sanoi Samuelille: "Rukoile palvelijoittesi puolesta Herraa, Jumalaasi, jottei meidän tarvitsisi kuolla, vaikka kaikkien syntiemme lisäksi teimme senkin rikkomuksen, että pyysimme itsellemme kuningasta." | |
Samuel vastasi kansalle: "Älkää pelätkö. Te teitte kyllä tämän rikkomuksen, mutta älkää enää kääntykö pois seuraamasta Herraa. Palvelkaa aina Herraa kaikesta sydämestänne. [5. Moos. 6:5] | |
Sitten Jonatan tuhosi Gebassa filistealaisten vartioston, ja filistealaiset saivat kuulla, että heprealaiset olivat nousseet kapinaan. Saul käski puhaltaa hälytystorvea kaikkialla Israelissa, | |
ja koko Israel kuuli tämän viestin: "Saul on tuhonnut filistealaisten vartioston, ja nyt he hautovat kostoa." Kutsua noudattaen kansa kokoontui Saulin luo Gilgaliin. | |
Silloin Saul sanoi: "Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhrit!" Hän uhrasi polttouhrin, | |
mutta Samuel sanoi: "Mitä sinä olet tehnyt?" Saul vastasi: "Näin kansan hajaantuvan luotani, etkä sinäkään tullut määräaikaan mennessä. Filistealaiset olivat jo koolla Mikmasissa, | |
ja minä ajattelin: 'Nyt he hyökkäävät tänne Gilgaliin, enkä minä ole voinut pyytää Herralta apua.' Siksi rohkenin uhrata polttouhrin." | |
Samuel vastasi: "Olet tehnyt tyhmästi! Jos olisit noudattanut Herran, Jumalasi, sinulle antamaa käskyä, hän olisi nyt vahvistanut kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. | |
Koko Israelissa ei siihen aikaan ollut ainoatakaan seppää, koska filistealaiset pelkäsivät israelilaisten tekevän itselleen miekkoja ja keihäitä. | |
Eräänä päivänä Saulin poika Jonatan sanoi aseenkantajalleen: "Tule, mennään solan poikki filistealaisten etuvartion luo." Isälleen hän ei maininnut mitään. | |
Jonatan sanoi aseenkantajalleen: "Mennään tuonne noiden ympärileikkaamattomien etuvartion kohdalle. Ehkäpä Herra auttaa meitä. Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin." [Tuom. 7:7; 2. Aik. 14:10; 1. Makk. 3:18] | |
Aseenkantaja vastasi hänelle: "Tee kuten hyväksi näet. Jatka vain eteenpäin, minä seuraan sinua, minne menetkin." | |
Jonatan sanoi: "Hyvä! Mennään noiden miesten luo ja näyttäydytään heille. | |
Jos he sanovat meille: 'Pysykää paikoillanne, kunnes me tulemme sinne', niin seisomme aloillamme emmekä kiipeä heidän luokseen. | |
Mutta jos he sanovat: 'Kiivetkää tänne', silloin kiipeämme. Se on merkki siitä, että Herra antaa heidät meidän käsiimme." [1. Moos. 24:14] | |
Kun he astuivat filistealaisten vartion näkyviin, filistealaiset sanoivat: "Kas! Heprealaiset alkavat ryömiä ulos koloista, joissa ovat piileskelleet." [1. Sam. 13:6] | |
Ja vartioston miehet huutelivat Jonatanille ja hänen aseenkantajalleen: "Kiivetkää tänne, niin näytämme teille jotakin!" Silloin Jonatan sanoi aseenkantajalleen: "Kiipeä perässäni! Nyt Herra on antanut filistealaiset Israelin käsiin." | |
Silloin Saul sanoi väelleen: "Tarkastakaa joukot ja ottakaa selvää, onko joku poissa leiristämme." Joukot tarkastettiin, ja silloin huomattiin, että Jonatan ja hänen aseenkantajansa olivat poissa. | |
Saul sanoi Ahialle: "Tuo tänne efodi!" Ahia näet kantoi silloin efodia israelilaisten edellä. [1. Sam. 23:9] | |
Mutta kun Saulin puhuessa papille sekasorto filistealaisten leirissä kävi yhä pahemmaksi, Saul sanoi: "Ei, anna sen olla!" | |
ja israelilaiset olivat lopen väsyneitä. Saul oli vannottanut joukkojaan sanoen: "Kirottu se mies, joka syö jotakin ennen iltaa, ennen kuin olen kostanut vihollisilleni." Sen vuoksi he eivät olleet maistaneetkaan ruokaa. [Ap. t. 23:12] | |
Silloin yksi miehistä sanoi hänelle: "Sinun isäsi vannotti meitä kovasti ja sanoi: 'Kirottu se mies, joka syö tänään jotakin!' Sen takia kaikki ovat väsyksissä." | |
Jonatan vastasi: "Isäni on tuottanut tälle maalle onnettomuuden. Näettehän, miten silmäni kirkastuivat, kun vain vähän maistoin tätä hunajaa. | |
Mutta jotkut menivät kertomaan Saulille: "Miehet rikkovat Herran käskyä. He syövät veristä lihaa." Saul vastasi: "Te olette tehneet pahan rikkomuksen. Vierittäkää nyt tänne suuri kivi!" [1. Moos. 9:4+] | |
Sen jälkeen hän sanoi heille: "Menkää joka puolelle miesten luo ja käskekää heitä tuomaan sonninsa ja lampaansa tänne ja teurastamaan ja syömään ne täällä. Silloin he eivät syö veristä lihaa eivätkä riko Herran käskyä." Kaikki miehet toivat sinä iltana sonninsa Saulin luo, ja he teurastivat ne siellä. [3. Moos. 3:17, 7:26,27] | |
Saul sanoi: "Meidän pitää vielä tänä yönä hyökätä filistealaisten kimppuun ja ahdistaa heitä aamunkoittoon saakka. Silloin voimme tuhota heidät viimeiseen mieheen." Sotilaat vastasivat: "Tee niin kuin parhaaksi näet." Mutta pappi sanoi: "Meidän täytyy ensin kysyä neuvoa Jumalalta." | |
