header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku אמר ('amar aw-mar' ) said

Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

5. Moos. 17:14 

"Kun olette tulleet siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, ja kun olette ottaneet sen haltuunne ja asettuneet sinne asumaan, te saatatte ajatella, että teillä pitäisi olla kuningas, kuten on kaikilla ympärillänne asuvilla kansoilla. [1. Sam. 8:5]

5. Moos. 17:16 

Kuningas ei saa pitää hevosia suurin määrin eikä lähettää väkeään Egyptiin hankkimaan sieltä hevosia, sillä Herra on sanonut teille: 'Älkää enää milloinkaan palatko tätä tietä!' [1. Kun. 10:28; Jes. 31:1]

5. Moos. 18:16 

Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: 'Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.' [2. Moos. 20:19; 5. Moos. 5:25]

5. Moos. 18:17 

Herra sanoi silloin minulle: 'Se, mitä he sanoivat, on oikein.

5. Moos. 18:21 

Jos alatte kysellä mielessänne, mistä tiedätte, mikä sana ei ole lähtöisin Herralta, muistakaa tämä:

5. Moos. 19:7 

Tästä syystä minä käsken teidän valita itsellenne kolme turvakaupunkia.

5. Moos. 20:3 

Hänen tulee sanoa sotilaille: 'Kuulkaa, Israelin miehet! Te käytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää menettäkö rohkeuttanne, älkää pelätkö, älkää hätääntykö älkääkä kauhistuko heitä.

5. Moos. 20:5 

"Katselmuksen toimittajien on sanottava sotajoukolle: 'Jos täällä on joku, joka on rakentanut uuden talon mutta ei ole vielä asettunut siihen asumaan, hän saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen asettuisi hänen taloonsa. 5. 20:5-8:[ 1. Makk. 3:56]

5. Moos. 20:8 

Katselmuksen toimittajien on vielä sanottava kansalle: 'Jos joukossanne on joku, joka on menettänyt rohkeutensa ja pelkää, hänen on palattava kotiinsa, etteivät hänen toverinsakin menettäisi rohkeuttaan.' [Tuom. 7:3]

5. Moos. 21:7 

ja vakuutettava sitten: 'Meidän kätemme eivät ole vuodattaneet tuon ihmisen verta eivätkä silmämme ole nähneet sitä tekoa.

5. Moos. 21:20 

ja sanottava kaupungin vanhimmille: 'Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.'

5. Moos. 22:14 

esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja parjaa häntä sanoen: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt',

5. Moos. 22:16 

Tytön isän tulee sanoa vanhimmille: 'Minä annoin tyttäreni tuolle miehelle vaimoksi, mutta mies alkoi vihata häntä.

5. Moos. 22:17 

Hän on puhunut perättömiä ja väittää, ettei tyttö ollut neitsyt. Tässä on todistus tyttäreni neitsyydestä.' Sitten vanhempien tulee levittää veren tahrima vaate kaupungin vanhimpien eteen,

5. Moos. 25:7 

Mutta jos joku ei halua ottaa veljensä leskeä vaimokseen, lesken on mentävä kaupungin portille vanhimpien luo ja sanottava: 'Lankoni kieltäytyy säilyttämästä veljensä nimeä Israelissa eikä halua solmia avioliittoa minun kanssani.'

5. Moos. 25:8 

Kaupungin vanhimpien on silloin kutsuttava mies puheilleen. Jos hän pysyy päätöksessään ja sanoo, ettei halua veljensä leskeä vaimokseen,

5. Moos. 25:9 

lesken on vanhimpien läsnä ollessa astuttava hänen eteensä, riisuttava sandaali hänen jalastaan, syljettävä häntä kasvoihin ja sanottava: 'Näin tehdään sille, joka ei turvaa veljensä suvun jatkumista.'

5. Moos. 26:3 

Menkää sen papin luo, joka kulloinkin on virassa, ja sanokaa hänelle: 'Minä ilmoitan tänään Herran, sinun Jumalasi edessä, että olen päässyt siihen maahan, jonka hän esi-isillemme vannomallaan valalla lupasi meille.'

