header


On pakko sanoa vastaan

1 Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
1 And Zophar the Naamathite answereth and saith: --
2 -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
2 Therefore my thoughts cause me to answer, And because of my sensations in me.
3 Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
3 The chastisement of my shame I hear, And the spirit of mine understanding Doth cause me to answer:

Katso jumalattoman kohtaloa, Job

4 Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
4 This hast thou known from antiquity? Since the placing of man on earth?
5 jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
5 That the singing of the wicked is short, And the joy of the profane for a moment,
6 Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
6 Though his excellency go up to the heavens, And his head against a cloud he strike--
7 hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?" [1. Kun. 14:10]
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
7 As his own dung for ever he doth perish, His beholders say: `Where is he?'
8 Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
8 As a dream he fleeth, and they find him not, And he is driven away as a vision of the night,
9 Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
9 The eye hath not seen him, and addeth not. And not again doth his place behold him.
10 Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
10 His sons do the poor oppress, And his hands give back his wealth.
11 Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
11 His bones have been full of his youth, And with him on the dust it lieth down.

Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman

12 Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
12 Though he doth sweeten evil in his mouth, Doth hide it under his tongue,
13 nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
13 Hath pity on it, and doth not forsake it, And keep it back in the midst of his palate,
14 Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
14 His food in his bowels is turned, The bitterness of asps is in his heart.
15 Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
15 Wealth he hath swallowed, and doth vomit it. From his belly God driveth it out.
16 Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
16 Gall of asps he sucketh, Slay him doth the tongue of a viper.
17 Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja. [2. Moos. 3:8+]
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
17 He looketh not on rivulets, Flowing of brooks of honey and butter.
18 Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
18 He is giving back what he laboured for, And doth not consume it ; As a bulwark is his exchange, and he exults not.
19 koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut. [Jes. 5:8]
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
19 For he oppressed--he forsook the poor, A house he hath taken violently away, And he doth not build it.
20 Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
20 For he hath not known ease in his belly. With his desirable thing he delivereth not himself.
21 Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
21 There is not a remnant to his food, Therefore his good doth not stay.
22 Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
22 In the fulness of his sufficiency he is straitened. Every perverse hand doth meet him.
23 Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen. [Ps. 11:6]
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
23 It cometh to pass, at the filling of his belly, He sendeth forth against him The fierceness of His anger, Yea, He raineth on him in his eating.
24 Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
24 He fleeth from an iron weapon, Pass through him doth a bow of brass.
25 se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
25 One hath drawn, And it cometh out from the body, And a glittering weapon from his gall proceedeth. On him are terrors.
26 Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
26 All darkness is hid for his treasures, Consume him doth a fire not blown, Broken is the remnant in his tent.
27 Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
27 Reveal do the heavens his iniquity, And earth is raising itself against him.
28 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä. [Sananl. 11:4; Hes. 7:19 | Matt. 7:27]
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
28 Remove doth the increase of his house, Poured forth in a day of His anger.
29 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut. [Job 27:13]
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
29 This is the portion of a wicked man from God. And an inheritance appointed him by God.