header
Sanahaku נתן (nathan naw-than' ) give

Löytyi 1816 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

2. Sam. 21:10 

Rispa, Aijan tytär, otti säkkikankaan ja levitti sen makuusijakseen vuorelle. Hän pysyi siellä elonkorjuun alusta syyssateiden tuloon asti* ja vartioi ruumiita, niin etteivät päivällä taivaan linnut eivätkä yöllä pedot päässeet niiden kimppuun. [Elonkorjuu alkoi huhtikuussa, joten Rispa oleskeli vuorella ruumiita vartioimassa noin puoli vuotta.] [1. Moos. 15:11]

2. Sam. 22:14 

Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua, [Ps. 29:3]

2. Sam. 22:36 

Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut, [1. Moos. 15:1+ | 2. Sam. 7:18]

2. Sam. 22:41 

Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

2. Sam. 22:48 

Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle, [Ps. 47:4]

2. Sam. 24:9 

Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta.

2. Sam. 24:15 

Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä.

2. Sam. 24:23 

Kaiken tämän Arauna antaa sinulle, kuningas." Ja hän jatkoi: "Herra, sinun Jumalasi, täyttäköön toiveesi!"

1. Kun. 1:48 

ja sanoi näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänään on asettanut valtaistuimelleni minun seuraajani ja sallinut minun vielä omin silmin nähdä sen.'"

1. Kun. 2:5 

"Sinä tiedät myös, mitä Joab, Serujan poika, on minulle tehnyt, tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotaväen päällikölle, Abnerille, Nerin pojalle, ja Jeterin pojalle Amasalle. Hän tappoi heidät, vuodatti rauhan aikana verta kuin sodassa ikään. Hän tahrasi viattomalla verellä vyötäistensä vyön ja jalkojensa kengät. [2. Sam. 3:27, 20:10]

1. Kun. 2:17 

Ja Adonia sanoi: "Pyydä kuningas Salomolta, että hän antaisi sunemilaisen Abisagin minulle vaimoksi. Sinulta hän ei sitä kiellä." [1. Kun. 1:3,4]

1. Kun. 2:21 

Batseba sanoi: "Anna sunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi."

1. Kun. 2:35 

Kuningas asetti Benajan, Jojadan pojan, hänen jälkeensä sotaväen päälliköksi, ja Abjatarin sijalle kuningas asetti pappi Sadokin. [1. Sam. 2:35+]

1. Kun. 3:5 

Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa. Jumala sanoi: "Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle."

1. Kun. 3:6 

Salomo vastasi: "Sinä osoitit runsain mitoin suosiotasi palvelijallesi, isälleni Daavidille, kun hän vilpittömänä ja oikeamielisenä vaelsi teitäsi ja oli sinulle uskollinen. Sinun suosiosi säilyi runsaana loppuun saakka, sinä annoit hänelle pojan, joka tänään istuu hänen valtaistuimellaan. [2. Sam. 3:18+ | 1. Kun. 1:48]

1. Kun. 3:9 

Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa."

1. Kun. 3:12 

minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva. [1. Kun. 5:11, 10:23,24; Saarn. 1:16]

1. Kun. 3:13 

Mutta minä annan sinulle myös sellaista, mitä et pyytänyt: annan rikkautta ja kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa koko elinaikanasi ole sinulle vertaa. [Viis. 7:11; Matt. 6:33]

1. Kun. 3:25 

Hän antoi käskyn: "Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle, toinen toiselle."

1. Kun. 3:26 

Silloin rakkaus lapseen pani elävän pojan äidin puhumaan, ja hän huudahti kuninkaalle: "Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä!" Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!" [Jes. 49:15]

1. Kun. 3:27 

Silloin kuningas lausui: "Antakaa lapsi tuolle, joka ensin puhui, älkää tappako sitä. Hän on lapsen äiti."

1. Kun. 5:9 

Jumala antoi Salomolle yltäkyllin järkeä ja viisautta, ymmärrystä niin kuin on meren rannalla hiekkaa.

