Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Gilgalin kivipatsaille asti, mutta palasi itse Eglonin luo. Hän sanoi Eglonille: "Kuningas, minulla on sinulle salaista asiaa." Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: "Poistukaa!" Kaikki poistuivat paikalta. | |
Kuninkaan jäätyä istumaan vilpoiseen kattohuoneeseensa Ehud astui lähemmäksi ja sanoi: "Minulla on sinulle viesti Jumalalta." Eglon nousi istuimeltaan, | |
Ehudin lähdettyä palvelijat palasivat ja huomasivat kattohuoneen ovien olevan lukossa. Silloin he sanoivat: "Kuningas on varmaankin tarpeillaan vilpoisessa kattohuoneessa." | |
Hän sanoi heille: "Seuratkaa minua. Nyt Herra antaa teidän kukistaa vihollisenne Moabin." He hyökkäsivät hänen jäljessään, valtasivat Jordanin kahlaamot, jotka olivat Moabin rajalla, eivätkä päästäneet sieltä ketään yli. | |
Debora kutsui luokseen Barakin, Abinoamin pojan, joka oli kotoisin Naftalin Kedesistä, ja sanoi hänelle: "Herra, Israelin Jumala, antaa sinulle tämän käskyn: 'Kokoa naftalilaisista ja sebulonilaisista kymmenentuhannen miehen sotajoukko ja lähde Taborinvuorelle. [Hepr. 11:32] | |
Barak vastasi Deboralle: "Minä lähden, jos sinä lähdet kanssani. Mutta ellet lähde, en minäkään lähde." | |
Silloin Debora sanoi: "Hyvä on, minä lähden kanssasi, mutta sinä et tästä retkestä saa kunniaa. Herra antaa Siseran naisen käsiin." Debora lähti sitten Barakin kanssa Kedesiin. | |
Silloin Debora sanoi Barakille: "Lähde liikkeelle! Nyt on se päivä, jona Herra antaa Siseran sinun käsiisi. Tiedäthän, että Herra itse kulkee sinun edelläsi!" Barak lähti hyökkäykseen Taborinvuorelta kymmenentuhatta miestä mukanaan. | |
Jael meni Siseraa vastaan ja sanoi hänelle: "Käy sisään, herrani. Tule tänne. Sinun ei tarvitse pelätä!" Sisera meni Jaelin telttaan, ja Jael vei hänet piiloon verhon taakse. | |
Sisera sanoi Jaelille: "Anna minulle vähän vettä, minua janottaa." Jael avasi maitoleilin ja antoi hänen juoda. Sitten hän piilotti Siseran jälleen. [Tuom. 5:25] | |
Sisera sanoi: "Asetu teltan ovelle, ja jos joku kysyy sinulta, onko täällä näkynyt ketään, niin vastaa, ettei ole." | |
Kun Siseraa takaa ajava Barak saapui paikalle, Jael meni häntä vastaan ja sanoi: "Tule, minä näytän sinulle sen miehen, jota etsit." Barak meni hänen telttaansa ja näki siellä Siseran, joka makasi kuolleena telttavaarna ohimossaan. | |
Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin: | |
Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli. Iäti kirottuja sen asukkaat, sillä he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sotureineen! | |
hän lähetti heidän keskuuteensa profeetan, joka sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät pois Egyptistä ja toin teidät tänne tuosta orjuuden pesästä. [2. Moos. 13:3+] | |
Minä sanoin teille: 'Minä, Herra, olen teidän Jumalanne. Älkää palvoko amorilaisten jumalia, vaikka asutte heidän maassaan.' Mutta te ette totelleet minua." [2. Moos. 20:2,3; 2. Kun. 17:35,36] | |
Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi: "Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!" | |
Gideon vastasi: "Voi, herrani, jos Herra todella on meidän kanssamme, niin miksi kaikki nämä onnettomuudet ovat kohdanneet meitä? Missä ovat kaikki hänen ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on nyt hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille." [2. Moos. 13:14] | |
