Löytyi 205 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä. | |
Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä." | |
Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista. | |
Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen. | |
Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. [Sananl. 20:9; Saarn. 9:3; Jes. 54:9; Jer. 17:9; Mark. 7:21] | |
Abraham kysyi vielä: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Herra sanoi: "Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen." | |
Abraham otti vielä uuden vaimon, jonka nimi oli Ketura. | |
Hän antoi pojalle nimeksi Joosef ja sanoi: "Antakoon Herra minulle vielä toisen pojan."* [Nimi Joosef muistuttaa sekä heprean sanaa asaf 'ottaa pois' että sanaa jasaf 'lisätä', 'antaa lisää'.] | |
Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enem- män. | |
Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?" Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä yhä enemmän. | |
Nainen synnytti vielä yhden pojan ja antoi hänelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntymän aikoihin Kesibissä. | |
Juuda tunsi ne ja sanoi: "Hän on oikeassa. Minä tein häntä kohtaan väärin, kun en antanut häntä pojalleni Selalle vaimoksi." Juuda ei enää maannut Tamarin kanssa. [3. Moos. 18:15] | |
Silloin sinä sanoit meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.' | |
Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he enää lisäänny. Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan ja lähtevät pois tästä maasta." | |
"Älkää enää antako kansalle olkia tiilentekoon kuten tähän saakka. Menkööt itse keräämään oljet! | |
Mooses sanoi: "Heti kun olen lähtenyt luotasi, minä rukoilen Herraa, ja huomenna paarmat katoavat ahdistamasta sinua, farao, sinun hoviväkeäsi ja kansaasi. Älä kuitenkaan enää petä meitä, vaan päästä kansamme nyt uhraamaan Herralle." | |
Rukoilkaa Herraa, sillä me emme enää kestä Jumalan jylinää ja rakeita. Minä lähetän teidät pois, ette saa enää jäädä tänne." | |
Mutta kun farao näki, että raesade ja ukkonen olivat lakanneet, hän palasi taas väärälle tielleen, ja hän ja hänen hoviväkensä paaduttivat sydämensä. | |
Farao sanoi Moosekselle: "Mene tiehesi ja varo tulemasta enää minun silmieni eteen. Jos vielä kerran näen sinut, sinun on kuoltava!" | |
Mooses vastasi: "Totta puhut. Tämän jälkeen minä en enää tule sinun eteesi." | |
Koko Egyptin täyttää suuri valitus, jollaista ei ole ennen kuultu eikä enää toiste kuulla. | |
Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä. | |
Hänen on myös korvattava pyhitetylle omaisuudelle tuottamansa vahinko ja maksettava lisäksi viidesosa sen arvosta papille. Sitten pappi toimittaa sovitusmenot uhraamalla pässin hyvitysuhriksi, ja rikkomus annetaan anteeksi. | |
Niin pian kuin hänen syyllisyytensä on osoitettu, hänen tulee palauttaa tai korvata omistajalle täydestä arvosta se, mitä hän on väärin vannoen väittänyt omakseen, ja maksaa lisäksi viidesosa sen arvosta. [2. Moos. 22:6] | |
Vasta viidentenä vuotena saatte syödä hedelmiä. Näin puut tuottavat teille suuremman sadon. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. | |
Jos kuitenkin joku vahingossa syö uhriksi tuotua ruokaa, hänen on korvattava se papille ja lisäksi maksettava viidesosa ruoan arvosta. [3. Moos. 5:16] | |
"Jos ette sittenkään tottele minua, minä kuritan teitä seitsenkertaisesti syntienne tähden. | |
"Jos te yhä vain niskoittelette ettekä suostu kuulemaan minua, minä kuritan teitä vielä seitsemän kertaa ankarammin syntienne tähden. | |
Jos omistaja tahtoo lunastaa eläimensä takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa. | |
Jos se, joka on pyhittänyt talonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin talo on taas hänen omansa. | |
