Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 1816 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Kuningatar Ester sanoi: "Jos olen sinulle mieluinen, kuningas, ja jos niin suvaitset, anna minun pitää henkeni ja salli kansani elää, sillä sitä minä pyydän ja toivon. | |
Vielä samana päivänä kuningas Kserkses antoi kuningatar Esterille Hamanin, juutalaisten vainoojan, kaiken omaisuuden, ja Mordokai sai astua kuninkaan eteen, sillä Ester oli kertonut, että Mordokai oli hänen sukulaisensa. [Est. 2:20] | |
Kuningas oli ottanut sinettisormuksensa Hamanilta takaisin, ja nyt hän antoi sen Mordokaille. Ester uskoi Hamanin omaisuuden Mordokain hoitoon. [Est. 3:10] | |
Silloin kuningas Kserkses sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: "Minä olen jo antanut Hamanin omaisuuden Esterille, ja Haman itse joutui hirsipuuhun, koska halusi tappaa juutalaiset. | |
Kirjeissä kuningas antoi juutalaisille luvan kokoontua kaikissa niissä kaupungeissa, joissa heitä asui, ja puolustaa henkeään. He saivat yhden päivän aikana tuhota, tappaa ja hävittää jokaisen kansan tai maakunnan aseellisia joukkoja, jos nämä vainosivat heitä, surmata vieläpä naisia ja lapsia sekä ryöstää vastustajiensa omaisuutta | |
Tämän kirjeen jäljennös tuli julkaista lakina jokaisessa maakunnassa ja saattaa kaikkien kansojen tietoon, jotta juutalaiset voisivat valmistautua kostamaan sinä päivänä vihollisilleen. [Est. 3:14] | |
Heti kuninkaan käskyn saatuaan pikalähetit lähtivät kiireesti matkaan kuninkaan hevosilla. Laki julkaistiin samaan aikaan myös Susan kaupungissa. | |
hän sanoi kuningatar Esterille: "Susan kaupungissa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä, myös Hamanin kymmenen poikaa. Mitä he lienevätkään tehneet kuninkaan muissa maakunnissa! Mitä haluat nyt? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit vielä pyytää? Joka pyyntö täytetään!" | |
Ester sanoi: "Jos suvaitset, kuningas, niin sallittakoon Susan juutalaisten toimia vielä huomenna samoin oikeuksin kuin tänään, ja ripustettakoon Hamanin kymmenen pojan ruumiit hirsipuuhun." | |
Kuningas määräsi, että oli tehtävä niin. Susassa julkaistiin sitä koskeva käsky, ja Hamanin kymmenen pojan ruumiit ripustettiin hirsipuuhun. | |
Herra antoi hänen käsiinsä Jojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan temppelin pyhistä esineistä. Nebukadnessar vei saaliinsa Sinearin maahan* ja sijoitti sen siellä jumalansa temppelin aarrekammioon. [»Sinearin maa» tarkoittaa Babyloniaa, vrt. 1. Moos. 11:2.] [ 1. Moos. 10:10] | |
Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, [1. Moos. 39:21] | |
"Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. | |
Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia. | |
Ja näille neljälle pojalle Jumala antoi taitoa ja kykyä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen, ja Daniel osasi selittää kaikki näyt ja unet. [Hes. 28:3] | |
Päivittäisen uhrin sijaan pantiin jumalaton ja väärä palvelus, ja totuus sortui maahan. Ja sarvi menestyi yhä kaikissa toimissaan. | |
Sitten minä kuulin pyhien enkelien puhuvan, ja yksi heistä kysyi toiselta: "Kuinka kauan meidän täytyy katsella tätä? Päivittäinen uhri on poissa, jumalattomuus levittää tuhoa, ja pyhäkkö ja palvelus on tallattu maahan!" [Luuk. 21:24; Ilm. 11:2] | |
Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen, paastosin, pukeuduin säkkivaatteeseen ja istuin maan tomussa. [Neh. 9:1+] | |
emmekä ole kuunnelleet sinun ääntäsi emmekä vaeltaneet niiden lakien mukaan, jotka sinä olet antanut palvelijoittesi, profeettojen, opettaa meille. [2. Aik. 36:15,16] | |
Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi. | |
Kun hän puhui minulle tämän, minä katselin maahan enkä pystynyt sanomaan sanaakaan. | |