Silloin Herra katsoi häneen ja sanoi: "Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!" [Hepr. 11:34] | |
Mutta Gideon vastasi hänelle: "Herrani, kuinka minä voisin pelastaa Israelin? Minähän olen Manassen heimon vähäpätöisintä sukua ja olen perheemme nuorin." [Joos. 17:2; 1. Sam. 16:11] | |
Herra sanoi hänelle: "Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies." [2. Moos. 3:12] | |
Gideon sanoi hänelle: "Jos olen saanut osakseni sinun suosiosi, niin anna minulle jokin merkki siitä, että sinä todella itse puhut minun kanssani. | |
Pysythän täällä, kunnes tulen takaisin ja tuon eteesi ruokauhrin." Herra sanoi: "Minä jään odottamaan sinua." | |
Mutta enkeli sanoi hänelle: "Pane liha ja leivät tuohon kalliolle ja kaada liemi niiden päälle." Gideon teki niin. | |
Gideon ymmärsi nyt, että hän oli nähnyt Herran enkelin, ja hän sanoi pelästyneenä: "Herra, minun Jumalani! Minä olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!" [1. Moos. 32:31+] | |
Mutta Herra sanoi hänelle: "Ole rauhassa, älä pelkää. Sinä et kuole." | |
Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: "Ota isäsi paras sonni, se joka on seitsenvuotias. Revi maahan isäsi alttari, jolla hän uhraa Baalille, ja kaada sen vieressä seisova asera-paalu. [2. Moos. 34:13+] | |
He kysyivät silloin toisiltaan: "Kuka tämän on tehnyt?" Kun he ryhtyivät tutkimaan asiaa, he saivat tietää, että syyllinen oli Gideon, Joasin poika. | |
Kaupungin asukkaat sanoivat Joasille: "Tuo poikasi tänne. Hänen on kuoltava, sillä hän on repinyt maahan Baalin alttarin ja kaatanut asera-paalun sen vierestä." | |
Mutta Joas sanoi edessään seisovalle joukolle: "Puolustatteko te Baalia? Tekö yritätte pelastaa hänet? Sen, joka asettuu puolustamaan Baalia, on kuoltava ennen aamunkoittoa. Jos Baal on jumala, puolustakoon nyt itse itseään, kun Gideon on repinyt maahan hänen alttarinsa." [1. Kun. 18:21] | |
Sinä päivänä Gideon sai nimen Jerubbaal, koska hänen isänsä oli sanonut: "Baal puolustakoon nyt itse itseään, kun Gideon on repinyt maahan hänen alttarinsa."* [Nimi Jerubbaal merkitsee 'Baal puolustakoon'.] | |
Gideon sanoi Jumalalle: "Osoita minulle, että todella teet minusta Israelin pelastajan, kuten olet luvannut. | |
Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Ethän vihastu minuun, jos vielä tämän kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe. Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä." [1. Moos. 18:30-32] | |
Herra sanoi Gideonille: "Sinulla on liian paljon väkeä mukanasi. En voi antaa miestesi voittaa midianilaisia. Silloinhan Israel saattaisi ottaa voitosta kaiken kunnian ja sanoa: 'Me saavutimme voiton omin voimin.' [5. Moos. 8:17] | |
Kuuluta joukoillesi: 'Jokainen, joka pelkää, kääntyköön takaisin ja menköön Gileadin vuorille.'" Sotajoukosta kääntyi takaisin kaksikymmentäkaksituhatta miestä, ja jäljelle jäi kymmenentuhatta. [5. Moos. 20:8; 1. Makk. 3:56] | |
Herra sanoi Gideonille: "Väkeä on vieläkin liikaa. Vie miehesi veden äärelle, niin minä erottelen heidät siellä. Minä sanon sinulle, ketkä sinun on otettava mukaasi ja keitä et saa ottaa." | |
Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: "Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan." | |
Herra sanoi Gideonille: "Näiden kolmensadan vettä latkivan miehen voimalla minä pelastan Israelin ja annan midianilaiset sinun käsiisi. Koko muu joukko palatkoon kotiin." [1. Sam. 14:6; 2. Aik. 14:10] | |
Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: "Hyökkää midianilaisten leiriin. Minä annan heidät sinun käsiisi. | |
Kun Gideon pääsi lähelle vartiota, muuan mies oli juuri kertomassa toverilleen untaan. Mies sanoi: "Näin unta, että ohraleipä vieri leiriimme ja törmäsi telttaan. Teltta kaatui ja lysähti kasaan." | |
Hänen toverinsa sanoi: "Se ei voi merkitä mitään muuta kuin israelilaisen Gideonin, Joasin pojan, miekkaa. Jumala antaa meidät ja koko sotajoukkomme hänen käsiinsä." | |
Kuultuaan unen ja sen selityksen Gideon kumartui maahan ja rukoili. Sitten hän palasi israelilaisten leiriin ja sanoi: "Ylös kaikki! Nyt Herra antaa teidän lyödä midianilaiset!" | |
ja sanoi: "Kun olen oman joukkoni kanssa ehtinyt leirin laitaan, katsokaa meitä ja tehkää niin kuin me teemme. | |
Kun me puhallamme torviin, puhaltakaa tekin torviinne joka puolella leirin ympärillä ja huutakaa: 'Herran ja Gideonin puolesta!'" | |
Gideon lähetti sanansaattajia myös kaikkialle Efraimin vuorille viemään viestiä: "Tulkaa mukaan taistelemaan midianilaisia vastaan ja vallatkaa heiltä vesipaikat Bet-Baraa ja Jordanin rantoja myöten." Kaikki Efraimin heimon miehet kutsuttiin aseisiin, ja he valtasivat vesipaikat Bet-Baraa ja Jordania myöten | |
Efraimilaiset sanoivat Gideonille: "Miksi kohtelit meitä näin? Mikset kutsunut meitä mukaasi, kun lähdit sotimaan midianilaisia vastaan?" He moittivat ankarasti häntä, [Tuom. 12:1] | |
mutta Gideon sanoi heille: "Olenko minä muka tehnyt jotakin teidän tekojenne veroista? Onhan Efraimin jälkisatokin arvokkaampi kuin Abieserin koko viinisato. [Tuom. 6:11,34] | |
ja Gideon sanoi sukkotilaisille: "Antakaa leipää miehilleni. He ovat näännyksissä. Ajamme takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa." | |
Mutta Sukkotin päämiehet vastasivat: "Joko olet saanut Sebahin ja Salmunnan kiinni ja lyönyt heiltä poikki käden? Vasta sitten vaadi meiltä ruokaa sotajoukollesi." | |
Gideon sanoi: "Hyvä on! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, niin noiden sanojen tähden minä pieksen teidät verille autiomaan orjantappuroilla ja piikkipensailla." | |
Silloin hän sanoi penuelilaisille: "Kun minä palaan voittajana, revin maahan teidän linnoituksenne." | |
Sitten Gideon meni Sukkotin miesten luo ja sanoi: "Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joiden tähden te pilkkasitte minua. Tehän kysyitte, joko Sebah ja Salmunna olivat minun käsissäni, kun pyysin teitä antamaan ruokaa väsyneille miehilleni." | |
Sitten hän kysyi Sebahilta ja Salmunnalta: "Minkä näköisiä olivat ne miehet, jotka te surmasitte Taborilla?" He vastasivat: "Samanlaisia kuin sinä. Jokainen oli näöltään kuin kuninkaan poika." | |
Gideon sanoi heille: "He olivat veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää, minä en surmaisi teitä, jos olisitte jättäneet heidät henkiin." | |
Hän sanoi esikoiselleen Jeterille: "Tapa heidät." Mutta poika pelkäsi, koska oli vielä nuori, eikä vetänyt miekkaansa esiin. | |
Silloin Sebah ja Salmunna sanoivat: "Tapa itse meidät. Miehellä on miehen voimat." Niin Gideon surmasi Sebahin ja Salmunnan ja otti sitten puolikuun muotoiset korut heidän kameliensa kaulasta. [Ps. 83:12] | |
Israelilaiset sanoivat Gideonille: "Sinä olet pelastanut meidät midianilaisten käsistä. Ryhdy nyt meidän hallitsijaksemme! Myös sinun poikasi ja pojanpoikasi saavat hallita meitä sinun jälkeesi." | |