Silloin Saul sanoi: "Kaikki päälliköt, tulkaa tänne, että saamme selville, mistä synnistä tämä johtuu! [Sananl. 1:28; Jes. 59:2; Miika 3:4] | |
Saul sanoi israelilaisille: "Asettukaa te toiselle puolelle, niin minä ja poikani Jonatan asetumme toiselle." Sotilaat vastasivat Saulille: "Tee niin kuin parhaaksi näet." | |
Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: "Miksi et vastannut tänään palvelijallesi? Jos minä tai poikani Jonatan olemme syyllistyneet rikokseen, anna silloin, Herra, Israelin Jumala, vastaukseksi urim, mutta jos kansasi Israel on syyllinen, anna tummim."* Arpa osui Jonataniin ja Sauliin, ja muut pääsivät vastuusta. [Urim ja tummim olivat arpomisvälineitä. Ks. 2. Moos. 28:15.] [ Joos. 7:14,15; Joona 1:7] | |
Sitten Saul käski: "Heittäkää arpaa minun ja poikani Jonatanin välillä!" Ja arpa osui Jonataniin. | |
Saul sanoi Jonatanille: "Kerro minulle, mitä olet tehnyt." Jonatan vastasi: "Olen maistellut sauvani kärjellä hiukan hunajaa. Minä olen valmis kuolemaan." | |
Saul sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha, jollet sinä nyt kuole, Jonatan!" | |
Mutta sotilaat huusivat Saulille: "Pitäisikö Jonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei ikinä! Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius saa pudota hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on tänään tekonsa tehnyt." Ja sotilaat lunastivat Jonatanin vapaaksi kuolemasta. [1. Kun. 1:52] | |
Samuel sanoi Saulille: "Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis, mitä Herra käskee. [1. Sam. 10:1] | |
Näin on Herra Sebaot puhunut: 'Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. [2. Moos. 17:14+] | |
Keniläisille Saul lähetti viestin: "Luopukaa amalekilaisista ja siirtykää muualle, etten joutuisi tuhoamaan teitä yhdessä amalekilaisten kanssa. Tehän osoititte ystävyyttä israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä." Ja keniläiset siirtyivät pois amalekilaisten joukosta. [4. Moos. 24:21,22+] | |
Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: | |
Seuraavana aamuna Samuel meni tapaamaan Saulia, mutta hänelle kerrottiin: "Saul lähti Karmeliin pystyttämään muistokiveä voittonsa kunniaksi. Sieltä hän on mennyt edelleen Gilgaliin." | |
Samuel meni Gilgaliin Saulin luo, ja Saul tervehti häntä sanoen: "Herra siunatkoon sinua! Olen täyttänyt Herran käskyn." | |
Mutta Samuel sanoi: "Mitä tämä lampaiden määkinä sitten on? Entä lehmien ammuminen, joka tuolta kuuluu?" | |
Saul vastasi: "Ne on otettu amalekilaisilta. Miehet säästivät parhaat lampaat, sonnit ja lehmät uhriksi Herralle, sinun Jumalallesi. Kaiken muun olemme tuhonneet." | |
Samuel sanoi Saulille: "Ole vaiti! Minä kerron sinulle, mitä Herra puhui minulle viime yönä." Saul sanoi: "Kerro!" [2. Sam. 7:4] | |
Samuel sanoi: "Vaikka olit omasta mielestäsi mitätön, Herra voiteli sinut Israelin kuninkaaksi, ja sinä olet Israelin heimojen päämies. [1. Sam. 9:21] | |
Herra lähetti sinut toteuttamaan tätä käskyä: 'Julista Herralle kuuluvaksi uhriksi pahantekijät, nuo amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet hävittänyt viimeisenkin heistä.' | |
Saul vastasi Samuelille: "Minähän tottelin Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin. | |
Silloin Samuel sanoi: -- Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva. [Ps. 50:8-15, 51:18,19; Jes. 1:11-13; Hoos. 6:6; Aam. 5:22] | |
Saul vastasi Samuelille: "Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. | |
Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas." | |
Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. [1. Sam. 28:17; 1. Kun. 11:11] | |
Saul sanoi: "Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!" | |
Sitten Samuel käski: "Tuokaa tänne Agag, Amalekin kuningas!" Agag tuli hänen luokseen kahlehdittuna ja sanoi: "Kuinka katkeraa onkaan kuolla!" | |
Samuel sanoi: -- Koska sinun miekkasi on vienyt äideiltä lapset, sinun äitisi, jos kukaan, on jäävä lastaan vaille. Ja Samuel iski Agagin kappaleiksi Herran pyhäkössä Gilgalissa. | |
Herra sanoi Samuelille: "Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan." [1. Sam. 15:26, 17:12; Ap. t. 13:22] | |
Samuel kysyi: "Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!" Herra vastasi: "Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. | |
Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan." | |
