Löytyi 2231 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Herra on valinnut omakseen Jaakobin, omaksi kansakseen Israelin. [2. Moos. 19:5+] | |
ja antoi niiden maat omalle kansalleen, perintömaaksi Israelille. | |
Israelin suku, kiitä Herraa! Aaronin suku, kiitä Herraa! | |
Hän vei Israelin pois Egyptistä. Iäti kestää hänen armonsa! | |
Hän vei Israelin kansan vetten välitse. Iäti kestää hänen armonsa! | |
Hän antoi ne perintömaaksi palvelijalleen Israelille. Iäti kestää hänen armonsa! | |
Herra rakentaa Jerusalemin jälleen, hän kokoaa Israelin hajotetun kansan. [5. Moos. 30:4; Jes. 11:12] | |
Hän on ilmoittanut sanansa Jaakobille, käskynsä ja säädöksensä Israelille. 147:19,20:[ 5. Moos. 4:5-8] | |
Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä. Halleluja! | |
Iloitkoon Israel Luojastaan, riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan, | |
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut. [1. Kun. 5:12] | |
Israelissa oli entisaikaan tapana vahvistaa jokainen omaisuuden lunastus tai siirto riisumalla jalasta sandaali ja ojentamalla se toiselle osapuolelle sopimuksen merkiksi. | |
Kaikki läsnäolijat ja vanhimmat sanoivat: "Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Raakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä! [1. Moos. 29:31, 30:22] | |
Naiset sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, | |
Katsokaa! Se on Salomon kantotuoli! Sitä saattaa kuusikymmentä soturia, Israelin sotajoukon parhaimmisto, | |
Minä, Saarnaaja, olin Israelin kuninkaana Jerusalemissa. [1. Kun. 1:34] | |
Voi! Vihansa pilveen Herra on peittänyt tytär Siionin! Taivaasta maahan hän heitti sinut, Israelin kruunun. Vihansa päivänä hän ei säästänyt koroketta, joka on hänen valtaistuimensa edessä. [1. Aik. 28:2; Ps. 132:7] | |
Vihasta hehkuen hän mursi Israelin voiman ja vallan, hän veti pois suojelevan kätensä, kun vihollinen saapui. Hän poltti Jaakobin kuin liekehtivä tuli, joka nielee kaiken. | |
Herra oli kuin vihollinen, hän teki lopun Israelista, hävitti kaikki sen palatsit, tuhosi sen linnoitukset. Hän täytti Juudan surulla ja murheella. | |
Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, [2. Kun. 20:18; Jes. 39:7] | |
Sinä, Herra, olet oikeudenmukainen, ja me olemme ansainneet osaksemme tulleen häpeän, me Juudan miehet, Jerusalemin asukkaat ja koko Israel, me kaikki, olimmepa lähellä tai kaukana niissä maissa, joihin sinä olet meidät uskottomuutemme tähden hajottanut. [Esra 9:6,7; Bar. 1:15-22] | |
"Koko Israel on rikkonut sinun lakisi ja poikennut sinun tieltäsi eikä ole totellut sinua. Ja niin meidän päällemme kaatui se kirous ja rangaistus, joka on kirjoitettu Mooseksen, Herran palvelijan, lakiin, sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. [3. Moos. 26:14-39; 5. Moos. 28:15-68] | |
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta. | |
Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä Juudan Jerusalemiin rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Olkoon teidän Jumalanne teidän kanssanne! Herra on Jumala, jonka asuinsija on Jerusalem. [Ps. 76:3] | |
Heitä johtivat Serubbabel, Jesua, Nehemia, Seraja, Reelaja, Mordokai, Bilsan, Mispar, Bigvai, Rehum ja Baana. Näiden israelilaisten lukumäärä oli: | |
Seuraavat Tel-Melahista, Tel-Harsasta, Kerub- Addanista ja Immeristä lähteneet eivät pystyneet osoittamaan, että he ja heidän sukunsa olivat israelilaisia: | |
Sitten papit, leeviläiset ja osa kansaa asettuivat asumaan Jerusalemiin, mutta laulajat, portinvartijat ja temppelipalvelijat menivät omiin kaupunkeihinsa, samoin muut israelilaiset omiinsa. | |