Mutta Gideon sanoi heille: "Minä en ryhdy teidän hallitsijaksenne, eikä minun pojistanikaan tule teidän hallitsijoitanne, vaan Herran tulee hallita teitä." | |
Gideon sanoi heille vielä: "Yhtä tahtoisin teiltä kuitenkin pyytää. Antakaa kukin minulle yksi korurengas saaliistanne." Midianilaisilla näet oli koruinaan kultarenkaita, koska he olivat ismaelilaisia. | |
Israelilaiset vastasivat: "Hyvä on, saat mitä pyydät." He levittivät maahan viitan ja heittivät kukin sen päälle yhden renkaan saaliistaan. | |
Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja sanoi heille ja äitinsä isän koko suvulle: | |
Abimelekin enot menivät puhumaan Sikemin miehille hänen puolestaan, ja sikemiläisten mielet kääntyivät Abimelekin puolelle. "Hän on meidän sukulaisemme", he sanoivat | |
Kun Jotam sai kuulla tästä, hän nousi Garisiminvuorelle ja huusi kansalle sen huipulta: -- Kuulkaa minua, Sikemin miehet, jotta Jumalakin kuulisi teitä! [5. Moos. 11:29] | |
Kerran lähtivät puut voitelemaan itselleen kuningasta. Ne sanoivat oliivipuulle: "Ryhdy sinä meidän kuninkaaksemme!" | |
Mutta oliivipuu vastasi niille: "Lakkaisinko tuottamasta hienoa öljyäni, josta minua ylistävät jumalat ja ihmiset, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?" | |
Sitten puut sanoivat viikunapuulle: "Tule meidän kuninkaaksemme!" | |
Mutta viikunapuu vastasi niille: "Lakkaisinko kantamasta makeita hedelmiäni, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?" | |
Sitten puut sanoivat viiniköynnökselle: "Tule sinä kuninkaaksemme!" | |
Mutta viiniköynnös vastasi niille: "Lakkaisinko antamasta viiniäni, joka tekee iloiseksi jumalat ja ihmiset, nousisinko huojumaan toisia puita ylempänä?" [Ps. 104:15; Sir. 31:28] | |
Sitten kaikki puut sanoivat orjantappuralle: "Tule sinä kuninkaaksemme!" | |
Orjantappura vastasi puille: "Jos vilpittömästi tahdotte voidella minut kuninkaaksenne, tulkaa etsimään suojaa varjostani. Jos ette tahdo, orjantappurasta lähtee tuli, joka polttaa Libanonin setrit." | |
Gaal, Ebedin poika, sanoi: "Mikä on Abimelek ja mitä syytä sikemiläisillä on palvella häntä? Eikö hän ole Jerubbaalin poika ja eikö Sebul ole täällä hänen voutinaan? Teidän pitäisi mieluummin palvella Hamorin, sikemiläisten kantaisän, jälkeläisiä. Miksi me palvelisimme Abimelekia? [1. Moos. 34:2] | |
Jos minä saisin johtaa tätä kansaa, niin karkottaisin hänet. Minä sanoisin hänelle: 'Kokoa niin suuri sotajoukko kuin pystyt ja tule sitten tänne taistelemaan!'" | |
ja lähetti salaa sananviejiä Abimelekin luo ja käski heidän sanoa: "Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin ja yllyttävät nyt kaupunkilaisia sinua vastaan. | |
Nähdessään sotaväen Gaal sanoi Sebulille: "Katso, tuolta tulee väkeä vuorten rinteitä alas." Sebul vastasi: "Sinä vain kuvittelet vuorten varjoja ihmisiksi." | |
Mutta Gaal sanoi uudelleen: "Katso, Maan navalta* laskeutuu väkeä ja toinen joukko on tulossa tietä pitkin Tietäjien tammelta päin!" [Kukkulapyhäkkö tai vuorilinnake, jonka uskottiin olevan maailman keskipiste.] | |
Silloin Sebul sanoi hänelle: "Missä ovat nyt sinun suuret puheesi? Sinähän sanoit: 'Mikä on Abimelek ja miksi meidän pitäisi palvella häntä?' Tässä on se väki, jota vähättelit. Lähde nyt taistelemaan sitä vastaan." | |