Jos se, joka on pyhittänyt peltonsa Herralle, tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen tulee lisätä papin määräämään hintaan viidesosa, ja niin pelto palautuu hänelle. | |
Jos esikoinen on uhriksi kelpaamaton eläin, antajan on lunastettava se takaisin maksamalla papin määräämä hinta viidesosalla lisättynä. Jos eläintä ei lunasteta, se myydään papin aluksi määräämästä hinnasta. | |
Jos kuitenkin joku tahtoo ostaa takaisin osan kymmenyksistään, hänen tulee maksaa lunastushinta viidesosalla lisättynä. | |
Hänen tulee tunnustaa tekemänsä synti ja korvata aiheuttamansa vahinko kokonaisuudessaan sille, jolle on vahingon tuottanut, sekä lisätä korvaukseen vielä viidesosa. [3. Moos. 5:16,23,24] | |
Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut. | |
Mutta Balak lähetti sananviejiksi vielä useampia ja vielä arvostetumpia päämiehiä. | |
Jääkää tekin nyt tänne huomisaamuun asti, niin saan tietää, mitä Herra minulle tällä kertaa sanoo." | |
Kun aasi näki Herran enkelin, se painautui aitaa vasten, ja Bileamin jalka jäi puristuksiin. Silloin Bileam taas löi aasia. | |
Herran enkeli siirtyi vielä kerran edemmäksi ja asettui ahtaaseen paikkaan, missä ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle. | |
Jos te nyt kieltäydytte seuraamasta Herraa, hän jättää Israelin vielä pitemmäksi ajaksi autiomaahan, ja silloin te olette saattaneet tämän kansan tuhoon." | |
Mutta jos he menevät naimisiin johonkin muuhun heimoon kuuluvan israelilaisen miehen kanssa, heidän perintöosansa erotetaan meidän sukumme perintömaasta ja liitetään sen heimon perintöosaan, johon he siirtyvät. Se osa otetaan pois meille langenneesta osuudesta. | |
Sitten kun Israelissa on riemuvuosi, tyttärien perintöosa liitetään pysyvästi sen heimon perintöosaan, johon he ovat siirtyneet, ja silloin heille annettu osuus on lopullisesti repäisty irti meidän sukumme maasta." [3. Moos. 25:10] | |
Herra, teidän isienne Jumala, tehköön teidät vielä tuhat kertaa lukuisammiksi ja siunatkoon teitä lupauksensa mukaisesti. | |
Mutta Herra oli vihastunut minuun teidän vuoksenne eikä kuunnellut minua. Hän sanoi minulle: 'Riittää jo! Älä enää puhu tästä minulle! [4. Moos. 20:12+] | |
Älkää lisätkö mitään näihin käskyihin älkääkä poistako niistä mitään. Pitäkää Herran, Jumalanne, käskyt, jotka minä teille annan. [5. Moos. 12:32; Sananl. 30:6; Ilm. 22:18,19] | |
"Nämä sanat Herra puhui vuorella teille, koko Israelille, tulen ja synkkien pilvien keskeltä mahtavalla äänellä. Muuta hän ei sanonut. Hän kirjoitti sanansa kahteen kivitauluun ja antoi taulut minulle. [2. Moos. 24:12+] | |
Mutta pitäisikö meidän nyt uudelleen vaarantaa henkemme? Tuo suuri tuli saattaa polttaa meidät, ja jos me vielä kerran kuulemme Herran, Jumalamme, äänen, me kuolemme. | |
Te ette saa Herraa, Jumalaanne, palvellessanne noudattaa näiden kansojen tapoja, sillä kaikki se, mitä ne ovat tehneet palvoessaan jumaliaan, on Herralle iljetystä, jota hän vihaa. Ne kansat ovat uhranneet jumalilleen polttouhreina jopa poikiaan ja tyttäriään. | |
Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tästä tuomiosta, jotta he pelkäisivät eivätkä enää tekisi sellaista pahaa. [5. Moos. 17:13] | |
Kuningas ei saa pitää hevosia suurin määrin eikä lähettää väkeään Egyptiin hankkimaan sieltä hevosia, sillä Herra on sanonut teille: 'Älkää enää milloinkaan palatko tätä tietä!' [1. Kun. 10:28; Jes. 31:1] | |
Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: 'Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.' [2. Moos. 20:19; 5. Moos. 5:25] | |
jos te vain noudatatte kaikkia näitä käskyjä, jotka minä nyt annan teille, ja jos rakastatte Herraa, Jumalaanne, ja kuljette hänen teitään. Kun alueenne laajenee, teidän tulee valita näiden kolmen kaupungin lisäksi vielä kolme muuta turvakaupunkia. | |
Kun muut saavat kuulla tuomiosta, he pelkäävät eivätkä enää tee tällaista pahaa. [Sananl. 19:5] | |