Mutta vuosien kuluttua he liittoutuvat keskenään, ja Etelän kuninkaan tytär menee vaimoksi Pohjoisen kuninkaalle, vahvistaakseen liiton. Tytär ei pääse valtaan käsiksi, eivätkä hänen jälkeläisensä säily hengissä. Hän joutuu aikanaan tuhon omaksi, ja niin joutuvat myös hänen hoviväkensä ja lapsensa ja tukijansa. | |
Silloin Etelän kuningas vihastuu ja ryhtyy taisteluun Pohjoisen kuningasta vastaan. Tämä hankkii itselleen suuren sotajoukon, mutta Etelän kuningas murskaa sen. | |
Hän aikoo ottaa haltuunsa koko Etelän valtakunnan ja solmii siksi sopimuksen Etelän kuninkaan kanssa. Hän antaa Etelän kuninkaalle tyttärensä vaimoksi, mutta vain tuottaakseen sille valtakunnalle turmion. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu, eikä siitä ole hänelle hyötyä. | |
"Ja hänen sijaansa on nouseva halveksittu mies, jolle kuninkuus ei kuulu. Hän tulee odottamatta ja ottaa kavalasti haltuunsa kuninkuuden. [1. Makk. 1:10] | |
Hänen lähettämänsä sotajoukot tulevat ja saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren, lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön turmion iljetyksen*. [»Turmion iljetys» viittaa pyhäinhäväistykseksi katsottuihin patsaisiin tai rakennelmiin, jotka viholliskuningas pystytti Jerusalemin temppeliin. Vrt. 1. Makk.] [Dan. 8:11, 9:27; 1. Makk. 1:54; 2. Makk. 6:21; Mark. 13:14] | |
"Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. [Jes. 44:28] | |
Persian kuningas Kyyros käski kantaa esiin Herran temppelin esineet, jotka Nebukadnessar oli tuonut mukanaan Jerusalemista ja asettanut oman jumalansa temppeliin. [2. Kun. 24:13+] | |
He antoivat rakentamista varten niin paljon kuin pystyivät, yhteensä 61 000 kultadrakmaa*, 5000 hopeaminaa ja 100 papinpukua. [Drakma on kreikkalainen raha, joka tunnettiin Palestiinan alueella Aikakirjojen syntyaikana. Tässä sitä on käytetty persialaisaikaan sovellettuna ilmaisemaan kullan määrää. Persialainen kultaraha oli dareikki (vrt. Esra 8:27).] | |
Herran temppeliä rakentamaan israelilaiset palkkasivat kivenhakkaajia ja kirvesmiehiä. He antoivat sidonilaisille ja tyroslaisille ruokatarvikkeita, juomia ja öljyä, jotta nämä kuljettaisivat setritukkeja meritse Libanonista Jafoon*. Tähän oli Persian kuningas Kyyros antanut heille luvan. [Jafo on sama kuin Uuden testamentin Joppe, nykyinen Jaffa.] [2. Aik. 2:15] | |
Esra tuli Babyloniasta. Hän oli oppinut virkamies ja tunsi tarkoin Mooseksen lain, jonka Herra, Israelin Jumala, oli antanut. Esra sai kuninkaalta kaiken mitä pyysi, koska Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan. | |
Tässä on jäljennös kirjeestä, jonka kuningas Artakserkses antoi pappi Esralle, lainopettajalle, niiden käskyjen ja säädösten tuntijalle, jotka Herra oli antanut Israelille. | |
Ylistetty olkoon Herra, isiemme Jumala, joka herätti kuninkaassa halun saattaa Jerusalemin temppeli kunniaan! | |
Vielä he lähettivät kaksisataakaksikymmentä temppelipalvelijaa, suvuista, jotka jo Daavid oli määrännyt leeviläisten avuksi. Näiden kaikkien nimet merkittiin luetteloon. | |
Sitten he toimittivat kuninkaan määräykset edelleen kuninkaan satraapeille ja Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille, ja nämä antoivat tukensa kansalle ja Jumalan temppelille. | |
Isiemme ajoista tähän päivään asti meidän syyllisyytemme on ollut suuri, ja syntiemme vuoksi me kaikki, myös kuninkaamme ja pappimme, olemme joutuneet vieraitten maitten kuninkaiden käsiin, surmattaviksi, vangittaviksi, ryöstettäviksi ja häväistäviksi, niin kuin vieläkin tapahtuu. | |
Mutta Herra, meidän Jumalamme, on nyt hetken ajan osoittanut meille armoaan ja sallinut pienen osan meistä pelastua. Hän on suonut meille jalansijan pyhässä paikassaan, hän on herättänyt meissä toivon ja antanut meille uutta voimaa orjuuteemme. | |
