Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa. | |
Herra ilmestyi Iisakille ja sanoi: "Älä lähde Egyptiin, vaan pysy sillä seudulla, jonka minä sinulle osoitan. | |
Kun Gerarin asukkaat kyselivät, kuka Rebekka oli, Iisak sanoi: "Hän on minun sisareni." Hän ei uskal- tanut sanoa, että Rebekka oli hänen vaimonsa, koska pelkäsi seudun miesten tappavan hänet Rebekan takia, joka oli hyvin kaunis. [1. Moos. 12:13, 20:2] | |
Silloin Abimelek kutsutti Iisakin luokseen ja sanoi: "Hänhän onkin sinun vaimosi! Miten saatoit sanoa häntä sisareksesi?" Iisak vastasi hänelle: "Sanoin niin, koska pelkäsin, että minut surmattaisiin hänen vuokseen." | |
Abimelek sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt meille! Se vielä olisi puuttunut, että joku meikäläisistä olisi maannut sinun vaimosi kanssa! Silloin sinä olisit syössyt meidät raskaaseen syntiin." | |
Ja Abimelek ilmoitti koko kansalleen: "Joka kajoaa tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, on kuoleman oma." | |
Sitten Abimelek sanoi Iisakille: "Lähde pois meidän luotamme, sinusta on tullut aivan liian mahtava." | |
Mutta Gerarin paimenet rupesivat riitelemään Iisakin paimenien kanssa ja sanoivat: "Vesi kuuluu meille." Niin kaivo sai nimen Esek*, koska siitä oli tullut kiistaa. [Nimi Esek merkitsee 'kiista'.] | |
Sitten hän siirtyi sieltä pois ja kaivatti vielä uuden kaivon, eikä siitä enää syntynyt riitaa. Sen nimeksi tuli Rehobot*, sillä Iisak sanoi: "Nyt Herra on antanut meille väljästi tilaa, niin että voimme levitä laajalle tässä maas- sa." [Nimi Rehobot merkitsee 'väljyys'.] [2. Sam. 22:20; Ps. 119:45; Jes. 54:2] | |
Ensimmäisenä yönä Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Palvelijani Abrahamin tähden minä siunaan sinua ja teen suureksi sinun jälkeläistesi määrän." [1. Moos. 12:2+] | |
Iisak kysyi heiltä: "Minkä takia te nyt tulitte minun luokseni, vaikka vihaatte minua ja hääditte minut luotanne?" | |
He vastasivat: "Me olemme näh- neet, että Herra on sinun kanssasi. Siksi ajattelim- me, että sinun ja meidän välillämme tulisi olla valalla vahvistettu sopimus. Me haluamme tehdä lii- ton sinun kanssasi, | |
Samana päivänä tulivat Iisakin palvelijat kerto- maan hänelle kaivosta, jota olivat olleet kaivamas- sa, ja sanoivat: "Me löysimme vettä." | |
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mitä, isä?" | |
Iisak sanoi: "Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla. | |
Rebekka sanoi pojalleen Jaakobil- le: "Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle: | |
Jaakob sanoi silloin äidilleen: "Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä. [1. Moos. 25:25] | |
Hänen äitinsä sanoi: "Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet." | |
Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isä!" Iisak vastasi: "Niin, poika, kuka sinä olet?" | |
Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut." | |
Iisak kysyi: "Miten löysit saaliin näin pian, poikani?" Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni." | |
Iisak sanoi: "Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et." | |
Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet." | |
Iisak kysyi vielä: "Oletko sinä todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen." | |
Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siu- naan sinut." Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja vii- niä, ja hän söi ja joi. | |
Sitten Iisak sanoi: "Tule tänne ja suutele minua, poikani." | |
Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: -- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut. [Sir. 44:23] | |
Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: "Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut." | |
Hänen isänsä Iisak kysyi: "Kuka sinä olet?" Esau vastasi: "Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi." | |
Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: "Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy." | |
Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isä!" | |
Silloin Iisak sanoi: "Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen." | |
Esau sanoi: "Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota.* Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!" Esau kysyi vielä: "Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?" [Ks. selitystä jakeeseen 25:26.] | |
Iisak vastasi: "Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?" | |
Silloin Esau sanoi isälleen: "Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!" Ja Esau itki katkerasti. [Hepr. 12:17] | |
Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: -- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta. 1. 27:39,40:[ Hepr. 11:20] | |
Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: "Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin." | |
Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luok- seen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut. [Viis. 10:10] | |