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: "Onko kaikki hyvin, näkijä?" | |
Hän vastasi: "Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle." Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle. [2. Moos. 19:10] | |
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: "Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa." [1. Sam. 17:13] | |
Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen." [1. Aik. 28:9; Jer. 11:20] | |
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: "Tätäkään Herra ei ole valinnut." | |
Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: "Tätäkään Herra ei ole valinnut." | |
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: "Herra ei ole valinnut ketään näistä." | |
Sitten Samuel kysyi Iisailta: "Tässäkö ovat kaikki poikasi?" Iisai vastasi: "Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa." Samuel sanoi Iisaille: "Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla." [2. Sam. 7:8; Ps. 78:70,71] | |
Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: "Tämä se on, voitele hänet!" [1. Sam. 17:42] | |
Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Huomaathan, että Jumalan lähettämä paha henki ahdistaa sinua. | |
Antakoon siis kuninkaamme käskyn, niin palvelijasi hakevat miehen, joka osaa soittaa harppua. Jos paha henki taas yllättää sinut, hän soittaa harppuaan ja sinun tulee hyvä olla." | |
Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää taitava soittaja ja tuokaa hänet luokseni." | |
Eräs hänen sotilaansa sanoi silloin: "Minä tunnen betlehemiläisen Iisain pojan, joka osaa soittaa hyvin. Hän on urhea ja hyvä soturi, viisas puheissaan ja komeannäköinen, ja Herra on hänen kanssaan." | |
Saul lähetti sananviejien mukana Iisaille käskyn: "Toimita luokseni poikasi Daavid, lammaspaimen." | |
Iisaille Saul lähetti viestin: "Poikasi Daavid saa pysyä palveluksessani, sillä pidän hänestä kovin." | |
Goljat seisahtui ja huusi israelilaisten riveihin päin: "Miksi te kaikki ryhtyisitte taisteluun? Tässä teillä on filistealainen! Te olette Saulin miehiä, valitkaa siis joukostanne yksi, joka tulee tänne minua vastaan. | |
Sitten filistealainen sanoi: "Minä olen nyt häpäissyt Israelin joukot. Lähettäkää jo mies tänne, niin että pääsemme taistelemaan!" | |
Kerran Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota tästä säkillinen paahdettuja jyviä ja kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin. | |
ja sanoivat toisilleen: "Katsokaa, nyt se mies tulee! Taas hän astuu esiin pilkkaamaan israelilaisia. Jos joku pystyy tappamaan tuon miehen, kuningas tekee hänestä upporikkaan, antaa hänelle tyttärensä ja nostaa koko hänen sukunsakin Israelin etuoikeutettujen joukkoon." | |
Daavid sanoi silloin lähellä seisoville miehille: "Mitä se siis saa, joka tappaa tuon filistealaisen ja pelastaa Israelin häpeästä? Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen oikein on, kun hän uskaltaa pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?" | |
Sotilaat kertoivat hänelle samaan tapaan kuin aikaisemminkin, mitä se mies saisi, joka tappaisi Goljatin. | |
Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: "Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut." | |
Daavid sanoi: "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?" | |
Sitten hän kääntyi erään toisen miehen puoleen ja teki saman kysymyksen, ja sotilaat vastasivat hänelle samoin kuin aikaisemminkin. | |
Daavid sanoi Saulille: "Kuninkaan ei pidä menettää rohkeuttaan! Minä, sinun palvelijasi, menen taistelemaan tuon filistealaisen kanssa." | |
Saul sanoi Daavidille: "Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen, ja hän on ollut soturi nuoruudestaan asti." | |
Mutta Daavid vastasi: "Minä, sinun palvelijasi, olen paimentanut isäni lampaita. Kun leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumastani, 1. 17:34,35:[ Tuom. 14:6; Sir. 47:3] | |
Daavid sanoi vielä: "Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!" | |
Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään. | |
Hän huusi Daavidille: "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?" Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen | |
ja sanoi: "Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!" | |
Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut. [Ps. 20:8+] | |
Kun Saul oli nähnyt Daavidin lähtevän filistealaista vastaan, hän kysyi Abnerilta, sotaväen päälliköltä: "Abner, kenen poika tuo nuori mies on?" Abner vastasi: "En totta tosiaan tiedä." |