Job 20 |
On pakko sanoa vastaan | ||
1 Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi: |
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi: |
1 And Zophar the Naamathite answereth and saith: -- |
2 -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni. |
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu. |
2 Therefore my thoughts cause me to answer, And because of my sensations in me. |
3 Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen. |
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen. |
3 The chastisement of my shame I hear, And the spirit of mine understanding Doth cause me to answer: |
Katso jumalattoman kohtaloa, Job | ||
4 Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä: |
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin? |
4 This hast thou known from antiquity? Since the placing of man on earth? |
5 jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi. |
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys. |
5 That the singing of the wicked is short, And the joy of the profane for a moment, |
6 Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä, |
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti, |
6 Though his excellency go up to the heavens, And his head against a cloud he strike-- |
7 hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?" [1. Kun. 14:10] |
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on? |
7 As his own dung for ever he doth perish, His beholders say: `Where is he?' |
8 Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin. |
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky. |
8 As a dream he fleeth, and they find him not, And he is driven away as a vision of the night, |
9 Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne. |
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe. |
9 The eye hath not seen him, and addeth not. And not again doth his place behold him. |
10 Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä. |
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa. |
10 His sons do the poor oppress, And his hands give back his wealth. |
11 Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun. |
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa. |
11 His bones have been full of his youth, And with him on the dust it lieth down. |
Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman | ||
12 Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään, |
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle, |
12 Though he doth sweeten evil in his mouth, Doth hide it under his tongue, |
13 nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten. |
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa, |
13 Hath pity on it, and doth not forsake it, And keep it back in the midst of his palate, |
14 Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky. |
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä. |
14 His food in his bowels is turned, The bitterness of asps is in his heart. |
15 Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan. |
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa. |
15 Wealth he hath swallowed, and doth vomit it. From his belly God driveth it out. |
16 Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa. |
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa. |
16 Gall of asps he sucketh, Slay him doth the tongue of a viper. |
17 Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja. [2. Moos. 3:8+] |
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja. |
17 He looketh not on rivulets, Flowing of brooks of honey and butter. |
18 Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita, |
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen. |
18 He is giving back what he laboured for, And doth not consume it ; As a bulwark is his exchange, and he exults not. |
19 koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut. [Jes. 5:8] |
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella. |
19 For he oppressed--he forsook the poor, A house he hath taken violently away, And he doth not build it. |
20 Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta. |
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan. |
20 For he hath not known ease in his belly. With his desirable thing he delivereth not himself. |
21 Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä. |
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä. |
21 There is not a remnant to his food, Therefore his good doth not stay. |
22 Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen. |
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat. |
22 In the fulness of his sufficiency he is straitened. Every perverse hand doth meet him. |
23 Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen. [Ps. 11:6] |
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään. |
23 It cometh to pass, at the filling of his belly, He sendeth forth against him The fierceness of His anger, Yea, He raineth on him in his eating. |
24 Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa: |
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi; |
24 He fleeth from an iron weapon, Pass through him doth a bow of brass. |
25 se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet. |
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet, |
25 One hath drawn, And it cometh out from the body, And a glittering weapon from his gall proceedeth. On him are terrors. |
26 Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta! |
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa. |
26 All darkness is hid for his treasures, Consume him doth a fire not blown, Broken is the remnant in his tent. |
27 Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan. |
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan. |
27 Reveal do the heavens his iniquity, And earth is raising itself against him. |
28 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä. [Sananl. 11:4; Hes. 7:19 | Matt. 7:27] |
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet. |
28 Remove doth the increase of his house, Poured forth in a day of His anger. |
29 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut. [Job 27:13] |
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää." |
29 This is the portion of a wicked man from God. And an inheritance appointed him by God. |