1. Kun. 5:17 

"Sinä tiedät, ettei isäni Daavid voinut rakentaa temppeliä Herralle, Jumalalleen, koska hän joutui sotimaan joka puolella, kunnes Herra saattoi viholliset hänen jalkojensa alle.

1. Kun. 5:19 

Minä aion nyt rakentaa Herralle, Jumalalleni, omistetun temppelin, sen josta Herra puhui isälleni Daavidille sanoen: 'Sinun poikasi, jonka asetan jälkeesi valtaistuimelle, on rakentava minulle temppelin.' [2. Sam. 7:13; 1. Aik. 22:10, 28:6]

1. Kun. 5:20 

Käske siis kaataa minulle setrejä Libanonin vuorilta. Saat minun miehiäni oman väkesi avuksi, ja minä maksan väellesi palkkaa pyyntösi mukaan. Sinä tiedät itsekin, ettei meillä täällä ole ketään, joka osaisi kaataa puita niin kuin sidonilaiset."

1. Kun. 5:21 

Kun Hiram kuuli Salomon sanat, hän ilahtui suuresti ja sanoi: "Kiitetty olkoon tänä päivänä Herra, joka on antanut Daavidille viisaan pojan tuon suuren kansan johtajaksi." [1. Kun. 10:9]

1. Kun. 5:23 

Mieheni tuovat ne Libanonin vuorilta alas mereen, ja minä käsken uittaa ne nippuina paikkaan, jonka minulle osoitat. Siellä annan purkaa niput, ja sinä saat ottaa puut haltuusi. Täytä sinä sitten minun toivomukseni ja lähetä hovilleni elintarvikkeita."

1. Kun. 5:24 

Hiram toimitti Salomolle setrejä ja sypressejä niin paljon kuin tämä halusi.

1. Kun. 5:25 

Salomo puolestaan antoi Hiramin hoville kaksikymmentätuhatta kor-mittaa ruokavehnää ja kaksikymmentä kor-mittaa puhdasta oliiviöljyä. Tämän määrän Salomo lähetti Hiramille joka vuosi.

1. Kun. 5:26 

Herra oli antanut Salomolle viisautta, niin kuin oli hänelle luvannut. Hiramin ja Salomon välillä vallitsi rauha, ja he solmivat keskenään liiton. [1. Kun. 3:12]

1. Kun. 6:6 

Kylkirakennuksen alin kerros oli viiden, keskimmäinen kuuden ja kolmas seitsemän kyynärän levyinen. Temppelin ulkoseinä oli näet porrastettu niin, ettei setripalkeille tarvinnut tehdä koloja seinään.

1. Kun. 6:19 

Sisäkammion Salomo rakennutti temppeliin sijoittaakseen sinne Herran liitonarkun.

1. Kun. 6:27 

Salomo asetti kerubit temppelin sisäkammioon. Niiden siivet olivat levällään, ja kun toisen siipi oli seinässä kiinni ja toisen samoin, niin temppelin keskustaan päin olevat siivet koskettivat toisiaan.

1. Kun. 7:16 

Niiden huippuun hän valoi pronssista kaksi pylväänpäätä, molemmat viiden kyynärän korkuisia.

1. Kun. 7:39 

Viisi pöytää asetettiin temppelin oikealle ja viisi vasemmalle puolelle, ja allas sijoitettiin temppelin oikealle puolelle, kaakkoiskulmaan.

1. Kun. 7:51 

Kun kuningas Salomo sai valmiiksi kaikki työt, jotka hän oli Herran temppeliä varten teettänyt, hän toi sinne isänsä Daavidin pyhittämät esineet. Hopean, kullan ja muut tavarat hän talletti Herran temppelin aarrekammioihin. [2. Aik. 5:1 | 2. Sam. 8:11]

1. Kun. 8:32 

niin kuule kaikki tämä taivaaseen ja ratkaise palvelijoittesi asia. Osoita syyllinen syylliseksi ja anna hänelle rangaistus hänen tekonsa mukaan, todista syytön syyttömäksi ja anna hänelle hyvitys hänen syyttömyytensä mukaisesti.