Kun tuli vuoden seitsemäs kuukausi, kokoontui kansa kaikista kaupungeista viimeistä miestä myöten Jerusalemiin. | |
Jesua, Josadakin poika, ja hänen veljensä, jotka olivat pappeja, sekä Serubbabel, Sealtielin poika, ja hänen veljensä ryhtyivät rakentamaan alttaria Israelin Jumalalle uhratakseen sillä polttouhrit, niin kuin on säädetty Mooseksen, Jumalan miehen, laissa. [3. Moos. 1:1-17] | |
Kun Herran temppelin perustukset oli laskettu, saapuivat pellavapukuiset papit torvineen ja leeviläiset Asafin jälkeläiset symbaaleineen, ja he virittivät ylistyksen Herralle, niin kuin Daavid, Israelin kuningas, oli määrännyt. [2. Aik. 29:25] | |
He ylistivät ja kiittivät Herraa: -- Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa Israelia kohtaan. Ja kansa kohotti suuren riemuhuudon ja ylisti Herraa siitä, että temppelin perustus oli saatu lasketuksi. [2. Aik. 5:13, 7:3; Ps. 136:1] | |
Kun Juudan ja Benjaminin viholliset saivat tietää, että pakkosiirtolaisuudesta palanneet olivat alkaneet rakentaa temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle, | |
Serubbabel, Jesua ja muut Israelin sukujen päämiehet vastasivat: "Emme me voi yhdessä teidän kanssanne rakentaa temppeliä Jumalallemme. Me rakennamme yksin temppelin Herralle, Israelin Jumalalle, niin kuin Persian kuningas Kyyros on käskenyt meidän tehdä." [Esra 1:3] | |
Pääsiäislammasta söivät pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset ja kaikki, jotka olivat erottautuneet maassa asuvista muista kansoista ja hylänneet niiden saastaisuuden, koska he tahtoivat palvella Herraa, Israelin Jumalaa. | |
Riemuiten he viettivät happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivän ajan. He iloitsivat, koska Herra oli tehnyt Assyrian kuninkaan* heille suopeaksi, niin että kuningas auttoi heitä Israelin Jumalan temppelin rakentamisessa. [»Assyrian kuningas» tarkoittaa tässä Persian kuningasta.] [2. Moos. 12:17+] | |
Esra tuli Babyloniasta. Hän oli oppinut virkamies ja tunsi tarkoin Mooseksen lain, jonka Herra, Israelin Jumala, oli antanut. Esra sai kuninkaalta kaiken mitä pyysi, koska Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan. | |
Hänen mukanaan lähti Babyloniasta muitakin israelilaisia, myös pappeja, leeviläisiä, laulajia, portinvartijoita ja temppelipalvelijoita, matkalle kohti Jerusalemia. Tämä tapahtui kuningas Artakserkseen seitsemäntenä hallitusvuotena. | |
sillä hän tahtoi kaikesta sydämestään tutkia Herran lakia ja noudattaa sitä ja opettaa israelilaisille sen määräyksiä ja säädöksiä. | |
Tässä on jäljennös kirjeestä, jonka kuningas Artakserkses antoi pappi Esralle, lainopettajalle, niiden käskyjen ja säädösten tuntijalle, jotka Herra oli antanut Israelille. | |
Hän on myös tehnyt kuninkaan sekä hänen neuvonantajansa ja mahtavat hallitusmiehensä suopeiksi minua kohtaan. Kun Herran, Jumalani, käsi johdatti minua, sain rohkeutta ja kokosin Israelin päämiehiä lähtemään kanssani matkaan. | |
Jumala piti hyvyydessään meistä huolen, ja he lähettivät luoksemme viisaan miehen, Serebjan, joka oli israelilainen, Leevin heimoa ja Mahlin sukua, sekä hänen poikansa ja veljensä, yhteensä kahdeksantoista miestä. | |
Punnitsin heidän nähtensä hopean, kullan ja astiat, jotka kuningas, hänen neuvonantajansa ja ruhtinaansa sekä Babyloniassa asuvat israelilaiset olivat lahjoittaneet meidän Jumalamme temppelille. [Esra 7:15] | |
Pitäkää siis niistä hyvää huolta, kunnes punnitsette ne Jerusalemissa pappien ja leeviläisten johtajien ja Israelin sukujen päämiesten edessä. Sen jälkeen ne asetetaan Herran temppelin kammioihin." [Neh. 10:40] | |
Vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset uhrasivat Israelin Jumalalle polttouhrin. He uhrasivat kaksitoista sonnia koko Israelin puolesta sekä yhdeksänkymmentäkuusi pässiä, seitsemänkymmentäseitsemän karitsaa ja lisäksi kaksitoista pukkia syntiuhriksi, kaikki polttouhrina Herralle. [Esra 6:17] | |
Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: "Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista. | |
Kaikki, jotka pelkäsivät Israelin Jumalan rankaisevan pakkosiirtolaisuudesta palanneiden luopumuksen, tulivat minun luokseni. Minä istuin paikalleni jähmettyneenä iltauhriin asti. | |
Herra, Israelin Jumala, sinä olet armollinen. Sen vuoksi meitä on pieni joukko pelastuneita jäljellä. Mutta nyt olemme tässä sinun edessäsi raskaasti rikkoneina. Kaiken tämän jälkeen emme voi kestää edessäsi." | |
Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat. | |
Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa. | |
Esra nousi ja vaati pappien ja leeviläisten ja koko Israelin johtomiehiä vannomaan, että he tekisivät niin kuin oli sanottu. He vannoivat. | |
Pappi Esra astui esiin ja sanoi: "Te olette luopuneet Herrasta, kun olette ottaneet vaimoiksenne muukalaisnaisia. Näin olette lisänneet Israelin syyllisyyttä. | |
Muista israelilaisista olivat muukalaisnaisen ottaneet vaimokseen: Pareosin jälkeläisistä Ramja, Jissia, Malkia, Mijamin, Eleasar, Malkia ja Benaja, | |
Avaa silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan palvelijasi rukous! Yötä päivää minä rukoilen sinua palvelijoidesi, israelilaisten, puolesta, ja tunnustan tässä synnit, joita olemme tehneet sinua vastaan. "Myös minä itse ja perhekuntani olemme tehneet syntiä. | |
Mutta horonilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia eivät ollenkaan pitäneet siitä, että nyt oli tulossa mies, joka tahtoi toimia israelilaisten hyväksi. | |
Heitä johtivat Serubbabel, Jesua, Nehemia, Asarja, Raamja, Nahamani, Mordokai, Bilsan, Misperet, Bigvai, Nehum ja Baana. Näiden israelilaisten lukumäärä oli: | |
Nämä Tel-Melahista, Tel-Harsasta, Kerub- Addanista ja Immeristä lähteneet eivät pystyneet osoittamaan, että he ja heidän sukunsa olivat israelilaisia: | |
Papit, leeviläiset, portinvartijat, laulajat ja osa kansaa asettuivat asumaan Jerusalemiin, mutta temppelipalvelijat ja muut israelilaiset menivät omiin kaupunkeihinsa. Kun tuli seitsemäs kuukausi, kaikki israelilaiset olivat jo asettuneet asumaan kaupunkeihinsa. | |
He huomasivat Herran Moosekselle antamassa laissa määräyksen, että israelilaisten tulee seitsemännen kuun juhlan aikana asua lehtimajoissa. [3. Moos. 23:34+] | |
Koko pakkosiirtolaisuudesta palanneiden joukko teki lehtimajoja ja asui niissä. Näin eivät israelilaiset olleet tehneet sitten Joosuan, Nunin pojan, aikojen, ja nyt vallitsi suuri riemu. | |
Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkkivaatteet yllään ja multaa hiuksissaan. [Est. 4:1; Jes. 58:5; Jer. 6:26; Matt. 11:21] | |
Israelin kansaan kuuluvat vetäytyivät erilleen kaikista muukalaisista, ja sitten he tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit. | |
uhrileipiä varten, päivittäisiä ruoka- ja polttouhreja, sapattiuhreja, uudenkuun uhreja ja juhlauhreja varten, pyhiä lahjoja ja Israelin sovittamiseksi uhrattavia syntiuhreja varten sekä kaikkia Jumalamme temppelissä tehtäviä töitä varten. [2. Moos. 25:30+; 4. Moos. 28:1-29:39] | |
Israelilaisten ja leeviläisten on vietävä kaikki vilja-, viini- ja öljyantimet huoneisiin, joissa säilytetään pyhäkön astioita ja joissa palvelusvuorossa olevat papit sekä portinvartijat ja laulajat oleskelevat. Emme saa laiminlyödä Jumalamme temppeliä." [2. Aik. 31:11,12; Esra 8:29; Neh. 12:44] | |