Katselmuksen toimittajien on vielä sanottava kansalle: 'Jos joukossanne on joku, joka on menettänyt rohkeutensa ja pelkää, hänen on palattava kotiinsa, etteivät hänen toverinsakin menettäisi rohkeuttaan.' [Tuom. 7:3] | |
Iskuja saa antaa enintään neljäkymmentä, ei sen enempää; muuten maanmiehenne joutuu julkisesti häväistyksi. [2. Kor. 11:24] | |
Herra vie teidät laivoilla takaisin Egyptiin, vaikka minä sanoin, ettette koskaan enää palaa sinne. Siellä te kaupittelette itseänne vihollisillenne orjiksi ja orjattariksi, mutta kukaan ei teitä huoli." [5. Moos. 17:16] | |
Nyt he eivät enää voi kestää vihollistensa edessä, vaan joutuvat pakenemaan, sillä Israel on joutunut Herran kiroukseen. Ellette hävitä keskuudestanne Herran omaksi julistettua saalista, minä en enää ole teidän kanssanne. | |
saatte olla varmat siitä, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää hävitä näitä kansoja teidän tieltänne. Niistä tulee teille pyydys ja ansa, ne iskevät ruoskana teitä kylkiin ja pistävät okaina teitä silmiin, ja te häviätte pian tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut. | |
en enää hävitä teidän tieltänne ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosuan kuollessa vielä olivat kukistamatta. | |
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja sen tähden Herra antoi Eglonin, Moabin kuninkaan, nousta Israelia mahtavammaksi. [Tuom. 2:11+] | |
Ehudin kuoltua israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. [Tuom. 2:11+] | |
Hävittyään israelilaisille midianilaiset eivät enää uskaltaneet lähteä ryöstöretkilleen. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta, Gideonin elämän loppuun saakka. [Tuom. 3:11] | |
Mutta Gaal sanoi uudelleen: "Katso, Maan navalta* laskeutuu väkeä ja toinen joukko on tulossa tietä pitkin Tietäjien tammelta päin!" [Kukkulapyhäkkö tai vuorilinnake, jonka uskottiin olevan maailman keskipiste.] | |
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. He palvelivat baaleja ja astarteja sekä aramealaisten, foinikialaisten, moabilaisten, ammonilaisten ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran ja lakkasivat palvelemasta häntä. [Tuom. 2:11+] | |
Mutta te hylkäsitte minut ja ryhdyitte palvelemaan muita jumalia. Siksi minä en enää pelasta teitä. [5. Moos. 32:15] | |
Jefta lähetti uudelleen sananviejiä ammonilaisten kuninkaan luo | |
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät neljäksikymmeneksi vuodeksi filistealaisten armoille. [Tuom. 2:11+] | |
Herran enkeli ei sen jälkeen enää ilmestynyt Manoahille eikä hänen vaimolleen. Manoah käsitti, että mies oli ollut Herran enkeli, | |
Mutta israelilaiset rohkaisivat mielensä ja päättivät ryhtyä jälleen taisteluun samassa paikassa, jossa olivat taistelleet edellisenäkin päivänä. | |
He olivat näet menneet Herran pyhäkköön, itkeneet siellä iltaan asti ja kysyneet: "Pitääkö meidän vielä jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan?" Herra oli vastannut: "Teidän on jatkettava taistelua." | |
ja Pinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, toimi siellä pappina. He kysyivät: "Vieläkö meidän pitää jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan, vai joko lopetamme taistelun?" Herra vastasi: "Taistelkaa. Huomenna minä annan teidän kukistaa heidät." [Joos. 22:13, 24:33] | |
Herra huusi uudelleen: "Samuel!" Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Mutta Eeli vastasi: "Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan." | |
Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, | |
Eeli kysyi: "Mitä hän puhui sinulle? Älä salaa sitä minulta. Kohdatkoon sinua Jumalan viha nyt ja aina, jos salaat minulta sanankin siitä, mitä hän sinulle puhui." | |
Siitä alkaen Herra ilmestyi jatkuvasti Silossa ja ilmoitti siellä Samuelille tahtonsa. Ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia. | |