1. Kun. 8:34 

niin kuule se taivaaseen. Anna kansallesi Israelille anteeksi sen synnit ja tuo se takaisin tähän maahan, jonka olet isillemme antanut.

1. Kun. 8:36 

niin kuule se taivaaseen. Anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti, sinä, joka osoitat hyvän tien heidän kuljettavakseen. Anna sadetta maalle, jonka kansasi on saanut sinulta perintömaaksi.

1. Kun. 8:39 

Anna silloin heille anteeksi, auta heitä ja anna jokaiselle hänen ansionsa mukaan, sillä sinä tunnet heidän sydämensä, sinä yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämen. [1. Sam. 16:7+]

1. Kun. 8:40 

Näin he pysyvät koko elinaikansa sinun palvelijoinasi tässä maassa, jonka sinä olet isillemme antanut.

1. Kun. 8:46 

"Jos he tekevät syntiä sinua vastaan -- eihän ole ihmistä, joka ei tee syntiä -- ja sinä vihastut heihin ja jätät heidät vihollisten armoille, niin että nämä vievät heidät vangeikseen omaan maahansa, lähelle tai kauas, [Job 14:4; Sananl. 20:9; Saarn. 7:20; Room. 3:23]

1. Kun. 8:48 

ja jos he vankeina vihollistensa maassa koko sydämestään ja sielustaan kääntyvät puoleesi ja rukoilevat sinua suunnaten kasvonsa kohti omaa maataan, sitä, jonka sinä annoit heidän isilleen, kohti kaupunkia, jonka sinä valitsit, ja temppeliä, jonka minä olen sinulle rakentanut, [5. Moos. 4:30+]

1. Kun. 8:50 

Anna kansallesi sen synnit anteeksi, millä tavoin se onkin sinua vastaan rikkonut, ja salli sen päästä vangitsijoittensa armoihin, niin että he säälivät sitä.

1. Kun. 8:56 

Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka lupauksensa mukaisesti on antanut kansalleen Israelille turvallisen asuinsijan. Yksikään hänen lupauksistaan, jotka hänen palvelijansa Mooses välitti kansalle, ei ole jäänyt täyttymättä. [5. Moos. 12:10; Joos. 21:45, 23:14]

1. Kun. 9:6 

"Mutta jos te ja teidän jälkeläisenne käännytte pois minun teiltäni ettekä noudata minun säädöksiäni ja määräyksiäni, jos te käännytte palvelemaan toisia jumalia ja kumarratte niitä, 1. 9:6,7:[ 5. Moos. 8:19,20+]

1. Kun. 9:7 

niin minä hävitän Israelin kansan tästä maasta, jonka olen sille antanut. Temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, minä hylkään ja hävitän, ja kaikkien kansojen parissa Israelista tulee pilkan kohde ja varoittava esimerkki. [5. Moos. 28:37+]

1. Kun. 9:11 

Tyroksen kuningas Hiram avusti Salomoa toimittamalla hänelle setriä, sypressipuuta ja kultaa niin paljon kuin Salomo halusi. Niinpä kuningas Salomo työn päätyttyä antoi Hiramille Galileasta kaksikymmentä kaupunkia.

1. Kun. 9:12 

Hiram lähti Tyroksesta katsomaan näitä kaupunkeja, jotka Salomo oli hänelle antanut, mutta ne eivät olleet hänelle mieleen.

1. Kun. 9:13 

Hän lähetti sanan: "Tällaisetko kaupungit sinä minulle annoit, veljeni?" Hän antoi alueelle nimen Kabulin* maa, ja sillä nimellä sitä kutsutaan vieläkin. [Nimi Kabul merkinnee 'niin kuin ei mitään'.]