hän nousi väkensä kanssa Salmoninvuorelle. Siellä hän katkaisi kirveellä oksan, nosti sen olalleen ja sanoi miehilleen: "Tehkää joutuin niin kuin näitte minun tekevän!" | |
Hädissään Abimelek huusi aseenkantajansa luokseen ja sanoi hänelle: "Vedä miekkasi esiin ja surmaa minut. Muuten minusta sanotaan: 'Nainen tappoi hänet.'" Aseenkantaja pisti Abimelekin miekallaan kuoliaaksi. [1. Sam. 31:4] | |
Silloin israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: "Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, olemme hylänneet Jumalamme ja palvelleet baaleja." [Tuom. 3:9,15; Tuom. 4:3] | |
Herra vastasi israelilaisille: "Kun egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset, | |
Israelilaiset sanoivat Herralle: "Me olemme tehneet syntiä. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät." [1. Sam. 7:6] | |
Gileadilaiset ja heidän päällikkönsä sanoivat toisilleen: "Se, joka ensimmäisenä lähtee taisteluun ammonilaisia vastaan, on tästedes kaikkien gileadilaisten päämies." | |
Gileadilla oli poikia myös vaimonsa kanssa. Aikuisiksi tultuaan pojat ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: "Sinulle ei kuulu perintöosaa isämme omaisuudesta, sillä sinä olet vieraan naisen poika." | |
He sanoivat Jeftalle: "Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan." | |
Mutta Jefta vastasi: "Tehän halveksitte minua ja olette karkottaneet minut isäni kodista. Miksi te tulette minun luokseni nyt, kun olette pulassa?" | |
Vanhimmat sanoivat hänelle: "Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi." [Tuom. 10:18] | |
Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: "Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?" | |
He vastasivat: "Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!" | |
Jefta lähetti sananviejiä kysymään ammonilaisten kuninkaalta: "Mitä me olemme tehneet, kun tunkeudut maahamme?" | |
Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: "Käyn sotaa siksi, että tullessaan Egyptistä Israel valloitti minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin saakka. Luovuta nyt suosiolla nuo alueet minulle takaisin." [4. Moos. 21:24] | |
sanomaan hänelle: "Näin sanoo Jefta: "Israel ei ole valloittanut moabilaisten eikä ammonilaisten maata. [5. Moos. 2:9,19,37] | |
He lähettivät Edomin kuninkaan luo sananviejiä pyytämään lupaa kulkea hänen maansa kautta, mutta Edomin kuningas ei suostunut pyyntöön. Myös Moabin kuninkaalle he lähettivät saman viestin, mutta hänkään ei suostunut, ja niin israelilaisten oli jäätävä Kadesiin. [4. Moos. 20:21] | |
"Israelilaiset lähettivät nyt sananviejiä amorilaisten kuninkaan Sihonin luo, joka hallitsi Hesbonissa. He sanoivat hänelle: 'Tahtoisimme vain kulkea alueesi halki omaan maahamme.' | |
Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, | |
Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." [1. Moos. 37:29+ | 4. Moos. 30:3; 5. Moos. 23:22] | |
Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille." | |
Hän jatkoi: "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena." | |
Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni." Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. | |
Efraimilaiset kutsuivat joukkonsa koolle ja marssivat Safoniin. He sanoivat Jeftalle: "Miksi et kutsunut meitä mukaasi, kun lähdit sotimaan ammonilaisia vastaan? Me poltamme poroksi sinun talosi ja sinut sen mukana." [Tuom. 8:1] |