Löytyi 2231 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Daavid lähetti Joabin johdolla vakinaiset joukkonsa ja Israelin miehet sotaretkelle, ja he kukistivat ammonilaiset ja ryhtyivät piirittämään Rabbaa*. Daavid itse jäi Jerusalemiin. [Rabba on nykyinen Amman.] [1. Aik. 20:1] | |
Uria vastasi: "Liitonarkku ja Israelin ja Juudan miehet asuvat teltoissa, ja herrani Joab ja hänen miehensä ovat ulkona leirissä. Menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät, sitä en voi tehdä." [Joos. 3:5; 1. Sam. 4:3,4, 21:6] | |
Silloin Natan sanoi Daavidille: "Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. [1. Sam. 16:13] | |
Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. | |
Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän teon koko Israelin nähden, keskellä kirkasta päivää.'" | |
Tamar sanoi: "Veljeni, älä häpäise minua! Sellaista ei tehdä Israelissa! Älä tee niin mieletöntä tekoa! [1. Moos. 34:7 | 3. Moos. 18:9, 20:17; 5. Moos. 27:22] | |
Kuinka minä voisin koskaan päästä eroon häpeästäni? Ja kaikki Israelissa pitäisivät sinua mielettömänä. Puhu sen sijaan kuninkaan kanssa, hän varmasti suostuu antamaan minut sinulle." | |
Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän. | |
Hän otti tavakseen asettua varhain aamulla kaupungin portille vievän tien varteen. Aina kun joku oli tulossa kuninkaan luo saadakseen oikeutta riita-asiassa, Absalom kutsui hänet luokseen ja kysyi: "Mistä kaupungista sinä olet?" Kun mies kertoi, mistä Israelin heimosta hän oli, | |
Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo hakemaan oikeutta. Näin hän houkutteli puolelleen Israelin miesten sydämet. | |
Hän oli lähettänyt salaa viestinviejiä kaikkien Israelin heimojen pariin sanomaan: "Kun kuulette torven äänen, huutakaa: 'Absalom on huudettu kuninkaaksi Hebronissa!'" | |
Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: "Israelin miesten mielet ovat kääntyneet Absalomin puolelle." | |
Kuningas kysyi: "Missä on isäntäsi?" Siba vastasi: "Hän jäi Jerusalemiin. Hän näet ajattelee, että Israelin heimot antavat nyt hänelle takaisin hänen sukunsa kuninkuuden." [2. Sam. 19:28] | |
Absalom oli tullut Israelin miesten kanssa Jerusalemiin, ja myös Ahitofel oli hänen kanssaan. | |
Husai vastasi: "En mennyt, koska tahdon olla sen miehen puolella, joka on Herran, tämän kansan ja kaikkien Israelin miesten valitsema. Hänen luokseen minä jään. | |
Ahitofel sanoi hänelle: "Mene isäsi sivuvaimojen luo, jotka hän jätti pitämään huolta palatsista. Kun koko Israel kuulee, että olet lopullisesti katkaissut välisi isäsi kanssa, kannattajasi saavat lisää rohkeutta." [2. Sam. 15:16] | |
Absalomille pystytettiin katolle teltta, ja hän meni isänsä sivuvaimojen luo koko Israelin nähden. [2. Sam. 12:11] | |
Absalom ja Israelin vanhimmat pitivät suunnitelmaa hyvänä. | |
Silloin urheimmankin miehen rohkeus pettää, vaikka hänellä olisi leijonan sydän. Tietäähän koko Israel, millainen soturi isäsi on ja kuinka urheita ovat hänen miehensä. | |
"Minä annan siis tämän neuvon: kokoontukoon sinun luoksesi koko Israel Danista Beersebaan saakka, yhtä monilukuisena kuin hiekkajyväset meren rannalla, ja lähde sinä itsekin mukaan taisteluun. [Tuom. 20:1+ | 1. Moos. 22:17+] | |
Jos hän vetäytyy johonkin kaupunkiin, koko Israel tulee sinne köydet mukanaan ja me kiskaisemme kaupungin alas laaksoon, niin ettei siitä jää jäljelle kivensiruakaan." | |
Absalom ja kaikki Israelin miehet sanoivat: "Arkilaisen Husain neuvo on parempi kuin Ahitofelin." Herra oli näet päättänyt tehdä tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon saattaakseen Absalomin tuhoon. [2. Sam. 15:34] | |