1. Kun. 9:16 

Farao, Egyptin kuningas, oli valloittanut Geserin. Hän oli polttanut sen, surmannut siellä asuvat kanaanilaiset ja antanut sitten kaupungin myötäjäisiksi tyttärelleen, Salomon vaimolle. [Joos. 16:10]

1. Kun. 9:22 

Israelilaisista Salomo ei pannut ketään orjan asemaan. He palvelivat sotilaina, kuninkaan virkamiehinä ja päällikköinä sekä hänen sotavaunujensa päällikköinä, taistelijoina ja ajajina. [3. Moos. 25:39,40]

1. Kun. 10:9 

Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on mieltynyt sinuun niin, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Koska Herra rakastaa ikuisesti Israelia, hän on pannut sinut kuninkaaksi pitämään voimassa lakia ja oikeutta." [1. Kun. 5:21]

1. Kun. 10:10 

Kuningatar antoi Salomolle satakaksikymmentä talenttia kultaa ja suuret määrät hajusteita ja jalokiviä. Sellaista hajusteiden paljoutta, jonka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle, ei sen koommin ole maahan tuotu.

1. Kun. 10:13 

Kuningas Salomo antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, sekä vielä kuninkaallisen vieraanvaraisuutensa mukaiset lahjat. Sitten kuningatar palasi seurueineen omaan maahansa.

1. Kun. 10:17 

Samoin hän teetti taotusta kullasta kolmesataa pikkukilpeä, joihin jokaiseen meni kultaa kolmen minan verran. Kuningas sijoitti ne Setripalatsiin. [1. Kun. 7:2]

1. Kun. 10:24 

Joka puolelta maailmaa pyrittiin Salomon luo kuulemaan viisautta, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä. [1. Kun. 5:14]

1. Kun. 10:27 

Salomon aikana Jerusalemissa oli hopeaa runsaasti kuin kiviä, ja setriä oli kuin viikunapuita Sefelan rinteillä.

1. Kun. 11:11 

Herra sanoi Salomolle: "Sinä et ole pitänyt kunniassa liittoani etkä määräyksiä, jotka sinulle annoin. Sen tähden minä repäisen rikki valtakuntasi ja annan sen palvelijallesi. [1. Sam. 15:28, 28:17; 1. Kun. 14:8]

1. Kun. 11:13 

En myöskään riistä pojaltasi koko valtakuntaa, vaan jätän hänelle yhden heimon palvelijani Daavidin ja valitsemani kaupungin, Jerusalemin tähden." [1. Kun. 12:17 | 2. Sam. 3:18+]

1. Kun. 11:18 

Kun he olivat lähteneet Midianista ja tulleet Paraniin, he ottivat sieltä miehiä mukaansa ja tulivat Egyptiin faraon, Egyptin kuninkaan luo. Farao antoi Hadadille asunnon, järjesti hänen elatuksensa ja lahjoitti hänelle maata.

1. Kun. 11:19 

Hadad nautti faraon suosiota, ja farao antoi hänelle vaimoksi kälynsä, kuningatar Tahpenesin sisaren.

1. Kun. 11:31 

Ahia sanoi Jerobeamille: "Ota itsellesi kymmenen palaa, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: "Minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja annan sinulle kymmenen heimoa.

1. Kun. 11:35 

Minä otan valtakunnan Salomon pojan kädestä ja annan sen sinulle, kymmenen heimoa.

1. Kun. 11:36 

Hänelle minä annan yhden heimon, jotta palvelijallani Daavidilla olisi aina lamppu minun edessäni Jerusalemissa, kaupungissa, jonka olen itselleni valinnut ja josta olen tehnyt nimeni asuinsijan. [2. Sam. 21:17+ | 5. Moos. 12:5+]

1. Kun. 11:38 

Jos noudatat kaikkia käskyjäni, kuljet minun teitäni ja teet sitä, mikä on minun silmissäni oikein, jos sinä palvelijani Daavidin tavoin pidät säädökseni ja määräykseni kunniassa, minä olen sinun kanssasi, annan suvullesi pysyvän kuninkuuden, niin kuin annoin Daavidin suvulle, ja annan sinulle Israelin. [1. Kun. 3:14, 9:4,5]

1. Kun. 12:4 

"Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. Jos sen teet, me olemme sinun palvelijoitasi."