Iisakille Rebekka sanoi: "Minä olen kuollakseni kyllästynyt noihin heettiläisnaisiin! Jos Jaakobkin vielä ottaa tästä maasta heettiläisen vaimon, jonkun samanlaisen kuin nuo, niin mitä minun enää kannattaa elää?" [1. Moos. 26:34] | |
Niin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi häntä ja sanoi: "Älä sinä ota vaimoksesi kanaanilaista naista. 1. 28:1,2:[ 1. Moos. 24:3,4] | |
Esau sai tietää, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että Iisak Jaakobia siunatessaan oli kieltänyt häntä ottamasta vaimokseen kanaanilaista naista. | |
Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. [1. Moos. 35:1, 48:3 | 1. Moos. 12:7+] | |
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra on toti- sesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." | |
Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti." | |
Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: "Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita verhokseni | |
Jaakob kysyi paimenilta: "Mistä te olette kotoi- sin, veljet?" He vastasivat: "Harranista." | |
Jaakob kysyi vielä: "Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?" He vastasivat: "Kyllä tunnemme." [1. Moos. 24:29] | |
Hän kysyi: "Mitä Labanille kuuluu?" Ja he vastasivat: "Hyvää hänelle kuuluu, ja tuolta onkin tulossa hänen tyttärensä Raakel lampaineen." | |
Jaakob sanoi: "Nyt on vielä täysi päivä ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon. Juottakaa vain lampaat ja viekää ne takaisin laitu- melle." | |
Mutta he sanoivat: "Ei, sitä me emme voi tehdä, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi vieritetään kaivon suulta. Vasta sitten me voimme juottaa lampaat." | |
ja Laban sanoi hänelle: "Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä." Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran, | |
Laban sanoi Jaakobille: "Miksi sinun pitäisi tehdä minulle ilmaista työtä, vaikka oletkin sukulaiseni? Sano, mitä haluat palkaksesi." | |
Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat minulle nuoremman tyttäresi Raake- lin." [Hoos. 12:13] | |
Laban sanoi: "Parempi minun on antaa hänet sinulle kuin jollekin toiselle. Jää minun luokseni asumaan." | |
Sitten Jaakob sanoi Labanille: "Anna minulle vaimoni. Palvelusaikani on kulunut umpeen, ja nyt tahdon saada hänet." | |
Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, että olikin saanut Lean. Hän sanoi Labanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minähän palvelin sinua saadakseni Raakelin. Miksi sinä petit minua?" | |
Mutta Laban vastasi: "Ei ole meillä päin tapana naittaa nuorem- paa tytärtä ennen vanhempaa. | |
Niin Lea synnytti pojan, jolle hän antoi nimeksi Ruuben, sillä hän ajatteli: "Herra on nähnyt minun kurjuuteni.* Nyt mieheni alkaa rakastaa minua." [Nimi Ruuben muistuttaa heprean ilmausta ra'a be'onji 'hän on nähnyt kurjuuteni'.] | |
Sitten hän tuli jälleen raskaaksi, syn- nytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että miehe- ni syrjii minua, ja siksi hän antoi minulle myös tämän pojan." Ja hän antoi pojalle nimeksi Simeon*. [Nimi Simeon muistuttaa heprean sanaa sama 'hän on kuullut'.] | |
Sitten hän tuli taas raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Nyt mieheni lopultakin kääntyy minun puoleeni, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa." Sen vuoksi poika sai nimekseen Leevi*. [Nimi Leevi muistuttaa heprean sanaa lawa, josta muoto jillawe on suomeksi 'hän kääntyy puoleeni'.] | |
Ja Lea tuli taaskin raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Vihdoinkin saan ylistää Herraa." Siksi hän antoi pojalle nimeksi Juuda*. Sitten hän ei enää synnyttänyt. [Juudan nimen hepreankielinen muoto Jehuda muistuttaa sanaa hoda, josta muoto ode on suomeksi 'saan ylistää'.] | |
Kun Raakel näki, ettei hän saanut lapsia, hän alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta minua saamaan lapsia, tai muuten minä kuolen!" | |
Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: "Olenko minä muka Jumala? Minäkö olen estänyt sinua saamasta lapsia?" | |
Raakel sanoi: "Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kanssaan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti." [1. Moos. 16:2] | |
Silloin Raakel sanoi: "Jumala on ratkaissut asian minun hyväkseni. Hän on kuullut rukoukseni ja antanut minulle pojan." Sen vuoksi Raakel antoi pojalle nimeksi Dan*. [Nimi Dan merkitsee 'hän on tuominnut', 'hän on ratkaissut asian'.] | |
Raakel sanoi: "Minä olen käynyt sisareni kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voittanut." Ja hän antoi pojalle nimeksi Naftali*. [Nimi Naftali muistuttaa heprean sanaa naftulim 'kamppailu'.] | |
Lea sanoi: "Tuokoon hän onnea!", ja antoi pojalle nimeksi Gad*. [Nimi Gad merkitsee 'hyvä onni'.] | |
ja Lea sanoi: "Miten onnellinen minä olenkaan! Nyt naiset ylistävät minua onnelliseksi." Ja hän antoi pojalle nimeksi Asser*. [Nimi Asser merkitsee 'onnekas', 'onnellinen'.] | |