Seuraavassa luetellaan ne Juudan maakunnan päämiehet, joiden asuinpaikkana oli Jerusalem. Myös muissa Juudan kaupungeissa asui israelilaisia, heidän joukossaan pappeja, leeviläisiä, temppelipalvelijoita ja Salomon palvelijoiden jälkeläisiä, kukin kaupungissaan oman sukunsa perintömaalla. | |
Muut israelilaiset, joukossa myös pappeja ja leeviläisiä, asuivat Juudan eri kaupungeissa, kukin sukunsa perintömaalla. [Luuk. 1:39,40] | |
Serubbabelin ja Nehemian aikana koko Israel antoi laulajille ja portinvartijoille sen mitä nämä päivittäin tarvitsivat. Myös leeviläisille annettiin heille kuuluvat pyhät osuudet, ja leeviläiset vuorostaan antoivat pyhät osuudet Aaronin suvun papeille. [Neh. 10:38,39] | |
koska nämä kansat eivät aikoinaan suostuneet antamaan israelilaisille vettä ja leipää, vaan palkkasivat Bileamin kiroamaan heidät. Meidän Jumalamme tosin käänsi tämän kirouksen siunaukseksi. | |
Lain määräyksen kuultuaan israelilaiset erottivat pois joukostaan kaikki, joissa oli muukalaista verta. | |
Niin tekivät teidän isännekin, ja siksi Jumala on antanut meille ja meidän kaupungillemme kaikki nämä onnettomuudet. Hänen vihansa kohtaa Israelia entistä ankarampana, kun te ette pidä sapatinpäivää pyhänä." | |
Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Hänen vertaistaan kuningasta ei ollut muilla kansoilla. Jumala rakasti häntä ja asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi, mutta muukalaisnaiset houkuttivat hänetkin tekemään syntiä. [2. Sam. 12:24; 1. Kun. 11:1-8; 1. Aik. 29:25] | |
Abrahamille syntyi Iisak. Iisakin pojat olivat Esau ja Israel. [1. Moos. 25:19-26, 32:29, 35:10] | |
Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin israelilaisilla oli kuningasta hallitsijanaan: Bela, Beorin poika; hänen hallituskaupunkinsa nimi oli Dinhaba. 1. 1:43-51a:[ 1. Moos. 36:31-39] | |
Israelin pojat olivat Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Sebulon, 1. 2:1,2:[ 1. Moos. 29:31-30:24, 35:16-18,22b-26] | |
Karmin poika oli Akar, joka syöksi Israelin onnettomuuteen,* koska anasti sellaista, mikä oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. [Joosuan kirjan 7. luvussa nimi esiintyy muodossa Akan. Heprean sana akar merkitsee 'syöstä onnettomuuteen'.] [Joos. 7:1] | |
Jaebes rukoili Israelin Jumalaa: "Kunpa siunaisit minua ja tekisit suureksi minun maani, tukisit minua kädelläsi ja päästäisit minut onnettomuuksista ja vaivoista." Ja Herra täytti hänen pyyntönsä. | |
Seuraavassa ovat Ruubenin, Israelin esikoisen, jälkeläiset. Ruuben oli Israelin esikoinen, mutta koska hän häpäisi isänsä vuoteen, ei häntä enää mainittu esikoiseksi, vaan johtoasema annettiin Israelin pojan Joosefin jälkeläisille. [1. Moos. 35:22, 49:4] | |
Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat Henok, Pallu, Hesron ja Karmi. [1. Moos. 46:9; 2. Moos. 6:14; 4. Moos. 26:5,6] | |
Kaikkien nimet merkittiin sukuluetteloihin Juudan kuninkaan Jotamin ja Israelin kuninkaan Jerobeamin aikana. | |
Siksi Israelin Jumala herätti Assyrian kuninkaan Pulin eli Tiglatpileserin mielessä ajatuksen lähteä sotaretkelle. Tiglatpileser vei Ruubenin ja Gadin heimot sekä itäiset manasselaiset pakkosiirtolaisuuteen Halahiin ja Haburin varsille, Haraan ja Gosaniin, missä nämä heimot ovat vielä tänäkin päivänä. [2. Kun. 15:19,29] | |
tämän Jishar, tämän Kehat, tämän Leevi, Israelin poika. | |