Orjia me olemme olleet, mutta Jumalamme ei jättänyt meitä orjuuteen. Hän on taivuttanut Persian kuninkaat suopeiksi meitä kohtaan, niin että he ovat antaneet meille elämän mahdollisuuden. He ovat sallineet meidän nostaa temppelimme raunioista ja rakentaa sen uudelleen, ja he ovat antaneet meille turvapaikan Juudassa ja Jerusalemissa. | |
Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi omille pojillenne! Älkää koskaan auttako heitä menestykseen ja hyvinvointiin! Näin pysytte itse vahvoina ja saatte nauttia tämän maan antimista, ja silloin voitte myös antaa maan ikuiseksi perinnöksi jälkeläisillenne.' [5. Moos. 23:7] | |
"Pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme vuoksi olemme saaneet kärsiä paljon. Kuitenkin sinä, Jumalamme, olet rangaissut meitä vähemmän kuin olisimme ansainneet ja olet antanut meistä sentään tällaisen joukon pelastua. | |
Tunnustakaa nyt syntinne Herralle, isienne Jumalalle, ja toimikaa hänen tahtonsa mukaan. Erottautukaa muista kansoista ja niiden naisista." | |
jotka juhlallisesti lupasivat lähettää pois vaimonsa ja uhrata rikkomuksensa sovitukseksi pässin, | |
Herra, avaa korvasi kuulemaan minun rukoustani ja kaikkien niiden palvelijoidesi rukousta, jotka tahtovat pelätä ja kunnioittaa sinun nimeäsi! Täytä nyt pyyntöni ja anna kuninkaan osoittaa minulle suopeutta!" Minä olin kuninkaan juomanlaskija. | |
Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan, | |
Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: "Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?" Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä. | |
Sanoin kuninkaalle vielä: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, anna mukaani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille osoitetut käskykirjeet, jotta he sallisivat minun kulkea alueidensa läpi Juudaan. | |
Samoin pyydän kirjettä kuninkaan metsien vartijalle Asafille, että hän toimittaisi minulle puuta temppelin portteja ja kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan." Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni. | |
Saavuttuani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherrojen luo annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani matkaan myös ratsumiehiä päällikköineen. | |
lähdin muutamien miesten kanssa yöllä liikkeelle. En ollut kertonut kenellekään, mitä Jumala oli kehottanut minua tekemään Jerusalemin hyväksi. Minä ratsastin aasilla, muut kulkivat jalan. | |
Kuule, Jumalamme, kuinka meitä pilkataan! Anna heidän herjauksensa osua heihin itseensä, anna heidän joutua ryöstettäviksi ja vangeiksi vieraaseen maahan! | |
Mietin asiaa ja vaadin sitten ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: "Te panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi." Syytin heitä kansan edessä [2. Moos. 22:24+] | |
Jumala kehotti minua kutsumaan ylimykset, johtomiehet ja kansan koolle sukuluetteloihin merkitsemistä varten. Löysin ensimmäisinä palanneiden sukuluettelot, ja niihin oli kirjoitettu näin: | |
Tällä joukolla oli kameleja 435 ja aaseja 6720. [Ks. alaviitettä Esra 2:69.] | |
Useat sukujen päämiehet antoivat lahjoja rakennustyötä varten. Käskynhaltija antoi rahastoon 1000 kultadrakmaa*, 50 vihmontamaljaa, 30 papinpukua ja 500 hopeaminaa. | |
Sukujen päämiehet antoivat rakennusrahastoon 20 000 kultadrakmaa ja 2200 hopeaminaa. | |
Sinä näit, että hän oli sinulle uskollinen, ja solmit hänen kanssaan liiton, lupasit antaa Kanaaninmaan, heettiläisten ja amorilaisten, perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan, sen lupasit antaa hänen jälkeläisilleen. Ja lupauksesi sinä täytit: sinä pysyt sanassasi. [1. Moos. 15:18-21] | |
Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa, sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan. Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan. [2. Moos. 7:3-5] | |
Sinä laskeuduit Siinainvuorelle, sinä puhuit heille korkeuksista, annoit heille selkeät säädökset ja luotettavat lait, hyvät ohjeet ja käskyt. [2. Moos. 19:18, 20:1-17] | |
Sinä annoit taivaasta leipää, kun heidän oli nälkä, sinä panit veden virtaamaan kalliosta, kun heidän oli jano. Käskit heidän ottaa haltuunsa maan, jonka sinä kätesi kohottaen olit luvannut heille antaa. [2. Moos. 16:12, 17:6; 4. Moos. 20:8 | 5. Moos. 1:8] | |
vaan kieltäytyivät kuulemasta, eivät he muistaneet ihmetekojasi, joilla olit heitä auttanut. He niskuroivat ja valitsivat itselleen johtajan palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen. Mutta sinä annat anteeksi, olet armollinen ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä et hylännyt heitä, [2. Moos. 34:6; 4. Moos. 14:4,18; Ps. 103:8; Joel 2:13] | |
Sinä annoit heille hyvän henkesi opettamaan viisautta, annoit mannaa heidän syödäkseen ja vettä, kun heidän oli jano. [4. Moos. 11:25; 5. Moos. 8:3] | |
Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia kansoineen, jaoit ne heille rajamaiksi. He saivat omakseen Hesbonin kuninkaan Sihonin maan ja Basanin kuninkaan Ogin maan. [4. Moos. 21:25,35] | |
Ja jälkeläiset ottivat maan haltuunsa. Sinä annoit maan asukkaiden, kanaanilaisten, kukistua heidän edessään ja annoit heidän valtaansa tuon maan kuninkaat ja kansan, ja he saivat tehdä heille, mitä halusivat. [Joos. 10:40] | |
Siksi annoit heidät ahdistajien käsiin, ja nämä sortivat heitä. Hädässään he silloin huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi sinä annoit heille auttajia, jotka pelastivat heidät vihamiesten vallasta. [Tuom. 3:9,15] | |
Sinä nuhtelit heitä, jotta he kääntyisivät tottelemaan sinun lakiasi, mutta he olivat röyhkeitä eivätkä kuunnelleet käskyjäsi. He tekivät syntiä sinun määräyksiäsi vastaan, jotka antavat elämän, kun niitä noudattaa. Itsepäisesti he käänsivät selkänsä eivätkä uppiniskaisuudessaan totelleet sinua. [3. Moos. 18:5+] | |
Silti sinä osoitit kärsivällisyyttä heitä kohtaan vuodesta toiseen. Sinä varoitit heitä hengelläsi, annoit profeettojesi nuhdella heitä, mutta he eivät suostuneet kuulemaan. Niin sinä annoit heidät viholliskansojen käsiin. [2. Kun. 17:13-20; 2. Aik. 36:15-21] | |
Ja vaikka heillä oli oma valtakuntansa ja kaikki se hyvä, minkä olit antanut heille, vaikka heillä oli laaja, viljava maa, jonka olit heille lahjoittanut, he eivät palvelleet sinua eivätkä luopuneet pahoista teoistaan. | |
Nyt me olemme orjia. Siinä maassa, jonka sinä annoit isillemme, jotta he saisivat nauttia sen hedelmistä ja antimista, siinä maassa me olemme orjina. | |
kaikki he sitoutuivat noudattamaan johtajiensa tekemää sopimusta. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaan, jonka Mooses oli Jumalan palvelijana heille antanut, ja lupasivat noudattaa tarkoin kaikkia Herran, meidän Jumalamme, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä. | |
Edelleen he lupasivat: "Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. [Esra 9:12] | |
Sitoudumme maksamaan vuosittain kolmannessekelin Jumalamme temppelissä toimitettavaa palvelusta varten: [2. Moos. 30:13] | |
Serubbabelin ja Nehemian aikana koko Israel antoi laulajille ja portinvartijoille sen mitä nämä päivittäin tarvitsivat. Myös leeviläisille annettiin heille kuuluvat pyhät osuudet, ja leeviläiset vuorostaan antoivat pyhät osuudet Aaronin suvun papeille. [Neh. 10:38,39] | |