Husai kertoi papeille, Sadokille ja Abjatarille, miten Ahitofel oli neuvonut Absalomia ja Israelin vanhimpia ja millaisen neuvon hän itse oli antanut. Sitten hän sanoi: | |
Daavid oli jo saapunut Mahanaimiin, kun Absalom ja israelilaiset ylittivät Jordanin. | |
Israelilaiset ja Absalom leiriytyivät Gileadin alueelle. | |
Sotaväki lähti kaupungista israelilaisia vastaan, ja Efraimin metsässä syntyi taistelu. | |
Daavidin miehet löivät siellä israelilaiset, ja mieshukka oli tuona päivänä suuri, kaksikymmentätuhatta miestä. | |
Joab puhalsi torveen pysäyttääkseen sotilaansa, ja sotilaat lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja tulivat takaisin. | |
He ottivat Absalomin ruumiin, viskasivat sen metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat sen päälle valtavan kiviröykkiön. Mutta israelilaiset pakenivat kukin kotiinsa. [Joos. 7:26, 8:29] | |
Silloin kuningas nousi ja asettui istumaan porttikäytävään. Kansalle ilmoitettiin: "Nyt kuningas istuu portilla", ja kaikki saapuivat kuninkaan luo. Israelilaiset olivat paenneet kukin kotiinsa. | |
Israelin heimojen miehet alkoivat nyt syytellä toisiaan ja puhua: "Kuningas Daavid pelasti meidät vihollistemme käsistä, hän vapautti meidät filistealaisten vallasta, ja nyt hän on joutunut pakenemaan maasta Absalomin tieltä. | |
Silloin Daavid lähetti papeille, Sadokille ja Abjatarille, tällaisen viestin: "Puhukaa Juudan vanhimmille näin: 'Olen kuullut, mitä israelilaiset suunnittelevat. Aiotteko te olla viimeiset tuomaan minut takaisin palatsiini? | |
Mutta Daavid vastasi: "Miksi te puututte minun asioihini, Serujan pojat? Miksi te yritätte johtaa minua harhaan? Pitäisikö jonkun israelilaisen kuolla tänä päivänä, kun minä tiedän jälleen olevani Israelin kuningas?" | |
Kuningas jatkoi matkaansa Gilgaliin, ja Kimham kulki hänen mukanaan. Koko Juudan väki ja puolet israelilaisista saattoi kuningasta. | |
Sitten kuitenkin Israelin miehet tulivat sanomaan kuninkaalle: "Miksi veljemme, Juudan miehet, ovat meidän tietämättämme tuoneet sinut, perheesi ja kaikki sotilaasi Jordanin yli?" | |
Juudan miehet vastasivat israelilaisille: "Sen vuoksi, että kuningas on meille läheisempi. Ja miksi te tästä suututte? Olemmeko me muka syöneet kuninkaan suihimme tai ryöstäneet hänet itsellemme?" | |
Israelilaiset sanoivat Juudan miehille: "Meillä on suurempi oikeus kuninkaaseen, koska meitä on kymmenen heimoa ja me olemme heimoina vanhempia kuin te. Miksi te olette syrjineet meitä? Mehän ensimmäisinä aloimme puhua, että kuninkaamme pitäisi tuoda takaisin." Mutta Juudan miehet vastasivat vielä jyrkemmin kuin israelilaiset olivat puhuneet. [2. Sam. 5:1-3] | |
Paikalla oli muuan kelvoton mies, benjaminilainen Seba, Bikrin poika. Hän puhalsi torveen ja julisti: -- Meillä ei ole tekemistä Daavidin kanssa, vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet! [1. Kun. 12:16] | |
Kaikki israelilaiset erosivat silloin Daavidista ja siirtyivät Bikrin pojan Seban puolelle, mutta Juudan miehet pysyivät kuninkaalleen uskollisina ja seurasivat häntä Jordanilta Jerusalemiin. | |
Seba kulki kaikkien Israelin heimojen alueiden halki Abel-Bet-Maakaan, ja häneen liittyi paljon väkeä. | |
Me olemme israelilaisista rauhallisimpia ja luotettavimpia, mutta sinä yrität tuhota kaupunkimme, joka on Israelille kuin äiti. Miksi haluat hävittää Herran omaisuutta?" | |
Joab oli koko Israelin sotaväen päällikkönä, ja kreettien ja pleettien päällikkönä oli Benaja, Jojadan poika. 2. 20:23-26:[ 2. Sam. 8:16-18] | |
Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia vaan maahan jääneitä amorilaisia. Israelilaiset olivat vannoneet säästävänsä heidät, mutta Saul, joka ajoi kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja, oli yrittänyt tuhota heidät. Kuningas kutsui nyt gibeonilaiset luokseen [Joos. 9:3-27] | |
Gibeonilaiset vastasivat: "Meidän ja Saulin suvun kesken ei ole kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä myöskään ole oikeutta surmata ketään israelilaista." Daavid sanoi: "Teen hyväksenne mitä vain pyydätte." | |
He vastasivat kuninkaalle: "Tuo mies tahtoi tehdä meistä lopun ja aikoi hävittää meidät tyystin koko Israelista. | |
Filistealaisten ja israelilaisten välille syttyi jälleen sota, ja Daavid lähti miehineen filistealaisia vastaan. Taistelun kestäessä Daavid väsyi, | |
Mutta Abisai, Serujan poika, tuli Daavidin avuksi ja surmasi filistealaisen. Silloin miehet vannottivat Daavidia sanoen: "Sinä et saa enää lähteä kanssamme sotaan, jotta Israelin lamppu ei sammuisi sinun mukanasi." [1. Sam. 26:6 | 2. Sam. 18:3 | 1. Kun. 11:36, 15:4; 2. Kun. 8:19; Ps. 132:17] | |
Hän pilkkasi israelilaisia, mutta Jonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hänet. [1. Sam. 16:9; 2. Sam. 13:3; 1. Aik. 2:13] | |
Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat: -- Näin sanoo Daavid, Iisain poika, näin sanoo mies, jonka Korkein on korottanut, Jaakobin Jumalan voideltu, hän, jota Israelin laulut ylistävät: 2. 23:1-7:[ 1. Moos. 49:1-27; 5. Moos. 33:1-29] | |
Israelin Jumala on puhunut, Israelin turvakallio on minulle lausunut: "Joka oikeamielisenä hallitsee ihmisiä, joka hallitsee heitä Jumalaa peläten, [Ps. 72:1-14; Jes. 11:1-5; Jer. 23:5,6] | |
Seuraava oli ahoahilainen Eleasar, Dodon poika, joka hänkin kuului kolmen suurimman soturin joukkoon. Hän oli Daavidin mukana Pas-Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotaretkellään. Kun israelilaiset lähtivät pakoon, | |
Herra vihastui jälleen Israeliin, ja yllyttääkseen Daavidia kansaa vastaan hän sanoi: "Mene ja laske Israelin ja Juudan väki." 2. 24:1-25:[ 1. Aik. 21:1-30] | |
Kuningas sanoi sotaväkensä päällikölle Joabille: "Käykää läpi kaikki Israelin heimot Danista Beersebaan asti ja tarkastakaa väki, niin että saan tietää sen luvun." [Tuom. 20:1+] | |
Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli antanut Joabille ja sotaväen päälliköille. Joab lähti sotaväen päälliköiden kanssa kuninkaan luota laskemaan Israelin väkeä. | |
Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta. | |
Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä. | |
Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Herra kuuli nyt kansan rukoukset, ja Israel vapautui vitsauksesta. [1. Aik. 22:1; 2. Aik. 3:1] | |
He etsivät kaunista tyttöä kautta koko Israelin ja löysivät sunemilaisen Abisagin. He toivat hänet kuninkaan luo. | |
Nyt, herrani ja kuninkaani, koko Israel katsoo sinuun ja odottaa sinun ilmoittavan, kuka sinun jälkeesi saa istua valtaistuimellasi. | |
minä toteutan nyt sen, minkä olen sinulle Herran, Israelin Jumalan, nimeen vannonut. Totisesti, pojastasi Salomosta tulee kuningas ja hän saa istua minun jälkeeni valtaistuimella." | |
Siellä pappi Sadok ja profeetta Natan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Puhaltakaa sitten torveen ja huutakaa: 'Eläköön kuningas Salomo!' | |
Saattakaa hänet takaisin kaupunkiin. Ja kun hän tulee tänne, istuutukoon valtaistuimelleni ja hallitkoon kuninkaana. Hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan hallitsijaksi." | |