1. Kun. 12:9 

"Miten te neuvotte minua vastaamaan kansalle?" hän kysyi heiltä. "Kansa pyysi minua keventämään iestä, jonka isäni on pannut sen kannettavaksi."

1. Kun. 12:29 

Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin. [1. Moos. 12:8 | Tuom. 18:29-31]

1. Kun. 13:3 

Hän ilmoitti myös, että nähtäisiin ennusmerkki. Hän sanoi: "Tämä on merkki siitä, että Herra on näin puhunut: alttari halkeaa, ja tuhka leviää sen päältä ympäriinsä."

1. Kun. 13:5 

Alttari halkesi ja tuhka levisi alttarilta sen ennustuksen mukaisesti, jonka Jumalan mies oli Herran käskystä julistanut.

1. Kun. 13:7 

Kuningas sanoi Jumalan miehelle: "Tule kotiini aterialle. Minä annan sinulle lahjan."

1. Kun. 13:8 

Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: "Minä en tule mukaasi, vaikka antaisit minulle puolet talostasi. Täällä minä en syö leipää enkä juo vettä, [4. Moos. 22:18, 24:13]

1. Kun. 13:26 

Profeetta, joka oli tuonut miehen tieltä takaisin, kuuli puheet ja sanoi: "Se on se Jumalan mies, joka ei totellut Herran käskyä. Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on raadellut ja tappanut hänet, juuri niin kuin Herra oli hänelle sanonut."

1. Kun. 14:7 

"Mene ja sano Jerobeamille: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä nostin sinut kansan keskeltä ja asetin sinut kansani Israelin valtiaaksi.

1. Kun. 14:8 

Minä riistin kuninkuuden Daavidin suvulta ja annoin sen sinulle. Mutta sinä et ole ollut sellainen kuin palvelijani Daavid oli. Hän noudatti käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestään. Hän teki vain sitä, mikä on oikein minun silmissäni. [1. Kun. 11:11,31]

1. Kun. 14:15 

Herra ravistelee Israelia niin, että siitä tulee kuin vedessä huojuva ruoko. Hän tempaa israelilaiset pois näiltä hyviltä mailta, jotka hän antoi heidän isilleen. Hän hajottaa heidät Eufratin taakse, koska he ovat pystyttäneet asera-paaluja* ja herättäneet Herran vihan. [Asera-paalu edusti kanaanilaisten jumalatarta.] [2. Kun. 17:18,23]

1. Kun. 14:16 

Hän antaa Israelin vihollisen valtaan, koska Jerobeam on tehnyt syntiä ja johdattanut Israelinkin synnintekoon." [1. Kun. 12:30+]

1. Kun. 15:4 

Daavidin, palvelijansa, suvulle Herra oli jättänyt lampun Jerusalemiin: hän oli nostanut Daavidin kuoltua hänen poikansa valtaistuimelle, ja hän oli ollut Jerusalemin turvana. [2. Sam. 21:17+]

1. Kun. 15:17 

Baesa, Israelin kuningas, hyökkäsi Juudaan ja alkoi linnoittaa Ramaa katkaistakseen Juudan kuninkaan Asan kulkutiet.