ja oli järjestänyt tämän käyttöön suuren huoneen, jossa oli aikaisemmin säilytetty ruokauhreja, suitsukkeita, temppelin astioita, vilja-, viini- ja öljykymmenyksiä sekä leeviläisten, laulajien ja portinvartijoiden osuuksia ja papeille kuuluvia antimia. [Neh. 10:40, 12:44] | |
Sain myös tietää, että leeviläisille ei ollut luovutettu heidän osuuksiaan ja että temppelipalvelusta toimittavat leeviläiset ja laulajat olivat sen vuoksi siirtyneet maatiloilleen. [2. Aik. 31:4] | |
Minä moitin ja soimasin näitä miehiä, muutamia jopa löin ja revin parrasta. Vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää antako tyttäriänne vaimoiksi muukalaisten pojille älkääkä ottako pojillenne tai itsellenne vaimoiksi muukalaisten tyttäriä! [5. Moos. 7:3; Esra 9:2] | |
Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Hänen vertaistaan kuningasta ei ollut muilla kansoilla. Jumala rakasti häntä ja asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi, mutta muukalaisnaiset houkuttivat hänetkin tekemään syntiä. [2. Sam. 12:24; 1. Kun. 11:1-8; 1. Aik. 29:25] | |
ja tälle hän antoi vaimoksi tyttärensä, joka synnytti Attain. | |
Seuraavassa ovat Ruubenin, Israelin esikoisen, jälkeläiset. Ruuben oli Israelin esikoinen, mutta koska hän häpäisi isänsä vuoteen, ei häntä enää mainittu esikoiseksi, vaan johtoasema annettiin Israelin pojan Joosefin jälkeläisille. [1. Moos. 35:22, 49:4] | |
Jumala auttoi heitä, niin että he saattoivat kukistaa hagarilaiset ja heidän kaikki liittolaisensa. Sodassa he anoivat apua Jumalalta, ja koska he luottivat häneen, hän kuuli heidän rukouksensa. | |
Toiset Leevin sukuun kuuluvat olivat saaneet tehtäväkseen palvella muulla tavoin pyhäkössä, Jumalan asumuksessa. | |
Juudan heimon maista Hebronin kaupungin ja sitä ympäröivät laidunmaat, | |
mutta kaupungin peltomaat sekä seudun kylät annettiin Kalebille, Jefunnen pojalle. | |
Aaronin jälkeläisille annettiin asuttaviksi turvakaupungit Hebron, Libna, Jattir, Estemoa, [2. Moos. 21:13+] | |
Israelilaiset antoivat siis leeviläisille seuraavat nimeltä mainitut kaupungit laidunmaineen. | |
Ne arvottiin heille Juudan, Simeonin ja Benjaminin heimoille kuuluneista maista. | |
Niille annettiin asuttaviksi turvakaupungit: Sikem Efraimin vuoristosta, Geser, | |
Silloin henki valtasi Amasain, niiden kolmenkymmenen päällikön, ja hän lausui: -- Me olemme sinun miehiäsi, Daavid, sinun puolellasi, Iisain poika! Rauha ja menestys sinulle, sinulle ja auttajillesi! Totisesti, Jumalasi auttaa sinua. Niin Daavid hyväksyi heidät joukkoonsa ja teki heistä partioittensa päälliköitä. [Tuom. 6:34] | |
Daavid kysyi Jumalalta: "Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?" Herra vastasi hänelle: "Lähde! Minä annan heidät sinun käsiisi." | |
Daavidin maine levisi kaikkiin maihin, ja Herra saattoi kaikki vieraat kansat pelkäämään häntä. | |
Daavid määräsi muutamia leeviläisiä suorittamaan palvelusta Herran arkun edessä ja ylistäen laulamaan Herran, Israelin Jumalan, kiitosta. [Sir. 47:9] | |
Tuona päivänä Daavid asetti Asafin ja hänen veljensä ensimmäistä kertaa laulamaan Herralle tätä ylistystä: | |
Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaaninmaan, perintöosaksi minä määrään sen teille." [1. Moos. 28:13, 35:12] | |
Olet tehnyt kansasi Israelin ikiajoiksi omaksi kansaksesi, ja sinusta, Herra, on tullut israelilaisten Jumala. | |
Muut joukot hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti ne ammonilaisia vastaan. | |
hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta. | |
Niin Herra päästi Israeliin ruton, ja kansaa kuoli seitsemänkymmentätuhatta henkeä. | |
Daavid sanoi hänelle: "Anna minulle puimatantereesi, myy se minulle täydestä hinnasta. Rakennan siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta." |