Raamattu.uskonkirjat.net

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku (esim. pelastus):		Hakualue:
Sanahaun ohje

Aihehaku (esim. pelastus):
Aihehaun ohje

Raamatunpaikka (esim. Joh. 3:16):		Asiayhteys:
Raamatun kirjojen lyhenteet

Raamatun teksti	Vertailuteksti 1	Vertailuteksti 2

Sanahaku עלה (` alah aw-law' ) (come

Löytyi 817 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Moos. 2:6	Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan.
1. Moos. 8:20	Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. [1. Moos. 7:2,3]
1. Moos. 13:1	Niin Abram palasi Egyptistä Negeviin, mukanaan vaimonsa ja koko omaisuutensa, ja Loot seurasi häntä.
1. Moos. 17:22	Sanottuaan tämän kaiken Abrahamille Jumala kohosi hänen luotaan pois. [1. Moos. 35:13; Tuom. 13:20; Ps. 47:6, 68:19]
1. Moos. 19:15	Kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: "Lähde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tytärtäsi, jotka ovat täällä, muuten saat surmasi tämän kaupungin syntitaakan tähden!"
1. Moos. 19:28	Hän katseli Sodoman ja Gomorran suuntaan ja yli koko tasangon, ja silloin hän näki, että maasta nousi savua kuin polttouunista.
1. Moos. 19:30	Sitten Loot lähti Soarista ja asettui vuorille, ja hänen kaksi tytärtään seurasivat hänen mukanaan. Hän pelkäsi asua Soarissa ja asettui siksi molempien tyttäriensä kanssa luolaan asumaan.
1. Moos. 22:2	Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan." [2. Aik. 3:1]
1. Moos. 22:13	Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
1. Moos. 24:16	Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.
1. Moos. 26:23	Gerarin seudulta Iisak siirtyi Beersebaan.
1. Moos. 28:12	Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottui- vat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. [Joh. 1:51]
1. Moos. 31:10	Lampaiden ja vuohien kiima-aikana minä näin unessa juovikkaiden, täplikkäiden ja laikukkaiden urosten astuvan lampai- ta ja vuohia.
1. Moos. 31:12	Hän sanoi: 'Näetkö, kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, täplikkäitä ja laikukkaita, sillä minä olen nähnyt, miten Laban sinua kohtelee.
1. Moos. 32:25	Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini* hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. [Nimi Jabbok muistuttaa heprean sanaa abaq 'hän paini'.]
1. Moos. 32:27	Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." [Hoos. 12:4,5]
1. Moos. 35:1	Jumala sanoi Jaakobille: "Lähde Beteliin, asetu sinne asumaan ja rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle, kun pakenit veljeäsi Esauta." [1. Moos. 28:13]
1. Moos. 35:3	niin lähdemme Beteliin. Minä rakennan sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdinkoni hetkellä ja oli matkallani minun kanssani."
1. Moos. 35:13	Sitten Jumala lähti Jaakobin luota siitä paikasta, missä oli hänelle puhunut.
1. Moos. 37:28	Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.* [Joosef-kertomuksissa kauppiaat mainitaan toisinaan ismaelilaisiksi, toisinaan midianilaisiksi (vrt. 1. 37:36,] [ Ps. 105:17; Ap. t. 7:9]
1. Moos. 38:12	Pitkän ajan kuluttua kuoli Suan tytär, Juudan vaimo. Suruajan jälkeen Juuda lähti adullamilaisen ystävänsä Hiran kanssa Timnaan lampaiden keritsiäisiin. [1. Sam. 25:7; 2. Sam. 13:24]
1. Moos. 38:13	Kun Tamar sai tietää, että hänen appensa oli menossa Timnaan keritsemään lampaitaan,
1. Moos. 40:10	ja viiniköynnöksessä oli kolme haaraa. Tuskin se oli puhjennut lehteen, kun se jo kukki, ja rypäleet kypsyivät sen tertuissa.
1. Moos. 41:2	Yhtäkkiä Niilistä nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon.
1. Moos. 41:3	Niiden jälkeen Niilistä nousi vielä toiset seitsemän lehmää, rumia ja laihoja, ja ne jäivät noiden toisten viereen Niilin rannalle.
1. Moos. 41:5	Sitten hän nukahti uudestaan ja näki unta vielä toisen kerran. Samassa korressa kasvoi seitsemän paksua ja kaunista tähkää,