5. Moos. 26:5 

Lausukaa sitten Herran, Jumalanne edessä: 'Isäni oli harhaileva aramealainen, joka muutti vähälukuisen väkensä kanssa Egyptiin ja asui siellä muukalaisena, ja hänestä kasvoi suuri, mahtava ja monilukuinen kansa. [1. Moos. 11:31, 46:27; 2. Moos. 1:7]

5. Moos. 26:13 

sanokaa Herran, Jumalanne edessä: 'Olen vienyt talostani pois kaiken Herralle pyhitetyn ja antanut sen leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille, niin kuin olet käskenyt minun tehdä. En ole rikkonut enkä unohtanut käskyjäsi.

5. Moos. 26:17 

Te olette tänään tunnustaneet Herran Jumalaksenne ja luvanneet vaeltaa hänen teitään, noudattaa hänen lakejaan, käskyjään ja säädöksiään ja totella häntä.

5. Moos. 26:18 

Myös Herra on tänään ilmoittanut, että hän lupauksensa mukaan pitää teidät omana kansanaan, kun vain noudatatte kaikkia hänen käskyjään. [2. Moos. 19:5+]

5. Moos. 27:1 

Mooses ja Israelin vanhimmat sanoivat kansalle: "Noudattakaa tarkoin tätä käskyä, jonka nyt saatte.

5. Moos. 27:9 

Mooses ja leeviläispapit sanoivat Israelin kansalle: "Olkaa hiljaa, israelilaiset, ja kuunnelkaa! Tänä päivänä teistä on tullut Herran, teidän Jumalanne, kansa. [5. Moos. 26:17, 29:12]

5. Moos. 27:11 

Tämän jälkeen Mooses sanoi kansalle:

5. Moos. 27:14 

Leeviläisten on kuulutettava Israelin kansalle kovalla äänellä:

5. Moos. 27:15 

"'Kirottu on jokainen, joka veistämällä tai valamalla valmistaa jumalankuvan tai teettää itselleen sellaisen kuvan ja palvoo sitä salassa, sillä se on Herralle iljetys.' Ja koko kansa vastatkoon: 'Aamen.'* 5. 27:15--26:[amen 'varma', 'luotettava' on sana, jota käytetään varmennussanana, kun yhdytään toisen lausumaan rukoukseen, ylistykseen tai kiroukseen.] [ 2. Moos. 20:4+]

5. Moos. 27:16 

"'Kirottu on jokainen, joka ei kunnioita isäänsä ja äitiänsä.' Ja koko kansa sanokoon: 'Aamen.' [2. Moos. 21:17+]

5. Moos. 27:17 

"'Kirottu on jokainen, joka siirtää rajamerkkejä.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [5. Moos. 19:14; Sananl. 22:28, 23:10]

5. Moos. 27:18 

"'Kirottu on jokainen, joka johtaa sokean harhaan.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [3. Moos. 19:14]

5. Moos. 27:19 

"'Kirottu on jokainen, joka riistää muukalaiselta, orvolta tai leskeltä hänen oikeutensa.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [Jer. 7:6, 22:3]

5. Moos. 27:20 

"'Kirottu on jokainen, joka makaa isänsä vaimon kanssa, sillä hän häpäisee isänsä.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [3. Moos. 18:8, 20:11; 5. Moos. 30:1; Hes. 22:10]

5. Moos. 27:21 

"'Kirottu on jokainen, joka sekaantuu eläimeen.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [3. Moos. 18:23]

5. Moos. 27:22 

"'Kirottu on jokainen, joka makaa sisarensa tai sisarpuolensa kanssa.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [3. Moos. 18:9, 20:17; 2. Sam. 13:12]

5. Moos. 27:23 

"'Kirottu on jokainen, joka makaa anoppinsa kanssa.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [3. Moos. 18:17]

5. Moos. 27:24 

"'Kirottu on jokainen, joka murhaa toisen ihmisen, vaikka teko ei tulisikaan ilmi.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [5. Moos. 19:11-13]

5. Moos. 27:25 

"'Kirottu on jokainen, joka maksusta surmaa syyttömän ihmisen.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [2. Moos. 23:7,8]

5. Moos. 27:26 

"'Kirottu on jokainen, joka ei tunnusta tämän lain käskyjä eikä elä niiden mukaisesti.' Ja kansa sanokoon: 'Aamen.' [Dan. 9:11; Gal. 3:10]

5. Moos. 28:67 

Aamulla te sanotte: 'Kunpa olisi ilta', ja illalla: 'Kunpa aamu jo koittaisi!' Näin suuri on pelko sydämessänne kaiken sen takia, mitä näette.

