Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

 

Hakusana (esim. pelastus):

Hakualue:

Hakuohjeet

Raamatunpaikka (esim. Joh. 3:16):

Asiayhteys:

Lyhenteet

Raamatun teksti

Vertailuteksti 1

Vertailuteksti 2

 1. Mooseksen kirja 7

Näytä koko luku
1. Mooseksen kirja 8

1. Mooseksen kirja 9 


1 Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta.
1 Silloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan, niin että vesi laskeutui.
1 And God remembereth Noah, and every living thing, and all the cattle which are with him in the ark, and God causeth a wind to pass over the earth, and the waters subside,
2 Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi.
2 Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta taukosi.
2 and closed are the fountains of the deep and the net-work of the heavens, and restrained is the shower from the heavens.
3 Vedet väistyivät väistymistään maan päältä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vedet olivat alentuneet niin paljon,
3 Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä.
3 And turn back do the waters from off the earth, going on and returning; and the waters are lacking at the end of a hundred and fifty days.
4 että arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenätoista päivänä Araratin vuoristoon.
4 Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille.
4 And the ark resteth, in the seventh month, in the seventeenth day of the month, on mountains of Ararat;
5 Vedet vähenivät vähenemistään kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä tulivat vuorten huiput näkyviin.
5 Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.
5 and the waters have been going and becoming lacking till the tenth month; in the tenth month , on the first of the month, appeared the heads of the mountains.
6 Kun vielä neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikkunaluukun, jonka hän oli tehnyt,
6 Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt,
6 And it cometh to pass, at the end of forty days, that Noah openeth the window of the ark which he made,
7 ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä.
7 ja laski kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui.
7 and he sendeth forth the raven, and it goeth out, going out and turning back till the drying of the waters from off the earth.
8 Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta,
8 Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta.
8 And he sendeth forth the dove from him to see whether the waters have been lightened from off the face of the ground,
9 mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin.
9 Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin.
9 and the dove hath not found rest for the sole of her foot, and she turneth back unto him, unto the ark, for waters are on the face of all the earth, and he putteth out his hand, and taketh her, and bringeth her in unto him, unto the ark.
10 Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista.
10 Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista.
10 And he stayeth yet other seven days, and addeth to send forth the dove from the ark;
11 Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä.
11 Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä.
11 and the dove cometh in unto him at even-time, and lo, an olive leaf torn off in her mouth; and Noah knoweth that the waters have been lightened from off the earth.
12 Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.
12 Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa.
12 And he stayeth yet other seven days, and sendeth forth the dove, and it added not to turn back unto him any more.
13 Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut.
13 Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut.
13 And it cometh to pass in the six hundredth and first year, in the first month , in the first of the month, the waters have been dried from off the earth; and Noah turneth aside the covering of the ark, and looketh, and lo, the face of the ground hath been dried.
14 Toisen kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli kokonaan kuiva.
14 Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva.
14 And in the second month, in the seven and twentieth day of the month, the earth hath become dry.
15 Silloin Jumala sanoi Nooalle:
15 Ja Jumala puhui Nooalle sanoen:
15 And God speaketh unto Noah, saying, `Go out from the ark, thou, and thy wife, and thy sons, and thy sons' wives with thee;
16 "Lähde ulos arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot.
16 "Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi.
16 every living thing that is with thee, of all flesh, among fowl, and among cattle, and among every creeping thing which is creeping on the earth, bring out with thee;
17 Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ja maan päällä liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä." [1. Moos. 1:22]
17 Ja kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."
17 and they have teemed in the earth, and been fruitful, and have multiplied on the earth.'
18 Niin Nooa lähti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa ulos,
18 Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos,
18 And Noah goeth out, and his sons, and his wife, and his sons' wives with him;
19 ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista.
19 niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.
19 every beast, every creeping thing, and every fowl; every creeping thing on the earth, after their families, have gone out from the ark.
20 Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. [1. Moos. 7:2,3]
20 Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.
20 And Noah buildeth an altar to Jehovah, and taketh of every clean beast, and of every clean fowl, and causeth burnt-offerings to ascend on the altar;
21 Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. [Sananl. 20:9; Saarn. 9:3; Jes. 54:9; Jer. 17:9; Mark. 7:21]
21 Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.
21 and Jehovah smelleth the sweet fragrance, and Jehovah saith unto His heart, `I continue not to disesteem any more the ground because of man, though the imagination of the heart of man is evil from his youth; and I continue not to smite any more all living, as I have done;
22 -- Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."
22 Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."
22 during all days of the earth, seed-time and harvest, and cold and heat, and summer and winter, and day and night, do not cease.'

 1. Mooseksen kirja 7

 

1. Mooseksen kirja 9 





Copyright © 2001-2019 Kts. copyright tiedote