1. Moos. 41:18	Silloin Niilistä nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon.
1. Moos. 41:19	Mutta niiden jälkeen Niilistä nousi vielä seitsemän muuta lehmää, jotka olivat niin kurjia, rumia ja laihoja, etten ole sellaisia nähnyt koko Egyptin maassa.
1. Moos. 41:22	Sitten näin taas unta. Seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkää kasvoi samassa korressa.
1. Moos. 41:27	Ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden kauniiden jälkeen, merkitsevät seitsemää vuotta, ja samoin ne seitsemän tyhjää ja itätuulen polttamaa tähkää merkitsevät seitsemää nälkävuotta.
1. Moos. 44:17	Mutta Joosef sanoi: "Se ei käy! Vain se mies, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata isänne luo."
1. Moos. 44:24	"Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällemme, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut.
1. Moos. 44:33	Salli siis minun jäädä pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan mennä kotiin veljiensä mukana.
1. Moos. 44:34	Kuinka minä voisin mennä isäni luo ilman häntä? En voisi katsella sitä murhetta, joka tulee isäni osaksi."
1. Moos. 45:9	"Menkää nyt kiireesti isäni luo ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule viipymättä tänne minun luokseni,
1. Moos. 45:25	Joosefin veljet lähtivät Egyptistä ja saapuivat Kanaaninmaahan isänsä Jaakobin luo.
1. Moos. 46:4	Minä itse tulen sinun mukanasi Egyptiin ja tuon sinut sieltä myös takaisin. Ja Joosef on painava sinun silmäsi kiinni." [1. Moos. 50:1]
1. Moos. 46:29	ja Joosef valjastutti vaununsa ja lähti sinne isäänsä Israelia vastaan. Heti kun hän näki Jaakobin, hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen olkaansa vasten.
1. Moos. 46:31	Sitten Joosef sanoi veljilleen ja isänsä koko väelle: "Nyt minun täytyy palata faraon luo kertomaan, että veljeni ja isäni, jotka asuivat Kanaaninmaassa, ovat tulleet luokseni.
1. Moos. 49:4	Mutta olet kuin kuohuva puro, siksi et säilytä ensimmäistä sijaasi. Sinä nousit isäsi vuoteelle, häpäisit minun makuusijani. [1. Moos. 35:22; 1. Aik. 5:1 \| 3. Moos. 18:8]
1. Moos. 49:9	Juuda, sinä nuori leijona, saaliilta olet noussut, poikani. Hän on kyyristynyt, käynyt makuulle kuin leijona, kuin jalopeura. Kuka uskaltaa häntä häiritä? [4. Moos. 23:24, 24:9]
1. Moos. 50:5	että isäni vannotti minua sanoen: 'Minä kuolen pian. Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaaninmaassa.' Nyt tahtoisin mennä sinne hautaamaan isäni. Sen jälkeen palaan taas tänne." [1. Moos. 47:29-31]
1. Moos. 50:6	Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti."
1. Moos. 50:7	Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon hovimiehet, hänen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin vanhimmat,
1. Moos. 50:9	Joosefilla oli mukanaan myös vaunuja ja ajomiehiä; heitä oli hyvin suuri karavaa- ni.
1. Moos. 50:14	Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin veljiensä sekä kaikkien muiden kanssa, jotka olivat olleet hänen mukanaan.
1. Moos. 50:24	Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen pian, mutta Jumala pitää teistä hyvän huolen ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän vannoi antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille." [1. Moos. 24:7+]
1. Moos. 50:25	Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne." [2. Moos. 13:19; Joos. 24:32; Sir. 49:15; Hepr. 11:22]
2. Moos. 1:10	Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he enää lisäänny. Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan ja lähtevät pois tästä maasta."
2. Moos. 2:23	Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. [4. Moos. 20:16]
2. Moos. 3:8	Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. [3. Moos. 20:24; 4. Moos. 13:27; 5. Moos. 6:3 \| 1. Moos. 15:19-21+]
2. Moos. 3:17	Sano, että minä olen päättänyt viedä heidät pois Egyptin sorron alta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa.