Vain Aaron ja hänen jälkeläisensä saivat polttaa uhreja polttouhrialttarilla ja suitsutusalttarilla, suorittaa palvelukset kaikkeinpyhimmässä ja sovittaa Israelin synnit. Heidän oli noudatettava tarkasti määräyksiä, jotka Mooses, Jumalan palvelija, oli heille antanut. [2. Moos. 30:7; 3. Moos. 16:32,33] | |
Israelilaiset antoivat siis leeviläisille seuraavat nimeltä mainitut kaupungit laidunmaineen. | |
Manassen heimon hallussa olivat Bet-Sean, Taanak, Megiddo ja Dor sekä niitä ympäröivät kylät. Näissä paikoissa siis asuivat Joosefin, Israelin pojan, jälkeläiset. [Joos. 17:11] | |
Näin on koko Israel lueteltu suvuittain, ja nimet on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. Juudan asukkaat oli luopumuksensa vuoksi viety Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen. [2. Sam. 24:9 | 2. Kun. 24:14, 25:21] | |
Ensimmäisessä joukossa, joka palasi oman maansa kaupunkeihin, oli pappeja, leeviläisiä, temppelipalvelijoita ja muita israelilaisia. 1. 9:2,3:[ Neh. 11:1,2] | |
Filistealaiset ryhtyivät taisteluun israelilaisia vastaan. Israelin joukot pakenivat heidän tieltään, ja paljon kaatuneita jäi Gilboanvuoren rinteille. 1. 10:1-12:[ 1. Sam. 31:1-13] | |
Kun Jisreelin tasangolla asuvat israelilaiset saivat tietää, että sotaväki oli paennut ja Saul ja hänen poikansa olivat kuolleet, he jättivät kaupunkinsa ja lähtivät pakoon. Heidän tilalleen kaupunkeihin asettui filistealaisia. | |
Israelilaiset kokoontuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: "Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta. 1. 11:1-9:[ 2. Sam. 5:1-10 : 1. Aik. 12:24] | |
Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaana, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra, sinun Jumalasi, on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee minun kansani Israelin hallitsija.'" [1. Sam. 16:13, 18:16] | |
Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin kuninkaaksi, niin kuin Herra oli Samuelille ilmoittamassaan sanassa käskenyt. | |
Daavid ja israelilaiset lähtivät Jerusalemiin eli Jebusiin, jossa jebusilaiset silloin vielä asuivat. | |
Tässä on luettelo Daavidin parhaista sotureista, jotka yhdessä koko Israelin kanssa tukivat häntä kaikin voimin ja korottivat hänet Israelin kuninkaaksi Herran sanan mukaisesti. 1. 11:10-41a:[ 2. Sam. 23:8-39] | |
Isaskarilaisia, jotka ymmärsivät mitä tilanne kulloinkin vaati ja mikä oli hyväksi Israelille, tuli kaksisataa päällikköä, ja he toivat mukanaan kaikki heimoveljensä. | |
Kaikki nämä taisteluun valmiit sotilaat saapuivat Hebroniin vakaana aikomuksenaan tehdä Daavidista koko Israelin kuningas. Myös kaikki muut israelilaiset kannattivat yksimielisesti Daavidin valitsemista kuninkaaksi. | |
ja lisäksi lähellä asuvat heimot, jopa isaskarilaiset, sebulonilaiset ja naftalilaiset, toivat aaseillaan, kameleillaan, muuleillaan ja härillään heille runsaasti ruokaa, jauhoja, kuivattuja viikunoita, rusinoita, viiniä ja öljyä sekä nautakarjaa ja lampaita, sillä Israelissa vallitsi ilo. | |
hän sanoi Hebroniin kokoontuneille israelilaisille: "Jos te näette oikeaksi ja jos tämä on Herran, meidän Jumalamme, tahto, meidän tulee lähettää sana kaikille veljillemme joka taholle Israelin maahan, samoin papeille ja leeviläisille heidän kaupunkeihinsa ja kyliinsä, että he kokoontuisivat luoksemme. | |
Daavid kokosi israelilaiset koko maasta, Egyptin rajapurolta aina Lebo-Hamatiin saakka, hakemaan Jumalan liitonarkkua Kirjat-Jearimista. [Joos. 13:3,5] | |
Sitten hän ja koko Israel lähtivät Baalaan, Juudan Kirjat- Jearimiin, hakeakseen sieltä Herralle Jumalalle pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat. [Joos. 15:9] |