5. Moos. 28:68 

Herra vie teidät laivoilla takaisin Egyptiin, vaikka minä sanoin, ettette koskaan enää palaa sinne. Siellä te kaupittelette itseänne vihollisillenne orjiksi ja orjattariksi, mutta kukaan ei teitä huoli." [5. Moos. 17:16]

5. Moos. 29:1 

Mooses kutsui koolle kaikki israelilaiset ja sanoi heille: "Te olette itse nähneet, mitä Herra teki Egyptissä faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen. [2. Moos. 19:4]

5. Moos. 29:18 

ja joka tästä liitosta välittämättä itsevarmasti ajattelee, että hänen käy hyvin, vaikka hän mielensä paaduttaen pysyykin luopumuksessaan. Hän saattaisi tuhoon teidät kaikki, niin hyvät kuin pahatkin.

5. Moos. 29:21 

"Seuraavat sukupolvet, teidän lapsenne, jotka tulevat teidän jälkeenne, ja kaukaisista maista saapuvat muukalaiset näkevät, miten Herra on kurittanut maatanne sairauksilla ja muilla vitsauksilla

5. Moos. 29:23 

Silloin he kysyvät: 'Miksi Herra on kohdellut tätä maata näin? Miksi hänen vihansa hehku oli niin suuri?' [1. Kun. 9:8; Jer. 22:8]

5. Moos. 29:24 

Heille vastataan: 'He hylkäsivät liiton, jonka Herra, heidän isiensä Jumala, oli tehnyt heidän kanssaan, kun hän toi heidät pois Egyptistä,

5. Moos. 30:12 

Se ei ole taivaassa, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?' 5. 30:12-14:[ Room. 10:6-8]

5. Moos. 30:13 

Se ei myöskään ole meren takana, niin että joutuisitte sanomaan: 'Kuka käy hakemassa sen meren takaa ja ilmoittaa sen meille, jotta voisimme sitä noudattaa?'

5. Moos. 31:2 

hän sanoi heille: "Minä olen nyt sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen. En enää pysty johtamaan teitä. En myöskään saa mennä Jordanin yli, niin on Herra minulle sanonut. [4. Moos. 20:12+]

5. Moos. 31:7 

Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: "Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. [4. Moos. 27:23; 5. Moos. 3:28]

5. Moos. 31:10 

Hän antoi heille tämän käskyn: "Joka seitsemäs vuosi, velkojen anteeksiantovuonna, [3. Moos. 25:4 | 3. Moos. 23:34+]

5. Moos. 31:14 

Herra sanoi Moosekselle: "Sinun kuolinhetkesi on jo lähellä. Kutsu Joosua luoksesi ja tulkaa pyhäkkötelttaan, niin minä asetan hänet tehtäväänsä." Mooses ja Joosua menivät pyhäkkötelttaan ja jäivät odottamaan.

5. Moos. 31:16 

Herra sanoi Moosekselle: "Kun sinä olet mennyt lepoon isiesi luo, tämä kansa luopuu minusta siinä maassa, johon se on päässyt, ja eksyy minulle uskottomana palvelemaan sen maan vieraita jumalia. Kun israelilaiset hylkäävät minut ja rikkovat liittoni, jonka tein heidän kanssaan,

5. Moos. 31:17 

minussa herää viha heitä kohtaan. Minä hylkään heidät ja käännän kasvoni heistä pois, niin että he joutuvat kärsimään paljon ja heitä kohtaavat suuret onnettomuudet ja vaivat. Silloin he sanovat: 'Nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä siksi, ettei Jumalamme ole meidän kanssamme.'