2. Moos. 7:28	Niili on vilisevä sammakoita, ja ne nousevat maalle ja tunkevat sinun palatsiisi, makuuhuoneeseesi ja vuoteeseesi, sinun hoviväkesi ja kansasi taloihin, maasi kaikkiin leivinuuneihin ja taikinakulhoihin.
2. Moos. 7:29	Sammakot tulevat sinun ja kansasi ja kaikkien alamaistesi vaivaksi.'"
2. Moos. 8:1	Herra sanoi Moosekselle: "Käske Aaronin ojentaa sauvansa kohti puroja, kanavia ja lammikoita ja kutsua sammakot esiin Egyptin vaivaksi."
2. Moos. 8:2	Aaron ojensi sauvansa kohti Egyptin vesiä, ja sammakot nousivat maalle ja peittivät alleen koko Egyptin. [Ps. 78:45, 105:30]
2. Moos. 8:3	Mutta loitsijat tekivät samoin taioillaan ja nostattivat sammakoita esiin Egyptin vaivaksi.
2. Moos. 10:12	Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi Egyptin maan ylle ja kutsu heinäsirkat, niin ne saapuvat Egyptiin ja syövät kaiken maassa kasvavan, kaiken, mitä rakeilta jäi jäljelle." [5. Moos. 28:38; 2. Aik. 7:13; Joel 1:4; Aam. 7:2]
2. Moos. 10:14	Ne levittäytyivät koko Egyptiin ja laskeutuivat sankkoina parvina kaikkialle maahan. Sellaista heinäsirkkojen paljoutta ei ole koskaan ennen ollut eikä ole enää koskaan tuleva.
2. Moos. 12:38	He ottivat mukaansa suuret laumansa, lampaita, vuohia ja nautakarjaa. Heidän kanssaan lähti myös paljon sekalaista väkeä. [Neh. 13:3]
2. Moos. 13:18	Niin Jumala vei kansan pitemmälle, autiomaan kautta kulkevalle tielle, kohti Kaislamerta. Israelilaiset lähtivät matkaan taistelun varalta ryhmittyneinä.
2. Moos. 13:19	Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä Joosef oli vannottanut israelilaisia sanoen: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne." [1. Moos. 50:25+]
2. Moos. 16:13	Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, [4. Moos. 11:31; Ps. 105:40]
2. Moos. 16:14	ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. [4. Moos. 11:7]
2. Moos. 17:3	Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?"
2. Moos. 17:10	Joosua teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle.
2. Moos. 19:3	Mooses lähti Jumalan luo vuorelle, ja Herra huusi hänelle: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille, Jaakobin jälkeläisille: [Ap. t. 7:38]
2. Moos. 19:12	Määrää vuoren ympärille raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla,
2. Moos. 19:13	mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin. Vasta kun oinaansarvea on soitettu, kansa saa nousta vuorelle." [Hepr. 12:20]
2. Moos. 19:18	Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. [5. Moos. 4:11; Hepr. 12:18]
2. Moos. 19:20	Kun Herra oli astunut Siinainvuoren huipulle, hän kutsui Mooseksen luokseen, ja Mooses nousi sinne.
2. Moos. 19:23	Mooses sanoi Herralle: "Kansa ei rohkene nousta Siinainvuorelle, sillä sinä varoitit meitä ja käskit minua merkitsemään rajan vuoren ympärille ja julistamaan sen pyhäksi vuoreksi."
2. Moos. 19:24	Herra sanoi hänelle: "Mene alas ja palaa tänne Aaron mukanasi. Mutta papit ja kansa älkööt tulko Herran luo, ettei hän musertaisi heitä."
2. Moos. 20:26	Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi. [2. Moos. 28:42,43]
2. Moos. 24:1	Herra sanoi Moosekselle: "Nouskaa minun luokseni, sinä ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta, ja kun olette vielä jonkin matkan päässä, heittäytykää kasvoillenne maahan. [2. Moos. 3:16]
2. Moos. 24:2	Mooses yksin astukoon luokseni, muut älkööt tulko lähemmäksi. Kansa älköön lainkaan nousko vuorelle."
2. Moos. 24:5	Hän lähetti israelilaisia nuorukaisia uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan sonneja yhteysuhriksi Herralle.
2. Moos. 24:9	Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle.
2. Moos. 24:12	Herra sanoi Moosekselle: "Nouse tälle vuorelle minun luokseni ja odota täällä. Minä annan sinulle kivitaulut, joihin olen kirjoittanut lain ja käskyt, että voisit opettaa ne kansalle." [2. Moos. 31:18, 32:15,16, 34:1; 5. Moos. 4:13, 10:1,2]