Näin kukistettiin filistealaiset, eivätkä he enää tulleet Israelin alueille, vaan Herran käsi piti heidät aloillaan niin kauan kuin Samuel eli. | |
Mutta palvelija sanoi Saulille: "Minulla on neljännessekeli hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, niin hän neuvoo, minnepäin meidän pitää mennä."* [Jae 9 on sijoitettu jakeen 11 jälkeen, minne se tekstiyhteyden puolesta kuuluu.] | |
Kansa sanoi Samuelille: "Rukoile palvelijoittesi puolesta Herraa, Jumalaasi, jottei meidän tarvitsisi kuolla, vaikka kaikkien syntiemme lisäksi teimme senkin rikkomuksen, että pyysimme itsellemme kuningasta." | |
Saul sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha, jollet sinä nyt kuole, Jonatan!" | |
Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta. | |
mutta Saul alkoi pelätä Daavidia yhä enemmän ja piti lopun ikäänsä häntä vihollisenaan. | |
Kun sota syttyi, Daavid lähti jälleen taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille niin suuren tappion, että he hajaantuivat pakoon hänen tieltään. | |
Saatuaan tästä tiedon Saul lähetti toiset miehet, mutta hekin joutuivat hurmoksiin. Saul lähetti vielä kolmannet, mutta myös he joutuivat hurmoksiin. | |
Jos isäni aikoo tehdä sinulle jotakin pahaa, saa Herra tehdä minulle vielä pahemmin, ellen ilmaise hänen aikeitaan sinulle ja toimita sinua turvallisesti pois täältä. Olkoon Herra sinun kanssasi, kuten hän on ollut isäni kanssa! | |
Ja Jonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään. [1. Sam. 18:1+] | |
Silloin Daavid kysyi uudelleen Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: "Lähde Keilaan. Minä annan filistealaiset sinun käsiisi." | |
Mutta kohdatkoon Jumalan viha minua nyt ja aina, jos jätän huomisaamuksi henkiin hänen väestään yhdenkään, joka vetensä seinään heittää!" | |
Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän luopui takaa-ajosta. | |
Silloin Abner jatkoi: "Lakkaa jo ajamasta minua takaa, ettei minun tarvitse tappaa sinua! Kuinka silloin voisin katsoa silmiin veljeäsi Joabia?" | |
Joab puhalsi torveen, ja hänen miehensä pysähtyivät. He lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja keskeyttivät taistelun. | |
Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, ellen toteuta sitä, minkä Herra on vannonut Daavidille: [1. Sam. 25:30] | |
Kätesi eivät olleet sidotut, jalkasi eivät olleet vaskikahleissa. Silti sinä kaaduit kuin kavalien rikollisten käsiin. Silloin kansa itki häntä yhä enemmän. | |
Vielä päivänvalon aikaan väkijoukko tuli tarjoamaan Daavidille leipää.* Mutta Daavid sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos ennen auringonlaskua maistan leipää tai mitään muutakaan." [Leivän tarjoaminen kuului hautajaismenoihin ja oli tarkoitettu surevien lohduttamiseksi.] | |
Mutta filistealaiset tulivat uudelleen ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon. | |
Minä hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin että se saa asua levollisesti aloillaan. Eivätkä vääryyden tekijät enää sorra sitä niin kuin ennen, [2. Moos. 15:17+] | |
Mitäpä muuta minä voisin enää sanoa sinulle? Sinä tunnet palvelijasi, Herra, minun Jumalani! [Ps. 139:1] | |
Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. | |
Kuningas sanoi: "Jos joku vielä puhuu sinulle tuosta asiasta, tuo hänet minun eteeni, niin hän kyllä jättää sinut rauhaan." | |
Mutta Ahimaas, Sadokin poika, sanoi uudelleen Joabille: "Kävi kuinka kävi, minä juoksen nubialaisen perään." Joab sanoi: "Miksi sinä juoksisit, poikani? Et sinä ilosanomastasi mitään palkkiota saa." | |
Amasalle taas sanokaa: 'Sinä olet samaa lihaa ja verta kuin minä. Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jollei sinusta nyt tule sotaväkeni päällikkö Joabin tilalle.'" [2. Sam. 17:25; 1. Aik. 2:16,17] |