5. Moos. 31:23 

Herra antoi Joosualle, Nunin pojalle, tämän käskyn: "Ole vahva ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka vannoin antavani heille. Minä olen sinun kanssasi."

5. Moos. 31:25 

hän antoi leeviläisille, Herran liitonarkun kantajille, tämän käskyn:

5. Moos. 32:7 

Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla.

5. Moos. 32:20 

Hän sanoi: "Minä käännän kasvoni heistä pois ja katson, miten heidän lopulta käy. He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia, joihin ei voi luottaa.

5. Moos. 32:26 

"Minä voisin hävittää heidät, pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä,

5. Moos. 32:27 

mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.' [4. Moos. 14:15,16; Hes. 20:14]

5. Moos. 32:37 

Vastustajilleen hän sanoo: "Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte?

5. Moos. 32:40 

Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti, [Ilm. 10:5]

5. Moos. 32:46 

Mooses sanoi heille vielä: "Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti. [5. Moos. 6:7, 11:19]

5. Moos. 32:48 

Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle:

5. Moos. 33:2 

Hän sanoi: -- Herra tuli Siinailta, Seiristä hän loisti kirkkaana kuin aurinko, hän ilmestyi Paranin vuorelta ja saapui Meribat-Kadesiin.* Tuli loimusi hänen oikealla puolellaan. [Toinen mahdollinen käännös:»saapui Pyhän kymmenistätuhansista».] [ Tuom. 5:4; Dan. 7:10; Hab. 3:3]

5. Moos. 33:7 

Juudan hän siunasi näin: -- Kuule, Herra, Juudan huuto, tuo hänet takaisin kansansa luo. Hän taistelee kaikkien puolesta, auta sinä häntä hänen vihollisiaan vastaan. [1. Kun. 12:19]

5. Moos. 33:8 

Leevistä hän sanoi: -- Herra, sinä annoit urimin ja tummimin* Leeville, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla. [Ks. selitystä 2. Moos. 28:15.] [ 2. Moos. 28:30+ | 2. Moos. 17:7; 4. Moos. 20:13]

5. Moos. 33:9 

Hän sanoi vanhemmistaan: "En tunne heitä." Hän ei myöntänyt veljiään veljikseen eikä lapsiaan lapsikseen. Hän noudatti sinun käskyjäsi, piti kunniassa sinun liittosi. [2. Moos. 32:27; Matt. 10:37]

5. Moos. 33:12 

Benjaminista hän sanoi: -- Herran lemmikki asuu turvassa. Korkein varjelee häntä alituisesti ja asuu hänen luonaan vuorten keskellä.

5. Moos. 33:13 

Joosefista hän sanoi: -- Herra siunatkoon hänen maataan parhaalla, mitä taivas antaa, siunatkoon kasteella ja vedellä, joka kumpuaa maan syvyyksistä,

5. Moos. 33:18 

Sebulonista hän sanoi: -- Iloitse, Sebulon, retkilläsi, ja sinä, Isaskar, teltoillasi. [1. Moos. 49:13,14]

5. Moos. 33:20 

Gadista hän sanoi: -- Ylistetty olkoon Herra, joka tekee laajaksi Gadin maan! Gad on asettunut aloilleen kuin leijona, valmiina raatelemaan käsivarren ja pään.

5. Moos. 33:22 

Danista hän sanoi: -- Dan on leijonanpentu, joka hyökkää Basanista.

5. Moos. 33:23 

Naftalista hän sanoi: -- Naftalilla on onnea ylen määrin, runsain mitoin Herran siunausta. Hän ottaa haltuunsa lännen ja etelän.

5. Moos. 33:24 

Asserista hän sanoi: -- Siunatuin kaikista pojista on Asser. Olkoon hän veljiensä suosikki, saakoon hän kahlata oliiviensa öljyssä.