1. Kun. 15:18 

Asa otti silloin Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarrekammioista kaiken jäljellä olevan hopean ja kullan ja lähetti miehensä viemään sen Syyrian kuninkaalle Ben-Hadadille, Hesjonin pojan Tabrimmonin pojalle, joka asui Damaskoksessa. Hän käski sanoa kuninkaalle: [2. Kun. 12:19, 16:8, 18:15,16]

1. Kun. 16:2 

"Vaikka minä nostin sinut tomusta ja asetin sinut kansani Israelin hallitsijaksi, sinä olet kulkenut Jerobeamin tietä ja saattanut kansani Israelin tekemään syntiä. Näiden syntien vuoksi on vihani herännyt. [1. Sam. 2:8; 1. Kun. 14:7]

1. Kun. 16:3 

Minä lakaisen Baesan ja hänen sukunsa pois, teen hänen suvulleen niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle. 1. 16:3,4:[ 1. Kun. 14:10,11, 21:21-24]

1. Kun. 17:14 

Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle."

1. Kun. 17:19 

Elia sanoi: "Anna poika minulle." Hän otti pojan lesken sylistä, kantoi hänet huoneeseensa talon katolle ja laski hänet vuoteelleen.

1. Kun. 17:23 

Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: "Katso, poikasi elää." [Luuk. 7:15]

1. Kun. 18:1 

Kului pitkä aika, yli kaksi vuotta. Sitten Elialle tuli tämä Herran sana: "Mene tapaamaan Ahabia. Sitten minä annan maalle sateen."

1. Kun. 18:9 

Obadja sanoi: "Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun sinä lähetät minut surman suuhun Ahabin luo?

1. Kun. 18:23 

Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta.

1. Kun. 18:26 

He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: "Baal, Baal, vastaa meille!" Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä. [Hab. 2:19]

1. Kun. 19:21 

Elisa palasi profeetan luota pellolle, otti härkäparin ja teurasti sen uhriksi. Hän kypsensi lihat ikeestä ja aurasta tekemällään tulella ja antoi ne väelleen, ja he söivät yhdessä. Sitten hän lähti seuraamaan Eliaa ja ryhtyi hänen palvelijakseen. [1. Sam. 6:14]

1. Kun. 20:5 

Sananviejät tulivat uudelleen ja toivat viestin: "Näin sanoo Ben-Hadad: 'Minä lähetin sinulle sanan, käskin sinun luovuttaa minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja poikasi.

1. Kun. 20:13 

Silloin muuan profeetta tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Näetkö koko tuon väenpaljouden? Tänä päivänä minä annan sen sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra.'"

1. Kun. 20:28 

Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.'"

1. Kun. 21:2 

Ahab sanoi Nabotille: "Anna viinitarhasi minulle. Saisin siitä itselleni vihannestarhan, se kun on aivan taloni vieressä. Minä annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan tai tarhasi hinnan rahana, jos se sopii sinulle paremmin."

1. Kun. 21:3 

Mutta Nabot vastasi Ahabille: "Herra minua varjelkoon luovuttamasta sinulle isieni perintömaata!" [3. Moos. 25:23-28; Hes. 46:18]

1. Kun. 21:4 

Ahab meni kotiinsa synkkänä ja raivoissaan, koska jisreeliläinen Nabot oli vastannut hänelle sillä tavoin ja kieltäytynyt luovuttamasta hänelle isiensä perintömaata. Hän paneutui makuulle vuoteelleen, kääntyi seinään päin eikä syönyt mitään.

1. Kun. 21:6 

Ahab vastasi hänelle: "Minä olin puheissa jisreeliläisen Nabotin kanssa. Ehdotin hänelle, että hän myisi minulle viinitarhansa tai, jos hän niin haluaisi, antaisin hänelle toisen sen sijaan. Mutta hän kieltäytyi antamasta minulle viinitarhaansa."

1. Kun. 21:7 

Isebel sanoi hänelle: "Etkö sinä ole Israelin kuningas? Nouse ja syö, niin tulet paremmalle tuulelle. Minä hankin sinulle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan."

1. Kun. 21:15 

Kun Isebel sai tietää, että Nabot oli kivitetty, hän sanoi Ahabille: "Mene ottamaan haltuusi jisreeliläisen Nabotin viinitarha, jota hän kieltäytyi myymästä sinulle. Nabot ei ole enää elossa, hän on kuollut."
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19>