ja sanoi näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänään on asettanut valtaistuimelleni minun seuraajani ja sallinut minun vielä omin silmin nähdä sen.'" | |
ja silloin toteutuu se, minkä Herra on minusta sanonut: 'Jos poikasi pysyvät oikealla tiellä ja ovat koko sydämestään ja sielustaan vilpittömiä minua kohtaan, Israelin valtaistuimella on aina oleva sinun sukuusi kuuluva mies.' [2. Aik. 6:16; Ps. 132:12] | |
"Sinä tiedät myös, mitä Joab, Serujan poika, on minulle tehnyt, tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotaväen päällikölle, Abnerille, Nerin pojalle, ja Jeterin pojalle Amasalle. Hän tappoi heidät, vuodatti rauhan aikana verta kuin sodassa ikään. Hän tahrasi viattomalla verellä vyötäistensä vyön ja jalkojensa kengät. [2. Sam. 3:27, 20:10] | |
Neljäkymmentä vuotta hän oli ollut Israelin kuninkaana. Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, Jerusalemissa kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan. [2. Sam. 5:4,5; 1. Aik. 3:4, 29:27] | |
Niin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus kuului minulle ja koko Israel odotti, että minusta tulee kuningas. Mutta niin ei käynytkään, vaan kuninkaaksi tuli veljeni Salomo. Toden totta, se oli Herran tahto. [1. Aik. 22:9,10, 28:5] | |
Herra on lukeva Joabin kuoleman hänen omaksi syykseen. Hänhän kävi kahden itseään oikeamielisemmän ja paremman miehen kimppuun, kun hän isäni Daavidin tietämättä tappoi miekallaan Nerin pojan Abnerin, Israelin sotaväen päällikön, ja Jeterin pojan Amasan, Juudan sotaväen päällikön. | |
Kautta koko Israelin levisi tieto tuomiosta, jonka kuningas oli antanut. Kaikki alkoivat kunnioittaa kuningasta, sillä he näkivät nyt, että hän oli saanut Jumalalta viisauden tuomita ja hallita oikein. | |
Kuningas Salomo oli koko Israelin hallitsija. | |
Salomolla oli Israelissa kaksitoista maaherraa, jotka vastasivat kuninkaan ja hänen hovinsa ylläpidosta, kukin vuosittain kuukauden ajan. | |
Juudan ja Israelin kansaa oli paljon, niin paljon kuin on meren rannalla hiekkaa. Heillä riitti ruokaa ja juomaa, ja he elivät tyytyväisinä. [1. Moos. 22:17+] | |
Niin kauan kuin Salomo eli, Juudan ja Israelin asukkaat Danista Beersebaan saakka saivat elää rauhassa kukin oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. [Tuom. 20:1+ | 3. Moos. 25:18+ | Miika 4:4; Sak. 3:10] | |
Kuningas Salomo otti verotöihin miehiä joka puolelta Israelia, yhteensä kolmekymmentätuhatta miestä. | |
Neljännen hallitusvuotensa toisena kuukautena, siv-kuussa, Salomo ryhtyi rakennuttamaan Herran temppeliä. Silloin oli neljässadaskahdeksaskymmenes vuosi siitä, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä. 1. 6:1-38:[ 2. Aik. 3:1-14] | |
Minä asun israelilaisten keskellä enkä jätä kansaani." [2. Moos. 29:45; 3. Moos. 26:11] | |
Salomo kutsui sitten luokseen Jerusalemiin Israelin vanhimmat, kaikkien israelilaisheimojen päälliköt ja sukujen päämiehet. Heidän oli määrä tuoda Herran liitonarkku Siionista, Daavidin kaupungista. 1. 8:1-13:[ 2. Aik. 5:2-6:2 : 2. Sam. 6:12] | |
Kaikki Israelin johtomiehet kokoontuivat kuningas Salomon luo etanim-kuun, vuoden seitsemännen kuukauden, juhlien aikaan. | |
Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet, papit nostivat arkun paikaltaan. | |
Kuningas Salomo uhrasi arkun edessä, ja hänen ympärillään oli koolla koko Israelin seurakunta. Kuningas ja kansa uhrasivat lampaita, vuohia ja nautakarjaa, eikä uhrieläinten määrää voinut lukea, ei laskea. [2. Sam. 6:13] | |
Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses talletti sinne Horebin luona, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa heidän ollessaan matkalla pois Egyptistä. [2. Moos. 25:16+ | 2. Moos. 3:1+] | |
Kuningas kääntyi kansaan päin ja siunasi koko Israelin seurakunnan. Kaikki seisoivat, 1. 8:14-21:[ 2. Aik. 6:3-11] | |
ja Salomo lausui: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Hän on omalla kädellään pannut täytäntöön lupauksen, jonka hän antoi isälleni Daavidille sanoessaan hänelle: | |
'Jo kauan sitten toin Israelin pois Egyptistä, mutta tähän mennessä en ollut valinnut Israelin heimojen alueilta kaupunkia, jonne rakennettaisiin temppeli nimeni asuinsijaksi. Nyt olen sen tehnyt ja olen myös valinnut Daavidin johtamaan kansaani Israelia.' [2. Sam. 7:6,13] | |
"Isäni Daavid halusi kaikesta sydämestään rakentaa Herralle, Israelin Jumalalle, temppelin. [2. Sam. 7:2; 1. Aik. 17:1, 28:2] | |
"Nyt Herra on täyttänyt antamansa lupauksen. Minä olen astunut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra on sanonut. Ja minä olen rakentanut Herralle, Israelin Jumalalle, temppelin. | |
Salomo seisoi Herran alttarin äärellä koko Israelin seurakunnan edessä. Hän kohotti kätensä taivasta kohti 1. 8:22-53:[ 2. Aik. 6:12-42] | |
ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala! Ei ole sinun kaltaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä. Sinä pidät voimassa liiton ja osoitat rakkautta palvelijoillesi, jotka vilpittömin sydämin elävät tahtosi mukaan. | |
Herra, Israelin Jumala, täytäthän vielä senkin, minkä lupasit palvelijallesi, isälleni Daavidille, kun sanoit hänelle: 'Aina on Israelin valtaistuimella oleva sinun sukuusi kuuluva mies, jos poikasi pysyvät sillä oikealla tiellä, jota sinä olet silmieni alla vaeltanut.' [1. Kun. 2:4] | |
Herra, Israelin Jumala! Käyköön toteen myös tämä lupaus, jonka lausuit palvelijallesi Daavidille, isälleni. | |
"Jos kansasi Israel vihollista vastaan taistellessaan kärsii tappion, koska on tehnyt syntiä sinua vastaan, mutta sitten taas kääntyy puoleesi, ylistää sinun nimeäsi ja hartaasti anoo sinulta armoa tässä temppelissä, | |
niin kuule se taivaaseen. Anna kansallesi Israelille anteeksi sen synnit ja tuo se takaisin tähän maahan, jonka olet isillemme antanut. | |
niin kuule se taivaaseen. Anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti, sinä, joka osoitat hyvän tien heidän kuljettavakseen. Anna sadetta maalle, jonka kansasi on saanut sinulta perintömaaksi. | |
niin kuule silloin asuinsijaasi taivaaseen jokainen rukous, yhtä lailla yksityisten ihmisten kuin koko kansasi Israelin armonanominen, kun palvelijasi onnettomuutensa ahdistamina kohottavat kätensä tätä temppeliä kohti. | |
"Myös voi tulla muukalaisia kaukaisesta maasta. He eivät ole sinun kansaasi, 1. 8:41-43:[ Jes. 56:6,7; Mark. 11:17] | |
niin kuule se asuinsijaasi taivaaseen ja tee niin kuin hän sinulta pyytää. Silloin kaikki maailman kansat oppivat tuntemaan nimesi, kunnioittavat sinua kansasi Israelin tavoin ja tietävät, että tämä rakentamani temppeli on pyhitetty sinun nimellesi. | |
"Olkoot korvasi avoimet palvelijasi ja kansasi Israelin hartaille pyynnöille! Kuule heitä aina kun he huutavat sinua avuksi! [Ps. 121:4] | |
Hän nousi seisomaan ja siunasi voimakkaalla äänellä koko Israelin seurakunnan. [2. Sam. 6:18] | |
Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka lupauksensa mukaisesti on antanut kansalleen Israelille turvallisen asuinsijan. Yksikään hänen lupauksistaan, jotka hänen palvelijansa Mooses välitti kansalle, ei ole jäänyt täyttymättä. [5. Moos. 12:10; Joos. 21:45, 23:14] |