5. Moos. 33:27 

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät. [Ps. 90:1]

5. Moos. 34:4 

Herra sanoi Moosekselle: "Tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne." [1. Moos. 12:7+, 24:7+]

Joos. 1:1 

Palvelijansa Mooseksen kuoltua Herra sanoi Joosualle, Nunin pojalle, Mooseksen apulaiselle: [2. Moos. 17:9+]

Joos. 1:10 

Joosua käski kansan päällysmiesten

Joos. 1:11 

kulkea leirin halki ja sanoa kansalle: "Varatkaa itsellenne muonaa, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette Jordanin yli ottaaksenne haltuunne sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne." [Joos. 3:1]

Joos. 1:12 

Ruubenin ja Gadin heimoille ja Manassen heimon toiselle puoliskolle Joosua sanoi:

Joos. 1:13 

"Muistakaa se käsky, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille sanoessaan: 'Herra, teidän Jumalanne, suo teille rauhan ja antaa teille tämän maan.' [4. Moos. 32:20-22; 5. Moos. 3:18]

Joos. 1:16 

He vastasivat Joosualle: "Me teemme kaiken, minkä käsket meidän tehdä, ja menemme minne hyvänsä meidät lähetät.

Joos. 2:1 

Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: "Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia." He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahab-nimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi. [4. Moos. 25:1]

Joos. 2:2 

Mutta Jerikon kuningas sai vielä samana iltana tietää, että israelilaisia miehiä oli saapunut Jerikoon vakoilemaan maata,

Joos. 2:3 

ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: "Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata."

Joos. 2:4 

Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: "Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat.

Joos. 2:9 

ja sanoi heille: "Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne. [2. Moos. 15:15, 23:27; 5. Moos. 11:25]

Joos. 2:14 

Miehet sanoivat hänelle: "Kohdatkoon kuolema meidät teidän sijastanne, ellemme täytä pyyntöäsi. Mutta te ette saa kertoa kenellekään meidän aikeistamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me säästämme teidän henkenne. Siihen voitte luottaa." [5. Moos. 6:25]

Joos. 2:16 

Hän sanoi heille: "Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajanne tavoita teitä, ja piileksikää siellä pari kolme päivää. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, te voitte jatkaa matkaanne."

Joos. 2:17 

Miehet sanoivat hänelle: "Ellet tee niin kuin me käskemme, me vapaudumme valasta, jonka vannoimme sinulle.

Joos. 2:21 

Rahab sanoi: "Tapahtukoon niin kuin sanotte." Hän hyvästeli miehet, ja he menivät pois. Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa.

Joos. 2:24 

ja sanoivat: "Herra on varmasti antava koko maan meidän käsiimme. Kaikki sen asukkaat vapisevat jo pelosta."

Joos. 3:3 

ja antoivat kansalle tämän käskyn: "Heti kun näette Herran liitonarkun ja leeviläispapit, jotka sitä kantavat, lähtekää liikkeelle ja seuratkaa arkkua.

Joos. 3:5 

Joosua sanoi kansalle: "Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra tekee teidän keskellänne ihmetekoja." [2. Moos. 19:10,14]

Joos. 3:6 

Papeille hän sanoi: "Ottakaa liitonarkku ja kantakaa sitä kansan edellä." Papit tekivät Joosuan käskyn mukaan.

Joos. 3:7 

Herra sanoi Joosualle: "Tänä päivänä minä vahvistan sinun asemasi israelilaisten johtajana. He saavat nähdä, että minä olen sinun kanssasi, niin kuin olin Mooseksen kanssa. [Joos. 1:5]

Joos. 3:8 

Sano liitonarkkua kantaville papeille, että heidän on Jordanille tultuaan astuttava rantaveteen ja jäätävä siihen seisomaan."

Joos. 3:9 

Joosua sanoi israelilaisille: "Tulkaa tänne kuulemaan Herran, Jumalanne, sanat."

Joos. 3:10 

Sitten hän sanoi: "Elävä Jumala on teidän keskellänne. Tämän te tiedätte siitä, että hän hävittää teidän tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset.

Joos. 4:1 

Kun koko kansa oli kulkenut Jordanin yli, Herra sanoi Joosualle:
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44>