Kerran vehnänleikkuun aikaan Ruuben lähti ulos kävelemään. Hän löysi vainiolta lemmenmarjoja* ja vei ne äidilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Leal- le: "Anna minullekin poikasi tuomia lemmenmarjoja." [Hedelmällisyyden edistämiseen käytetty kasvi, luultavasti Mandragora officinarum.] | |
Mutta Lea vastasi hänelle: "Eikö riitä, että sinä olet jo vienyt minulta mieheni, kun nyt vielä tahdot poikani lemmenmarjat?" Raakel sanoi: "Olkoon menneeksi, Jaakob saa ensi yönä maata sinun kanssasi, kunhan minä saan poikasi lemmenmarjat." | |
Ja kun Jaakob illalla palasi laitumelta, Lea meni häntä vastaan ja sanoi: "Sinun on nyt maattava minun kanssani, sillä minä olen ostanut sinut itselleni poikani löytämillä lemmenmarjoilla." Jaakob makasi sinä yönä hänen kanssaan. | |
Lea sanoi: "Jumala on korvannut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni." Ja hän antoi pojalle nimeksi Isaskar*. [Nimi Isaskar muistuttaa heprean sanaa sakar 'ostaa', 'korvata' tai 'palkka'.] | |
Lea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun luonani, sillä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Ja hän antoi pojalle nimeksi Sebulon*. [Nimi Sebulon liittyy heprean verbiin zabal 'hän pysyy luona'.] | |
ja Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän sanoi: "Jumala on ottanut pois minun häpeäni." | |
Hän antoi pojalle nimeksi Joosef ja sanoi: "Antakoon Herra minulle vielä toisen pojan."* [Nimi Joosef muistuttaa sekä heprean sanaa asaf 'ottaa pois' että sanaa jasaf 'lisätä', 'antaa lisää'.] | |
Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: "Salli minun lähteä kotiin, omaan maahani. | |
Laban vastasi: "Jää toki vielä tänne! Minä olen tutkinut ennusmerkkejä ja saanut tietää, että juuri sinun takiasi Herra on siunannut minua." | |
Ja hän sanoi vielä: "Määrää itse, paljonko haluat minulta palkkaa, minä kyllä maksan sen." | |
Jaakob sanoi hänelle: "Tiedät itsekin, miten minä olen sinua palvellut ja miten sinun karjasi on lisääntynyt minun hoidossani. | |
Silloin Laban kysyi: "Mitä minun pitäisi antaa sinulle?" Jaakob vastasi: "Sinun ei tarvitse antaa minulle mitään. Mutta jos suostut siihen, mitä nyt ehdotan sinulle, niin minä paimennan ja vartioin sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleenkin. | |
Laban sanoi: "Hyvä on, jos niin tah- dot." | |
Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: "Jaakob on vienyt kaiken, mikä kuului isällemme, ja hankkinut koko rikkautensa isämme kustannuksella." | |
Silloin Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja synnyinseudullesi. Minä olen sinun kanssasi." | |
ja sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän enää ole minulle yhtä suopea kuin ennen, mutta minun isäni Jumala on aina ollut kanssani. | |
Jos isänne sanoi: 'Täplikkäät saavat olla palkkasi', silloin kaikki lampaat ja vuohet synnyttivät täplikkäitä, ja jos hän sanoi: 'Juovik- kaat saavat olla palkkasi', niin kaikki eläimet synnyttivät juovikkaita. | |
Jumalan enkeli sanoi minulle siinä unessa: 'Jaakob!' Ja minä sanoin: 'Tässä olen.' | |
Hän sanoi: 'Näetkö, kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, täplikkäitä ja laikukkaita, sillä minä olen nähnyt, miten Laban sinua kohtelee. | |
Silloin Raakel ja Lea vastasivat hänelle: "Meillä ei ole isämme luona enää mitään perintöosaa jäljellä. | |
Koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut pois meidän isältämme, kuuluu meille ja lapsillemme! Tee siis nyt niin kuin Jumala on käskenyt sinun tehdä!" | |
Mutta Jumala tuli aramealaisen Labanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille." | |
Laban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt! Sinä olit petollinen ja veit tyttäreni mukanasi, ikään kuin he olisivat olleet sotasaalista! | |
Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.' | |
Jaakob vastasi: "Minä lähdin salaa, koska pelkä- sin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi. | |
Silloin Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva." Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi. | |
Silloin Jaakob kiivastui ja alkoi syyttää Labania. Hän sanoi: "Mikä on minun rikkomukseni, mitä pahaa minä olen tehnyt, kun näin ryntäät minun perääni? | |
Laban vastasi Jaakobille: "Tyttäret ovat kyllä minun tyttäriäni, lapset minun lapsiani ja karja minun karjaani. Kaikki, mitä sinä täällä näet, on minun. Mutta minkä minä nyt mahdan näille tyttärille tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet? | |
ja sanoi omalle väelleen: "Kerätkää kiviä." Miehet hakivat kiviä ja kasasivat ne röykkiöksi. Sitten he yhdessä aterioivat sen ääressä. | |
Sitten Laban sanoi: "Tämä röykkiö olkoon nyt sopimuksemme todisteena." Sen vuoksi sitä kutsutaan nimellä Galed | |
ja myös nimellä Mispa, sillä hän sanoi vielä: "Herra pitäköön meitä silmällä* silloinkin, kun emme enää voi nähdä toinen toistamme. [Nimi Mispa merkitsee 'tähystyspaikka'.] | |
Laban sanoi vielä Jaakobille: "Katso tätä röykkiötä ja tätä patsasta, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme. |