2. Moos. 24:13	Mooses lähti palvelijansa Joosuan kanssa nousemaan Jumalan vuorelle.
2. Moos. 24:15	Sitten Mooses nousi vuorelle, ja vuori peittyi pilveen.
2. Moos. 24:18	Niin Mooses astui pilven peittoon ja nousi vuoren huipulle. Hän viipyi siellä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. [2. Moos. 34:28; 5. Moos. 9:9; 1. Kun. 19:8; Matt. 4:2]
2. Moos. 25:37	Tee siihen seitsemän öljylamppua, ja ne asetettakoon paikoilleen niin, että ne valaisevat lampun edessä olevan tilan. [4. Moos. 8:2]
2. Moos. 27:20	"Käske israelilaisten tuoda sinulle lamppuja varten puhdasta, survotuista oliiveista saatua öljyä, niin että lamput aina voidaan nostaa paikoilleen palamaan. [3. Moos. 24:2]
2. Moos. 30:8	ja samoin iltahämärissä nostaessaan lamput paikoilleen palamaan. Näin on Herran edessä aina uhrattava suitsutusuhri sukupolvesta toiseen.
2. Moos. 30:9	Älkää tuoko tälle alttarille mitään väärää suitsuketta, älkää uhratko sillä polttouhria tai ruokauhria älkääkä vuodattako sen päälle juomauhria. [3. Moos. 10:1,2]
2. Moos. 32:1	Kun Mooses viipyi eikä tullut takaisin vuorelta, israelilaiset kerääntyivät Aaronin luo ja sanoivat hänelle: "Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä."
2. Moos. 32:4	Aaron otti korut vastaan, valmisti muotin ja valoi kullasta sonnin. Kansa sanoi: "Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä!" [Hepreassa egel* 'nuori sonni'. Sonnipatsas oli kanaanilaisten hedelmällisyydenjumalan symboli.] [5. Moos. 9:16; 1. Kun. 12:28; Ps. 106:19,20; Ap. t. 7:41]
2. Moos. 32:6	Seuraavana aamuna ihmiset uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja, söivät ja joivat ja ryhtyivät viettämään hillitöntä juhlaa. [1. Kor. 10:7]
2. Moos. 32:7	Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Lähde heti alas, sillä sinun kansasi, jonka toit pois Egyptistä, on syössyt itsensä turmioon.
2. Moos. 32:8	Näin pian he ovat kääntyneet pois siltä tieltä, jota käskin heidän kulkea. He ovat valaneet itselleen sonnipatsaan, ja nyt he kumartavat sitä, teurastavat sille uhreja ja sanovat: 'Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois Egyptistä.'"
2. Moos. 32:23	He sanoivat minulle: 'Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.'
2. Moos. 32:30	Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: "Te olette tehneet hyvin suuren synnin. Minä nousen nyt vuorelle Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne."
2. Moos. 33:1	Herra sanoi Moosekselle: "Lähtekää täältä, sekä sinä itse että kansa, jonka olet tuonut pois Egyptistä, ja menkää siihen maahan, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. [1. Moos. 12:7, 26:24, 28:13]
2. Moos. 33:3	Mene maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Minä itse en kulje teidän mukananne, koska te olette uppiniskainen kansa. Muuten saattaisin tuhota teidät matkalla." [2. Moos. 3:8+ \| 2. Moos. 32:9+]
2. Moos. 33:5	Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Te olette uppiniskainen kansa. Jos minä vielä hetkenkin kulkisin teidän mukananne, saattaisin hävittää teidät. Pankaa nyt korunne pois, sitten minä päätän, mitä teille teen."
2. Moos. 33:12	Mooses sanoi Herralle: "Sinä sanot, että minun on vietävä tämä kansa perille, mutta et ole ilmoittanut, kenet lähetät minun avukseni matkalle. Kuitenkin olet sanonut, että tunnet minut ja että osoitat minulle armosi.
2. Moos. 33:15	Mooses sanoi: "Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme.
2. Moos. 34:2	Tee ne valmiiksi aamuun mennessä, nouse aamulla Siinainvuorelle ja jää vuoren huipulle odottamaan minua.
2. Moos. 34:3	Kukaan muu älköön tulko mukanasi, kukaan ei saa olla edes näkyvillä missään koko vuorella. Myöskään lampaat, vuohet tai nautakarja eivät saa kulkea vuoren lähistöllä."

Sivu: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 >