Löytyi 695 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." | |
Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" | |
Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. | |
Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli. | |
Set eli kaikkiaan 912 vuotta ja kuoli sitten. | |
Enos eli kaikkiaan 905 vuotta ja kuoli sitten. | |
Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta ja kuoli sitten. | |
Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta ja kuoli sitten. | |
Jered eli kaikkiaan 962 vuotta ja kuoli sitten. | |
Metuselah eli kaikkiaan 969 vuotta ja kuoli sitten. | |
Lemek eli kaikkiaan 777 vuotta ja kuoli sitten. | |
Kaikki kuivalla maalla elävät olennot kuolivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys. | |
Kaikkiaan hän eli 950 vuotta, ja sitten hän kuoli. | |
Haran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean* Urissa. [Kaldea tarkoittaa Babyloniaa.] | |
Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja kuoli Harranissa. | |
Sinä olet jo osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja laupeutta, kun sallit minun pitää henkeni. Mutta vuorille minä en uskalla yrittää: pelkään, että tuho saavuttaa minut ja minäkin kuolen. | |
Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Sinun on kuoltava sen naisen vuoksi, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo." | |
Anna nyt miehelle takaisin hänen vaimonsa, sillä se mies on profeetta, ja kun hän rukoilee puolestasi, sinä saat elää. Mutta ellet anna häntä takaisin, niin tiedä, että sinun on kuoltava, sekä sinun että kaikkien läheistesi." [Job 42:8; Ps. 105:13-15] | |
Hän kuoli Kir- jat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä. | |
Sitten Abraham nousi vainajan äärestä, meni heettiläisten puheille ja sanoi: | |
"Minä olen muukalainen, vieras teidän parissanne. Antakaa minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin kätkeä sinne vainajani." | |
"Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme! Sinä saat haudata vainajasi par- haaseen hautaan, mikä meillä on. Kuka tahansa meistä antaa sinun haudata vainajasi omaan sukuhautaansa." | |
mutta sanoi heille vielä: "Jos kerran teille sopii, että minä hautaan tänne vainajani, niin pyydän teitä puhumaan Efronille, Soharin pojalle, minun puolestani, | |
"Kuuntele minua, herrani! Minä lahjoitan sinulle koko vainion ja luolan, joka siellä on. Minä annan sen sinulle kaupunkini miesten nähden. Hautaa siis vainajasi!" | |
ja sanoi Efronille kaikkien kuullen: "Jospa kuitenkin kuuntelisit minua! Minä annan sinulle maksun siitä vainiosta, myy se minulle, niin hautaan sinne vainajani." | |
"Kuuntele minua, herrani! Neljänsadan hopeasekelin maapala -- mitäpä se meidän kesken merkitsee! Hautaa vainajasi." | |
Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo. [1. Moos. 15:15] | |
Ismael eli kaikkiaan satakolmekymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli ja hänet otettiin isiensä luo. | |
Esau sanoi: "Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudesta?" | |
Silloin Abimelek kutsutti Iisakin luokseen ja sanoi: "Hänhän onkin sinun vaimosi! Miten saatoit sanoa häntä sisareksesi?" Iisak vastasi hänelle: "Sanoin niin, koska pelkäsin, että minut surmattaisiin hänen vuokseen." | |
Ja Abimelek ilmoitti koko kansalleen: "Joka kajoaa tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, on kuoleman oma." | |
Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen." | |
Kun Raakel näki, ettei hän saanut lapsia, hän alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta minua saamaan lapsia, tai muuten minä kuolen!" | |
Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Sinähän tiedät, herrani, että lapset ovat pieniä ja että minun on pidettävä huolta imettävistä lampaista ja lehmistä. Jos niitä ajetaan liian kovaa yhdenkin päivän ajan, ne menehtyvät. | |
Debora, Rebekan imettäjä, kuoli siellä, ja hänet haudattiin Betelin rinteeseen tammen alle. Puu sai nimekseen Itkutammi. [1. Moos. 24:59] | |
Mutta Raakel oli jo kuolemaisillaan, ja viime hetkellään hän antoi pojalle nimen Benoni. Jaakob kuitenkin antoi hänelle nimeksi Benjamin.* [Nimi Benoni merkitsee 'vaivan, tuskan poika', Benjamin taas 'onnen poika'.] | |
Raakel kuoli, ja hänet haudattiin Efratan eli Betlehemin tien varteen. [1. Moos. 48:7] | |
Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Esau ja Jaakob hautasivat hänet. [1. Moos. 25:8] | |
Belan kuoltua tuli kuninkaaksi Jobab, Serahin poika, kotoisin Bosrasta. | |
Jobabin kuoltua tuli kuninkaaksi Husam, kotoisin Temanin maasta. | |
Husamin kuoltua tuli kuninkaaksi Hadad, Bedadin poika, se joka voitti midianilaiset Moabin tasangolla. Hänen hallituskaupunkinsa oli Avit. | |
Hadadin kuoltua tuli kuninkaaksi Samla, kotoisin Masrekasta. | |
Samlan kuoltua tuli kuninkaaksi Saul, kotoisin Rehobot-Naharista. | |
Saulin kuoltua tuli kuninkaaksi Baal-Hanan, Akborin poika. | |
Kun Baal-Hanan, Akborin poika, kuoli, tuli kuninkaaksi Hadar. Hänen hallituskaupunkinsa oli Pau. Hänen vaimonsa oli Mehetabel, Matredin tytär; Matred puolestaan oli Me-Sahabin tytär. | |
He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan. | |
Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla. [4. Moos. 26:19] | |
Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla. | |
Juuda sanoi silloin miniälleen Tamarille: "Muuta isäsi taloon ja asu siellä leskenä, kunnes poikani Sela on kasvanut aikuiseksi." Hän näet pelkäsi, että Selakin kuolisi veljiensä tavoin. Ja Tamar asettui isänsä taloon asumaan. | |
Pitkän ajan kuluttua kuoli Suan tytär, Juudan vaimo. Suruajan jälkeen Juuda lähti adullamilaisen ystävänsä Hiran kanssa Timnaan lampaiden keritsiäisiin. [1. Sam. 25:7; 2. Sam. 13:24] | |
Olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä menehtyisi." | |
Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. Näin osoitatte puhuneenne totta, eikä teidän tarvitse kuolla." Veljet suostuivat tähän | |
Silloin Ruuben sanoi isälleen: "Saat vaikka tappaa minun kaksi poikaani, ellen tuo Benjaminia takaisin luoksesi! Anna hänet minun huostaani, minä kyllä tuon hänet sinulle takaisin." | |
Mutta Jaakob sanoi: "Minun poikani ei lähde teidän mukaanne. Hänen oma veljensä on kuollut, ja vain hän on enää jäljellä. Jos hänen käy huonosti matkalla, suru murtaa minut, ja niin te syöksette harmaapään isänne tuonelaan." | |
Juuda sanoi isälleen Israelille: "Päästä poika minun mukaani, niin me lähdemme matkaan. Vain sillä tavoin me voimme kaikki pysyä hengissä, me sekä vaimomme ja lapsemme. | |
Jos malja löytyy joltakulta meistä, hän olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!" | |
Ja me sanoimme sinulle: 'Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.' [1. Moos. 42:13] | |
Ja me sanoimme sinulle: 'Poika ei voi lähteä isänsä luota, sillä jos hän lähtee, isä kuolee.' | |
niin suru vie hänet hautaan. Silloin me olemme syösseet vanhan isämme tuonelaan. | |
Hän sanoi: "Se on sittenkin totta! Poikani Joosef elää! Minä lähden Egyptiin, että saan nähdä hänet ennen kuin kuolen." [1. Moos. 46:30] | |
Juudan pojat olivat Er, Onan, Sela, Peres ja Serah. Er ja Onan olivat kuolleet Kanaaninmaassa. Peresin pojat olivat Hesron ja Hamul. [1. Moos. 38:7,10; 4. Moos. 26:19-21; 1. Aik. 4:1] | |
Israel sanoi Joosefille: "Nyt voin kuolla rauhassa! Olen nähnyt sinut ja tiedän, että sinä olet elossa!" [1. Moos. 45:28, 48:11] | |
Kun hopea oli loppunut Egyptistä ja Kanaaninmaasta, tulivat egyptiläiset Joosefin luo ja sanoivat: "Anna meille leipää! Pitääkö meidän kuolla sinun eteesi, nyt kun hopea on lopussa?" | |
Pitääkö meidän peltoinemme tuhoutua sinun edessäsi? Ota meidät ja meidän peltomme ja anna meille leipää, niin me tulemme faraon orjiksi, ja anna meille myös siemenviljaa. Näin me pysymme hengissä eivätkä pellot autioidu." | |
Kun hän, Israel, tunsi kuolemansa lähestyvän, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Pyydän sinulta erästä asiaa, jolla voit osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi. Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua Egyptiin. [1. Moos. 24:2] | |
Kun minä olin palaamassa Mesopotamiasta, menetin matkan aikana sinun äitisi Raakelin. Se tapahtui Kanaaninmaassa, kun Efrataan oli vielä jonkin verran matkaa, ja minä hautasin hänet sinne Efratan tien varteen." Efrata on sama kuin Betlehem. [1. Moos. 35:19,20] | |
Sitten Israel sanoi Joosefille: "Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan. | |
että isäni vannotti minua sanoen: 'Minä kuolen pian. Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaaninmaassa.' Nyt tahtoisin mennä sinne hautaamaan isäni. Sen jälkeen palaan taas tänne." [1. Moos. 47:29-31] | |
Joosefin veljet alkoivat isänsä kuoltua pelätä ja sanoivat toisilleen: "Entäpä jos Joosef nyt kääntyy meitä vastaan ja sittenkin kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme?" | |
Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen pian, mutta Jumala pitää teistä hyvän huolen ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän vannoi antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille." [1. Moos. 24:7+] | |
Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä. | |
Sitten Joosef kuoli, samoin hänen veljensä ja koko se sukupolvi, | |
ja sanoi: "Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa heti lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, tappakaa se, mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon." | |
Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. [4. Moos. 20:16] | |
Midianissa Herra sanoi Moosekselle: "Palaa Egyptiin. Kaikki, jotka tavoittelivat henkeäsi, ovat jo kuolleet." | |
Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet. | |
Niilin kalat kuolevat ja virta alkaa haista niin etteivät egyptiläiset voi juoda sen vettä.'" | |
Niilin kalat kuolivat ja virta alkoi haista niin etteivät egyptiläiset voineet juoda sen vettä, ja verta oli Egyptissä kaikkialla. | |
Herra teki niin kuin Mooses pyysi, ja sammakot kuolivat taloista, pihoilta ja pelloilta. | |
Mutta minä teen eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, eikä israelilaisten eläimistä kuole ainoatakaan. | |
Seuraavana päivänä Herra teki niin kuin oli sanonut. Egyptiläisten karja kuoli, mutta israelilaisten eläimistä ei yksikään kuollut. | |
Kun farao otti asiasta selvää, hän sai tietää, ettei israelilaisilta ollut kuollut ainoatakaan eläintä. Mutta faraon sydän pysyi kovana, eikä hän päästänyt kansaa. | |
Toimita nyt suojaan karjasi ja kaikki mitä sinulla on ulkosalla, sillä ihmiset ja eläimet, jotka ovat ulkona ja joita ei ole korjattu suojaan, kuolevat raesateessa.'" | |
Farao sanoi Moosekselle: "Mene tiehesi ja varo tulemasta enää minun silmieni eteen. Jos vielä kerran näen sinut, sinun on kuoltava!" | |
ja silloin kuolee Egyptissä joka ainoa esikoinen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta jauhinkivien ääressä istuvan orjattaren esikoiseen. Myös kaikki karjan esikoiset kuolevat. | |
Kun farao, hänen hovinsa väki ja kaikki egyptiläiset sinä yönä näkivät, mitä tapahtui, puhkesi Egyptissä suuri valitus, sillä ei ollut kotia, jossa ei olisi ollut vainajaa. | |
Egyptiläiset kiirehtivät israelilaisia lähtemään heti pois maasta, sillä he ajattelivat: "Muuten me kuolemme kaikki." | |
ja sanoivat Moosekselle: "Oliko Egyptissä niin vähän hautatilaa, että sinun piti tuoda meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Näetkö nyt, mitä olet meille tehnyt, kun veit meidät pois Egyptistä? [2. Moos. 16:3; 4. Moos. 14:2; 5. Moos. 1:27; Ps. 106:7] | |
Mehän sanoimme sinulle jo siellä: 'Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.' Parempi meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa!" | |
Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin Egyptin käsistä, ja israelilaiset saivat nähdä egyptiläisten makaavan kuolleina meren rannalla. | |
ja sanoivat heille: "Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset!" [2. Moos. 14:11] | |
Mutta koska he kärsivät janosta, he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkä vuoksi toit meidät Egyptistä tänne? Siksikö, että saisit tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?" | |
Määrää vuoren ympärille raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, | |
He sanoivat Moosekselle: "Puhu sinä meille, me kuuntelemme. Mutta Jumala älköön puhuko meidän kanssamme, se on meille kuolemaksi." [5. Moos. 5:25] | |
"Jos joku vahingoittaa toista, niin että tämä kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla. [1. Moos. 9:6+] | |
Mutta jos joku tekee niin pahasti, että salakavalasti murhaa toisen ihmisen, hänet on minun alttarinikin äärestä haettava surmattavaksi. [1. Kun. 2:31] | |
Jos joku lyö isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. [Sananl. 19:26] | |
Jos joku syyllistyy ihmisryöstöön, häntä rangaistakoon kuolemalla katsomatta siihen, myykö hän ryöstetyn vai löydetäänkö tämä hänen hallustaan. [5. Moos. 24:7; 1. Tim. 1:10] | |
Jos joku kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. [3. Moos. 20:9; 5. Moos. 27:16; Sananl. 20:20; Mark. 7:10] |